Panama Cityssä

Saavuimme Panama Cityyn yli 12 tuntia kestäneen bussimatkan jälkeen aikaisin aamulla. Matkasimme bussiasemalta metrolla hotellille, joka sijaitsi Iglesia del Carmen -aseman tuntumassa. Maksoimme Metro Hotelilla aikaisesta sisäänkirjautumisesta ylimääräistä, sillä olimme bussissa vietetyn yön jäljiltä erittäin väsyneitä ja halusimme vain kaatua sänkyyn. Meille ensin annettu huone oli siivoamatta, joten jouduimme vielä palaamaan vastaanottoon pyytämään uutta huonetta. Hotelli oli ihan siisti ja muuten OK, mutta palvelu oli vähän nihkeää kunnolliseksi hotelliksi. Likaisen huoneen avainten antamista ei pahoiteltu millään tavoin, vierailumme lopuksi taksista yritettiin rahastaa enemmän kuin olimme edellisenä päivänä sopineet ja hymyilevästä asiakaspalvelusta ei ollut tietoakaan.

Kävi mielessä, että panamalaiset ovat kovin tylyä sakkia, sillä myös aiemmin Bocas del Torossa hotellin palvelu oli ollut täysin hymytöntä ja myös lähes sanatonta – avain ja rahat vain viskattiin tiskin yli. Mitä luultavimmin meillä oli kuitenkin vain huonoa tuuria hotellien kanssa, sillä kaupungilla asioidessamme törmäsimme kyllä useisiin ystävällisiin ja hymyileviin paikallisiin.

Panama City

Ensimmäinen päivä Panama Cityssä meni päikkäreitä nukkuessa ja kömmimme vasta illansuussa syömään hotellin läheiseen ravintolaan. Kyllä vain pasta-annos maistui hyvältä monen päivän sairastamisen jälkeen! Seuraavana päivänä lähdimme katselemaan, miltä Panaman vanhakaupunki näyttää. Menimme metrolla 5 de Mayo -asemalle ja sieltä kävellen perille. Matkalla oli jokseenkin epäsiistiä ja rakennukset enimmäkseen rähjäisiä. Koristeellisten, vanhojen rakennusten luokse päästyämme totesimme, että epäsiisteys oli edelleen läsnä, mutta talot olivat hienompia ja värikkäämpiä. Emme nähneet yhtään muita turisteja. Turistien puute on sinällään ihan hyvä asia, mutta kertonee myös siitä, että alueella ei lopulta ole rakennusten lisäksi paljonkaan nähtävää tai tekemistä. Ainakin tähän tulokseen tulimme muutamia katuja kierreltyämme.

Seurasimme hetken aikaa paikallisten ukkojen touhuja puistossa, mutta koska heidän puuhansa koostuivat lähinnä paikoillaan istuskelusta tai nukkumisesta, eivät ukot kovin kauaa jaksaneet kiinnostaa. Palasimme takaisin metroasemalle päin. Katukojuissa myytiin kaikenlaista, kuten jo parhaat päivänsä nähneitä hedelmiä. Kaupat ja liikkeet olivat ihan asiallisia, osin jopa länsimaisia. Kävimme kääntymässä niistä muutamassa, mutta emme päätyneet ostamaan mitään.

Panama City Panama CityPanama City Panama CityPäätimme kunnioittaa perinteitä ja suunnistaa Hard Rock Cafeta kohti. Se sijaitsee kävelymatkan päässä Metro Hotelilta, joten palasimme metrolla takaisin lähtöpisteeseen ja jatkoimme kävellen perille. Metro Hotelin tienoo ja Hard Rock Cafen lähialue ovat täysin erilaista seutua kuin vanhakaupunki: maisemassa on moderneja pilvenpiirtäjiä, hotelleja ja ostoskeskuksia. Autoja oli ainakin meidän vierailumme aikaan todella paljon joka puolella Panama Cityä. Hard Rock Cafessa vierailun yhteydessä kävimme Multicentro-ostoskeskuksessa, jossa meitä ilahdutti suuresti shoppailumusiikkina soinut Metallica. Kyseisellä ostarilla on kaupan luksusmerkkejä ja muuten vain kalliita tuotteita, jotka eivät meitä kiinnostaneet, mutta kuumana päivänä ilmastoitu tila oli oikein hyvä taukopaikka ja kerrankin taustamusiikki oli hyvää!

Panama City

Panama Cityssä ollessa kannattaa tietysti poiketa Panaman kanavalla, joka on merkittävä sen vuoksi, että ilman sitä laivat joutuisivat kiertämään Etelä-Amerikan eteläkärjen ympäri 13 000 kilometrin matkan. Panaman kanavan vierailukeskus sijaitsee Mirafloresissa, jonne pääsee bussilla Albrookin bussiasemalta. Meillä kesti melko kauan metsästää oikea bussin odotuspaikka, sillä saimme henkilökunnalta kolme erilaista vastausta Mirafloresiin menevistä busseista tiedustellessamme. Lopulta oikea laituri löytyi, mutta jouduimme odottamaan seuraavaa bussia 40 minuuttia paahtavassa kuumuudessa, sillä busseja kulkee vain tasatunnein. Bussissa oli onneksi ilmastointi, joten itse matka sujui mukavasti.

Panaman kanava Panaman kanava

Panaman kanavan vierailukeskus on siististi toteutettu ja moderni paikka. Aloitimme vierailun katsomalla 10 minuutin mittaisen 3D-esityksen kanavan historiasta. Esityksiä on tunnin välein englanniksi ja espanjaksi. Videoesityksen jälkeen kiersimme nelikerroksisen näyttelyn ja lopuksi menimme ulos katsomaan jättimäisten alusten lipumista sulkujen läpi. Ulkona oli aivan liikaa ihmisiä, mutta muuten vierailu oli viihtyisä ja antoi ajattelemisen aihetta. Tyynenmeren ja Atlantin yhdistävä noin 80 kilometrin mittainen kanava avattiin liikenteelle vuonna 1914. Se rakennettiin hyvin vähäisin työkaluin ja sitä rakentamassa oli monia eri kansallisuuksia edustavaa porukkaa.

Kanava on vielä tänäkin päivänä valtaisa insinöörien taidonnäyte, jonka läpi kulkee vuosittain noin 14 000 alusta. Panaman kanavaa laajennetaan parhaillaan, ja pian sen läpi mahtuu entistäkin suurempia aluksia. Massiivinen laajennushanke on miljardien arvoinen eli mistään pienestä puuhastelusta ei ole kyse.

Panaman kanava Panaman kanava Panaman kanava

Enempään turreiluun emme Panama Cityssä ehtineet, kun jatkoimme jo matkaa Uruguayn pääkaupunkiin Montevideoon.

Onko joku teistä lukijoista käynyt Panama Cityssä? Millainen vierailu oli? Olimmeko vanhassakaupungissa ihan väärillä kaduilla, vai löytyykö sieltä ollenkaan eläväisiä kortteleita, joissa on kiva viettää aikaa?

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

Missattu snorklausmahdollisuus ja rankkaa matkantekoa

Jos haluat lukea vain onnellisuutta tihkuvia postauksia, jätä tämä väliin. Vaikka kuinka toivoisi, niin aina hommat eivät mene reissussa ihan putkeen. Paitsi jos puhutaan wc-putkesta… Ja bussilla matkustaminen ei ole kaikissa maissa mikään nautinto.

Siirtyminen Costa Ricasta Panaman puolelle sisälsi ei-niin-mukavan jännitysmomentin nimeltä ruokamyrkytys. Sopivasti juuri matkaa edeltävänä yönä alkanut olotila pysyi kuin ihmeen kaupalla jokseenkin aisoissa siirtymän ajan, jos tilanteesta jotakin myönteistä haluaa repiä.

Lähdimme Costa Ricasta Caribe Shuttlen pikkubussin kyydissä kahdeksan aikaan aamulla. Rinkat köytettiin auton katolle ja ahtauduimme täpötäyteen autoon muiden turistien kanssa. Ensimmäinen etappi Puerto Viejosta Panaman rajalle Sixaolaan kesti kaksi tuntia. Rajalla piti maksaa Costa Rican puolella kahdeksan USA:n dollarin suuruinen maastapoistumisvero. (Verolla saattaa olla todellisuudessa joku hienompi nimi, mutta me ristimme sen tuolla tavalla.) Myös colonit toki kelpasivat. Rajalla oli pientä epävarmuutta oikeasta toimintatavasta, sillä Caribe Shuttlen henkilökunta ei ohjeistanut turisteja millään tavalla. Homma kuitenkin hoitui muita seuraamalla.

Raja ylitettiin kävellen kuppaista rautatiesiltaa pitkin. Sillalla kävellessä piti olla jokseenkin tarkkana, sillä laudat olivat miten sattuu ja joistakin aukoista olisi mahtunut putoamaan alla virtaavaan jokeen. Panaman puolella maksettavaksi napsahti kolmen USA:n dollarin suuruinen maahantulovero, jonka senkin pystyi maksamaan Costa Rican coloneilla. Rajaviranomaisten toiminta sai meissä ja norjalaisissa turisteissa (joista yksi puhui suomea!) aikaan nauruntyrskähdyksiä. Tiskin takana kökki kolme tyyppiä, joista yksi otti passit vastaan ja antoi ne seuraavalle, joka antoi ne kolmannelle. Työllistävä vaikutus ja sitä rataa.

Bocas del Toro, Panama

Byrokratian taklaamisen jälkeen meidät tungettiin seuraavaan sillipurkkiautoon ja rinkat hilattiin jälleen auton katolle. Autolla huristeltiin noin tunti, kunnes saavuttiin Almiranten satamaan. Meinasin pyörtyä satamassa laiturille, mutta hetken istuskelu ja urheilujuoman kittaaminen auttoivat sen verran, että pääsimme veneeseen. Puolen tunnin venematkan jälkeen olimme Isla Colónin saarella Bocas del Toron kylässä. Vesi oli kirkasta ja turkoosia, kuten Karibialta sopii odottaa. Harmi vain, että emme ehtineet sitä sen paremmin ihailemaan, koska allekirjoittaneen oli päästävä koomaamaan hotellille.

Hotelli Don Chicho oli onneksi lähellä satamaa ja pääsimme kirjautumaan heti sisään. Hotelli oli aika kulahtanut, mutta toisin kuin edellisessä yöpaikassa Kaya’s Placessa, sängyn jouset eivät porautuneet selkään ja kylppäri oli ihan oikea kylppäri eikä mikään saastainen loukko. Huoneen seinät olivat sairaalanvihreät, mikä sopikin teemaan…

Kolmen yön vierailu Bocas del Torossa ei arvatenkaan mennyt ihan suunnitellusti sairastelun vuoksi. Ei puhettakaan, että olisimme päässeet snorklaamaan tai vaikkapa jollekin kivalle retkelle. Kivojen aktiviteettien sijaan aika kului hotellihuoneessa täristen kuumeessa, päänsäryssä ja vatsaongelmissa. Niin inhottavaa! Bocasin kylä vaikutti sen verran kivalta paikalta, että siellä olisi varmaankin viihtyisää oleilla terveenä. Ravintoloita oli kiitettävästi ja myyntipisteissä oli tyrkyllä monenlaisia aktiviteetteja matkalaisille. Ympärillä levittäytyi turkoosinsininen meri. Jokseenkin harmitti Costa Ricasta matkaan tarttunut tauti, mutta aina ei voi voittaa.

Bocas del Toro, Panama Bocas del Toro, Panama

Yritimme säätää lentoja Panama Cityyn, sillä jostain kumman syystä kahdentoista tunnin mittainen yhdistetty vene- ja bussimatka ei juuri silloin houkutellut. Kävimme kysymässä lentoja Bocas del Toron kansainväliseltä lentoasemalta, joka on superkoominen paikka. Se muistuttaa enemmän jonkin perähörkkölän bussiasemaa kuin kansainvälistä lentokenttää. Muutaman sadan metrin päässä Bocasin keskustasta sijaitsevalla kentällä on kaksi tiskiä. Meille neuvottiin etukäteen, että lennot voi käydä ostamassa suoraan tiskiltä ja sitten vain hypätään koneeseen. Tiskin takana ollut työntekijä huuteli meille jonossa seistessämme, että jos olemme hamuamassa lentoja seuraaville neljälle päivälle, niin turha jonottaa – lennot on jo myyty täyteen. Niinpä jouduimme kuin jouduimmekin ostamaan liput yön yli kestävälle vene- ja bussimatkalle Panama Cityyn päästäksemme. Sitä riemun määrää (not).

Bocas del Toro, Panama

Lähtöpäivänä sairastin jo neljättä päivää. Hymy oli ehkä vähän hyytynyt jo siinä vaiheessa. Vene Almiranteen lähti puoli kuudelta iltapäivällä, joten otimme Don Chichosta myöhäisen uloskirjautumisen. Jo satamassa oli pientä sählinkiä veneeseen pakkautumisessa, mutta Almirantessa touhu meni paljon pahemmaksi säätämiseksi. Satamasta siirryttiin pienillä takseilla bussiasemalle, ja siirtymistä järjestämässä olleet tyypit yrittivät saada takseja lennosta ja puhelimitse – niitä ei siis ollut hoidettu etukäteen, vaikka kyseessä oli kymmenien ihmisten kuljettaminen satamasta bussiasemalle.

Kun lopulta saimme taksin, rasittavia tipin pummaajia tunki taksin ovelle niin, että ovea ei meinannut saada kiinni. Näitä samoja ”Antakaa mulle tippiä, vaikken ole tehnyt mitään sen ansaitakseni! Vedän hernepalon nenään, jos ette anna!” -tyyppejä kohtasimme myös Bocasin satamassa saapumispäivänämme. Selkeä kehitysmaaraivarin paikka (huomasimme, että niitä voi tulla myös Aasian ulkopuolella).

Bussiasemalla puolestaan tuhraantui ylimääräistä aikaa suunnilleen tunti kaiken epäjärjestelmällisyyden ja aivan turhan paperien pyörittelyn takia: ensin odoteltiin odottamisen ilosta, sitten venattiin nimilistaa matkustajista, sitten nimilistan perusteella tehtävien matkalippujen valmistumista, sitten tavaroiden pakkaamista bussiin ja lopulta nousua bussiin. Mietimme, että koskaan ei ole bussin liikkeelle saattaminen ollut niin pirun vaikeaa. Lopulta pääsimme matkaan vaille kahdeksalta illalla.

Luonnollisesti bussissa ei kuulutettu mitään tietoja pysähdysten määrästä, kestosta tai kellonajoista. Bussissa piti olla vessa ja olikin, mutta se oli lukittu. Ei sillä, että vessassa olisi voinut oikein käydäkään ilman olympiatason tasapainoa ja tähtäystaitoja, sillä tie oli todella pomppuinen ja mutkainen. Ensimmäinen pysähdys oli jo tunnin matkustamisen jälkeen ja seuraava yhden aikaan yöllä. Muita pysähdyksiä ei sitten enää ollutkaan, vaikka bussi oli perillä Panama Cityssä vasta seitsemän jälkeen aamulla. Sanotaanko näin, että olemme olleet aika paljon paremminkin järjestetyillä etapeilla. Panama ei ihan vakuuttanut.

Myönteistä oli se, että pääsimme ehjinä perille ja pirun sitkeä tautikin alkoi Panama Cityssä vihdoin ja viimein hellittää. Seuraavassa postauksessa on siis luvassa iloisempia tunnelmia maailman koristeellisimpien bussien kaupungista, Panama Citystä!

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

Seitsemäs kuukausi reissua takana

Vähiin käyvät ennen kuin loppuvat, reissupäivät nimittäin. Blogin reissujutut laahaavat tätä kirjoittaessani yli kuukauden jäljessä todellisuudesta, mutta ei anneta sen häiritä. Tarinaa seitsemännen kuukauden reissukohteista eli Panamasta, Uruguaysta ja Argentiinasta on tulossa tuutista ulos piakkoin! Sitä ennen on vuorossa tämä perinteinen kuukausikatsaus.

Kuun alussa olimme juuri matkanneet Costa Ricasta Panamaan. Panamassa vietimme aikaa Bocas del Toron lomakohteessa ja Panama Cityssä. Vierailimme Panaman kanavalla. Siellä en meinannut millään uskoa, että niin kapoisen näköisestä kanavasta voisi mahtua läpi suuri rahtialus – kunnes suuri rahtialus lipui paikalle ja todisti luuloni vääräksi.

Panama City

Panamasta lensimme viikon jälkeen Uruguayn pääkaupunkiin Montevideoon. Vanhakaupunki kumisi tyhjyyttään. Meille tulivat heti mieleen Helsingin sunnuntaisin tyhjät kadut, joskin Montevideo on ulkoasultaan aika erilainen kuin Helsinki. Teimme Uruguayssa päiväretken suosittuun lomakaupunkiin Punta del Esteen ja vierailimme taiteilija Carlos Páez Vilarón suunnittelemassa upeassa Casapueblossa. Matkalla Punta del Esteen totesimme, että Etelä-Amerikassakin voi näköjään olla maa, jossa noudatetaan nopeusrajoituksia ja ruuhkia ei ole.

Montevideo, UruguayCasapueblo, UruguayUruguaysta jatkoimme bussilla ja lautalla Argentiinan puolelle Buenos Airesiin. Olimme välittömästi myytyjä argentiinalaisille pihveille – parempia ei varmasti maan päältä löydy! Olimme Buenos Airesissa ensin kolme yötä ja myöhemmin vielä kaksi viikkoa. Välissä teimme matkan Iguassun putouksille Argentiinan ja Brasilian rajalle. Vierailimme myös Brasilian puolella noita maailman kolmanneksi suurimpia putouksia ihailemassa. Huimat 275 vesiputousta käsittävä kokonaisuus oli mykistävä (ja märkä) kokemus. Iguassun putoukset olivat tätä unelmatrippiämme suunnitellessamme kohdelistalla aivan ensimmäisten joukossa, joten sitäkin hienompaa oli vihdoin päästä putouksille ja kokea niiden valtava voima omin silmin. Mieletön paikka, joka ei varmasti jätä ketään kylmäksi!

Iguassun putoukset, Brasilia Iguassun putoukset, Brasilia

Buenos Airesissa meidän oli jonkin suunnitelman mukaan tarkoitus viettää vain noin viikko, mutta sinne päästyämme halusimme ottaa rennosti ja pysyä kaupungissa pidempään. Niinpä päädyimme kuljeskelemaan Buenos Airesin kaduilla yhteensä yli kaksi viikkoa. Notkuimme kahviloissa ihanien croissantien ja empanadojen äärellä, kävimme taidemuseossa, tulimme pihviravintolan kanta-asiakkaiksi (kortti löytyy!), ihmettelimme keskustaan kerääntyneitä väkijoukkoja, etsimme Eva Perónin haudan ja ihastelimme päivästä toiseen kaupungin koristeellisia rakennuksia. Urakoimme myös kasaan loppureissun matkajärjestelyjä, mietimme jo vähän tulevia työkuvioita ja näimme kävelyllä puukkojen vilahtavan toisella puolen katua.

Caminito, La Boca, Buenos AiresBuenos AiresRecoletan hautausmaa, Buenos Aires

Entä mitä muuta seitsemänteen reissukuukauteen kuului? Tässä joitakin lukuja:

  • 1 lentomatka
  • 3 yön yli kestänyttä matkaa bussilla
  • 1 venematka
  • 1 lauttamatka
  • 5 pulloa punaviiniä
  • 1 pala juustokakkua
  • 1 hostellihuoneessa tapettu torakka
  • 2 todella outoa performanssia taidemuseossa
  • päiväbudjetti keskimäärin 55,70 euroa/lätty (sisältää kaikki kulut, majoitukset ja liikkumiset, mutta ei lentoja)

Sellainen oli toiseksi viimeinen reissukuukausi! Tarkempaa tarinaa kaikesta koetusta on luvassa pian.

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail