Uruguayssa ollessamme vietimme eniten aikaa pääkaupungissa Montevideossa, mutta halusimme nähdä Uruguayssa vähän muutakin. Niinpä päätimme lähteä opastetulle päiväretkelle Punta del Esteen. Matkalla pääsisimme näkemään hienoja maisemia, vierailemaan taiteilijatalossa ja tutkimaan itse Punta del Esteä.
Varasimme verkon kautta Montevideo Citytourin englanniksi opastetun päiväretken Punta del Esteen, joka on Uruguayssa suosittu lomanviettokaupunki. Retkiaamuna opas ilmestyi paikalle 25 minuuttia myöhässä eikä pahoitellut asiaa ollenkaan. Heti kärkeen hän kysyi minulta, puhunko jonkin verran espanjaa, mihin toki vastasin myöntävästi.
Minibussiin haettiin lisää ihmisiä eri puolilta kaupunkia ja kun kaikki asiakkaat oli poimittu kyytiin, opas otti kieliasian uudelleen puheeksi. Hän totesi, että kun kerran puhun espanjaa, voin varmaan tulkata Hemmolle. Ei näin… Olimme nimenomaan varanneet englanniksi opastetun retken, jotta Hemmollekin olisi retken opastuksesta jotakin iloa eikä minun tarvitsisi pinnistellä ymmärtääkseni selostusta, saati sitten yrittää kääntää sitä lennossa.
En saanut oppaan puheesta kovin hyvin selvää, sillä hän soperteli espanjan ja portugalin sekoitusta ja hyppeli asiasta toiseen naureskellen vähän väliä äänekkäästi omille jutuilleen. Jonkin matkaa ajettuamme opas onneksi ehdotti, että siirtyisimme Hemmon kanssa autonkuljettajan viereen istumaan, sillä kuljettaja osasi englantia ja hän voisi selostaa retken meille. Näin tehtiin, ja päivä parani kertaheitolla! Kuljettaja Martin ei ollut matkaopas, mutta hän kertoi niistä asioista, joista tiesi, ja me kyselimme paikallisista tavoista ja kaikesta muustakin sen minkä vain ehdimme.
San Antonion näköalapaikka matkalla Punta del Esteen
Retken ensimmäinen pysähdys oli San Antonion näköalapaikalla Piriápoliksessa. Piriápolis on Punta del Esten tavoin lomanviettokaupunki, joten sen varsinainen asukasmäärä on vähäinen, alle 10 000. San Antonion näköalapaikalla on tuolihissi, jonka kyydissä voi ihailla kukkulalta avautuvaa merimaisemaa. Me emme käyneet hissimatkalla, sillä pysähdys oli vähän nafti sitä varten. Ihailimme vain maisemia ylhäältä käsin ja ehdimme myös käydä tutkimassa näköalapaikan matkamuistomyymälän valikoimaa.
Taiteilijatalo Casapueblo
Piriápoliksesta jatkoimme matkaa Casapueblo-nimiselle rakennukselle Punta Ballenaan. Casapueblo on uruguaylaisen taiteilijan Carlos Páez Vilarón suunnittelema talo, joka valmistui vuonna 1960. Taiteilija suunnitteli sen alun perin kesäkodiksi ja työpajaksi itselleen, mutta nykyisin rakennuksessa on museo, taidegalleria, kahvila ja hotelli. Taiteilija asui Casapueblossa kuolemaansa asti (24.2.2014). Casapueblon museossa esitellään Carlos Páez Vilarón taidetta ja elämää.
Casapueblo on todella veikeä rakennus: valkoinen kivitalo on vähän joka kohdasta pyöreä ja siellä on paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia. Tiirailimme joka kulmaa, käytävää, huonetta ja nurkkausta ihaillen. Terasseilta avautuu upea näkymä merelle. Sinisen meren ja valkoisen talon yhdistelmä tuo paikan päällä mieleen Kreikan. Vaikka ei olisi koskaan taiteilija Carlos Páez Vilarósta kuullutkaan, talo on kokemisen arvoinen kohde!
Lomakaupunki Punta del Este
Matka jatkui Punta del Esteen, jossa kiertelimme ensin puutarhakaupunkina tunnettua kaupunginosaa. Kuten nimestä voi arvata, siellä on hyvin vihreää. Alueella on paljon upeita, suuria omakotitaloja, joiden pihoja puunaavat varakkaiden asukkaiden palkkaamat puutarhurit.
Asuinaluekierroksen jälkeen oli vuorossa vierailu matkamuistomyymälään, jonne ajoimme hauskasti aaltoilevan Maldonadon sillan yli. Matkamuistomyymälää ei ollut ohjelmassa, mutta opas halusi välttämättä poiketa tuohon krääsätaivaaseen. Meille jäi tästä visiitistä vähän pakkomyynnin maku, mutta tulipahan pysähdyttyä ja nähtyä samalla tien toisella puolella katua jättimäinen Visa-kyltti koristamassa toisen myymälän kattoa.
Punta del Esten keskustassa on pilvenpiirtäjiä, jotka ovat suurimman osan vuodesta lähes tyhjillään. Niissä olevat asunnot ovat lomakäytössä, eli niissä majoittuu porukkaa lähinnä vain sesonkiaikaan kesällä. Eteläisestä pallonpuoliskosta kun on kyse, niin kesä on joulukuun tienoilla. Muuna aikana Punta del Estessä ei ole ruuhkaa.
Me kävimme kaupungissa lounaalla, minkä jälkeen meille jäi jonkin verran aikaa omatoimiseen kiertelyyn. Meille tuota vapaata aikaa jäi tosin vähän vähemmän kuin muille, sillä Hemmon ribs-annos oli niin sitkeä, että sen tuhoamisessa kesti kolme varttia.
Maksoin ravintolalaskun kortilla ja tarjoilija kertoi, että Uruguayssa kortilla maksaessa ei tarvitse maksaa ollenkaan arvonlisäveroa. Saimme näin ollen kymmenisen prosenttia alennusta loppulaskusta. Muistelimme ravintolassa, että olimme lukeneet veroasiasta jostakin oppaasta joskus ajat sitten, mutta tietenkin unohtaneet koko homman. Emme siis päässeet hyötymään halvemmista hinnoista montaakaan kertaa.
Ennen paluumatkaa takaisin Montevideoon pysähdyimme vielä rantaan katsomaan toisen maailmansodan muistomerkkiä.
Oli kiva nähdä Uruguayssa vähän muutakin kuin Montevideota. Punta del Esteen olisi päässyt myös omatoimisesti, mutta ajattelimme, että opastus toisi päivään lisäarvoa. Itse opas ei sitä valitettavasti kuitenkaan meille tuonut, sillä hän jätti työnsä autonkuljettajan tehtäväksi. Kuljettajamme Martin oli onneksi paitsi oikein mukava kaveri, hän myös hoiti opastushommat kiitettävästi, joten loppujen lopuksi emme kokeneet menettäneemme yhtään mitään. Kiva päivä!
Sellainen retkikokemus tällä kertaa. Millaisia kokemuksia teillä on opastetuilta retkiltä?
Lue myös:
Pysy matkassa mukana ja seuraa Unelmatrippiä somessa: