Päiväretki sumuiseen Sintraan

Penan palatsi, Sintra, Portugali

Sintra on Lissabonin suosituin päiväretkikohde, eikä syyttä. Suosittelen harkitsemaan edes yhden yön viettämistä Sintrassa, sillä yhdessä päivässä ei ehdi nähdä läheskään kaikkea, mitä tällä Unescon maailmanperintökohteeksi listatulla kaupungilla on tarjottavanaan. Vaihtoehtoisesti Sintraan voi toki matkustaa Lissabonista saman reissun aikana pariinkin otteeseen.

Kukkuloiden katveessa sijaitsevan Sintran vetonauloihin kuuluu useampi palatsi, linnoitus, upeita puutarhoja sekä museoita. Itse kaupunki on myös näkemisen arvoinen. Listauksesta voitkin jo päätellä, että vaikka heräsimme kukonlaulun aikaan ja valitsimme vain muutaman tärpin päivän ohjelmaan, päivästä tuli kiireinen. 

Perille kätevästi junalla

Sintraan pääsee näppärästi paikallisjunalla Rossion asemalta. Liput saa ostettua asemalla automaatista parin euron hintaan. (Itse Viva Viagem -kortti eli Lissabonin matkakortti, johon lippurahat ladataan, maksaa 50 senttiä. Kortin saa automaatista.) Sintra sijaitsee sisämaassa noin 30 kilometrin päässä Lissabonista luoteeseen. Junalla körötellen matkaan menee noin 40 minuuttia, ja samalla näkee radanvarren maisemia.

Me hyppäsimme junaan, joka lähti ennen aamukahdeksaa. Juuri aiemmin ei kannattanut lähteä liikkeelle, sillä Sintran nähtävyydet aukeavat vasta yhdeksän aikaan tai jopa myöhemmin. Aikataulut kannattaa tarkistaa netistä.

Menomatkalla juna oli lähes tyhjä, minkä ajattelimme enteilevän melko rauhallista yleisömäärää myös perillä. Tämä ei pitänyt täysin paikkaansa: Sintrassa riittää kiinnostuneita kulkijoita myös talvella. Hiljaisiakin paikkoja sieltä silti löytyy.

Matkalla katselimme junan ikkunoista sumuisia maisemia. Mitä lähemmäs Sintraa saavuimme, sitä sakeampaa sumu oli. Perillä nappasimme aseman kioskista mukaan juotavaa ja lähdimme kävellen kohti mielikuvituksellisen näköistä Penan palatsia.

20170203-Unelmatrippi-Sintra-DSC_0118

20170203-Unelmatrippi-Sintra-DSC_0116

Penan palatsi

Olimme varanneet aamuun hyvin aikaa, jotta ehtisimme junamatkan jälkeen kävellä hienoksi kuvailtua metsäreittiä Penan palatsille. Alkumatkasta kävelimme autotien reunassa, mutta se ei uneliaassa kaupungissa tuntunut mitenkään ikävältä. Metsäreitin alkupään löysimme kylttien perusteella.

Loivana alkanut, upeassa puutarhassa kulkeva reitti muuttui loppuvaiheessa suoranaiseksi urheiluradaksi. Polku kapeni ja jyrkkeni merkittävästi, ja jos olisi ollut kesä, olisimme paahtuneet aivan täysin. Talvella noin 15 asteen lämpötilassa jyrkkäkään nousu ei aiheuttanut läkähtymistä, vaikka siinä lämmin tulikin.

Koko reitin ajan kosteus ympäröi meitä sankkana. Polun varren kauniisti laitetut purot solisivat hiljaa ja tummanvihreä metsä kietoutui sumuun. Tunnelma oli taianomainen. Olimme reitillä kaksin.

Perillä Penan palatsin sisäänkäynnillä olimme parahiksi vähän ennen kymmentä, jolloin sisäänpääsy aukesi. Luin etukäteen, että lippuja on myynnissä monenlaisia, joten kannattaa etukäteen miettiä, millaiset liput haluaa ja varmistua ostovaiheessa lipputyypistä. Me olimme etukäteen suunnitelleet ostavamme liput, jotka oikeuttavat pääsyyn vain Penan puistoon ja palatsin ulkopuolisiin osiin. Sumun vuoksi muutimme kuitenkin mielemme ja halusimme liput, joilla pääsisimme myös palatsin sisätiloihin. Automaatista sai onneksi juuri näitä lippuja, mutta kovin paljoa muita vaihtoehtoja siellä ei tainnut ollakaan. Sisäänkäynnillä oli toki myös lipunmyyntitiski – ja pitkä jono. Paikalle oli juuri kaartanut muutama bussilastillinen turisteja.

