Harmaassa San Joséssa

Lentomme Los Angelesista Costa Rican pääkaupunkiin San Joséen oli perillä aamulla vähän ennen seitsemää. Maahantulomuodollisuudet olivat ohi nopeasti, ja suuntasimme ulos kentältä rahanvaihtopisteen kautta. Menimme keskustaan paikallisbussilla ja kävelimme bussiasemalta hostellille noin puolentoista kilometrin matkan. Kaupunki näytti rähjäiseltä. Oli nälkä, joten matkalla pysähdyimme aamiaiselle kahvilaan. Havaitsimme, että Costa Ricassa enchilada tarkoittaa pasteijaa, eikä texmex-ravintoloista tuttuun tapaan täytettyä ja juustoista maissiletturullaa. Ei nimi ruokaa pilaa, vai mitenkä se meni.

Olimme varanneet majoituksen Costa Rica Backpackers -hostellista. Meillä oli oma huone jaetulla kylppärillä. Huoneen ovessa oli lappu, jossa kehotettiin olemaan välittämättä huoneessa mahdollisesti leijailevasta hajusta. ”Huone on kaasutettu hyvinvointianne ajatellen. Ei mitään myrkyllistä!” Ajatukseni rullasivat välittömästi taannoisiin uutisiin (esim. CBC:n uutinen 13.3.2014) Thaimaassa tapahtuneista kuolemista, jotka ilmeisesti johtuivat majoituslaitosten käyttämistä siivousmyrkyistä. Emme kuitenkaan huomanneet huoneessa mitään hajua, ja jonkin ajan kuluttua uskaltauduimme astumaan peremmälle.

Costa Rica BackpackersHostelli oli puinen ja huoneessa oli tutiseva, metallirunkoinen kerrossänky. Sängyn lakanoissa oli tahroja ja tyynyt homeessa. Hostelleissa ei ikinä kannata vilkaista tyynyliinan sisään. Kassakaappina toimi muutaman litran vetoinen heppoinen puukaappi, jonka luukkuun täytyi laittaa oma lukko.

Yhteinen suihku oli mallia itsemurha. (Suicide shower -termistä kiitokset Frommer’s Costa Rica -matkaoppaalle.) Siinä vettä lämmittävä vastus on kiinni suoraan suihkupäässä. Costa Ricassa tämä on tyypillinen ratkaisu, mutta suihkun ottaminen näissä suihkuissa on niihin tottumattomalle (tai normaalin itsesuojeluvaiston omaavalle?) jotensakin kuumottavaa. Sähköjohdot ja virtaava vesi -yhdistelmä ei kuulosta ihan parhaalta vaihtoehdolta. Lämmintä vettä haluavan on tällaisessa suihkussa tyydyttävä kapoiseen vesinoroon, sillä mitä kovemmalle vedenpaineen säätää, sitä suurempi osa vedestä on kylmää. Onneksi kylmäkään vesi ei costaricalaisissa hanoissa ole suomalaisten hanojen kaltaista eli jäätävää.

Ensiajatus huoneemme oven avattuamme oli, että seuraavaksi varataan jotakin vähän kalliimpaa. Ikävä vain, että tämänkin läävän hinta oli noin 31 euroa yöltä. Kaakkois-Aasian hinta-laatusuhteeseen tottunut saattaakin kohdata Costa Ricassa ikäviä yllätyksiä. Onneksi Costa Ricasta löytyy kivojakin majapaikkoja edullisesti – palaan aiheeseen myöhemmin.

Suicide Shower
Suicide shower näyttää tosi turvalliselta. Not.

San Joséssa oli melko vilakka sää, ja jouduinkin ensi töikseni kaivamaan rinkasta esiin pitkät housut. Hostellihuoneessamme ei ollut ilmastointia, mutta niissä lämpötiloissa emme sitä kaivanneetkaan. Emme olleet nukkuneet yölennolla juuri lainkaan, joten aivan ensimmäiseksi oli päiväunien vuoro. Iltahämärässä kömmimme ylös sängystä ja kävimme syömässä läheisessä pikaruokaravintolassa. Syödessämme poliisit kävelivät ravintolan ohi ainakin neljästi ja ohi meni pari eri partioautoa toisen mokoman verran. Monessa rakennuksessa oli edessä korkea aita, jonka päälle oli viritetty järeät määrät piikkilankaa. Meille ei varsinaisesti tullut olo, että seudulla olisi erityisen turvallista… Kiersimme safkaamisen jälkeen korttelin kauppaa etsien (ei löytynyt) ja palasimme hostellille tekemään matkasuunnitelmia.

Olimme varanneet San Joséen kaksi yötä, sillä arvelimme, että tarvitsemme tuon ajan Costa Rican -matkajärjestelyjen hoitamiseen. Arvio osui oikeaan. Ensimmäisenä päivänä emme olisi jaksaneet yölennon takia lähteä hoitamaan yhtään mitään, joten oli hyvä, että saimme ensin nukkua yhden yön rauhassa. Totaaliväsyneenä olisi voinut olla astetta vaikeampaa kaivella muistin perukoilta espanjan sanoja, jotka tulivat kaupungissa tarpeeseen.

Yritin hoitaa kaiken niin pitkälle kuin mahdollista ainoastaan espanjaa käyttäen, ja se onnistuikin kohtalaisen hyvin. Muuta vaihtoehtoa ei välillä tosin ollutkaan, sillä paikallisilta ei välttämättä taitu englanti lainkaan. Tuntumamme on, että Costa Ricassa puhutaan paremmin englantia kuin Panamassa tai Argentiinassa, mutta se ei aina ole paljon. Espanjan opinnoistani on jo vuosia aikaa, mutta kummasti sanoja vain putkahtelee mieleen ja asiat järjestyvät. Olin entistä vakuuttuneempi siitä, että selviytyisimme Väli- ja Etelä-Amerikassa ilman Kiinasta tuttua huido, viito, ilmeile ja piirrä -kieltä. On aina helpompaa, jos edes joku yhteinen kieli löytyy, vaikkei sen osaaminen täydellistä olisikaan.

Costa Rica Backpackersin baarissa

Hankittuamme aivomme takaisin yön yli nukkumalla lähdimme keskustaan hommaamaan bussilippuja seuraavaa etappia varten. Matkalla katselimme ympärillemme ja totesimme, että San José on juuri niin ruma kuin olimme etukäteen lukeneet. Harmaan ja sotkuisen kaupungin fiilistä eivät parantaneet bussiaseman lähettyvillä siellä täällä kadulla nukkuvat kodittomat ja spurgut. Lisäksi meistä tuntui, että meitä kytättiin vähän yhden jos toisenkin toimesta taskuvarkaus tai ryöstö mielessä. Mitään välikohtauksia ei kuitenkaan sattunut, mutta kuvia San Josésta meillä ei juuri ole, sillä kameran kaivaminen esiin julkisella paikalla tuntui todella huonolta idealta.

Illemmalla kävimme syömässä hostellin lähellä jonkinlaisella grillillä. Kahvi oli siellä pyytämättä ja yllättäen erittäin vahvasti makeutettua. Opimme toisen uuden ruokaseikan: tortilla ei ole Costa Ricassa samanlainen ohut maissilätty kuin Meksikossa, vaan se on paksu ja rasvainen. Aloimme toivoa, että maasta löytyisi muutakin ruokaa kuin uppopaistettuja empanadoja, enchiladoja ja tortilloja, joita tuntui olevan tarjolla joka paikassa. Hostellin ravintolasta saimme kuitenkin edullisesti herkulliset burrito– ja kebabannokset, jotka huuhtelimme alas paikallisella Imperial-oluella. Vetäydyimme hyvissä ajoin ankeaan huoneeseemme odottamaan aikaista aamulähtöä kohti vehreämpää ja kauniimpaa Costa Ricaa. San José ei ole niitä paikkoja, joihin meille jää tältä matkalta kaipuu.

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

Puoli vuotta reissua takana

Jälleen on yksi kuukausi vierähtänyt, ja sitä myöten olemme olleet matkalla jo huikeat puoli vuotta! Virstanpylvästä ei ainakaan toistaiseksi ole juhlittu millään tavoin, sillä olemme olleet viimeisen viikon ajan enemmän tai vähemmän potilaina. Reissussa sattuu ja tapahtuu!

Kuun alussa olimme keskellä Tyyntämerta Cookinsaarten Rarotongalla. Vauhdikkaan kaksi kuukautta kestäneen Australiassa ja Uudessa-Seelannissa kiertelyn jälkeen viikko samassa paikassa ilman nettiä rauhoitti mukavasti. Kävimme snorklaamassa, mopoilimme ympäri saarta ja katsoimme ensimmäistä kertaa koko reissun aikana kunnolla telkkaria. Tom Cruise -maratonit upposivat hyvin! Viikon jälkeen alkoi jo olla vähän ikävä sivistyksen pariin, ja oli aika lentää Los Angelesiin. Enkelten kaupunki yllätti: viihdyimme paremmin kuin osasimme odottaa, eikä haittaisi käydä Losissa joskus toistekin. Los Angelesista on tulossa vielä lisää postauksia ennen kuin läväytän blogiin kirjoituksia ajastamme Costa Ricassa, jonne menimme Los Angelesin jälkeen.

Venice Beach, Los Angeles Venice Beach, Los Angeles Staples Center, Los Angeles

Costa Ricassa teimme parin viikon mittaisen omatoimisen kiertomatkan. Kävimme sotkuisen pääkaupungin, San Josén, lisäksi pilvimetsistään tunnetussa Monteverdessä, Arenal-tulivuoren juurella La Fortunassa, eläimiä kuhisevassa Tortuguerossa ja rantalomakohteena tunnetussa Puerto Viejossa. Näistä erityisesti Tortugueron kansallispuisto oli mieleenpainuva kokemus. Costa Ricasta noin yleisesti voimme todeta, että maailman reikäisimmät tiet -kisassa rupuisimmatkin suomalaiset mökkitiet jäävät heittämällä toiseksi verrattuna costaricalaisiin teihin. Useimmat automatkat maassa eivät sovi herkkäperseisille! Poteronkaivuualueita muistuttavien teiden lisäksi kulkuväylinä maassa toimivat joet ja järvet, joten vaikka emme käyneet ainoallakaan saarella, matkasimme veneellä useaan otteeseen.

Kuun viimeisenä päivänä matkustimme Panaman puolelle Bocas del Toroon. Kahdella eri autolla ja yhdellä veneellä tehty matka sujui yllättävän hyvin siihen nähden, että allekirjoittanut sairastui lähtöaamua edeltäneen yön aikana ruokamyrkytykseen…

Puerto Viejo, Costa Rica Matkalla Tortuguerosta Puerto Viejoon

Entä mitä muuta kuudenteen reissukuukauteen kuului? Tässä joitakin lukuja:

  • 1 skootterin vuokraus
  • 2 lentomatkaa
  • 2 bussimatkaa
  • 1 venematka
  • 3 pakettiauto + vene -yhdistelmämatkaa
  • 1 kansainvälisen päivämäärärajan ylitys
  • 7 costaricalaista olutta
  • 1 loppuun kulutettu hyttysmyrkkysuihke
  • 1 ruokamyrkytys
  • 2 moskiittoverkon alla nukuttua yötä
  • lukuisia eläinhetkiä: krokotiileja, kaimaaneja, apinoita, laiskiaisia, liskoja…
  • päiväbudjetti keskimäärin 59,75 euroa/lätty (sisältää kaikki kulut, majoitukset ja liikkumiset, mutta ei lentoja)

Toukokuun alussa oleva kotiinpaluupäivä on alkanut jo muistutella takaraivossa. Vielä on kuitenkin reissua melkein neljäsosa jäljellä, ja siitä ilosta otetaan kaikki irti. Meitsin espanjantaidon testaaminen tositilanteissa jatkuu vielä jonkin aikaa, sillä matkan loppuaika on tarkoitus pyöriä Amerikan mantereilla. Pysykäähän linjoilla!

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail