Missattu snorklausmahdollisuus ja rankkaa matkantekoa

Jos haluat lukea vain onnellisuutta tihkuvia postauksia, jätä tämä väliin. Vaikka kuinka toivoisi, niin aina hommat eivät mene reissussa ihan putkeen. Paitsi jos puhutaan wc-putkesta… Ja bussilla matkustaminen ei ole kaikissa maissa mikään nautinto.

Siirtyminen Costa Ricasta Panaman puolelle sisälsi ei-niin-mukavan jännitysmomentin nimeltä ruokamyrkytys. Sopivasti juuri matkaa edeltävänä yönä alkanut olotila pysyi kuin ihmeen kaupalla jokseenkin aisoissa siirtymän ajan, jos tilanteesta jotakin myönteistä haluaa repiä.

Lähdimme Costa Ricasta Caribe Shuttlen pikkubussin kyydissä kahdeksan aikaan aamulla. Rinkat köytettiin auton katolle ja ahtauduimme täpötäyteen autoon muiden turistien kanssa. Ensimmäinen etappi Puerto Viejosta Panaman rajalle Sixaolaan kesti kaksi tuntia. Rajalla piti maksaa Costa Rican puolella kahdeksan USA:n dollarin suuruinen maastapoistumisvero. (Verolla saattaa olla todellisuudessa joku hienompi nimi, mutta me ristimme sen tuolla tavalla.) Myös colonit toki kelpasivat. Rajalla oli pientä epävarmuutta oikeasta toimintatavasta, sillä Caribe Shuttlen henkilökunta ei ohjeistanut turisteja millään tavalla. Homma kuitenkin hoitui muita seuraamalla.

Raja ylitettiin kävellen kuppaista rautatiesiltaa pitkin. Sillalla kävellessä piti olla jokseenkin tarkkana, sillä laudat olivat miten sattuu ja joistakin aukoista olisi mahtunut putoamaan alla virtaavaan jokeen. Panaman puolella maksettavaksi napsahti kolmen USA:n dollarin suuruinen maahantulovero, jonka senkin pystyi maksamaan Costa Rican coloneilla. Rajaviranomaisten toiminta sai meissä ja norjalaisissa turisteissa (joista yksi puhui suomea!) aikaan nauruntyrskähdyksiä. Tiskin takana kökki kolme tyyppiä, joista yksi otti passit vastaan ja antoi ne seuraavalle, joka antoi ne kolmannelle. Työllistävä vaikutus ja sitä rataa.

Bocas del Toro, Panama

Byrokratian taklaamisen jälkeen meidät tungettiin seuraavaan sillipurkkiautoon ja rinkat hilattiin jälleen auton katolle. Autolla huristeltiin noin tunti, kunnes saavuttiin Almiranten satamaan. Meinasin pyörtyä satamassa laiturille, mutta hetken istuskelu ja urheilujuoman kittaaminen auttoivat sen verran, että pääsimme veneeseen. Puolen tunnin venematkan jälkeen olimme Isla Colónin saarella Bocas del Toron kylässä. Vesi oli kirkasta ja turkoosia, kuten Karibialta sopii odottaa. Harmi vain, että emme ehtineet sitä sen paremmin ihailemaan, koska allekirjoittaneen oli päästävä koomaamaan hotellille.

Hotelli Don Chicho oli onneksi lähellä satamaa ja pääsimme kirjautumaan heti sisään. Hotelli oli aika kulahtanut, mutta toisin kuin edellisessä yöpaikassa Kaya’s Placessa, sängyn jouset eivät porautuneet selkään ja kylppäri oli ihan oikea kylppäri eikä mikään saastainen loukko. Huoneen seinät olivat sairaalanvihreät, mikä sopikin teemaan…

Kolmen yön vierailu Bocas del Torossa ei arvatenkaan mennyt ihan suunnitellusti sairastelun vuoksi. Ei puhettakaan, että olisimme päässeet snorklaamaan tai vaikkapa jollekin kivalle retkelle. Kivojen aktiviteettien sijaan aika kului hotellihuoneessa täristen kuumeessa, päänsäryssä ja vatsaongelmissa. Niin inhottavaa! Bocasin kylä vaikutti sen verran kivalta paikalta, että siellä olisi varmaankin viihtyisää oleilla terveenä. Ravintoloita oli kiitettävästi ja myyntipisteissä oli tyrkyllä monenlaisia aktiviteetteja matkalaisille. Ympärillä levittäytyi turkoosinsininen meri. Jokseenkin harmitti Costa Ricasta matkaan tarttunut tauti, mutta aina ei voi voittaa.

Bocas del Toro, Panama Bocas del Toro, Panama

Yritimme säätää lentoja Panama Cityyn, sillä jostain kumman syystä kahdentoista tunnin mittainen yhdistetty vene- ja bussimatka ei juuri silloin houkutellut. Kävimme kysymässä lentoja Bocas del Toron kansainväliseltä lentoasemalta, joka on superkoominen paikka. Se muistuttaa enemmän jonkin perähörkkölän bussiasemaa kuin kansainvälistä lentokenttää. Muutaman sadan metrin päässä Bocasin keskustasta sijaitsevalla kentällä on kaksi tiskiä. Meille neuvottiin etukäteen, että lennot voi käydä ostamassa suoraan tiskiltä ja sitten vain hypätään koneeseen. Tiskin takana ollut työntekijä huuteli meille jonossa seistessämme, että jos olemme hamuamassa lentoja seuraaville neljälle päivälle, niin turha jonottaa – lennot on jo myyty täyteen. Niinpä jouduimme kuin jouduimmekin ostamaan liput yön yli kestävälle vene- ja bussimatkalle Panama Cityyn päästäksemme. Sitä riemun määrää (not).

Bocas del Toro, Panama

Lähtöpäivänä sairastin jo neljättä päivää. Hymy oli ehkä vähän hyytynyt jo siinä vaiheessa. Vene Almiranteen lähti puoli kuudelta iltapäivällä, joten otimme Don Chichosta myöhäisen uloskirjautumisen. Jo satamassa oli pientä sählinkiä veneeseen pakkautumisessa, mutta Almirantessa touhu meni paljon pahemmaksi säätämiseksi. Satamasta siirryttiin pienillä takseilla bussiasemalle, ja siirtymistä järjestämässä olleet tyypit yrittivät saada takseja lennosta ja puhelimitse – niitä ei siis ollut hoidettu etukäteen, vaikka kyseessä oli kymmenien ihmisten kuljettaminen satamasta bussiasemalle.

Kun lopulta saimme taksin, rasittavia tipin pummaajia tunki taksin ovelle niin, että ovea ei meinannut saada kiinni. Näitä samoja ”Antakaa mulle tippiä, vaikken ole tehnyt mitään sen ansaitakseni! Vedän hernepalon nenään, jos ette anna!” -tyyppejä kohtasimme myös Bocasin satamassa saapumispäivänämme. Selkeä kehitysmaaraivarin paikka (huomasimme, että niitä voi tulla myös Aasian ulkopuolella).

Bussiasemalla puolestaan tuhraantui ylimääräistä aikaa suunnilleen tunti kaiken epäjärjestelmällisyyden ja aivan turhan paperien pyörittelyn takia: ensin odoteltiin odottamisen ilosta, sitten venattiin nimilistaa matkustajista, sitten nimilistan perusteella tehtävien matkalippujen valmistumista, sitten tavaroiden pakkaamista bussiin ja lopulta nousua bussiin. Mietimme, että koskaan ei ole bussin liikkeelle saattaminen ollut niin pirun vaikeaa. Lopulta pääsimme matkaan vaille kahdeksalta illalla.

Luonnollisesti bussissa ei kuulutettu mitään tietoja pysähdysten määrästä, kestosta tai kellonajoista. Bussissa piti olla vessa ja olikin, mutta se oli lukittu. Ei sillä, että vessassa olisi voinut oikein käydäkään ilman olympiatason tasapainoa ja tähtäystaitoja, sillä tie oli todella pomppuinen ja mutkainen. Ensimmäinen pysähdys oli jo tunnin matkustamisen jälkeen ja seuraava yhden aikaan yöllä. Muita pysähdyksiä ei sitten enää ollutkaan, vaikka bussi oli perillä Panama Cityssä vasta seitsemän jälkeen aamulla. Sanotaanko näin, että olemme olleet aika paljon paremminkin järjestetyillä etapeilla. Panama ei ihan vakuuttanut.

Myönteistä oli se, että pääsimme ehjinä perille ja pirun sitkeä tautikin alkoi Panama Cityssä vihdoin ja viimein hellittää. Seuraavassa postauksessa on siis luvassa iloisempia tunnelmia maailman koristeellisimpien bussien kaupungista, Panama Citystä!

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

Seitsemäs kuukausi reissua takana

Vähiin käyvät ennen kuin loppuvat, reissupäivät nimittäin. Blogin reissujutut laahaavat tätä kirjoittaessani yli kuukauden jäljessä todellisuudesta, mutta ei anneta sen häiritä. Tarinaa seitsemännen kuukauden reissukohteista eli Panamasta, Uruguaysta ja Argentiinasta on tulossa tuutista ulos piakkoin! Sitä ennen on vuorossa tämä perinteinen kuukausikatsaus.

Kuun alussa olimme juuri matkanneet Costa Ricasta Panamaan. Panamassa vietimme aikaa Bocas del Toron lomakohteessa ja Panama Cityssä. Vierailimme Panaman kanavalla. Siellä en meinannut millään uskoa, että niin kapoisen näköisestä kanavasta voisi mahtua läpi suuri rahtialus – kunnes suuri rahtialus lipui paikalle ja todisti luuloni vääräksi.

Panama City

Panamasta lensimme viikon jälkeen Uruguayn pääkaupunkiin Montevideoon. Vanhakaupunki kumisi tyhjyyttään. Meille tulivat heti mieleen Helsingin sunnuntaisin tyhjät kadut, joskin Montevideo on ulkoasultaan aika erilainen kuin Helsinki. Teimme Uruguayssa päiväretken suosittuun lomakaupunkiin Punta del Esteen ja vierailimme taiteilija Carlos Páez Vilarón suunnittelemassa upeassa Casapueblossa. Matkalla Punta del Esteen totesimme, että Etelä-Amerikassakin voi näköjään olla maa, jossa noudatetaan nopeusrajoituksia ja ruuhkia ei ole.

Montevideo, UruguayCasapueblo, UruguayUruguaysta jatkoimme bussilla ja lautalla Argentiinan puolelle Buenos Airesiin. Olimme välittömästi myytyjä argentiinalaisille pihveille – parempia ei varmasti maan päältä löydy! Olimme Buenos Airesissa ensin kolme yötä ja myöhemmin vielä kaksi viikkoa. Välissä teimme matkan Iguassun putouksille Argentiinan ja Brasilian rajalle. Vierailimme myös Brasilian puolella noita maailman kolmanneksi suurimpia putouksia ihailemassa. Huimat 275 vesiputousta käsittävä kokonaisuus oli mykistävä (ja märkä) kokemus. Iguassun putoukset olivat tätä unelmatrippiämme suunnitellessamme kohdelistalla aivan ensimmäisten joukossa, joten sitäkin hienompaa oli vihdoin päästä putouksille ja kokea niiden valtava voima omin silmin. Mieletön paikka, joka ei varmasti jätä ketään kylmäksi!

Iguassun putoukset, Brasilia Iguassun putoukset, Brasilia

Buenos Airesissa meidän oli jonkin suunnitelman mukaan tarkoitus viettää vain noin viikko, mutta sinne päästyämme halusimme ottaa rennosti ja pysyä kaupungissa pidempään. Niinpä päädyimme kuljeskelemaan Buenos Airesin kaduilla yhteensä yli kaksi viikkoa. Notkuimme kahviloissa ihanien croissantien ja empanadojen äärellä, kävimme taidemuseossa, tulimme pihviravintolan kanta-asiakkaiksi (kortti löytyy!), ihmettelimme keskustaan kerääntyneitä väkijoukkoja, etsimme Eva Perónin haudan ja ihastelimme päivästä toiseen kaupungin koristeellisia rakennuksia. Urakoimme myös kasaan loppureissun matkajärjestelyjä, mietimme jo vähän tulevia työkuvioita ja näimme kävelyllä puukkojen vilahtavan toisella puolen katua.

Caminito, La Boca, Buenos AiresBuenos AiresRecoletan hautausmaa, Buenos Aires

Entä mitä muuta seitsemänteen reissukuukauteen kuului? Tässä joitakin lukuja:

  • 1 lentomatka
  • 3 yön yli kestänyttä matkaa bussilla
  • 1 venematka
  • 1 lauttamatka
  • 5 pulloa punaviiniä
  • 1 pala juustokakkua
  • 1 hostellihuoneessa tapettu torakka
  • 2 todella outoa performanssia taidemuseossa
  • päiväbudjetti keskimäärin 55,70 euroa/lätty (sisältää kaikki kulut, majoitukset ja liikkumiset, mutta ei lentoja)

Sellainen oli toiseksi viimeinen reissukuukausi! Tarkempaa tarinaa kaikesta koetusta on luvassa pian.

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

Puoli vuotta reissua takana

Jälleen on yksi kuukausi vierähtänyt, ja sitä myöten olemme olleet matkalla jo huikeat puoli vuotta! Virstanpylvästä ei ainakaan toistaiseksi ole juhlittu millään tavoin, sillä olemme olleet viimeisen viikon ajan enemmän tai vähemmän potilaina. Reissussa sattuu ja tapahtuu!

Kuun alussa olimme keskellä Tyyntämerta Cookinsaarten Rarotongalla. Vauhdikkaan kaksi kuukautta kestäneen Australiassa ja Uudessa-Seelannissa kiertelyn jälkeen viikko samassa paikassa ilman nettiä rauhoitti mukavasti. Kävimme snorklaamassa, mopoilimme ympäri saarta ja katsoimme ensimmäistä kertaa koko reissun aikana kunnolla telkkaria. Tom Cruise -maratonit upposivat hyvin! Viikon jälkeen alkoi jo olla vähän ikävä sivistyksen pariin, ja oli aika lentää Los Angelesiin. Enkelten kaupunki yllätti: viihdyimme paremmin kuin osasimme odottaa, eikä haittaisi käydä Losissa joskus toistekin. Los Angelesista on tulossa vielä lisää postauksia ennen kuin läväytän blogiin kirjoituksia ajastamme Costa Ricassa, jonne menimme Los Angelesin jälkeen.

Venice Beach, Los Angeles Venice Beach, Los Angeles Staples Center, Los Angeles

Costa Ricassa teimme parin viikon mittaisen omatoimisen kiertomatkan. Kävimme sotkuisen pääkaupungin, San Josén, lisäksi pilvimetsistään tunnetussa Monteverdessä, Arenal-tulivuoren juurella La Fortunassa, eläimiä kuhisevassa Tortuguerossa ja rantalomakohteena tunnetussa Puerto Viejossa. Näistä erityisesti Tortugueron kansallispuisto oli mieleenpainuva kokemus. Costa Ricasta noin yleisesti voimme todeta, että maailman reikäisimmät tiet -kisassa rupuisimmatkin suomalaiset mökkitiet jäävät heittämällä toiseksi verrattuna costaricalaisiin teihin. Useimmat automatkat maassa eivät sovi herkkäperseisille! Poteronkaivuualueita muistuttavien teiden lisäksi kulkuväylinä maassa toimivat joet ja järvet, joten vaikka emme käyneet ainoallakaan saarella, matkasimme veneellä useaan otteeseen.

Kuun viimeisenä päivänä matkustimme Panaman puolelle Bocas del Toroon. Kahdella eri autolla ja yhdellä veneellä tehty matka sujui yllättävän hyvin siihen nähden, että allekirjoittanut sairastui lähtöaamua edeltäneen yön aikana ruokamyrkytykseen…

Puerto Viejo, Costa Rica Matkalla Tortuguerosta Puerto Viejoon

Entä mitä muuta kuudenteen reissukuukauteen kuului? Tässä joitakin lukuja:

  • 1 skootterin vuokraus
  • 2 lentomatkaa
  • 2 bussimatkaa
  • 1 venematka
  • 3 pakettiauto + vene -yhdistelmämatkaa
  • 1 kansainvälisen päivämäärärajan ylitys
  • 7 costaricalaista olutta
  • 1 loppuun kulutettu hyttysmyrkkysuihke
  • 1 ruokamyrkytys
  • 2 moskiittoverkon alla nukuttua yötä
  • lukuisia eläinhetkiä: krokotiileja, kaimaaneja, apinoita, laiskiaisia, liskoja…
  • päiväbudjetti keskimäärin 59,75 euroa/lätty (sisältää kaikki kulut, majoitukset ja liikkumiset, mutta ei lentoja)

Toukokuun alussa oleva kotiinpaluupäivä on alkanut jo muistutella takaraivossa. Vielä on kuitenkin reissua melkein neljäsosa jäljellä, ja siitä ilosta otetaan kaikki irti. Meitsin espanjantaidon testaaminen tositilanteissa jatkuu vielä jonkin aikaa, sillä matkan loppuaika on tarkoitus pyöriä Amerikan mantereilla. Pysykäähän linjoilla!

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail