Kioto: punaisten porttien temppeli ja mausteiden kaipuu

Fushimi-Inari

Ei päivää Kiotossa ilman temppeliä, joten Gionin kaupunginosassa viettämämme päivän jälkeen uhmasimme sateiselta näyttävää säätä ja suuntasimme kaupungin laidalle katsomaan Fushimi-Inari-temppeliä. Se tunnetaan punaisten porttien alla kulkevista kävelyreiteistään ja ne myös erottavat alueen muista Kioton temppelialueista omalaatuisuudellaan. Alue on melko laaja, joten kaikista muista turreista huolimatta saimme välillä olla temppelikäytävällä hetken kahdestaan. Erikoisuudessaan Fushimi-Inari -temppeli on vierailun arvoinen.

20140917-Unelmatrippi-Fushimi-Inari-DSC_1209

20140917-Unelmatrippi-Fushimi-Inari-DSC_1217

Saimme taivaalta muutamia pisaroita niskaamme alueelle kävellessämme, mutta sade ei kauaa kestänyt. Sää muuttui pian takaisin hiostavan kosteaksi.

Hikisen temppelikatselmuksen jälkeen menimme syömään paikalliseen ravintolaan nuudeliannokset. Oma annokseni oli aikamoinen pohjanoteeraus, paitsi jos kokin tavoitteena oli mahdollisimman mauton ruoka. Myönnän, että en ole ihan vielä sopeutunut japanilaiseen ruokavalioon, joka tuntuu sushia lukuun ottamatta koostuvan ei-minkään makuisista ruuista. (Eikä siinä sushissakaan nyt kauheasti mausteita yleensä ole.) Olemme ehkä käyneet täysin väärissä paikoissa ja/tai tilanneet vääränlaisia annoksia. Tai sitten japanilainen ruoka vain tyypillisesti on niin mietoa, että meidän kummankaan mielestä se ei maistu juuri miltään. Japania paremmin tuntevat osaavat ehkä kommentoida, onko Japanissa missään mitään makua?

20140917-Unelmatrippi-Japanilaista-ruokaa-20140911_134737
Näyttää minusta ihan maistuvalta. Ei ollut.

Keskipäivän nuudelipettymyksen jälkeen sorruimme länkkäriruuan himoon ja kävimme syömässä japanilaisen Mos Burger -ketjun paikassa hampurilaiset, ranskalaisia ja mustekalarenkaita. Ne upposivat hyvin, etenkin aikaisemmin päivällä syötyihin nuudeleihin verrattuna. Perinteeksi muodostuneeseen tapaan haimme myös kaupasta ruokaa ja juotavaa hotellille iltaa varten.

Kaikissa Japanissa tähän mennessä käyttämissämme hotelli- ja hostellihuoneissa on ollut mahdollisuus saada kiehuvan kuumaa vettä joko omasta keittimestä tai respasta hakemalla ja monesti käytettävissä on myös mikro. Olemme siis saaneet tehtyä jonkinlaista mättöä itsekin, eikä aina ole ollut pakko syödä ravintoloissa. Tämä on oiva tapa säästää rahaa, joten olemme testailleet monenlaisia lähikaupan tuotteita hotellilla.

Hotellilla paneuduimme jälleen matkajärjestelyihin ja varasimme majoitukset Narasta ja Osakasta. Meidän piti alun perin käydä Narassa vain päiväretkellä Kiotosta käsin, mutta suunnitelmat muuttuivat. Osakassa ei ollut haluamallemme viikonlopulle juuri lainkaan vapaita huoneita ja ne, joihin olisi päässyt, olivat aivan törkeän hintaisia lauantain ja sunnuntain väliseksi yöksi. Varasimme näin ollen yhdeksi yöksi huoneen love hotelista Narasta ja otimme Osakasta huoneen vasta sen jälkeiseksi ajaksi.

Päätimme myös, että menemme Osakasta suoraan Fukuokaan emmekä alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen käy Kobessa lainkaan. Hotellivarausten lisäksi yritimme tehdä verkossa varausta bussilipuista Osakasta Fukuokaan, mutta varaus ei lukuisista yrityksistä huolimatta millään suostunut menemään läpi. Välillä on näemmä vähän vastusta näissä varaushommissa, mutta onneksi kaikki tuppaa aina järjestymään jollain tavalla.

Kioton-vierailumme aikana kävimme vielä Nishiki-ruokamarkkinoilla, jotka olivat kätevästi kävelymatkan päässä keskustahotelliltamme. Ostimme markkinoilta jellymakeisia, jotka oli pakattu kaksinkertaiseen muoviin. Sisempi muovi oli ilmeisesti tarkoitus syödä, sillä ei sitä saanut poiskaan ja suuhun se vain suli. Popsimme namit näin ollen muoveineen päivineen (sisempi pakkausmateriaali oli varmaankin siis jotakin muuta kuin muovia, vaikka se erehdyttävästi muovia muistutti).

Hemmo maisteli markkinoilla nälkäänsä myös tikkarin päähän törkätyn mustekalan, joka oli täytetty viiriäisenmunalla. Se oli kuulemma erittäin hyvää. Kävimme pyörimässä yhdessä markkinoiden lukuisista teekaupoista ja siellä meille tarjottiin todella herkullista teetä, mutta jätimme arvokkaat teepakkaukset siitä huolimatta hyllyyn.

20140917-Unelmatrippi-Japanilaisia-karkkeja-20140912_134041

Matkantekoon liittyvien varausten lisäksi reissussa on käytettävä aikaa pyykinpesuun, sillä tunnetusti reissussa rähjääntyy. Viimeisenä päivänä Kiotossa kävimme uudelleen jo aiemmin tutuksi tulleessa erinomaisessa kolikkopesulassa hotellin lähellä. Koneellinen pyykkiä puhtaaksi ja kuivaksi samalla laitteella vain 50 minuutissa – kyllä Japani on hieno maa! Saisikohan vastaavan laitteen ostettua jostakin kotiin Suomessa?


Lue kaikki maailmanympärimatkan postaukset tägin maailman ympäri alta.

Facebooktwitterpinterestlinkedinmail

4 vastausta artikkeliin “Kioto: punaisten porttien temppeli ja mausteiden kaipuu”

  1. Mun makukokemusten mukaan japanilainen ruoka on ihan hirveän suolaista verrattuna korelaiseen. Toinen iso ero on tietysti tulisuus, kun japanilaiset ruoat ei yleensä ole ollenkaan tulisia, ainoastaan suolaisia. Koreassa taas toisinpäin 🙂
    Ja älkää syökö japanilaista curryä, se on kamalaa! 😀 (vaikka sehän nyt on tietty makuasia…)

    1. Heh, onneksi tulikin syötyä vain intialaista currya tuossa jonain päivänä (intialaisessa ravintolassa Japanissa). Se oli hyvää, intialaiset osaa. 🙂

      Kiva, että Koreasta löytyy tulisuutta, sillä sitä onkin ollut tässä jo ikävä. Katsotaan, tuleeko siellä sitten ikävä suolapurkkia. 🙂 Itse tykkään suolaisesta ruuasta, mutta rajansa toki myös suolan määrällä. Vielä ei ole kuitenkaan tullut Japanissa vastaan mitään mahdottoman suolaista pöperöä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.