Ajoimme kesän automatkan yhteydessä kolme hienoa maisematietä Ranskassa: Col d’Izoardin, Col de Varsin ja Col de la Bonetten. Kaikki kolme ovat osa Route des Grandes Alpes -matkailureittiä, joka kulkee Ranskan Alppien halki Genevejärven ja Ranskan Rivieran välimaastossa. Reitti kattaa kaikki Ranskan puolella sijaitsevat Alppien korkeat solatiet. Näiden maisemateiden kurvailu Ranskassa oli yksi kuukauden mittaisen automatkamme kohokohdista.
Olen rakastanut Alppien maisemareittejä ja serpentiiniteitä käytännössä koko ikäni eli niin kauan kuin muistan. Ensimmäinen automatkani vuoristomaisemiin Alpeille oli joskus kuuden vuoden iässä vanhempieni automatkailuharrastuksen ansiosta. Omena ei ole pudonnut kauas puusta, joten olen aikuisiällä kolunnut Hemmon kanssa monet upeat maisemareitit Euroopan vuoristoissa. Niitä onneksi riittää, joten työsarkaa on vielä runsaasti jäljellä.
Ranskan maisemateitä Route des Grandes Alpes -matkailureitillä
Tämän vuoden kesäisellä automatkalla päätimme ajella vaihteeksi Ranskan vuoristoteitä lähellä Italian rajaa. Ajoimme Col d’Izoardin (korkein kohta 2360 m), Col de Varsin (2108 m) ja Col de la Bonetten (2715 m). Tiet sijaitsevat käytännössä peräkkäin, joten ne pystyy ajamaan kätevästi yhdistelmänä.
Me olimme liikkeellä retkeilyautolla, mutta Route des Grandes Alpes -matkailureitin tiet ovat myös monien kovakuntoisten pyöräilijöiden haavelistalla. Esimerkiksi kaikki kolme ajamaamme vuoristotietä ovat olleet mukana Ranskan ympäriajon reitillä, joka vaihtelee vuosittain.
Ajamiemme kolmen tien lisäksi meitä olisi kiinnostanut samalla seudulla myös moni muu Route des Grandes Alpes -matkailureittiin kuuluva kuuluisa maisematie – etunenässä Col du Galibier (2642 m), Col de l’Iseran (2770 m) ja Col Agnel (2744 m), jotka ovat epäilemättä kaikki upeita. Nämä tiet lukeutuvat Euroopan korkeimpiin päällystettyihin vuoristosolateihin.
Matkamme ajoittui kuitenkin kesäkuun alkuun, jolloin moni korkealla sijaitseva vuoristotie on vielä kiinni, joten se karsi vaihtoehtoja ja helpotti siten valintojen tekemistä. Vaikka kaikki houkuttelevat vaihtoehdot eivät olleet kesäkuun alkupuolella tehdyllä matkalla saavutettavissa, maisemiin ei tarvinnut pettyä niillä teillä, jotka ajoimme.
Lähdimme kolmelle valitsemallemme maisemareiteille Ranskan kauneimmaksi kaupungiksi kehutusta upeasta Annecystä. Ajoimme maisematiet yhden yöpymisen taktiikalla – ja se yöpyminen oli harvinaisen hienolla paikalla Col d’Izoardin varrella.
Ranskan maisematiet: Col d’Izoard
Col d’Izoardin vuoristotie on tavallisesti lumen takia suljettu lokakuulta kesäkuun alkuun. Me ajoimme tien 8.–9. kesäkuuta, jolloin se oli vasta avattu talven jäljiltä. Col d’Izoardin vuoristotien pohjoispää on Briançonissa ja etelässä se päättyy Guillestreen (tien numero on D902). Tiellä on pituutta kaikkiaan noin 50 kilometriä.
Briançonista lähtiessä Col d’Izoardin solatie alkaa pian kylän jälkeen – kyltin tien alkamisesta voi bongata pientareelta. Alkumatkasta tien varressa on kuusi- ja lehtimetsää, mutta ylemmäs kavutessa puuraja jää pian taakse ja maisemat avartuvat.
Ylöspäin noustessa pysähtelimme jaloittelemaan ja katselemaan maisemia useille levikkeille, joita on matkan varrella kiitettävä määrä. Kesän alussa vuorten huipuilla on tavallisesti vielä runsaasti lunta, joten korkeimmissa kohdissa saimme ihailla ympäröiviä lumihuippuja.
Koska tiellä oli hiljaista, päätimme viettää yön tien laidalla sijaitsevalla levikkeellä hieman huipulta alaspäin laskeuduttuamme. Upeissa maisemissa täydellisessä hiljaisuudessa vietetyn vuoristoyön jälkeen jatkoimme aamulla matkaa kohti Col de Varsia ja Col de la Bonettea. Guillestreä kohti laskeutuessamme tien varrella tekivät vaikutuksen erityisesti huiman korkeat kalliot ja tietä seuraileva vuolaana virtaava vuoristojoki.
Ranskan maisematiet: Col de Vars
Noin 35 kilometrin pituinen Col de Vars alkaa Guillestrestä ja päättyy Les Gleizollesiin. Tien numero on sama kuin Col d’Izoardin eli D902. Col de Vars on kolmesta Ranskassa ajamistamme vuoristosolateistä matalimmalle nouseva, sillä tien korkein kohta on ”vain” 2108 metrissä. Tie onkin auki ympäri vuoden, toisin kuin esimerkiksi Col d’Izoard ja Col de la Bonette. Myös Varsin tie voi silti olla joskus talvisin kiinni pahojen lumimyräköiden myötä.
Col de Varsille suunnatessamme sää näytti todella harmaalta ja mietimme, kannattaako meidän edes lähteä tielle, sillä maisemista ei välttämättä olisi suurta iloa. Päätimme kuitenkin edetä, kun kerran olimme jo niin lähellä eikä meillä oikeastaan ollut muutakaan järkevää reittivaihtoehtoa.
Korkein kohta tuli vastaan niin, että emme meinanneet heti edes tajuta saavuttaneemme sen jo. Huonolla säällä oli osansa asiassa. Ilmassa oli ajopäivänämme Saharan hiekkaa, joten taivaalta ei tullut ainoastaan vettä vaan silkkaa kuraa. Kuvia tuli sen vuoksi otettua lähinnä vain auton ikkunoiden läpi, sillä emme juuri pysähdelleet. Huipulla kävin sentään ulkona kurasateessa ottamassa pari kuvaa.
Sää oli Col de Varsilla harmillisen ankea, mutta kyllä maisemat tälläkin tiellä olivat hienot. Erityisesti alaspäin kohti Les Gleizollesia laskeutuessa vuoristomaisemat olivat komeat, vaikka en saanutkaan otettua niistä kovin onnistuneita kuvia.
Ranskan maisematiet: Col de la Bonette
Col de la Bonetten vuoristotie nosti meidät taas korkeuksiin niin kirjaimellisesti kuin kuvaannollisesti. Tien korkein kohta on peräti 2715 metrissä, minkä todella huomaa maisemien jylhyydessä ja alkukesästä myös lumen määrässä! Koskaan aikaisemmin emme ole vuoristoteillä nähneet yhtä korkeita kinoksia suoraan tien varressa.
Col de la Bonetten tie oli vasta avattu talven jäljiltä, mutta kaikkein korkein kohta, huipulla sijaitseva silmukka Cime de la Bonette oli edelleen lumikinosten peitossa ja siis kiinni.
Hieman yli 40 kilometrin mittainen Col de la Bonetten maisematie kulkee Jausiersista Saint-Etienne-de-Tinéen kylään. Koko matkan päästä päähän saa nauttia kauniista ja vaihtelevista maisemista. Matkalla on muun muassa huikean jyrkkiä kallioita, vuoristopuroja ja pieniä koskia, lukemattomia korkeita huippuja ja kauniita vuoristoniittyjä. Kauas horisonttiin ulottuvien, mahtavien lumihuippumaisemien lisäksi Col de la Bonettella voi helposti bongailla murmeleita.
Col de la Bonetten maisematie on kaikkiaan aika kapea, mutta hyvässä kunnossa. Ylhäällä ole kaiteita tai keskiviivaa, mutta mahduimme kuitenkin retkeilyautollamme väistelemään vastaantulijoita ilman erityisiä haasteita.
