Eläinhetkien etsinnässä Southern Scenic Routella

Ennen Dunedinista lähtöä kävimme katsastamassa rannan, sillä siellä on mahdollista nähdä merileijonia. Laskeuduimme rannalle hiekkadyyniä pitkin ja nauroimme, että siitä olisi voinut mennä vaikka liukurilla tai suksilla. Kumpiakaan ei sattuneesta syystä ole tällä reissulla mukana, joten paljaat jalkapohjat saivat kelvata. Alas laskettelu oli hauskaa, mutta merileijonat loistivat poissaolollaan. Kurvasimme Southern Scenic Routelle ja lähdimme etenemään kohti Invercargilliä. Navigaattori muplatti sitkeästi omiaan, mikä oli rasittavaa, kuten aina. Päivän aikana oli jälleen luvassa lukuisia pysähdyksiä, kuten maisemareitin ajeluun kuuluu. Upeiden maisemien lisäksi tarkoituksenamme oli bongailla muutamia kiinnostavia eläimiä, joita opaslehtisemme kertoi löytyvän sopivasti reitin varrelta. Siis jos tuuri suosisi, ja elukat näyttäytyisivät.

 

 

Näimme alkumatkasta lisää hienoa, valkohiekkaista rantaviivaa, joka toi mieleen Australian rannat. Kaka Pointilla ihastelimme pitkää hiekkarantaa ja olimme aikeissa poiketa Nugget Pointille tiirailemaan, näkyisikö pingviinejä, mutta kaatosade sotki suunnitelman. Näkymätkään eivät olleet kummoiset, kun sumu ja sade peittivät kaiken alleen. Käännyimme sateen alettua takaisin ja palasimme seuraamallemme maisemareitille. Keikka Nugget Pointille olisi luultavasti ollut turha kirkkaallakin säällä, sillä vasta takaisin käännyttyämme huomasin oppaasta, että ilman kiikareita sieltä ei ole juuri mahdollista tehdä eläinbongauksia.

 

Purakaunui Fallseilla meillä kävi tuuri: sade loppui juuri, kun lähdimme kävelemään autolta vesiputouksille. Päälle kiskomamme sadetakit eivät kuitenkaan olleet turhat, sillä oli viileää ja tuuli yltyi. Purakaunui Falls on hieno ja kätevä vierailukohde. Matka parkkipaikalta putouksille on lyhyt, vehreä ja kostea. Polku kulkee metsän halki, ja tuo metsä on aika vieraan näköistä suomalaiseen versioon tottuneille. Puut ovat naavan, sammalen ja kaikenlaisen vihreän peitossa, joten koko metsä tuntuu olevan yhtä vihreää verhoa. Maalissa odottavat vesiputoukset ovat kauniit.

 

 

Papatowain jälkeen pysähdyimme Florence Lookoutilla, josta oli upea näkymä Tautuku Peninsulalle. Waikawan kohdalla kävimme Porpoise Bayllä leirintäalueen yhteydessä olevalla parkkipaikalla tuijottelemassa merelle, sillä lukemamme mukaan delfiinit tykkäävät uiskennella lahdella. Kauaa meidän ei tarvinnutkaan odottaa, kun jo näimme muutaman delfiinin. Ilma ei ollut mikään morsian (tai ehkä, jos morsiamet ovat pirun kiukkuisia), sillä tuuli oli hemmetin kova ja lämpötila vaati villapaitaa. Ikävän sään takia emme viihtyneet kovin pitkään delfiinipassissa. Samalta parkkipaikalta on pääsy myös toisella puolella olevalle Curo Baylle, jossa elää pingviinejä ja hylkeitä. Emme nähneet kumpiakaan.

Perillä Invercargillissä majoituimme Central City Camping -leirintäalueelle. Askartelimme yhteiskeittiössä illalliseksi ”Subway-patongit”, jotka herättivät kateutta muutamassa kanssamatkaajassa. Päivän aikana näkemämme maisemat olivat jälleen hienoja, joten ei harmittanut, että eläinbongauksia ei niin kovin paljoa tullutkaan. Näimmehän sentään delfiinejä!

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail