Tämän kesän automatkalla Euroopassa kiertelimme erityisesti Ranskassa. Pakussa vierähti taas kuukauden päivät, kun kertasimme historiaa Dunkerquen seudulla, tutustuimme Dordognen kyliin ja linnoihin ja kiemurtelimme Euroopan korkeimpiin lukeutuvilla serpentiiniteillä Ranskan Alpeilla. Ranskan lisäksi vietimme aikaa Saksassa, Italiassa ja Alankomaissa. Kokosin tähän postaukseen Ranska-painotteisen retkeilyautoreissumme reitin ja kohteet sekä tietoa matkan kustannuksista.
Retkeilyautolla Alankomaiden läpi Ranskan Dunkerqueen
Matkamme alkoi toukokuun lopussa Finnlinesin 30-tuntisella lauttamatkalla Helsingistä Travemündeen. Matkan ensimmäinen yöpyminen oli siis laivalla. Maihin päästyämme yövyimme Lyypekissä Citti-Parkin matkaparkissa (hinta 0 €).
Vaikka Saksassa on aina mukava kierrellä ja viettää aikaa, tällä kertaa ajoimme Lyypekistä suoraan Alankomaihin. Aikomuksenamme oli ensin yöpyä Zwollessa, mutta siellä oli vastassa vain kielletty matkailuautoilta -kylttejä, joten jatkoimme eteenpäin Harderwijkiin.
Harderwijkin pienestä satamakaupungista löytyy keskustan kupeesta maksullinen matkailuautoille tarkoitettu pysäköintialueen osio, joka on selvästi merkitty, mutta se oli silti pienillä henkilöautoilla lähes täyteen miehitetty. Saimme onneksi viimeisen vapaan kulmauksen (11,50 € / vrk).
Harderwijkin keskustassa oli lämpimässä kesäillassa suorastaan etelän tunnelma, kun kaikki terassit olivat täynnä ja uimarannalla oli vielä illallakin paljon väkeä. Harderwijk jäi mieleen viehättävänä pikkukaupunkina, jossa oli kiva piipahtaa yhden yön verran.
Sotahistoriaa Dunkerquessa
Seuraavana päivänä ajoimme jo Ranskan puolelle Dunkerquen rantakaupunkiin. Se oli poltellut haavelistallamme pitkään, sillä halusimme tutustua siellä toisen maailmansodan tapahtumapaikkoihin. Joitakin vuosia sitten lähiseudulla Normandiassa kierrellessä emme ehtineet Dunkerqueen asti, mutta nyt tämä puute tuli korjattua. Yövyimme matkaparkissa (8 € / vrk).
Kävimme Dunkerquessa Operaatio Dynamon museossa, joka kertoo valtavasta liittoutuneiden evakuointioperaatiosta, joka toteutettiin Dunkerquen rannalta vuoden 1940 kesäkuussa. Kävimme myös katsomassa Dunkerquen valtavaa hiekkarantaa sekä lähellä sijaitsevan Cap Blanc-Nezin kohdilla olevia pystysuoria mereen laskevia kallioita. Samankaltaisia löytyy myös Normandiasta Étretat’sta.
Bunkkereita Ranskan Éperlecquesissa
Dunkerquesta jatkoimme sisämaahan Éperlecquesiin edelleen sotahistorian perässä. Matkalla pysähdyimme kävelylle viehättävällä Lac d’Ardresin järvialueella, jossa harkitsimme myös yöpymistä, mutta jatkoimme kuitenkin eteenpäin pikkuteitä pitkin. Piipahdimme myös katsomaan tien varressa Saint-Louisin rauniokappelia (Chapelle catholique relique Saint-Louis de Guémy) ennen kuin asetuimme yöpuulle Wattenin kaupungin matkaparkkiin (0 €).
Watten valikoitui yöpymiskohteeksemme siksi, että Le Blockhaus d’Éperlecquesin bunkkeri- ja ulkoilmamuseo ja La Coupole -bunkkerimuseo sijaitsevat sen lähellä. Molemmat ovat kaikessa erikoisuudessaan hyvin vaikuttavia sotahistoriallisia kohteita, jotka täydensivät hyvin toisiaan ja aiempaa vierailuamme Operaatio Dynamon museossa Dunkerquessa. Kirjoitan bunkkereista vielä tarkemmin erikseen.
Samppanja-alueen kautta Alsaceen
Seuraavaksi matkareittimme teki kartalta katsottuna vähän kummallisen käänteen, kun suuntasimme takaisin itää kohti. Syy tälle mutkalle oli, että halusimme tavata Ranskan Alsacessa hetkeksi Eurooppaan palanneita ystäviämme, jotka ovat muun muassa FinnsAway-blogin takana.
Niinpä kurvasimme ensin samppanja-alueelle, missä olemme käyneet aiemminkin muun muassa Reimsissä. Ajattelimme tällä kertaa yöpyä Aÿ-Champagnessa, mutta emme valitettavasti mahtuneet hyvältä vaikuttaneeseen matkaparkkiin, joka on aivan kylän keskustassa. Yöpaikka löytyi onneksi läheisestä Bisseuilin kylästä (tavallinen parkkipaikka 0 €). Matkalla Alsaceen vietimme toisen yön Col du Bonhommen kukkuloilla sijaitsevan mutkaisen tien varrella (tavallinen parkkipaikka 0 €).
Alsaceen päästyämme kävimme kiertelemässä nätissä Bergheimissa ja hiljaisessa, mutta niin ikään nätissä Hunawihrissä. Yövyimme ihanassa, viime vuoden reissulta tutussa Kaysersbergissä matkaparkissa (10 € / vrk).
Kaysersbergissä meillä jäi edellisellä vierailulla väliin kaupungin yllä sijaitsevalla linnalla vierailu, joten korjasimme tällä kertaa tuon epäkohdan. Se kannatti: ylhäältä on hienot maisemat! Kävimme myös Hohlandsbourgin linnassa, minkä jälkeen seuraavat kaksi yötä Alsacessa vierähtivät ystävien kanssa turistessa.
Dordognen kylien ja linnojen kiertelyä
Alsacen koukkauksen jälkeen suuntasimme taas takaisin lännemmäs, tällä kertaa Dordognen alueelle. Alue ei suotta ole tunnettu linnoistaan ja ihanista kylistään, sillä molemmista on suorastaan runsaudenpula. Matkalla sinne yövyimme Paray-le-Monialissa (matkaparkki 0 €), missä kävimme iltapäivän ratoksi tutustumassa luostarikirkkoon ja kävelemässä keskustassa. Paray-le-Monial oli oikeastaan portti historiallisten kylien tykitykseen, jonka keskellä pian olisimme.
Ajomatkalla piipahdimme myös kävelykierroksella historiallisessa Martelissa, jossa olisimme varmasti viihtyneet myös yön yli. Martel on nimittäin erittäin nätti paikka: keskiaikainen kylä, jossa on harmaita tiilirakennuksia ja muutamat kaariholvikäytävät sekä katettu kivinen markkinapaikka keskellä kylää. Keskustassa on kaupungin kokoon nähden paljon houkuttelevia ravintoloita, jotka avasivat juuri oviaan, kun kiertelimme keskustaa iltakuuden jälkeen.
Dordognessa ajoimme yöksi Sarlat-la-Canédaan Carrefourin pihalla sijaitsevaan matkaparkkiin (0 €). Yö oli varsin rauhallinen ja parkkipaikalta oli lyhyt kävelymatka upeaan historialliseen keskustaan. Se on hienojen rakennusten lisäksi täynnä houkuttelevia ravintoloita sekä tryffeli- ja pähkinätuotteita myyviä putiikkeja.
Tässä kohtaa matkaa meitä molempia vaivasi flunssa, joten ravintolaillallinen olisi mennyt tukkoisena vähän hukkaan. Jätimme siksi sen toiseen kertaan. Sarlat-la-Canéda on niin kaunis paikka, että kävisin siellä mielelläni jollain toisellakin reissulla, joten ehkäpä seuraavalla kerralla pääsemme nauttimaan myös ravintolatarjonnasta.
Seudun linnoista tutustuimme ensin Beynacin linnaan, joka sijaitsee maisemien kannalta hienolla paikalla kukkulan laella. Jo kävelymatka ylös linnalle oli hieno, sillä kävelytietä reunustavat historialliset rakennukset ja kaukana alhaalla näkyy Dordogne-joki. Kirjoitan linnasta myöhemmin tarkemmin omassa jutussaan.
Yön vietimme hauskasti ruutukaavaan rakennetussa historiallisessa Monpazierin kylässä (matkaparkki 0 €). Sieltä oli aamulla kätevä jatkaa vain noin kuuden kilometrin päässä sijaitsevaan Bironin linnaan. Tämä linnakokonaisuus osoittautui kappeleineen, torneineen ja sopukoineen todella upeaksi kohteeksi. Kirjoitan myös Bironin linnasta myöhemmin erikseen.
Takaisin itään kohti Italian rajaa ja Alppeja
Käänsimme retkeilyauton keulan jälleen kohti itää ja hurautimme Saint-Cirq-Lapopien kylään. Ranskan kauneimpien kylien listalta löytyvä kylä on maineensa veroinen eli kaunis kuin mikä. Kylä sijaitsee mäen päällä, joten yöpaikkanamme toimineesta matkaparkista (14 € / yö) piti kävellä mäkeä ylöspäin, mutta pieni kapuaminen oli ehdottomasti vaivan arvoista.
Flunssa ei ottanut hellittääkseen, joten hautasimme suunnitelmat patikoinnista ja melomisesta Tarnin rotkolla (Gorges du Tarn), joka oli seuraava yöpymispaikkamme. Yövyimme siellä harvinaisen edullisella La Muse -leirintäalueella (16,94 € / yö kahdelta hengeltä ilman sähköä), joka jäi reissumme ainoaksi leirintäalueella vietetyksi yöksi.
Taudin karistamiseksi keskityimme Tarnin rotkolla ottamaan rauhallisesti ja nauttimaan maisemista leirintäalueen lisäksi auton kyydistä ja levähdyspaikoilla piipahdellen.
Tarnin rotkolta jatkoimme välietappina toimineeseen Floracin kylään (matkaparkki 0 €), joka osoittautui ihan mukiinmeneväksi paikaksi. Tauti alkoi onneksi jo hellittää, joten piipahdimme illalla paikallisen ravintolan terassilla ennen yöpuulle vetäytymistä.
Ennen rajan ylittämistä Italian puolelle yövyimme vielä Gapissa, joka oli meille paitsi yöpymispaikka (matkaparkki 0 €), myös huoltopiste. Vaihdoimme autoon käyttövedet, kävimme itsepalvelupesulassa pesemässä koneellisen pyykkiä ja ruokakaupassa täydentämässä ruoka- ja juomavarastoja. Itse Gapista en osaa sanoa mitään, sillä kaikki aika kaupungissa kului näiden välttämättömien, arkisten asioiden parissa.
Vuoristomaisemia Ranskan ja Italian rajaseudulla
Ajoimme Italian puolelle jo aiemmilta matkoilta tuttua Passo della Maddalenaa pitkin. Tie ei ole vuoristoteiden kärkikastia, mutta kyllä se silti nostatti fiiliksiä: kohta päästään kurvailemaan Alpeille!
Yövyimme Cuneon lähellä sijaitsevassa Borgo San Dalmazzossa (matkaparkki 0 €), missä lähdimme ensi töiksemme keskustaan etsimään aperitiivipaikkaa. Kylässä juuri mikään paikka ei ollut auki, joten vaihtoehtoja ei liiemmin ollut. Avoimen paikan löydettyämme tilasimme juomat, joiden kylkeen tuli odotetusti erilaista naposteltavaa.
Borgo San Dalmazzosta suuntasimme intoa täynnä kohti Casteldelfinoa, joka on upean Col Agnelin vuoristotien toinen pääty. Toinen sijaitsee Ranskan puolella Château Queyrasissa. Col Agnel on Alppien kolmanneksi korkein päällystetty vuoristosolatie Stelvio Passin ja Col de l’Iseranin jälkeen.
Olimme yrittäneet päästä ajamaan Col Agnelin tien aiemminkin – viimeksi viime kesän autoreissulla – mutta se on aina ollut suljettuna. Tänä vuonna tie kuitenkin avattiin talven jäljiltä hieman aikaisemmin, joten pääsimme vihdoin ja viimein kurvailemaan sen. Col Agnelin korkein kohta on 2744 metrissä ja maisemat sen mukaiset! Vietimme yön tien varrella levikkeellä upeaa tähtitaivasta katsellen (0 €).
Ajelimme Col Agnelilta aiemmilta matkoilta tutun, karunkauniin Col d’Izoardin kautta takaisin Italian puolelle pieneen Oulx-nimiseen kaupunkiin. Se toimi hyvänä välietappina matkallamme kohti Bonneval-sur-Arcia, vuoristotie Col de l’Iseranin toista päätepistettä. Oulxissa hyödynsimme jälleen paikallisessa bistrossa italialaista aperitiivikulttuuria, jossa juoman mukana tulee runsaat naposteltavat.
Maisemat Col de l’Iseranin tien varrella olivat odotetusten mukaisesti henkeäsalpaavan hienot. Tien korkein kohta on 2770 metrissä. Col de l’Iseranin ajamisen myötä olemme nyt kurvailleet kaikilla korkeimmilla päällystetyillä alppiteillä, sillä Stelvion tie on tullut ajeltua aiemmilla reissuilla pariinkin kertaa.
Yövyimme muutamien muiden matkalaisten tavoin parkkipaikalla tien varressa lähellä Val d’Isereä, missä saimme ympäröivien maisemien lisäksi ihastella rinteessä vipeltäviä murmeleita.
Tänä kesänä Keski- ja Etelä-Euroopassa oli harvinaisen kuuma jo alkukesästä. Col de l’Iseranin jälkeen etsimme Ranskassa kuumeisesti paikkaa, jossa pääsisimme uimaan, sillä helle oli aikamoinen. Ensimmäinen vaihtoehtomme Annecy kaatui omaan mahdottomuuteensa, sillä suosittu järvialue oli uskomattoman ruuhkainen. Ei ollut ihan uniikki idea pyrkiä viilentävän veden äärelle!
Sopiva uintimahdollisuus löytyi onneksi hieman edempää Nantuasta, missä pulikoimme kirkasvetisessä turkoosissa järvessä ja yövyimme järven vieressä (tavallinen parkkipaikka 0 €).
Loppumatka helteisessä Ranskassa ja Saksassa
Vuoristoteiden jälkeen kesäkuu oli edennyt jo juhannukseen. Hurautimme jussin viettoon jo entuudestaan tuttuun Besançoniin (matkaparkki keskustassa 5,40 €). Matkalla pysähdyimme tutustumaan Ranskan kauneimpien kylien joukkoon listattuun pieneen Lodsiin.
Besançonissa lämpötila killui edelleen reilusti yli 30 asteessa. Lähdimme autolta ensi töiksemme etsimään viileitä paikkoja ja piipahdimme jäähdyttemään muun muassa ostoskeskukseen. Illan tullen kävimme erinomaisella illallisella Le Primate -nimisessä ravintolassa. Keskustassa oli ihanan eläväinen tunnelma, kun kaikki terassit olivat täynnä turisevia ihmisiä.
Seuraavaksi oli Saksan vuoro. Ajelimme Besançonista Freiburg im Breisgauhun (yöpyminen tavallisella parkkipaikalla 0 €). Myös Freiburgissa kadut olivat aivan täynnä väkeä, sillä päivällä oli pride-tapahtuma ja illalla Saksan jalkapallopeli.
Freiburgin keskustan erikoisuuksiin kuuluvat kaduille kivestä tehdyt virtaavat purot, jotka houkuttelevat hellesäällä ihmisiä huljuttelemaan jalkojaan. Myös jotkut ravintolat hyödyntävät puroja pystyttämällä terassinsa niin, että asiakkaat voivat istuskella katutasossa pehmusteiden päällä jalat vedessä. Me kävimme keskustassa syömässä kivassa terassiravintolassa joen varrella ja katselimme myös hetken Saksan peliä paikallisessa pubissa.
Seuraavaksi jatkoimme kauniin Speyerin kautta Heidelbergiin. Speyerissä teimme pienen kävelyn keskustassa ja söimme jätskit. Oli niin kuuma, että kovin tarkasti emme jaksaneet kylää kiertää.
Heidelbergissä olimme illansuussa (yöpyminen tavallisella parkkipaikalla 0 €) ja kävimme vain illallisella läheisessä biergartenissa. Alun perin suunnittelimme lähtevämme aamulla kiertämään kylää ennen seuraavaan etappiin ajamista, mutta oli niin turkasen kuuma, että hautasimme suunnitelman. Seuraavalla kerralla sitten! Olemme käyneet Heidelbergissä kertaalleen aiemminkin ja vierailleet Heidelbergin linnassa, joten suunnitelman muutos ei haitannut.
Heidelbergistä jatkoimme söpön Heppenheimin ristikkotalokylän kautta Marburgiin. Siellä otimme ensimmäistä kertaa tällä matkalla matkaparkissa myös sähkön (matkaparkki 17,25 € / vrk). Auton jääkaappi ja hupiakut eivät oikein enää kestäneet jatkuvaa hellettä, mutta sähköpiuhan avulla saimme ladattua akut kunnolla täyteen ja kaikki toimi taas hyvin.
Meidän oli jo pitkään pitänyt käydä Marburgissa, mutta se oli aina syystä tai toisesta jäänyt väliin. Onneksi viimein kävimme siellä, sillä pidimme kaupungista valtavasti. Viivyimme Marburgissa kaksi yötä.
Ristikkotalojen täyttämä Marburg on yliopistokaupunki, joten tunnelma on eloisa. Kiersimme valokuvaamassa hienoa historiallista keskustaa, nautiskelimme ravintolatarjonnasta ja kävimme kaupungin yllä olevalla linnalla.
Marburgista jatkoimme useilta aiemmilta reissuilta tuttuun Celleen (yöpyminen tavallisella parkkipaikalla 1,73 €), joka oli reissun viimeinen yöpaikkamme ennen laivamatkaa Helsinkiin. Cellen keskusta on ristikkotaloineen upea, mutta ei meille uusi, joten tällä kertaa hengailimme varjoisassa puistossa, sillä helle oli edelleen kovissa lukemissa.
Cellestä olikin sitten hyvä ajella rauhassa ostoksille Lyypekkiin ja Travemündeen ennen lauttaan nousua myöhään yöllä. Loput matkapäivät sujuivat rennosti Finnlinesin kyydissä Itämerellä.
Tämä Ranska-painotteinen automatka oli jälleen kerran todella hieno kokemus. Reitti ei ollut tällä kertaa ihan suoraviivaisimmasta päästä, mutta ainakin ehdimme nähdä todella monenlaisia paikkoja eri puolilla Ranskaa. Sääkin suosi harvinaisen hyvin, sillä sateisia hetkiä oli vain vähän. Vähempikin helle olisi loppumatkasta riittänyt, mutta en valita, sillä ottaisin aina ennemmin kunnon helteen kuin muka-kesäisen sään, jossa tarvitaan takkia ja villasukkia.
Onko sinulla kokemuksia autolla matkailusta Ranskassa?
Ranska-painotteinen automatka numeroina
- Matkan kesto: 30 yötä, joista kolme vietimme autolautalla
- Ajetut kilometrit: 5100
- Polttoainekulut: 953,88 €, sisältäen dieselin ja adbluen tankkaukset
- Kallein tankattu diesel: 2,124 €/l, Shell Champoux, Ranska
- Edullisin tankattu diesel: 1,729 €/l, Citti Tankstelle, Lyypekki, Saksa
- Tietullit: 113,70 €, jotka kaikki Ranskasta
- Majoituskulut: 107,57 €, sisältäen kaikki yöpymisiin liittyvät maksut, vesi- ja jätemaksut sekä yhden yön leirintäalueella – autossa vietettyjen öiden keskimääräinen hinta kahdelta hengeltä oli 3,98 €
- Laivaliput Helsinki–Travemünde–Helsinki: 1102 €, sisältäen kaksi matkustajaa, hytin ja pakettiauton (lipputyypissä auton pituus enintään 6 m ja korkeus enintään 4,4 m)
Lue myös:
- Retkeilyautolla matkailu: vinkit aloittelijalle
- Parhaat vinkit automatkan reitin suunnitteluun
- Mitä mukaan roadtripille? Automatkan pakkauslista
- Automatka Ranskaan – reitti kuukauden automatkalle Eurooppaan
- Automatkalle Ranskaan: missä kannattaa käydä?
Pysy matkassa mukana ja seuraa Unelmatrippiä somessa:
Upean matkan olette tehneet! Katselin itse tekstistä muutamia ideoita, kun olemme tässä suunnittelemassa jälleen automatkaa Espanjaan syyskuussa, jolloin vielä esim Ranskan Alpit ja niiden seudut ja tiet ovat ajettavissa. Aila
Oli tosiaan hyvä reissu jälleen kerran! Ja varmasti teidänkin reissustanne Espanjaan tulee taas hieno. Olisipa mukava itsekin lähteä taas talvea pakoon!
Teillä on ollut taas upea reissu. Omalla pakulla kuukauden matkan kustannukset ovat todella maltilliset. En ole Ranskassa autoillut, mutta viime syksynä kierreltiin Alsacen ja samppanja alueen kyliä junalla & bussilla. Oli ihanaa! 😍
Kyllä, oli taas ihanaa! <3 Yöpymiskuluissa voi säästää paljon, jos etsii edullisia tai maksuttomia paikkoja eikä kaipaa juuri jotain tietynlaisia majoituspaikkoja. Tietysti auton varustelukin vaikuttaa mahdollisuuksiin, koska kaikilla kulkupeleillä ei oikein pärjää ilman sähkökytkentää.
Alsacen ja samppanja-alueen seudut ovat molemmat tosi kivoja kiertelyyn! Uskon, että oli taatusti hyvä juna- ja bussireissu, moni muukin on kehunut vastaavaa kokemusta.
Todella upeita kohteita saitte taas mahtumaan reitin varrelle! Näistä muutamat kaupungit, kylät ja linnat on meilläkin kierrettynä, mutta tässä oli myös paljon uusia vinkkejä tuleville Keski-Euroopan automatkoille (ja siis ihan ehdottomasti pitää itsekin suunnata myös Alpeille ja solien mutkateille!). Olipa mahtavaa nähdä jälleen Alsacessa, huippua että tulitte siitä huolimatta, että matkareittistä tuli hieman mutkainen 😀
Oli tosiaan mahtavaa nähdä taas Alsacen kauniissa maisemissa! <3 Siellä seudulla on muutenkin ihana kierrellä, koska monen kerran jälkeenkin riittää vielä uusia paikkoja, joten ihan kauheaa suostuttelua ei kyllä ikinä tarvita sinne lähtemiseksi. 😀 Alsace on aina hyvä idea.
Ja joo, suosittelen ehdottomasti näitä tämän kesän ja myös aiempien kesien vuoristoteitä! Kertakaikkisen upeita maisemia.
Hieno linna. Alsacessa oli ihan käymisen arvoinen ja muut myös. Riviera myös mutta liian täysi.
Ranskan Riviera voi olla autolla matkaillessa melko stressaava kokemus, sillä liikennettä on yleensä melkoisesti. Tällä reissulla ei tullut siellä käytyä, mutta on käyty useita kertoja aiemmilla matkoilla.