Letkeää meininkiä Puerto Viejossa

Costa Rican Tortuguerosta poistuminen veneellä Moiniin oli melkein verrattavissa luontoretkeen turisteille, vaikka kyseessä oli vain kuljetuspalvelu paikasta A paikkaan B. Vene haki meidät suoraan Casa Marbellan laiturilta kymmeneltä aamupäivällä, joten ehdimme syödä rauhassa aamiaista ja kirjautua majatalosta ulos. Haimme Tortugueron kylän satamasta muutaman sadan metrin päästä kyytiin kuusi ihmistä lisää ja lähdimme veneilemään Moinia kohti. Alkumatkasta veneellä oli hyvä vauhti. Kuljettaja oli varsinainen luontoihminen ja pysähteli useita kertoja näyttämään kyytiläisille jokea reunustavasta metsiköstä bongaamiaan eläimiä. Näimme hänen ansiostaan krokotiileja, kaimaaneja, möly- ja hämähäkkiapinoita ja paljon lintuja. Näiden eläinhetkien vuoksi kyseessä oli kerrassaan ainutlaatuinen siirtymä kylästä toiseen.

Matkalla Tortuguerosta Puerto Viejoon Matkalla Tortuguerosta Puerto Viejoon

Välillä oli niin matalaa, että köröttelimme veneellä minimaalista vauhtia veneen ottaessa kiinni pohjaan. Näimme muutaman kiinni juuttuneen paatin, joiden kuljettajat reteästi hyppäsivät kahlaamaan veteen ja työntelivät veneitään eteenpäin. Joessa, jossa elää runsaasti kaimaaneja ja krokotiileja!

Saavuimme Moiniin kahden maissa iltapäivällä. Meidän etukäteen järjestämämme osuus päivän siirtymästä päättyi sinne, ja loppumatka Puerto Viejo de Talamancaan täytyi järjestää lennossa. Moinin satamassa väistelimme kyytiä tyrkyttäviä taksikuskeja ja pääsimme muutamalla taalalla jonkinlaisen satamamiesten työmatkabussin kyydissä linja-autoasemalle Limónin keskustaan. Päädyimme tähän bussiin, kun Hemmo kävi kysymässä satamassa seisoskelleelta miesjoukolta bussipysäkin sijaintia. Yksi kavereista tuli Hemmon mukana tien varteen ja hetken päästä paikalle kaarsi Yhdysvalloista tutun näköinen koulubussi. Limónissa ehdimme juuri passelisti puoli kolmen linja-autoon kohti Puerto Viejoa.

Linja-automatka Limónista Puerto Viejoon vei tunnin, ja matka oli sekä hikinen että pomppuinen. Ei toivoakaan, että bussissa olisi voinut esimerkiksi räpeltää tietokonetta, kun kaikki aika meni penkistä kiinni pitämiseen. Perillä raahauduimme Monte Sol -hostellille, joka oli kolmas (ja viimeinen) kiva majapaikkamme Costa Ricassa. Ensimmäistä kertaa koko matkan aikana meillä oli sängyn päällä moskiittoverkko, jonka alle kömpiä yöksi hyttysinvaasiota pakoon. Huoneessamme ei ollut ilmastointia, mutta pärjäsimme tuulettimen turvin, vaikka sää olikin Puerto Viejossa erittäin lämmin. Hostellilta oli lyhyt kävelymatka keskustaan, siivous pelasi ja huone oli mukavan kokoinen. Voimme suositella!

Hemmo Puerto Viejossa

Olin jutellut sisäänkirjautumisen yhteydessä respassa espanjaksi, mutta myöhemmin tajusimme, että tuo respan kaveri eli paikan omistaja olikin saksalainen. Saksaa ei harmillisesti tullut hänen kanssaan muutamaa lausetta enempää treenattua, sillä emme ostaneet hostellin kautta lippuja tai muutenkaan tarvinneet vastaanotosta apua. Kaverilta taittui myös englanti, joten yhteisiä kieliä oli peräti kolme. Eurooppalaiset ovat kyllä ihanan kielitaitoista väkeä.

Puerto Viejo, Costa Rica Puerto Viejo, Costa Rica

Heti Puerto Viejoon saavuttuamme oli selvää, että olimme todellakin saapuneet Karibianmeren rannan lomakohteeseen. Tortugueron kylässä olimme toki myöskin samaisen meren rannalla, mutta Tortuguerossa toiminta keskittyy kansallispuiston ympärille. Puerto Viejo sen sijaan on rehti rantakohde, jossa on Karibianmeren letkeä meininki. Reggae raikuu, kaduilla näkyy rastapäitä ja surffilautoja kantavia matkalaisia. Letkeän meiningin lieveilmiönä ovat turisteille huumeita kaupittelevat jampat. Heitä ei onneksi ollut meidän vierailumme aikaan kovin paljoa. Sen verran kuitenkin, että jokunen tyrkytti meillekin tuotteitaan, kun kävelimme illalla kylillä.