20170203-Unelmatrippi-Sintra-DSC_0127

20170203-Unelmatrippi-Sintra-DSC_0153

20170203-Unelmatrippi-Sintra-DSC_0132

20170203-Unelmatrippi-Sintra-DSC_0162

Palatsin sisätiloissa vierailu kannatti, sillä maurivaikutteiden vuoksi se oli aika erilainen kuin muut eurooppalaiset palatsit, joissa olimme aiemmin käyneet. Toisekseen sumu oli niin järjetön, että ulkopuolella ei juuri eteensä nähnyt. Niinpä Penan palatsin hullun värikäs disneymäinen ulkoasu jäi meiltä paljolti näkemättä. Toki saimme siitä jonkinlaisen mielikuvan näinkin, mutta kuten kuvista näkyy, kokonaiskuva jäi täysin sumun peittoon. Myöskään palatsilta aukeavista maisemista emme päässeet nauttimaan. Saimmepahan hyvän syyn palata joskus takaisin!

20170203-Unelmatrippi-Sintra-DSC_0146

20170203-Unelmatrippi-Sintra-DSC_0143

20170203-Unelmatrippi-Sintra-DSC_0148

Penan puisto

Palatsiin tutustumisen jälkeen kävelimme Penan puiston lävitse Järvien laaksoon (Valley of the Lakes) ja sieltä ulos. Puistoalue on valtava, joten viimeistään tässä vaiheessa totesimme, että Sintraan ei todellakaan kannata tehdä mitään Kuusi kohdetta päivän aikana -tyyppistä suunnitelmaa. Aika loppuisi vääjäämättä täysin kesken.

Puistossa tuli jatkuvasti vastaan mielenkiintoisia yksityiskohtia, kuten erilaisia majoja ja vihreän kasvuston peittämiä lampia. Sumu ei kuitenkaan ottanut laantuakseen, vaikka niin kovasti sitä toivoimme seuraavan kohteen vuoksi. Lehdettömät puut näyttivät sumussa välillä suorastaan aavemaisilta, missä oli toki myös puolensa: kosteuden tiivistämä tunnelma oli harvinaisen erikoinen.

Kasvillisuus oli näin talvisaikaan enimmäkseen vain vihreää eli kukat puuttuivat. Silti puisto näytti kerrassaan upealta ja siellä ei ollut myöskään tungosta, toisin kuin palatsissa. Kesäaikaan puisto on varmasti mielettömän hieno, kun luonto pistää väripensselin heilumaan.

20170203-Unelmatrippi-Sintra-DSC_0165

20170203-Unelmatrippi-Sintra-DSC_0167

Maurilinnake Castelo dos Mouros

Maurilinnakkeen sijainnin kohdalla oli alun perin maurien 800–900-luvuilla rakentama linnoitus, mutta nykyiset rauniot ovat suurimmaksi osin kuningas Ferdinandin aikaansaannosta 1800-luvulta. Penan puiston Valley of the Lakesin porteilta on melko lyhyt matka maurilinnakkeen sisäänkäynnille, joten taitoimme tuonkin matkan kävellen.

Kukkulaa käärmeen lailla myötäilevät rauniot torneineen toivat hauskasti mieleen Kiinan muurin. Korkealla sijaitsevilta raunioilta on upeat näkymät laaksoon – jos ne pääsee näkemään. Hemmetin sumu! Ja aivan kuin sumussa ei olisi ollut tarpeeksi, linnakkeella ollessamme alkoi kaiken lisäksi sataa vettä. Sateenvarjon kanssa toikkarointi kapeiden raunioiden päällä (kaiteet ovat joissain kohdin lähes olemattomat) ei tuntunut mielekkäältä, joten valitettavasti rauniovierailu jäi meillä melko lyhyeksi. Selväksi kuitenkin tuli, että täältä olisi kirkkaalla säällä hienoa napata parit kuvat ympäröivästä maisemasta ja kiipeillä torneissa enemmänkin.

20170203-Unelmatrippi-Sintra-DSC_0177

20170203-Unelmatrippi-Sintra-DSC_0176

20170203-Unelmatrippi-Sintra-DSC_0180

Quinta da Regaleiran kartano ja puutarha

Mielestäni Quinta da Regaleira oli koko Sintran-vierailumme kohokohta. Vaikka se oli päivän viimeinen kohteemme, jaksoimme kierrellä väsymättä ja innostua yksityiskohdista, joita todellakin riittää. Quinta da Regaleira sijaitsee suht lähellä muita alueen nähtävyyksiä, mutta aikaa ja jalkojamme säästääksemme otimme sinne päästäksemme alle tuk tukin. Matka taittui sen kyydissä maurilinnakkeelta kätevästi ja nopeasti.

Quinta da Regaleira on brasilialaissyntyisen, kahvilla rikastuneen António Augusto Carvalho Monteiron ja italialaisen arkkitehdin Luigi Maninin 1800-luvulta peräisin oleva luomus. Oopperalavastuksiakin suunnitellut Monteiro ujutti Quinta de Regaleiraan hämmentävän määrän mielikuvituksellisia yksityiskohtia, jotka vievät ajatukset salaseuroihin ja talven sumuisessa säässä myös kauhutarinoihin. Paikka on kuin elokuvasta!

Quinta da Regaleirassa voit kävellä luolissa, ylittää vihreän lammen kiviä pitkin, kavuta initiaatiokaivon pohjalta ylös rappusia, kurkkia luolasta vesiputouksen takaa lammelle, kiivetä torneihin ja katsella vesiputouksia. Voit vierailla myös huikean näköisen kartanon sisällä, mutta ulkona ovat ilman muuta ne kaikkein mielenkiintoisimmat asiat.

20170203-Unelmatrippi-Sintra-DSC_0188

20170203-Unelmatrippi-Sintra-DSC_0189

20170203-Unelmatrippi-Sintra-DSC_0200

20170203-Unelmatrippi-Sintra-DSC_0205

20170203-Unelmatrippi-Sintra-DSC_0210

20170203-Unelmatrippi-Sintra-DSC_0228

20170203-Unelmatrippi-Sintra-20170104_141025

20170203-Unelmatrippi-Sintra-DSC_0237

Päivän päätteeksi kävimme Sintran keskustassa viihtyisässä kahvilassa lepuuttamassa jalkoja ja haukkaamassa vähän purtavaa ennen paluuta takaisin Lissaboniin. Emme ehtineet varsinaisesti tutustua keskustaan emmekä käyneet päivän aikana yhdessäkään Sintran monista museoista. Touhuttavaa jäi siis toiseenkin kertaan.

Tein Sintran-keikasta videonkin, jos kiinnostaa:

Onko sinulla kokemuksia Sintrasta?


Käy tykkäämässä blogin Facebook-sivusta ja saat aina uusimmat postaukset uutisvirtaasi. Pääset myös kurkkaamaan ”kulissien” taakse, koska kaikki jutut eivät aina päädy blogiin asti tai ainakaan kaikesta ei ehdi kirjoittaa heti. Instagramissa jaan tuoreimpia (joskus vanhempiakin) reissukuvia ja välillä siellä vilahtaa myös matkakuumeinen arki Helsingissä.

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

2 vastausta artikkeliin “Päiväretki sumuiseen Sintraan”

  1. Voi Sintra <3 Sumukuvissa on kieltämättä aika mainio tunnelma ja väriloisto Penan palatsista puskee silti läpi. Viisas valinta kulkea reitti toisin päin, kuin mitä me tehtiin. Kiipeäminen ylös oli aikamoinen taival ja alas Penan palatsilta oli tultava tuk tukilla. Ensi kerralla viettäisin kernaasti Sintrassa vaikka pari päivääkin, sen verran sympaattiinen itse kyläkin oli.

    1. Aivan ihana paikka tosiaan! Itsekin voisin viettää helposti vaikka pari päivää. Jäi paljon näkemättä. Ja joutuisi kyllä palaamaan myös näihin jo käytyihin, koska haluaisin nähdä Penan palatsin koko väriloistossaan. Mutta oli tämä näinkin erittäin vaikuttava kokemus, tuo sumu toi aikamoista ekstraa pakettiin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *