Rakastan keskiaikaisia linnoja. Niiden jyhkeydessä ja takorautaisissa ja puisissa yksityiskohdissa on jotain vaikuttavaa – samoin siinä, että ne on usein rakennettu ihan uskomattomiin paikkoihin, hankalasti saavutettavien mäkien tai vuorten päälle. Euroopassa autoillessa linnojen bongailu on helppoa, ja aika monta linnaa onkin tullut vuosien varrella katsastettua. Kesän automatkalla kävimme Hemmon kanssa keskiaikaisessa Hohenwerfenin linnoituksessa Salzburgin lähettyvillä Itävallassa.
Euroopassa saa kokemusteni mukaan monesti kierrellä linnoissa ihan itsekseen – korkeintaan pitää maksaa jokin pääsymaksu. Hohenwerfenissä omatoiminen kiertely ei kuitenkaan onnistu vaan on pakko osallistua opastetulle kierrokselle.
Opastus on sinänsä aina hyvä asia, koska ilman sitä moni asia voi jäädä pimentoon. Mutta kierroksissa on eittämättä myös huonot puolensa. Jos ei erityisesti rakasta kulkea ison lössin mukana, opastetut kierrokset ovat usein rasittavia, vaikka niistä saisikin irti paljon. Kierroksella ei myöskään voi edetä omaan tahtiin ja tutkia paikkoja rauhassa.
Kun nyt olimme Hohenwerfeniin tulleet, osallistuimme tietenkin kierrokselle, koska muuten linnaa ei olisi päässyt kiertämään. Rundi oli informatiivinen, mutta järjestetty typerästi. Opas nimittäin puhui saksaksi, ja saksaa osaamattomat kuuntelivat opastusta ääninauhoilta kuulokkeilla. Äänitettä oli tietenkin vaikea kuulla kunnolla oppaan esitelmöidessä samaan aikaan vieressä kovaan ääneen saksaksi.
Lopulta ratkaisin ongelman niin, että kuuntelin oppaan saksankielisen selostuksen, ja vasta kun hän piti taukoa, etenin ääninauhan kanssa. Ymmärsin aika paljon jo saksankielisestä selostuksesta, mutta tulipahan tsekattua loput faktat englanninkieliseltä äänitteeltä.
Hohenwerfenin linna on ollut historiansa aikana useita kertoja hyökkäysten ja valloitusten kohteena, ja siellä on pidetty myös vankeja. Historiaa käsitellään opastetulla kierroksella kattavasti. Vaikka kierroksen toteutustapa mielestäni olikin hölmö, itse sisältö oli kiinnostava.
Linnassa on sen huikean ulkoasun lisäksi muun muassa historiallisten aseiden näyttely ja haukkametsästyksen museo. Haukkametsästys on metsästysmuoto, jossa käytetään kesytettyjä ja koulutettuja haukkoja riistan pyytämisessä. Hämmästyttävää. Linnan kellotornista on hienot näkymät, ja jättimäisen kellon äänen pääsee myös kuulemaan – meidänkin kierroksellamme opas kumautti kellolla ilmoille komean kajahduksen.
Hohenwerfenin linnoitus sijaitsee noin 40 kilometrin päässä Salzburgista, joten sinne voi tehdä kätevästi myös päiväretken sieltä käsin. Alle kymmenen kilometrin päässä linnasta on myös maailman suurin jääluola, Werfenin jääluola, jossa voi hyvin vierailla samalla reissulla kuin linnassa. Lue postaus Eisriesenweltin jääluolalla vierailusta.
Miten on, kiinnostavatko linnat sinua? Kävisitkö, jos ajelisit ohi?
Piipahdimme Hohenwerfenin linnassa osana viiden viikon automatkaamme.
Lue myös:
Pysy matkassa mukana ja seuraa Unelmatrippiä somessa:
Hieno on tämäkin! Nuo punavalkoiset ikkunaluukut tuo kivasti väriä. 🙂 Tykkään kyllä paljon keskiaikaisista linnoista ja linnoituksista. Viimeisin missä on tullut käytyä taisi olla Carcassonne.
Munkin mielestä nuo ikkunaluukut olivat kivan värikkäät muuten aika harmaassa linnassa. 🙂
Pitää tunnustaa, että jouduin googlaamaan Carcassonnen, jotta sain sen paikallistettua oikeaan paikkaan Ranskassa. Vaikuttaa kiinnostavalta! En ole toistaiseksi kierrellyt Ranskassa kovin paljoa.
Upeita kuvia! Tuttu linna, jonka ohi ollaan ajettu useita kertoja alppireissuilla, mutta koskaan ei olla käyty.
Kiitos! Oli ihan hauska poiketa tuollakin. Tosi usein tulee käytyä näissä linnoissa, jos niitä osuu sopivasti matkan varrelle, ja joskus tulee ihan varta vasten ajettua jotakin linnaa katsomaan.
Upea! Siulle on muuten nyt blogipalkinto miun blogissa 😉
Siistiä, kiitos! 🙂