Puerto Viejossa nautimme lämpimästä säästä ja herkuttelimme ravintoloissa. Ravintoloita on Puerto Viejossa runsaasti, joten jokaiseen makuun löytyy varmasti jotakin. Me keskityimme enimmäkseen paikallista ruokaa tarjoaviin, edullisiin paikkoihin. Esimerkiksi El Che -nimisessä paikassa kävimme kahdesti. Paikallinen casado-annos oli siellä erittäin täyttävä ja myös herkullinen. Casado on tyypillinen costaricalainen annos, joka koostuu riisistä, pavuista ja lihasta. El Chen palvelua emme voi kehua erityisen ystävälliseksi, sillä tarjoilijoilta ei juuri hymyä saati tervehdyksiä tai muutakaan puhetta juuri herunut, mutta annokset kuitenkin tulivat pöytään tilausten mukaisesti. Edullinen ja hyvä aamiainen puolestaan löytyi Soda Caribe -nimisestä paikasta hostellin läheltä.

Puerto Viejo, Costa Rica

Viimeisen yön Puerto Viejossa vietimme Kaya’s Place -nimisessä hostellissa. Olimme järjestäneet maahantuloviranomaisia varten poistumisliput maasta ennen Costa Ricaan saapumista, ja noiden lippujen takia olimme joutuneet varaamaan myös viimeisen yön majoituksen etukäteen. Muuten Caribe Shuttlen henkilökunta ei olisi tiennyt, mistä meidät pitää lähtöaamuna noutaa. Niinpä siirryimme viimeiseksi yöksi toiseen majapaikkaan. Siellä henkilökunta oli oikein ystävällistä, mutta huoneemme oli aika ankea. Siinä esimerkiksi oli ikkunalasien paikalla vain hyttysverkkoa. Se oli tietysti parempi kuin jos verkkoakaan ei olisi ollut, joten eipä siinä mitään. Hostellilla oli hiljaista, joten äänieristyksen puute ei haitannut.

Sen sijaan suihkupää, joka oli kuvottavan ruskean mönjän peitossa, häiritsi suihkua ottaessa jo jonkin verran. Vielä enemmän häiritsi veden kammottava haju ja hostellin pihamaalla leijaillut silkka paskanlöyhkä. Olisi pitänyt arvata, että eihän tästä kombosta hyvää seuraa. Aamuyöllä vointini alkoi olla vähän epämääräinen eikä mennyt kauaa, kun tajusin saaneeni seurakseni jonkinlaisen vatsapöpön. Tietenkin juuri sinä aamuna, kun tiedossa oli monen tunnin matkustaminen Panamaan!

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

Huikea veneretki Tortugueron kansallispuistossa

Aikaisin aamulla alkanut veneretkemme alkoi sään puolesta lupaavasti. Oppaamme Roberto oli osaava tyyppi, joka muun muassa huomasi minimaalisen pienen käärmeen metrien päästä, vaikka se oli maastoutunut vihreään viidakkoon. Emme kuitenkaan ehtineet ajella veneellä kovin kauaa, kun alkoi sataa. Saimme Robertolta sadeponchot, mutta ainakin minun takissani oli sen verran kuluneita kohtia, että vesi valui sisään niin niskasta kuin etupuoleltakin. Kiertelimme kansallispuiston kanaaleja noin kahden tunnin ajan, ja sade yltyi yltymistään. Lopulta Roberto ehdotti, että palaisimme hostellille aamiaiselle ja ottaisimme uuden yrityksen yhdeltätoista. Näin tehtiin.

Tortugueron kansallispuisto, Costa Rica Tortugueron kansallispuisto, Costa RicaTortugueron kansallispuisto, Costa RicaHerkullisen pannukakkuaamiaisen jälkeen notkuimme väsyneinä huoneessamme, kunnes oli uuden kierroksen aika. Sää oli pilvinen vielä lähtiessämme, mutta enää ei satanut, ja kierroksella sää parani koko ajan. Auringonpaisteen myötä tuli tietysti myös todella kuuma.

Tortugueron kansallispuiston alueen sanotaan muistuttavan hieman Amazonin aluetta, mutta tietenkin huomattavasti pienemmässä koossa. Me emme ole Amazonilla käyneet, joten paha sanoa. Viidakon keskellä mutkittelevia kanavia pitkin hiljaa lipuessamme ei kuitenkaan ollut vaikea kuvitella, etteikö luonnehdinta voisi pitää jokseenkin paikkansa. Näimme kierroksella muun muassa useita kaimaaneja, monenlaisia komeita ja värikkäitä lintuja (mutta valitettavasti emme ainuttakaan tukaania), lukuisia kilpikonnia, kolmenlaisia apinoita, käärmeen ja muutamia liskoja, kuten basiliskin eli jeesusliskon. Eläimen nimi tulee siitä, että se osaa juosta vettä pitkin.

Tortugueron kansallispuisto, Costa Rica Tortugueron kansallispuisto, Costa RicaTortugueron kansallispuisto, Costa Rica Tortugueron kansallispuisto, Costa Rica Tortugueron kansallispuisto, Costa Rica

Veneellä kiertely kansallispuistossa ei ollut mitään vauhdikasta hurjastelua ja äänekästä moottorin pärinää, sillä sellainen pelästyttäisi eläimet. Veneessä oli hiljainen sähkömoottori, jonka turvin pääsimme etenemään lähes äänettömästi. Meitä kyytiläisiäkin kehotettiin olemaan mahdollisimman hiljaa, tosin ei siihen juuri käskyjä olisi tarvittu. Pieni veneellinen turisteja hiljentyy kummasti veneen lipuessa kapeaan kanavaan, jonka ylle kaartuu sakea viidakko ja metsän monipuolinen äänimaailma luo ympärille kunnon Jurassic Park -tunnelman.

Mölyapinoiden kumeat äänet kantavat käsittämättömän pitkälle, mutta veteen hiljaa hivuttautuva kilpikonna saa aikaan vain pienen lätsähdyksen. Puusta toiseen metsän keskellä ja lopulta uskaliaalla ilmalennolla joen toiselle puolelle heittäytyvä hämähäkkiapina laittaa hetkellisesti ryteikön rätisemään – ja turistit ihmettelemään suut auki apinan taitoja ja rohkeutta. Meitä oli veneessä oppaan lisäksi vain kuusi, mikä teki kierroksesta mukavan intiimin.

Tortugueron kansallispuisto, Costa Rica Tortugueron kansallispuisto, Costa Rica Tortugueron kansallispuisto, Costa Rica Tortugueron kansallispuisto, Costa Rica

Aamulla kaatosateessa ehdimme kierrellä kaksi tuntia ennen kuin palasimme odottamaan sateen lakkaamista. Myöhempään kierrokseen käytettiin kierroksen normaali aika kolme tuntia. Saimme siis samaan hintaan lähes kaksi kierrosta, mistä kiittelimme opastamme Robertoa vuolaasti. Kuinkahan moni opas vaivautuu viemään turistiryhmän toiselle rundille vain huonon sään takia?

Olimme nähneet aiemmin ainoastaan eläintarhassa niin paljon erilaisia eläimiä niin lyhyessä ajassa kuin Tortuguerossa, mutta on aivan eri asia bongailla eläimiä luonnosta kuin tirkistellä niitä eläintarhan lasiseinien, kaltereiden tai vallihautojen takaa. Veneretki Tortugueron kansallispuistossa oli ehdottomasti hienoin kokemuksemme Costa Ricassa.

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

Matkantekoa kohti Tortugueron kansallispuistoa

Jatkoimme Costa Rica -kierrostamme Monteverdestä Arenal-tulivuoren juurelle sateisissa merkeissä. Matkan ensimmäinen osuus taitettiin pakettiautolla ja juuri kun kuvittelimme, ettei tie voisi huonommaksi muuttua, se muuttui vieläkin reikäisemmäksi ja mutaisemmaksi. Matka eteni hitaasti, mutta perille päästiin tien kunnosta, sankasta sumusta ja sateesta huolimatta. Pakettiauto vaihtui noin kolmen tunnin ajon jälkeen veneeseen, jolla tykiteltiin Arenal-järveä pitkin noin tunti. Lopuksi vaihdettiin jälleen kulkupeli autoon viimeistä puolen tunnin etappia varten. Perillä La Fortunan kylässä emme jaksaneet lähteä retkille vaan käytimme aikamme siellä ihan vain oleiluun, matkajärjestelyjen tekemiseen ja tietokoneen teknisten ongelmien kanssa taistelemiseen.

 

 

 

 

Kahden yön jälkeen jatkoimme matkaa Tortugueron kansallispuistossa sijaitsevaan Tortugueron kylään. Odottelimme aamuvarhaisella kyytiä hotellin edessä ja juttelimme ranskalaisen matkailijan kanssa, jonka kyyti oli jo puolitoista tuntia myöhässä. Meillä alkoi hiipiä epäilys jos toinenkin mieleen siinä vaiheessa, kun omakin kyytimme oli parikymmentä minuuttia luvatusta myöhässä. Oma kyytimme onneksi saapui melkein heti sen jälkeen, kun olin pyytänyt vastaanoton miestä soittamaan kuljetusfirmaan. Jätimme ranskalaisen turistin selvittelemään ikävää tilannettaan ja nousimme pakettiauton kyytiin. Matka Tortugueroon taittui mukavia jutustellen espanjalaisen, mutta nykyisin Bostonissa asuvan pariskunnan kanssa. Tie oli paremmassa kunnossa kuin edellisellä etapilla Monteverdestä Arenaliin. Matkan hintaan kuului lounas, jonka nautimme yhden maissa iltapäivällä La Pavonassa samalla kun odottelimme veneen lähtöä Tortugueroon.

 

Matka kapean veneen kyydissä viidakon keskellä virtaavaa jokea pitkin oli elämys itsessään. Heti alkumatkasta veneen oikealla puolella oli krokotiili, jonka allekirjoittanut tietenkin onnistui missaamaan. Samoin onnistuin olemaan huomaamatta puussa roikkunutta hämähäkkiapinaa. Hemmo luonnollisesti näki molemmat elukat. Vene hajosi matkalla ja sen korjaamiseen kului kuljettajalta kymmenisen minuuttia. Meitä nauratti, sillä tämä ei ollut ensimmäinen (eikä varmaan viimeinenkään) kerta, kun vene hajoaa meidän matkoillamme. Onneksi kyseessä oli moottorivika eikä esimerkiksi reikä veneen pohjassa, sillä krokotiileja ja kaimaaneja kuhisevalla joella olisi ollut aika huolestuttavaa olla uppoavan veneen kyydissä.

Saavuimme Tortugueron kylään kolmen jälkeen iltapäivällä seitsemän tunnin matkustamisen jälkeen. Satamasta oli vain muutaman sadan metrin matka Casa Marbellaan, josta olimme varanneet majoituksen. Casa Marbella löytyi sattumalta verkossa seikkaillessamme. Sinne pystyy tekemään varauksen vain olemalla yhteydessä suoraan majataloon. Paikka on suosittu, eikä meillekään löytynyt sellaista huonetta, jota alun perin pyysimme. Saimme kuitenkin paremman huoneen samaan hintaan kuin mitä alun perin pyytämämme perushuone olisi kustantanut, kun varasimme samalla myös majatalon järjestämän veneretken Tortugueron kansallispuistoon. Järjestely sopi meille enemmän kuin hyvin, sillä olisimme joka tapauksessa varanneet retken, ja nyt meidän ei tarvinnut järjestää asiaa erikseen.

Casa Marbellaan päästyämme vastaanoton työntekijä kertoi heti seuraavan päivän retken aikataulun: lähtö olisi kello 5.45 aamulla. Tiedossa oli taas aikainen nousu. Huoneemme oli tilava kulmahuone joelle päin. Varusteluun kuului kolme sänkyä, oma kylppäri (luonnollisesti itsarisuihkulla varustettuna) ja tuuletin. Ilmastointia ei ollut, ja se tuntui aluksi vähän vikatikiltä, sillä oli todella kuuma. Sää kuitenkin viileni iltaisin sen verran, että saimme nukuttua. Casa Marbellassa aamiainen kuului huonehintaan, henkilökunta oli kielitaitoista ja kaikkialla oli siistiä. Majatalo oli Costa Ricassa käyttämistämme majoituksista parhaasta päästä – niitähän oli kolme hyvää ja kolme huonoa.

Tortuguero sijaitsee kapealla kaistaleella meren ja joen välissä. Kävimmekin heti katsomassa Karibianmerta, jonne oli joen varressa sijaitsevalta majataloltamme matkaa ehkä 50 metriä. Rantahiekka oli mustaa. Aallot olivat korkeat ja merivesi oli rannassa aivan sotkeutunutta. Hostellilla olikin varoitus, ettei meri sovellu aallokon takia uimiseen oikeastaan koskaan. Joen varteen rakennettu Tortugueron kylä on niin pieni, että sen kävelee päästä päähän hetkessä. Kävimme katselemassa kylän tarjontaa, piipahdimme matkamuistomyymälässä ja haimme kaupasta evästä hostellille. Ilta oli siinä vaiheessa jo hämärtynyt ja hyttyset olivat heränneet koloistaan. Listimme niitä huoneessa hyvän tovin ennen kuin olimme kohtalaisen varmoja, että emme tulisi yön aikana syödyiksi.

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail