Pilvimetsässä Monteverdessä

Monteverden alueella sijaitseva Santa Elena oli ensimmäinen varsinainen kohteemme Costa Ricassa, sillä pääkaupunki San José oli reitillämme enemmänkin pakollinen pysäkki maahan tullessa. Santa Elena on leppoisa, paljon ravintoloita ja kaikenlaisia aktiviteetteja tarjoava kylä. Paikka on turistien suosiossa ja sen huomaa katukuvassa palvelujen ja amerikkalaisten määrästä. Tyrkyttäviä ”Taxi, taxi!” tai ”Massage, sir!” -huutoja emme kuitenkaan kuulleet, ja meillä oli heti alusta lähtien kylässä hyvä fiilis. San José oli niin ankea paikka, että meinasimme jo masentua, mutta Santa Elenassa tunnelma ja ympäristö olivat täysin erilaisia. Santa Elenassa pääsisimme sen toisenlaisen, luonnostaan ja eläimistään tunnetun Costa Rican makuun.

Santa Elena, Costa RicaMajoituimme Cabinas Eddy -majatalossa, jossa vierailumme alkoi loistavasti. Päädyimme paikkaan pienen mutkan kautta, mutta se tarina jääköön toiseen kertaan. Vastaanotto oli ystävällinen ja meille esiteltiin kartasta lähitienoiden aktiviteetit hintoineen kaikkineen. Ensivaikutelma huoneesta ja muutenkin koko majatalosta oli erittäin myönteinen. Aamiainen kuului huonehintaan ja netti tuntui toimivan.

Ensivaikutelma piti kutinsa ja totesimme kolmen yön mittaisen vierailumme jälkeen, että Cabinas Eddy on hinta-laatusuhteeltaan ylivoimaisesti parhaita majapaikkoja, joissa olemme yöpyneet. Ainoa miinus oli niin sanottu itsemurhasuihku kylppärissä, mutta ne ovat Costa Ricassa yleisiä. Majatalon aamiaisella ainoastaan kahvi täytyi noutaa itse – muuten oli pöytiintarjoilu. Eipä ole vastaavaa tullut 32 euron majapaikassa (tai itse asiassa juuri muuallakaan) kohdattua. Aamiaiseen kuului hedelmälautanen ja lämmin annos, jonka sai valita useasta eri vaihtoehdosta. Vaihtoehtoina olivat ainakin munakas, burrito, tortilla, paistettua kananmunaa ja pannukakut. Valittu annos tuotiin pöytään hetken päästä tilauksesta toiveiden mukaan valmistettuna. Mahtavaa!

Monteverden matelijatarha, Costa RicaMonteverden perhostarha, Costa RicaMonteverden perhostarha, Costa RicaEnsimmäisenä iltana Santa Elenassa kävimme sammakko- ja perhosgalleriassa. Perhosten ihailu tosin jäi eri päivälle, koska aurinko oli jo laskemassa, kun saavuimme paikalle. Pääsimme perhosgalleriaan samalla lipulla pari päivää myöhemmin. Sammakkoja katselimme Lejandro– eli Leo-nimisen oppaan kanssa, joka oli hauska tyyppi. Kuulimme kaikenlaista mielenkiintoista ja omituista sammakoiden elämästä ja toki myös näimme sammakoita paljon enemmän kuin jos olisimme tehneet kierroksen omin päin, koska Leo oli todella hyvä bongaamaan kasvien keskelle maastoutuneita loikkijoita. Kierroksen jälkeen kävimme syömässä ravintolassa ja hostellille mennessämme näimme joukon ihmisiä tuijottelemassa korkealle puuhun kamerat ojossa. Arvasimme, että siellä olisi laiskiainen, joten liityimme joukkoon. Siellähän se karvapallo keikkui oksalla. Otus oli suurempi kuin olin etukäteen kuvitellut.

Kävimme Santa Elenassa opastetulla Reserva Biologica Monteverde -luontokeskuksen järjestämällä metsäkierroksella. Valitettavasti näimme reilun kahden tunnin kierroksella vain niukasti lintuja ja muita eläimiä emme lainkaan – jos keskuksen pihamaalla pyörineitä nenäkarhuja ei lasketa. Opas oli kuitenkin osaava ja innostunut, joten kävelylenkki oli mielenkiintoinen. Metsässä kävelyn päätteeksi kävimme keskuksen vieressä sijaitsevassa kolibrigalleriassa – siis paikassa, jossa on ruokinta-alustoja kolibreille. Näitä järkyttävän vikkeliä lintuja suhasi ilmassa kymmeniä, mikä aiheutti ympäristöön hauskaa surinaa. Opin, että korvan vierestä sujahtava kolibri kuulostaa hemmetin isolta hyönteiseltä (ja aiheuttaa sen vuoksi kylmiä väreitä).

Santa Elena, Costa Rica Santa Elena, Costa RicaSanta Elena, Costa Rica Santa Elena, Costa RicaVierailimme Santa Elenassa myös Selvatura Parkin riippusilloilla. Sademetsän – tai pilvimetsän, kuten metsää alueella kutsutaan – yllä kulkevia riippusiltoja on Monteverdessä ainakin kolmessa paikassa. Me valitsimme Selvaturan, koska siellä siltoja on kahdeksan ja retki oli siedettävän hintainen (noin 25 euroa per lärvi sisältäen kuljetukset). Retkiaamuna katselimme majapaikan aamiaisella ikkunasta ulos ja ihmettelimme ulkona leijailevaa sankkaa sumua. Ilmassa vaakatasossa etenevät, hienosta sumusta koostuvat pilvet näyttivät erikoisilta. Niiden pilvien sekaan astuimme suoraan ovesta ja kastuimme välittömästi.

Santa Elena, Costa RicaSanta Elena, Costa RicaArvatenkin Selvaturan sademetsässä ei enää voitu puhua sumusta, vaan vettä tuli kuin aisaa. Kamerat pysyivät visusti kassissa ja sadetakin huppu päässä, joten meillä on sademetsäkierrokselta muistona vain pari vaivaista kuvaa, jotka on napattu Selvaturan kahvilan terassilta. Riippusiltojen lisäksi Selvaturassa (ja monessa muussakin paikassa) vierailijat voivat viihdyttää itseään vaijeriliu’ulla. Selvaturassa on liu’usta Superman-versio, jossa asiakas ripustetaan roikkumaan vaijeriin vatsalleen, pää menosuuntaan. Tähän leikkiin lähteneet näyttivät liu’un päätteeksi uitetuilta koirilta ja meistä tuntui, että Supermanin imitoiminen siinä kelissä saattoi olla jonkinlainen pettymys.

Riippusilloilla oli Jurassic Parkin tunnelmaa, jota sade vain voimisti. Sateen ja sumun keskellä näkyi vehreitä puita, jotka olivat kokonaan kaikenlaisen kasvillisuuden peitossa, liaanit heiluivat tuulessa ja kaukana alhaalla solisi puro. Mölyapinat pitivät pahaenteiseltä kuulostavaa mekkalaansa. Eläimiä emme tälläkään kierroksella muutamia pikkulintuja ja puiston edessä pyörineitä nenäkarhuja lukuun ottamatta nähneet, mutta sade ja mölyapinoiden kumea ääntely loivat kierrokselle niin hienon tunnelman, että kierros kannatti tehdä.

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

Omatoiminen kiertomatka Costa Ricassa

Costa Ricassa on valtavasti nähtävää ja koettavaa. Erityisesti maa on tunnettu monipuolisesta luonnostaan, mutta myös rantaloman viettäjät ja vesiurheilijat löytävät sieltä tekemistä. Meillä oli vaikeuksia päättää, millaisen kierroksen tekisimme Costa Ricassa. Tyynenmeren rannikolla kiinnosti esimerkiksi Samaran kylä, sillä kaipasimme snorklaamaan, mutta samoin kiinnostivat Monteverden alueen pilvimetsät, Arenal-tulivuoren alue, luonnonpuistot ja Karibianmeren puoleisen rannikon letkeä meininki.

Maassa vietettävä aika oli pakko päättää etukäteen, sillä maahan saapuvilta turisteilta vaaditaan todiste pois lähtemisestä – siis käytännössä lento- tai muu matkalippu pois maasta. Toki olisimme voineet kahlata läpi lentoyhtiöiden pikkuprinttejä ja varata jotkut lennot, jotka olisimme saaneet peruttua ilman kuluja. Tähän emme ole kuitenkaan halunneet lähteä minkään kohteen osalta, vaan olemme mieluummin käyttäneet aikamme todellisten matkasuunnitelmien tekemiseen. Niinpä olimme järjestäneet ennen Costa Ricaan lentämistä yhdistetyn bussi- ja venematkan Costa Ricasta Panaman puolelle.

Tortuguero, Costa RicaMeillä oli Costa Ricassa aikaa kaksi viikkoa. Matkareittiä suunnittelimme sen mukaan, mikä olisi mielestämme järkevää käytettävissä olevaan aikaan nähden. Halusimme nähdä mahdollisimman paljon, mutta emme kuitenkaan juosta pää kolmantena jalkana paikasta toiseen tai käyttää puolta maassa viettämästämme ajasta bussissa kykkien. Tässä kohtaa karsiutui pois Tyynenmeren rannikko, sillä se poikkesi liikaa muulta hahmottelemaltamme reitiltä.

Päädyimme matkaamaan bussilla San Josésta Monteverdeen Santa Elenan kylään (matka-aika 4,5 h), Monteverdestä yhdistetyllä pakettiauto- ja venekyydillä Arenal-tulivuoren kupeeseen La Fortunan kylään (4,5 h), Arenalista yhdistetyllä pakettiauto- ja venekyydillä Tortugueron kansallispuistoon Tortugueron kylään (6 h) ja sieltä veneellä ja bussilla Puerto Viejon lomakylään Karibianmeren rannalle (7 h).

Vähän turhaksi näistä paikoista osoittautui La Fortuna, koska emme yksinkertaisesti jaksaneet tehdä siellä mitään retkiä ja itse kylässä ei paljoa nähtävää ollut. Arenal-tulivuori ei näkynyt kylään pilvisen sään takia, eikä vuori ollut aktiivinen vierailumme aikaan. Lepopäivät ovat kuitenkin hyvästä, joten tuokin pysähdys tuli tarpeeseen.

Tortuguero, Costa RicaVastaavaa Costa Rican -kierrosta suunnittelevien kannattaa huomioida, että ilmasto vaihtelee eri kohteiden välillä reippaasti. Meillä oli Monteverdessä päällä pitkähihaiset paidat ja pitkät housut, koska oli niin kylmää ja tuulista. Myös sadetakit tulivat Monteverdessä tarpeeseen. Puerto Viejossa puolestaan hikoilimme helletamineista huolimatta kuin siat.

Toinen huomionarvoinen asia on matkustustapa. Kuten edellä olevasta sepustuksesta voi huomata, välimatkoja taitetaan Costa Ricassa usein pienillä autoilla suurten bussien sijaan ja veneet ovat myös yleinen kulkuneuvo. Esimerkiksi Santa Elenasta pääsee La Fortunaan myös tavallisella bussilla, mutta silloin täytyy matkustaa ensin seitsemän tuntia, odottaa muutama tunti paikassa X ja jatkaa sen jälkeen bussimatkaa jokunen tunti lisää. Me sanoimme tälle ei kiitos ja otimme suosiolla hieman kalliimman, mutta vain nelisen tuntia kestävän yhdistetyn pakettiauto- ja venekyydin.

Kolmas asia ovat tiet. Osa costaricalaisista teistä on aivan järkyttävän huonossa kunnossa. Niitä pitkin matkustaminen ei ole mikään nautinto, sillä auto saattaa pomppia hervottomasti. Veikkaisin, että autossa matkapahoinvointia potevalle etapit voivat olla aikamoista kärsimystä, samoin selkävikaisille.

Pakettiautoissa oli ajoittain ahdasta, kun auto oli viimeistä paikkaa myöten täynnä väkeä. Toisilla etapeilla taas oli väljempää. Venematkat olivat kaikkein parhaita, sillä vesistöjä reunustavista tiheistä metsistä saattoi bongailla monenlaisia eläimiä. Veneiden kuljettajat myös olivat usein hyviä eläinbongareita. He saattoivat pysäyttää veneen näyttääkseen kyytiläisille vaikkapa apinoita tai krokotiileja. Astetta kiinnostavampia siirtymiä siis!

Tortuguero, Costa RicaJos mielikuvissa siintää halpisloma, Costa Rican hintataso saattaa yllättää ikävästi. Majoitus ei ole pahin rasti hinnan puolesta, mutta laatu on eri asia. Me maksoimme majoituksesta keskimäärin 32,50 euroa yöltä. Se on hyvin lähellä kaikkien tällä matkalla tähän mennessä käyttämiemme majoituspaikkojen keskimääräistä yöhintaa. Majapaikoista kolme oli hyviä ja kolme ala-arvoisia. Joukossa oli yksi kämäinen hostelli jaetulla kylpyhuoneella (San José), kaksi loistavaa bed & breakfastia (Santa Elena ja Tortuguero), yksi homeinen hotelli torakkavierailla (La Fortuna), yksi erittäin hyvä hostelli omalla kylppärillä (Puerto Viejo) sekä yksi verkkoikkunallinen ja paskanhajuinen hostellihuone omalla, saastaisella kylppärillä ja terassilla (Puerto Viejo). Missään muussa maassa saman hintaluokan majapaikkojen välillä ei ole ollut niin suurta laatuvaihtelua kuin Costa Ricassa.

Ruuasta maksoimme keskimäärin 14 euroa päivässä per naama. Ruokakuluja alensi se, että aamiainen kuului hintaan kahdessa käyttämässämme majapaikassa. Kävimme joka päivä syömässä jotakin ulkona, mutta pyrimme löytämään mahdollisimman edullisia paikkoja. Löysimmekin muutaman paikan, joissa annoksen ja juoman sai noin seitsemällä eurolla. Kylillä kierrellessämme ja ruokalistoja vilkuillessamme näimme, että monissa ravintoloissa hinta olisi ollut paljon kalliimpi.

Kun huomioidaan kaikki Costa Ricassa kuluttamamme rahat, meillä meni keskimäärin rahaa noin 50 euroa päivässä henkeä kohti. Vertailun vuoksi: Vietnamissa meillä meni aikanaan rahaa noin 38 euroa päivässä per lärvi, Kambodzassa 35 euroa per lärvi ja Thaimaassa alle 30 euroa per lärvi. Costa Ricassa voi siis elää suhteellisen edullisesti, kun oikein yrittää, mutta Kaakkois-Aasian hintoihin lienee mahdoton päästä. Maa ei ole halvimmasta päästä turistikohteiden ravintolahintojen osalta. Erilaiset retket ja pääsyliput eivät myöskään ole erityisen edullisia.

Tortuguero, Costa Rica

Eläinbongailun saralla Costa Rica on vailla vertaansa, mutta ei tietenkään joka puolelta. Meidän reitillämme Tortugueron kansallispuisto oli parasta aluetta elikoiden tiirailuun. Eläimiä oli välillä niin paljon, että oli hankaluuksia päättää, mihin suuntaan katse kannattaisi kohdistaa. Kerron tarkemmin kokemuksistamme Costa Ricassa seuraavissa postauksissa.

Onko Costa Rica sinun haaveissasi? Mitä haluaisit siellä nähdä ja kokea?

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

Puoli vuotta reissua takana

Jälleen on yksi kuukausi vierähtänyt, ja sitä myöten olemme olleet matkalla jo huikeat puoli vuotta! Virstanpylvästä ei ainakaan toistaiseksi ole juhlittu millään tavoin, sillä olemme olleet viimeisen viikon ajan enemmän tai vähemmän potilaina. Reissussa sattuu ja tapahtuu!

Kuun alussa olimme keskellä Tyyntämerta Cookinsaarten Rarotongalla. Vauhdikkaan kaksi kuukautta kestäneen Australiassa ja Uudessa-Seelannissa kiertelyn jälkeen viikko samassa paikassa ilman nettiä rauhoitti mukavasti. Kävimme snorklaamassa, mopoilimme ympäri saarta ja katsoimme ensimmäistä kertaa koko reissun aikana kunnolla telkkaria. Tom Cruise -maratonit upposivat hyvin! Viikon jälkeen alkoi jo olla vähän ikävä sivistyksen pariin, ja oli aika lentää Los Angelesiin. Enkelten kaupunki yllätti: viihdyimme paremmin kuin osasimme odottaa, eikä haittaisi käydä Losissa joskus toistekin. Los Angelesista on tulossa vielä lisää postauksia ennen kuin läväytän blogiin kirjoituksia ajastamme Costa Ricassa, jonne menimme Los Angelesin jälkeen.

Venice Beach, Los Angeles Venice Beach, Los Angeles Staples Center, Los Angeles

Costa Ricassa teimme parin viikon mittaisen omatoimisen kiertomatkan. Kävimme sotkuisen pääkaupungin, San Josén, lisäksi pilvimetsistään tunnetussa Monteverdessä, Arenal-tulivuoren juurella La Fortunassa, eläimiä kuhisevassa Tortuguerossa ja rantalomakohteena tunnetussa Puerto Viejossa. Näistä erityisesti Tortugueron kansallispuisto oli mieleenpainuva kokemus. Costa Ricasta noin yleisesti voimme todeta, että maailman reikäisimmät tiet -kisassa rupuisimmatkin suomalaiset mökkitiet jäävät heittämällä toiseksi verrattuna costaricalaisiin teihin. Useimmat automatkat maassa eivät sovi herkkäperseisille! Poteronkaivuualueita muistuttavien teiden lisäksi kulkuväylinä maassa toimivat joet ja järvet, joten vaikka emme käyneet ainoallakaan saarella, matkasimme veneellä useaan otteeseen.

Kuun viimeisenä päivänä matkustimme Panaman puolelle Bocas del Toroon. Kahdella eri autolla ja yhdellä veneellä tehty matka sujui yllättävän hyvin siihen nähden, että allekirjoittanut sairastui lähtöaamua edeltäneen yön aikana ruokamyrkytykseen…

Puerto Viejo, Costa Rica Matkalla Tortuguerosta Puerto Viejoon

Entä mitä muuta kuudenteen reissukuukauteen kuului? Tässä joitakin lukuja:

  • 1 skootterin vuokraus
  • 2 lentomatkaa
  • 2 bussimatkaa
  • 1 venematka
  • 3 pakettiauto + vene -yhdistelmämatkaa
  • 1 kansainvälisen päivämäärärajan ylitys
  • 7 costaricalaista olutta
  • 1 loppuun kulutettu hyttysmyrkkysuihke
  • 1 ruokamyrkytys
  • 2 moskiittoverkon alla nukuttua yötä
  • lukuisia eläinhetkiä: krokotiileja, kaimaaneja, apinoita, laiskiaisia, liskoja…
  • päiväbudjetti keskimäärin 59,75 euroa/lätty (sisältää kaikki kulut, majoitukset ja liikkumiset, mutta ei lentoja)

Toukokuun alussa oleva kotiinpaluupäivä on alkanut jo muistutella takaraivossa. Vielä on kuitenkin reissua melkein neljäsosa jäljellä, ja siitä ilosta otetaan kaikki irti. Meitsin espanjantaidon testaaminen tositilanteissa jatkuu vielä jonkin aikaa, sillä matkan loppuaika on tarkoitus pyöriä Amerikan mantereilla. Pysykäähän linjoilla!

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail