Pekingistä etelään ja kypsyminen Kiinaan

Artikkelikuva - Xi'an, Kiina

Koimme Pekingissä ja Kiinassa ylipäätään hienoja elämyksiä, kuten vierailun Kiinan muurille ja Kesäpalatsiin. Nautimme pääosin myös kokeilemistamme ruuista. Valitettavasti jotkut asiat Kiinassa kuitenkin tökkivät pahasti, ja tästä johtuen teimme muutoksia alkuperäisiin suunnitelmiin ja lähdimme Kiinasta jonkin verran aiottua aikaisemmin.

Sensuuri häiritsee ja netti toimii surkeasti

Verkon jatkuva pätkiminen otti Kiinassa kupoliin melko rankasti heti alusta lähtien. Tarvitsemme tällä matkalla nettiä matkajärjestelyiden tekemiseen, ja tietenkin haluamme lukea esimerkiksi uutisia. Blogiakin olisi ollut kiva päivittää! Nettiä ei kuitenkaan saanut Kiinassa käytettyä kovinkaan sujuvasti edes VPN:n avulla. Tuntui myös siltä, että mitä ”tasokkaampi” hotelli oli kyseessä, sen varmemmin VPN pätki. Harmillista.

Googlen palveluista toimii Kiinassa vain osa, joten emme esimerkiksi päässeet Driveen, jossa meillä on tallennettuna matkaa varten kaikenlaista dataa ja suunnitelmia. Hakukoneena oli käytettävä jotakin muuta kuin Googlea. Tämä on tietysti enemmänkin tottumuskysymys kuin ongelma, vaikkakin olen sitä mieltä, että ihmisen täytyy saada itse valita käyttämänsä palvelut. Koska Googlen palvelut on Kiinassa osin estetty, niin myöskään Bloggeriin ei ollut asiaa. Blogini pyöri vielä tuolloin Bloggerissa, joten tämäkin oli ongelma.

Herkullinen pekingiläisestä katukojusta ostettu vartaaseen rakenneltu naposteltava

Kuten aiemmin totesin, myös hupihommat häiriintyivät, kun Facebook ei toiminut ja myös Instagram suljettiin Manner-Kiinassa juuri vierailumme aikana Hongkongin mielenosoitusten takia. Sensuuri oli itselleni ehkä suurin yksittäinen asia, joka Kiinassa todella ärsytti. Vapaa tiedonvälitys on niin arvokas asia ja meille vapaasta valtiosta tuleville päivänselvä juttu, joten sensuuriin törmääminen vähän joka välissä tuntui räikeältä.

Seurasimme Hongkongin tilanteen kehittymistä Manner-Kiinasta käsin mielenkiinnolla, sillä olimme menossa seuraavaksi Hongkongiin – mikäli tilanne ei siis kehittyisi niin pahaksi, että suunnitelmaa olisi muutettava. Esimerkiksi hongkongilaisen South China Morning Postin sivuille pääsy oli Kiinassa tuolloin estetty ja suomalainen media raportoi tilanteesta meidän näkökulmastamme liian harvakseltaan ja liian yleisluontoisesti. Esimerkiksi brittiläisen Guardianin kautta tilanteen seuranta kuitenkin onnistui paremmin, ja Guardianin sivuille sentään pääsi.

Saasteet ja siisteystaso kaipaavat petrausta Kiinassa

Kolmas Kiinassa meitä rassannut asia sensuurin ja verkon pätkimisen lisäksi liittyi ilmanlaatuun. Jo muutaman päivän jälkeen saasteista sakea ilma alkoi suorastaan kuvottaa ja myös huolestuttaa. Huono ilmanlaatu tuntui hengittäessä ja kurkku oli enemmän tai vähemmän käheä koko Kiinassa vietetyn ajan.

Sumuinen maisema Xi'anissa

Kiinalaisten käytöstavat tai pikemminkin niiden puute (näin länsimaisesta näkökulmasta tarkasteltuna) eivät myöskään parantaneet käsitystämme maasta. Estoton töniminen ja tuuppiminen, röyhkeääkin röyhkeämpi etuilu, kaduille klimppiminen ja äänekäs räkiminen sekä vastaantulijoiden naamaa päin yskiminen jäivät päällimmäisinä mieleen kiinalaisten käyttäytymisestä.

Totta kai myös hyvin käyttäytyviä ihmisiä oli paljon, mutta meikäläisittäin tarkasteltuna asiatonta käyttäytymistä oli hämmentävän runsaasti. Tavat ovat toki eri maissa erilaisia, mutta esimerkiksi julkinen ympäriinsä räkiminen ei ole millään mittarilla järkevää ihan jo tautien leviämistä ajatellen. Siksihän se onkin monissa maissa paheksuttua. Ehkä Kiinassakin, mutta sitä ei välttämättä uskoisi ihmisten käyttäytymistä tarkastellessa.

Kieltämättä yleisfiilikseen vaikutti myös alusta lähtien se, että listimme torakoita hotellihuoneessamme Pekingissä. Mistä päästäänkin sujuvasti puhtaudesta huolehtimiseen.

Siisteystasosta ei voi edes puhua samassa lauseessa sellaisten maiden kanssa, joissa siivoojat oikeasti tekevätkin jotakin eivätkä vain istu perseellään – anteeksi vain. Tokikaan ei voi yleistää, että kaikki kiinalaiset käyttäytyisivät sikaillen eikä missään olisi siistiä (esimerkiksi kiinalaisessa pikajunassa oli oikein siistiä!). Kohtasimme joka tapauksessa negatiivisia asioita sen verran paljon ja usein, että se vaikutti kielteisesti viihtyvyyteemme Kiinassa.

Polkupyöriä Xi'anin kaupunginmuurilla

Xi’an ja missattu terrakotta-armeija

Jatkoimme Pekingistä junalla Xi’aniin. Siellä ulkoilimme jälleen saasteista välittämättä kaupungilla ja kiersimme kävellen esimerkiksi Xi’anin noin 13 kilometriä pitkän kaupunginmuurin. Kaupungissa oli mukavasti markkinameininkiä, sillä olimme siellä Kiinan kansallispäivän yhteydessä olevien vapaapäivien aikaan.

Terrakotta-armeijaa emme päässeet katsomaan, sillä busseissa ei yksinkertaisesti ollut tilaa tai jos olisikin ollut, se olisi selvinnyt vasta tuntien jonottamisen jälkeen. Noin stadionillinen vapaapäiviään viettäviä kiinalaisia jonotti terrakotta-armeijalle meneviin autoihin. Hemmo on käynyt katsomassa savisotilaita aiemmalla Kiinan-vierailullaan, joten tämä pieni takaisku koski vain minua. Selvinnen elämässä eteenpäin ilman terrakotta-armeijan näkemistäkin.

Markkina-alueen portti Xi'anissa
Lenkkeilemässä Xi'anin kaupunginmuurilla

Lopullinen kyllästyminen Zhengzhoussa

Xi’anista matkamme jatkui jälleen junalla Zhengzhouhun, tuohon sähkömopojen luvattuun kaupunkiin. Vietnamissa käyneet tietävät, että siellä mopoja on kaikkialla. Sielläkin, missä niitä ei uskoisi olevan. Zhengzhoussa oli tismalleen sama meininki, mutta kiinalaiseen tapaan kaikki mopot olivat sähkömopoja eli äänettömästi vierelle joka suunnasta solahtavia säikyttelijöitä. Saastenäkökulmasta sähkömopot olivat varmaan ihan hyvä asia, joskin ilmanlaatu oli silti karmea.

Liikenne oli Zhengzhoussa suomalaiselle nähtävyys itsessään. Vaikka liikennesäännöistä ei kaupungissa piitata, mopojen joukossa tottuu etenemään yllättävän hyvin. Rohkeasti ja varmasti vain tien yli tasaista vauhtia, mopot kyllä väistävät (enimmäkseen).

Zhengzhoussa käytimme aikaa rentoutumiseen hotellilla, joka oli tällä kertaa astetta parempi ja silti naurettavan edullinen. Yritimme jonkin aikaa karistaa Kiinan aiheuttamaa ärsytystä asenteistamme siinä kuitenkaan onnistumatta. Totesimme, että meistä ei ole nyt tämän enempää Kiinassa lomailijoiksi ja muutimme Kiinan osalta valmiiksi laadittuja suunnitelmiamme. Ostoskoriin pajahtivat lennot Zhengzhousta Hongkongiin ja hotellivaraus Kowloonin vilkkaalta alueelta. Fiilis parani sen sileän tien.

Rahallista tappiota suunnitelmien muutoksesta ei juuri tullut, sillä saimme peruttua Shanghain-hotellimme yhden yön veloituksella ja Huangshanin-hotellista peruutusmaksua ei mennyt lainkaan. Matkalippuja näiden etappien välille emme olleet vielä hankkineet.

Tätä kirjoittaessani olemme Vietnamissa ja männä päivänä juttelimme muutaman manchesterilaisen matkaajan kanssa Kiina-kokemuksista. Oli suorastaan lohduttavaa kuulla, että he olivat kypsyneet Manner-Kiinassa aivan samoihin asioihin kuin mekin ja muuttaneet suunnitelmiaan lennossa. Heillä oli ollut jopa valmiiksi hankittuina multiple entry -viisumit, joiden käytöstä he rahallisista tappioista huolimatta luopuivat Kiinaan kyllästyttyään ja siirtyivät muihin maihin. Kaikkialla ei voi viihtyä, se tuli huomattua.

Kaikesta tästä huolimatta palaamme todennäköisesti Kiinaan joskus myöhemmin. Onhan se valtava maa, jossa on paljon nähtävää. Ehkä pienempinä annoksina maa on ihan mukavakin. Jos vain pystyy olemaan välittämättä sensuurista eikä muutenkaan juuri tarvitse nettiä matkallaan.


Lue myös:

Pysy matkassa mukana ja seuraa Unelmatrippiä somessa:

8 vastausta artikkeliin “Pekingistä etelään ja kypsyminen Kiinaan”

  1. Näinhän se menee, kaikkialla ei voi viihtyä. Kiva kuitenkin, että kerroit rehellisesti mielipiteenne, eikä sellaista siloteltua "oli tosi kivaa, vaikka…" -juttua. Ja vaikka Korea ei varmasti kiinalaisille vedä vertoja (en ole käynyt manner-Kiinassa vielä), niin etenkin syrjäisemmillä seuduilla ne on nuo ihan samat jutut, mitkä täälläkin ärsyttää: räkiminen, töniminen, etuilu ja naamalle yskiminen, yök. Ja vaikka kuulostaa pikkujutulta, niin kun sitä kaiket päivät katselee, niin vähemmästäkin hermostuu.
    Mutta Honkkari on kiva paikka ja jään odottelemaan tarinoita siltä suunnalta!

    1. Huomasimme Koreassa tuota tönimistä jonkin verran, mutta se oli hyvin lievää verrattuna Kiinaan. Me kävimme Koreassa vain Soulissa ja Busanissa, joten syrjäseuduilla voi tosiaan olla inhottavampi meno. Hongkong tuntui suorastaan paratiisilta Kiinan jälkeen! Kiinan sensuurista ajattelin etukäteen, että siitä voi tulla ärsytystä, mutta en ollut varautunut siihen, kuinka paljon se oikeasti korpeaisi. Hongkongin ajankohtainen tilanne vaikutti asiaan. Joka tapauksessa oli kokemus tuo Kiinan-keikka ja suoraan sanottuna ikävä ei jäänyt, vaikka muutamia hienoja kokemuksia sieltä saatiinkin.

  2. Kävin Kantonissa Etelä-Kiinassa ja Hong Kongissa, joka kylläkin kuului silloin briteille. Joo, oli aika erilaista, länsimaalaiset olivat valtavan ihmettelyn kohde.

    1. Länsimaalaiset ovat yhä edelleen ihmettelyn kohde. 😄 Joka paikassa tuijotettiin. Hongkong on aivan eri maailmasta kuin Kiina, siellä ei tietenkään tuijotettu, mutta manner-Kiinassa ohikulkijoiden niskat taittuivat meitä katsoessa.

  3. Huh mitä menoa. Olen käynyt Kiinassa kerran, ja mullekin jäi mieleen tuo täysi kykenemättömyys jonottaa. Jotenkin paikallisopas sitä silloin perusteli sillä, että maassa, jossa on näin paljon ihmisiä, on pakko etuilla että saa mitä haluaa. En ihan lämmennyt tälle ajatukselle.

    Niin ja eksyin vihdoin tänne blogia katselemaan, kun olen ihaillut Instan puolella kuvia riittävästi. 🙂

    1. Kiva, että eksyit! 🙂

      Olen kuullut tuon saman perustelun joskus ja minustakaan se ei nyt ihan vedenkestävä ole. Töniminen ja etuilu johtavat vain kamalaan ryysikseen (ja alkaahan niitä paikallisiakin varmaan välillä ketuttaa olla tuupittavana).

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.