Automatkailun parhaita puolia on se, että matkalla paikasta A paikkaan B voi omaan tahtiin käväistä matkan varrelle osuvissa kiinnostavissa kohteissa. Matkalla Kroatian Porečista Slovenian Blediin hyödynsimme tätä mahdollisuutta ja poikkesimme Sloveniassa Postojnan tippukiviluolastolle. Postojnan luolat osoittautuivat nähtävyydeksi, jota ei kannata missata!
Kesän viisiviikkoisella autoreissulla eteläisimmät kohteemme sijaitsivat Kroatiassa Istrian niemimaalla. Jos suunnittelet matkaa Istriaan, kurkkaa aiemmat postaukseni Motovunista, Rovinjista ja Pulasta. Paluumatkalle kohti pohjoista lähdimme Porečista, josta matkasimme Slovenian puolelle.
Alkumatkasta Istriassa ajelimme lähes kokonaan kahdeksankymmentä kilometriä pitkän D21-tien, jonka varrella on upeita, kumpuilevia maisemia. Sloveniassa nyppylät alkoivat kasvaa: maasto muuttui vuoristoiseksi. Lähestyimme Alppeja. Se tietää aina hienoja maisemia, ja tällä kertaa niitä löytyi myös maan uumenista.
Kilometrien kierros Postojnan tippikiviluolissa
Postojnan luolastossa vieraillaan opastetusti: lippu (noin 28 €) ostetaan tietyllä kellonlyömällä alkavalle kierrokselle, joita järjestetään slovenian lisäksi englanniksi, saksaksi ja italiaksi. Kierros kestää noin puolitoista tuntia. Ajankohtaiset tiedot hinnoista ja aikatauluista kannattaa tarkistaa etukäteen Postojnan luolan verkkosivuilta.
Yhteensä viiden kilometrin mittainen kierros tippukiviluolissa alkaa junaan nousemisella. Vuoristoratajunaa muistuttava kulkuneuvo kuljettaa vierailijat syvälle tippukiviluolaston uumeniin. Juna on kuljettanut vierailijoita noin 140 vuotta, eli mistään uudenkarheasta jutusta ei ole kyse – tällä paikalla on pitkä historia nähtävyytenä.
Junamatka luolan uumeniin kestää arviolta kymmenen minuuttia, eli voit ehkä jo tästä päätellä, miten iso luolasto lopulta on kyseessä. Kierroksesta taitetaan junalla 3,5 kilometriä, loput kuljetaan kävellen.
Junatunnelissa on paikoin todella matalaa ja veikkaankin, että pitkällä ihmisellä voi oikeasti kopsahtaa pää kattoon. Junan kyydissä kannattaa siis olla skarppina. Tunnelissa on kylmää, kosteaa ja pimeää, ja vettä tippuu katosta tämän tästä.
Perillä ”päätepysäkillä” hypätään junan kyydistä ja tehdään noin puolentoista kilometrin mittainen kävelykierros luolaston uumenissa. Postojnan tippukiviluolastossa on erilaisia käytäviä ja halleja peräti 24 kilometrin verran, joten koko luolastoa ei pääse kierroksella näkemään. Mutta ne osiot, joissa kierroksen aikana käydään, ovat todella vaikuttavia.
Opas kertoo kierroksella erilaisista kivimuodostelmista ja luolan historiasta, ja meidän oppaamme testasi vielä lopuksi luolan akustiikkaa lurauttamalla lyhyen laulun. Onneksi hän osasi laulaa, sillä muuten tämä olisi herättänyt lähinnä myötähäpeää. Opastetulla kierroksella kuljetaan useiden, valtavan kokoisten hallien läpi, mikä tuntuu maan alla uskomattomalta. Muutenkin koko luolasto on ihan käsittämätön paikka niin kokonsa kuin ulkonäkönsä puolesta.
Olin käynyt tippukiviluolissa ennenkin, vaan en ikinä tällaisessa! En todellakaan etukäteen arvannut, miten valtavasta luolastosta on kyse, ja miten hienon näköisiä muodostelmia ja tiloja maan uumenissa on piilossa.
Oletko käynyt Postojnan tippukiviluolassa tai haluaisitko käydä?
Poikkesimme luolassa osana viiden viikon automatkaamme Euroopassa.
Lue myös:
- Virtaavan veden äärellä Bledissä: Vintgarin sola
- Välietappina autio Maribor
- Itävalta: maailman suurin jääluola Eisriesenwelt
Pysy matkassa mukana ja seuraa Unelmatrippiä somessa:
Me käytiin tuolla kanssa elokuussa. Siinä oli tosiaan luolalla kokoa ja tuo junamatka sinne oli hauska kokemus. Vähän tosin vierailun miellyttävyyttä vähensi se, että luolassa liikuttiin niin isoissa ryhmissä, ettei esimerkiksi oppaan puheita läheskään aina kuullut :/
Jep, luola on ihan tajuttoman iso, ja junamatka hauska! Tuo on ärsyttävää, jos maksaa opastetusta kierroksesta, ja sitten ei kuulekaan oikein mitään. Meillä ryhmä oli ihan siedettävän kokoinen, tosin itsehän tungin muutenkin heti etujoukkoihin ja jututin tilaisuuden tullen opasta vähän tarkemmin. 🙂