Queenstownista Wanakaan ja Fox Glacierille

Ajelimme Queenstownista Wanakaan historiallisen Arrowtownin kautta. Kaupunki perustettiin sen jälkeen, kun Arrow-joesta löytyi kultaa 1860-luvulla. Kultahistoriastaan tunnettu kaupunki on söpö kuin mikä: kylänraitilla voi ihastella vanhoja puutaloja ja lännentyyliä. Arrowtownin jälkeen seurailimme Alpine Scenic Routea, jonka ensimmäisellä pysähdyspaikalla nappasimme pari kuvaa. Kaukana näkyi lumihuippuinen vuori. Maisemat olivat karut, mäkiset ja jälleen kerran hienot.

 

Wanaka sijaitsee Mt Aspiring National Parkin porteilla, ja kaupungin maisemaa hallitseekin voimakkaasti kansallispuistolle nimen antanut 3033 metriä korkea Mt Aspiring. Ihmettelimme Wanaka-järven rantakivillä älytöntä tuulta, joka kaupungissa vallitsi. Turistioppaiden sun muiden valokuvista päätellen seudulla on joskus myös tyyntä ja lämmintä, mutta meidän vierailumme aikana sää oli kaikkea muuta. Järveen ei todellakaan huvittanut siinä viimassa pulahtaa. Leirintäalueella autopaikkamme vieressä oli suojaisa grillikatos, joten valmistimme siellä grilliherkkuja illalliseksi ja vetäydyimme sen jälkeen sisätiloihin tuulta ja illalla alkanutta kaatosadetta suojaan.

 

Aspiring Holiday Park & Motels -leirintäalueella oli ensimmäistä kertaa Uudessa-Seelannissa rajoittamaton ja ilmainen wifi, joka kaiken huipuksi toimi päiväsaikaan hyvin. Illalla verkko oli yhtä surkea kuin Uudessa-Seelannissa aina: iltaa kohti yhä useampi hinkusi verkon syövereihin ja verkon nopeus laski olemattomaksi. No, sentään verkon käytöstä ei tarvinnut erikseen maksaa. Oleskelumme Wanakassa sattui Helsingin matkamessujen aikaan, joten esimerkiksi Norwegianilla oli hyviä lentotarjouksia tyrkyllä. Kaikenlaisia vaihtoehtoja vertailtuamme päädyimme tappelemaan verkon kanssa niin pitkään, että saimme napattua tarjousliput New Yorkista Helsinkiin toukokuun alkuun. Matkamme päätöspäivä on siis nyt tiedossa, kun lennot kotimaan kamaralle on varattu, mutta välietapit ennen legendaarista New Yorkia ovat vielä hakusessa.

 

 

Tuulinen ja viileä Wanaka sai jäädä taakse yhden yön jälkeen. Kaarsimme matkaan kohti Foxin jäätikköä aamukahdeksalta. Tie kulki ensin Lake Hawean länsipuolta ja sitten Lake Wanakan itäpuolta, ja maisemat olivat jälleen kuin postikortista. Autosta ei huvittanut juuri poistua, sillä tuuli todella kovaa ja ilmakaan ei ollut kovin lämpöinen. Jonkin matkaa ajeltuamme alkoi myös ripotella vettä. Edessä näytti olevan suurempikin saderintama, koska horisontissa vuoret peittyivät usvaan.

 

 

 

 

Foxin jäätikölle päästyämme huonon sään vaikutukset konkretisoituivat. Laitoimme auton parkkiin ja lähdimme kävelemään kohti jäätikköä. Emme ehtineet kävellä kuin muutaman metrin, kun vastaan tullut setämies kertoi, että viranomaiset olivat juuri pari minuuttia aiemmin sulkeneet jäätikölle vievän tien. Mies sanoi, että alueella oli satanut niin rankasti, että osa tiestä oli lähtenyt sateen mukana eikä parkkipaikkaa lähemmäs jäätikköä näin ollen tällä hetkellä päässyt. Kävimme parkkipaikan perällä katsastamassa tilanteen ja kävelytien edessä toden totta oli puomi ja kielto lähteä kävelemään tietä pitkin. Vilkuilimme kaukana näkyvää jäätikköä pysäköintialueelta ja totesimme, että minkäs teet. Hyppäsimme autoon ja palasimme jonkin matkaa takaisin samaa tietä, jota pitkin olimme paikalle tulleetkin, ja lähdimme kävelemään sademetsäreittiä pitkin jäätikön näköalapaikalle.

Tuolla reitillä on heti alussa riippusilta ja noin parinkymmenen minuutin kävelyn päässä metsikössä on aukko, josta näkee jäätikön. Metsä, jota pitkin kävelyreitti kulkee, on todella kostea ja vehreä – tai ainakin se oli sellainen juuri tuolloin, alueella velloneiden rankkasateiden jälkeen. Viileä kosteus oli metsässä läpitunkevaa. Australiassa kävimme sademetsissä kävelemässä tropiikissa, mutta on hassua ajatella, että Uudessa-Seelannissa on sademetsää ja vieläpä jäätikön vieressä.

 

 

 

Lähellä jäätikköä virtaa monia puroja, joista ainakin osa tulee suoraan jäätiköltä. Niiden vesi on harmaata ja veden mukana lillii suuret määrät jääkalikoita. Vesi on siis taatusti kylmää! Joku turisti kävi noukkimassa vuoristojoesta ison jääpalan ja esitteli sitä rinta rottingilla jäätikön parkkipaikalla. Meitä vähän nauratti. Jääkalikan näkeminen luonnossa ei ole suomalaiselle kovin iso juttu. Jäätiköltä valuva vesi on paitsi aika ällön väristä, se myös haisee pahalta. Lähin haju, jolla tuota löyhkää voisimme kuvailla, on kusi. Kiva sademetsän kävelyreissu siis muuten, mutta tuota parfyymiä voisivat vähän vähentää…

Vesisade jatkui illalla, kun majoituimme Rainforest Holiday Parkiin lähelle Glacier Countryn toista jäätikköä, Franz Josef Glacieriä. Meidän oli tarkoitus olla jäätiköiden luona kaksi yötä, mutta vesisade ja kylmä sää alkoivat kyllästyttää. Päätimme viipyä kalsealla seudulla vain yhden yön verran. Seuraavien päivien sääennuste näytti yhtä synkältä kuin jo vallitseva sää oli, mutta toivoimme silti parempaa säätä seuraavalle päivälle, kun tarkoituksenamme oli käydä katsomassa Franz Josefin jäätikköä ennen matkan jatkamista eteenpäin.

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail