Päivä Pekingissä

Aloitimme Pekingissä aamut katsomalla netistä päivän saastetilanteen. Kiinan muurilla käytyämme halusimme viettää päivän ihan vain Pekingissä kierrellen. Päästölukema oli noussut yön aikana korkeammalle kuin edellisenä päivänä ja oli nyt 164 eli luokitukseltaan epäterveellinen. Huomasimme tuona päivänä, että jo 164:n tienoilla ilman saasteisuuden voi huomata nahoissaan: ulkona oleskellessa kurkkuun ja keuhkoihin saattaa kutitella ikävästi.

Tästä huolimatta ilma näytti tuona päivänä silmämääräisesti melko hyvältä. Joinakin muina päivinä Kiinassa oleskelumme aikana lukemat olivat tasoa korkeammalla eli luokituksella erittäin epäterveellinen, ja silloin savusumu alkoi jo peittää kaiken alleen niin, että auton kyydistä ei meinannut nähdä tien toisella puolella olevia rakennuksia.

Näkyä katsellessa kävi mielessä, että missään muualla ei yksinkertaisesti voi olla näin karmean saasteista. Se johtui kuitenkin siitä, että minulla ei vain ollut kokemusta saasteisemmista paikoista. Kiinan kaupungit eivät nimittäin edes ole maailman saastuneimpia, vaan kärkeä pitävät tällä hetkellä suuret kaupungit Intiassa, Pakistanissa ja Bangladeshissä (lähde: CNN:n artikkeli toukokuulta 2014).

Alle 50:n jäävää lukemaa pidetään terveydelle vaarattomana tai lähes vaarattomana, yli 300:n ylittävää puolestaan erittäin vaarallisena. Lukemat voivat Kiinassa nousta hyvin esimerkiksi seitsemäänsataan, joten parempaa ulkoilupäivää oli turha jäädä odottelemaan ja tehdä muutenkaan asiasta sen suurempaa numeroa, olimmehan Kiinassa vain lyhyellä vierailulla. Voi vain todeta, että onneksi Suomessa raitista ilmaa riittää. Kiinnostuneet voivat tutkia monien eri kaupunkien saastetilannetta Air Pollution in the World -sivustolla.

Päivän saastelukeman todettuamme kävimme kokeilemassa majapaikkamme Jade Hotelin aamiaista, koska se oli niin edullinen. Aamiainen osoittautui muuten ihan hyväksi, mutta se oli kokonaisuudessaan kylmää: kahvi oli jäähtynyttä, tee oli jäähtynyttä, paistettu riisi oli jäähtynyttä… Paahtoleivän sai sentään lämpimäksi paahtimessa. Nälkä lähtee vähän ankeammallakin ruualla, joten pistelimme pöperöt jokseenkin tyytyväisinä nassuun ja lähdimme kylille.

Hutongeilla ja Lama-temppelillä Pekingissä

Kävelimme ensin katsomaan hutongeja eli vanhoja kortteleita Kielletyn kaupungin koillispuolella. Siellä oli pääkadulla aikamoinen markkinameininki ja aivan tavallisia, jopa länsimaisia kauppoja, kahviloita ja ravintoloita. Vilkaisimme kuitenkin yhdellä sivukujalla sisäpihalle, ja siellä näkyi paikallisten varsin ankeilta vaikuttavia asumuksia. Hutongeihin pääsee halutessaan kiertelemään maksua vastaan riksan kyydissä ja paljon mainostettiin myös mahdollisuutta päästä vierailulle paikallisten koteihin.

Me jatkoimme hutongeilta metrolla Yonghegong-asemalle, jossa sijaitsee Lama-temppeli (tunnetaan myös nimellä Yonghegong-temppeli). Tämä buddhalaistemppeli ja -luostari mainitaan useissa turistioppaissa yhtenä Pekingin tärkeistä nähtävyyksistä.

Osuimme paikalle munkkien uskonnollisen rituaalin aikaan, joten pääsimme kuulemaan ja näkemään vilahduksen meille vieraan uskonnon harjoittamisesta. Katselimme jonkin aikaa meininkejä temppelillä ja haistelimme suitsukkeiden tuoksua. Temppelialueilla tuntee aina olevansa kaukana kotoa.

Silkkimarkkinat ja kaupustelualue Pekingissä

Lama-temppeliltä etenimme metrolla Yonganli-asemalle, jossa sijaitsevat Silkkimarkkinat. Ennen Pekingin Silkkimarkkinat oli perinteinen, eläväinen katumarkkina-alue kojuineen. Hemmo vieraili alueella reilut kymmenen vuotta sitten ja se oli silloin täynnä katumarkkinoille tyypillistä hässäkkää, vilinää ja sähellystä.

Vuonna 2005 katumarkkinoiden tilalle rakennettiin lasitalo, johon markkinat siirrettiin. Silkkimarkkinat on nykyisin oikeastaan tavallisen ostoskeskuksen tyyppinen paikka, jossa ei sinänsä ole sen kummempaa nähtävää, mutta ostoksia siellä toki voi tehdä. Markkinoiden nimestä huolimatta siellä myydään kaikenlaista vaatetta ja asustetta, ei pelkästään silkkituotteita.

Silkkimarkkinoilta palasimme Wangfujing-asemalle, joka oli melko lähellä hotelliamme. Olimme aiemmin käyttäneet Tiananmen east -asemaa, mutta päätimme testata toista reittiä liikkumiseen. Se kannatti, sillä pääsimme näkemään taas aivan toisenlaista Pekingiä. Wangfujing- metroasemalta noustaan suoraan suureen ja merkkiliikkeistä päätellen rahakkaille tarkoitettuun ostoskeskukseen. Vilkaisimme nopeasti ympärillemme ostarilla ja painuimme etsimään oikeaa suuntaa hotellille.

Ulkona oli siistin näköistä bisnes- ja ostoskeskustaa – hyvin erilaista kuin muutamien korttelien päässä hotellimme luona oli. Aivan ostoskeskusten ja merkkiliikkeiden puristuksissa oli pieniä kujia, joilta paljastui laaja markkina-alue. Siellä myytiin esimerkiksi grillitikussa käristettyjä skorpioneja ja merihevosia ja tietenkin vaikka mitä tavaraa.

Hässäkkää kuhiseva kaupustelualue oli mielenkiintoinen löytö keskellä muuten melko sliipattua asemanseutua. Markkinoilla kohtasimme koomisen tilanteen, kun meitä vastaan tullut mies ei tyytynyt tuijottamaan valkoisia turisteja vaan pysähtyi ja intoutui pullistelemaan hauiksiaan Hemmolle. Näitä only in China -kokemuksia Hemmolle on kertynyt runsaasti jo aiemmilla Kiina-visiiteillä, joten minulle tässä oli suurempi yllätysmomentti. Saimme tilanteesta hyvät naurut.

---

Lue myös:

• Rentoilusunnuntai Busanissa
• Arkiaskareita, reippailua ja markkinatohinaa Soulissa
• Markkinameininkiä Soulin Kwang Jangilla