Saint-Émilion on todella viehättävä, historiaa henkivä pikkukylä, joka sijaitsee keskellä viiniviljelmiä läntisessä Ranskassa lähellä Bordeaux’ta. Se on ollut Unescon maailmanperintökohteiden listalla vuodesta 1999. Listaus on seudun viiniperinteiden ja kulttuurimaisemien ansiota. Piipahdimme kylässä automatkalla Suomesta Espanjaan.
Huristelemme Saint-Émilioniin Limogesissa viettämämme yön jälkeen ajatuksena viettää kylässä lounastaukoa ja katsella samalla paikkoja. Marraskuussa viinisato on jo korjattu aikoja sitten, mutta kohti Saint-Émilionia ajellessamme viiniviljelmillä on vielä enimmäkseen vihreää eivätkä kaikki lehdet suinkaan ole vielä karisseet maahan.
Harmittelen matkalla säätä, sillä vettä ripottelee tämän tästä. Saint-Émilionia lähestyessämme taivas muuttuu kuitenkin yllättäen kirkkaaksi ja viiniviljelmät hehkuvat valossa. En voi uskoa tuuriamme. Etsimme äkkiä autolle parkkipaikan ja säntäämme ulos ihmettelemään viinikylän historiaa henkivää ulkoasua. Kyllähän sitä sateessakin kiertelee kaupungilla, mutta auringossa on paljon mukavampaa!
Historiaa ja upeita maisemia Saint-Émilionissa
Aivan ensimmäiseksi käymme kurkkimassa luostarikirkkoa, joka on sopivasti aivan pysäköintialueen vieressä. Kirkon rakentaminen aloitettiin vuonna 1110, ja se näyttääkin hyvässä mielessä vanhalta eli upealta. Sisäpihan holvikaaret ja seinämaalaukset ovat hienoja, ja pylväiden lomassa kuljeskelussa on tunnelmaa.
Kirkon vieressä sijaitsee aukio nimeltä Place du Clocher, jolle pullahdamme sopivasti luostarikirkon sivulla olevasta ovesta. Kellotornin lähettyvillä ensivaikutelma kylästä sen kuin paranee, koska ympärillä on niin nättiä. Aukion laidalla on kylän hienoimmaksi sanottu näköalapaikka. Mainospuheet on helppo uskoa näköalapaikalta aukeavaa maisemaa katsellessa.
Saint-Émilionin kylä sijaitsee suurelta osin näköalapaikan alapuolella, joten aukion laidalta on hieno maisema alas kaupunkiin, Dordognen laaksoon sekä horisontissa näkyville Entre-deux-Mersin kukkuloille.
Niin maalauksellinen kuin maisema onkin, sitä ihaillessa tulee kova hinku päästä alapuolella näkyville kapeille kujille tutkimaan hienolta näyttävää kylää tarkemmin. Suuntaamme sisemmäs kaupunkiin alaspäin viettävää katua. Ei jää epäselväksi, mikä Saint-Émilionissa vetää kulinaristeja puoleensa: kylä on paitsi viiniviljelmien ympäröimä, myös viinipuotien täplittämä. Viiniä on myynnissä varmaankin jokaisessa liikkeessä.
Mukulakivikatu kuljettaa meidät läpi hienosta, korkeasta Cadène-portista. Sen toiselta puolelta löytyy, kappas vain, lisää viinipuoteja. Portin vieressä sijaitsee Saint-Émilionin kylän ainoa jäljellä oleva ristikkotalo. Sen julkisivu on peräisin 1500-luvulta, mutta perustukset ovat vielä vanhemmat.
Modernien viinipuotien lisäksi kuljemme alakaupungilla vanhojen pesualtaiden ohi. Ne tehtiin 1800-luvulla pyykin huuhtelua varten paikoille, joilla oli jo vanhastaan lähteitä. Nykyään altaat toimivat koristeina, vähän kuin keitaina keskellä kylää.
Pällistelemme myös Saint-Émilionin 1100-luvulla rakennettua monoliittikirkkoa. Sisään emme tällä kertaa mene, sillä kalkkikiveen ja kallioon osin maan alle kaivetussa kirkossa voi vierailla vain opastetulla kierroksella eikä sellaista ole vierailumme aikaan tarjolla. Rakennus on kuitenkin hieno myös ulkoa.
Saint-Émilionin hiljaiset kadut ja ihana ruoka
Ihmisiä ei ole nimeksikään – onhan marraskuu. Olemme todellakin paikalla turistisesongin ulkopuolella. Siinä on hyviä ja huonoja puolia. Toisaalta on mukavaa kierrellä näin upean kylän kujilla omassa rauhassa. Toisaalta kylän (matkailu)tunnelmasta saa varmasti parhaiten kiinni nimenomaan vilkkaana aikana, kun kadut täyttyvät askelista, puheensorinasta ja viinilasien kilinästä.
Kylän kauneutta sesongin ulkopuolinen ajankohta ei kuitenkaan vähennä. Saint-Émilion upea. Kylässä on vain noin tuhat asukasta, joten matkailun kannalta hiljaisena aikana ei ole ihme, että kaduilla on hiljaista.
Kiertelemme viinipuotien täyttämillä näteillä mukulakivikaduilla ja päädymme lopulta erääseen puotiin maistamaan paria viiniä. Paikan pitäjä kertoo, että viinejä voi tilata myös Suomeen.
Viinikauppias hieman harmittelee sitä, että niin monet matkailijat vyöryvät kylään samaan aikaan vuodesta eli kesällä. Toisaalta hän kertoo olevansa tyytyväinen, että ehtii tällaisena hiljaisempana aikana jutella asiakkaiden kanssa rauhassa. Sesonkiaikaan siihen ei kuulemma ole mitään mahdollisuutta, sillä silloin liikkeessä on jatkuvasti kuhina. Viivymme puodissa jutustelemassa pitkän tovin. Ostamme myös pari pulloa paikallista viiniä mukaan.
Koska pysähdyksemme tarkoituksena on jaloittelun lisäksi syödä lounasta hyödyntäen Ranskassa tyypillisiä huokeita lounasmenutarjouksia, skannailemme sopivaa paikkaa. Päädymme Amelia Canta -nimiseen ravintolaan l’Eglise Monolithen aukiolla, sillä siellä näkyy olevan porukkaa. Terassi on iso ja houkutteleva. Tarjoilija kuitenkin sanoo, että vettä alkaa sataa ihan kohta ja ehdottaa pöytää sisätiloista. Pointti on hyvä, vaikka vähän ihmettelemme ennustusta, sillä meistä sää ei näytä niin pahaenteiseltä.
Heti pöytään istahdettuamme taivas kuitenkin repeää, joten olemme erittäin tyytyväisiä, että päätimme suunnata lounaalle juuri oikealla minuutilla. Kolmen ruokalajin lounaskin osoittautuu herkulliseksi, joten fiilistelemme Saint-Émilionin-pysähdystä tyytyväisinä. Valitsemme päivän lounasmenusta alkupalaksi perunakakkua vuohenjuustovaahdolla ja salaatilla, pääruuaksi pitkään haudutettua mureaa lihapataa perunamuusilla ja jälkiruuaksi espressot. Melko täydellistä.
Hyvä tuuri jatkuu lounaan jälkeen, sillä sade lakkaa juuri sopivasti ennen poistumistamme ravintolasta. Jatkamme vielä hetken mukulakivikaduilla kiertelyä ennen kuin palaamme takaisin yläkaupunkiin ja käännämme auton nokan kohti Baskimaan Vitoria-Gasteizia. Liikkeelle lähtiessämme alkaa jälleen sataa, joten pyyhkijät pääsevät töihin.
***
Saint-Émilion on yksi niistä lukuisista paikoista, jotka ehtivät roikkua melko pitkään haavelistalla ennen kuin niihin on tullut lopulta mentyä. Meidän piti käydä Saint-Émilionissa edellisellä matkallamme Bordeaux’n seudulla vuonna 2019, mutta vierailu ei lopulta mahtunut aikatauluun. Marraskuussa matkalla Suomesta Espanjaan tuli luontevasti uusi tilaisuus vierailuun – ja hyvä niin! Saint-Émilion ihastutti ensi näkemältä.
Kylässä olisi ollut ihanaa viettää yö tai pari, mutta vierailu oli kiva näinkin. Näin pikkuisessa paikassa ehtii kierrellä ihan mukavasti lyhyessäkin ajassa. Kävisin joka tapauksessa Saint-Émilionissa mielelläni uudestaankin.
Lisätietoa Saint-Émilionista löytyy kylän turismitoimiston sivuilta.
Lue myös:
- Bordeaux: viiniä, ruokaa, kaunista arkkitehtuuria
- Automatkalle Ranskaan: missä kannattaa käydä?
- Ribeauvillé: kaunis viinikylä Ranskan maaseudulla
- Italian Piemonte: kumpuileva Langhen viinialue
Pysy matkassa mukana ja seuraa Unelmatrippiä somessa:
Monesti tulee sanottua, että viinit eivät kiinnosta yhtään. Tämä on kuitenkin alueena jo sen verran kuuluisa ihan viineistään, että siellä haluaisin ehdottomasti päästä käymään jo niiden vuoksi. Ja toki, näyttää kylä todella viehettävältä muutenkin!
Juu, kyllä Saint-Émilion on ihan käymisen arvoinen, vaikka viinit eivät kiinnostaisikaan! Onhan se sentään Unesco-kohde. Tosi kaunis paikka.