Lue lisää: Col de la Bonetten vuoristotie
Nämä Ranskan maisemareitit tarjoavat upeita vuoristonäkymiä, mahtavia lumihuippuja, hyviä levikkeitä ja mukavan mutkaista kurvailua. Jollain seuraavalla automatkalla pääsemme toivottavasti kokemaan myös Col du Galibierin, Col de l’Iseranin ja Col Agnelin – ja monet muut Ranskan ja muun Euroopan maisemareitit, joille emme vielä ole ehtineet!
Ajoimme Ranskan maisemateillä osana kuukauden mittaista automatkaa Euroopassa. Koko matkareitin kuvauksen, kohteet ja yöpymiset hintoineen löydät postauksesta Reitti automatkalle: Saksa, Ranska, Italia, Slovenia, Itävalta ja Tšekki.
Col d’Izoard, Col de Vars ja Col de la Bonette kartalla
Lue myös nämä jutut Euroopan maisemateistä:
- Maisemareitti Verdonin rotkolta Cuneoon
- Häikäisevä Verdonin rotko autoilijan silmin
- Col de l’Iseran (Moottori-lehti)
- Kierros Sveitsin alppiteillä: Sustensola, Grimselsola ja Furkasola
- Autolla Alppien yli: Stelvion solan vuoristoreitti
- Alppien ylitys: Grossglockner Hochalpenstrasse
- Autolla Euroopassa: Timmelsjochin alppitie
Pysy matkassa mukana ja seuraa Unelmatrippiä somessa:
No nyt on toden totta maisemat kohdillaan! Sään vaikutus maisemiin on tosiaan aina merkittävä eikä sille asialle oikein voi mitään, mutta kyllä tuo Col de Varskin todella hieno on. Tykkään valtavasti tuosta yhdistelmästä, jossa näkyy niin vihreyttä kuin harmaita vuoren huippujakin, jotka ovat osin lumen peitossa. Eipä siitä maisemat oikeastaan voi parantua!
Alppitiet ovat tosiaan upeita! Meillä on näistä pitkä haavelista, joka tosin vaikuttaa pitenevän pitenemistään, vaikka kuinka yrittäisimme ajella maisemareittejä. 😀
Tykkään itsekin tosi paljon yhdistelmästä vihreää, karua kalliota ja lumihuippuja. Nämä eivät todellakaan aina osu samaan maisemaan, mutta satunnaisesti kyllä, ja silloin maisema tuntuu usein olevan poikkeuksellisen hieno.
Alppitiet ovat aina olleet yksi meidän haavelista, mutta näistä millään emme ole ajaneet, ehkä vähän siellä päin kuitenkin kerran ajaessamme Italiasta Torinosta Verdonin laakson suuntaan, mikä toki oli hieno sekin. Olisivatpa nämä pikkuisen laajemmin avoimina, niin ehkäpä mekin vielä, mutta nykyisin olemme todella harvoin toukokuusta syyskuuhun missään muualla kuin Suomen kesässä. No, onneksi on tullut ajeltua paljonkin Alpeilla muutenkin jo aikaisemmin. Oli kyllä hienoja maisemia tekstissäsi jälleen. Kateellinen Aila.
Monet tiet eivät oikein voi olla lumen takia auki pidempään. Hyvä, että kuitenkin olette aiemmin päässeet ajelemaan Alpeilla! Minulla on melkoinen haavelista näistä serpentiiniteistä ja maisemareiteistä. En usko, että ehdimme koskaan ajaa kaikkia listan teitä. 😀 Vaikka aikaa olisikin, niin myös sää voi hyvin vesittää suunnitelmia, koska osalle vuoristoteistä ei pääse kesälläkään, jos sää on tosi surkea.
Onhan nuo maisemat vaan ihan mielettömän hienoja! Nämäkin reitit on nyt lisätty sille loputtomalle listalle paikoista, missä vielä kiinnostaisi Euroopassa autoillen seikkailla 😀
Se lista on tosiaan loputon! 😀 Ja jotenkin se jatkuvasti vielä pitenee, vaikka näitä maisemateitä kuinka ajelisi. Aina jostain ilmaantuu lisää houkuttelevia reittejä. 😀