Silmäkarkkia matkalla Tekaposta Dunediniin

Sanat eivät riitä eivätkä kuvat kerro koko totuutta – Lake Tekapon seudun maisemat on nähtävä omin silmin. Ajoimme Tekaposta Lake Pukakin ja Twizelin kautta (tie 8) itärannikolla sijaitsevaan Omaramaan (tie 83 Omaramasta eteenpäin) ja Moerakiin. Oli kaunis sää ja taivaalla näkyi vain pientä pilviverhoa. Lämpötila salli lyhyempien shortsien pukemisen. Poikkesimme heti alkumatkasta Lake Pukakin kohdalla pysähdyspaikalle ottamaan kuvia maisemasta, jossa uskomattoman sävyisen järven takana siinsi lumihuippuisia vuoria. Uusi-Seelanti, mikä upea maa!

 

 

 

 

 

Myöhemmin matkalla maisemat muistuttivat jälleen Espanjan itärannikon karuja seutuja. Oli kuivaa ja kumpuileva maasto oli vihreän sijaan ruskea. Pysähdyimme pienelle breikille Oamaruun, joka on minikokoista Tekapoa suurempi paikkakunta. Kaupunki vaikutti kivalta, mutta me emme ehtineet tutustua siihen lyhyttä ajotaukoa enempää. Moerakissa keittelimme nuudelilounaan Moeraki Bouldersin parkkipaikalla. Moeraki Bouldersit ovat nimensä mukaisesti kivenjärkäleitä, pyöreitä sellaisia. Ne ovat muodostuneet noin 60 miljoonaa vuotta sitten. Kivet ovat tunnettu nähtävyys, joten pitihän meidänkin niiden luona pistäytyä.

 

 

 

 

 

Kieltämättä kivet ovat lähes symmetrisessä pyöreydessään hienon näköisiä. Harmi vain, että paikka on aikamoinen turistirysä, joten väkeä piisaa. Meidän vierailumme osui kuitenkin sikäli hyvään saumaan, että yksi merileijona oli päättänyt tulla hiekalle päivää paistattelemaan. Kivet jäivät vähän kakkoseksi siinä vaiheessa, kun huomasin tuon harmaan pötkylän hietikolla kieriskelemässä. Hylkeet ja vastaavat meren asukit kun ovat mielestäni melkeinpä maailman söpöimpiä eläimiä. Päättelimme eläimen merileijonaksi sillä perusteella, että luimme niiden viihtyvän hiekalla, kun taas hylkeet tykkäävät lekotella kivillä.

 

 

Dunedinissa majoituimme Leith Valley Touring Parkiin, joka sijaitsi suhteellisen lähellä kaupunkia. Alue oli muuten kiva, mutta tilat olivat melko pienet. Dunedin näytti eläväiseltä ja kiinnostavalta kaupungilta sen perusteella, mitä siellä autolla ajelimme. Mäkisessä noin 120 000 asukkaan kaupungissa on paljon erilaisia liikkeitä, ravintoloita ja baareja. Metsästimme jo matkalla Dunediniin kaasupulloa auton liettä varten, sillä toisin kuin olimme etukäteen kuvitelleet, pullon löytäminen ei ollutkaan ihan helppo tehtävä. Dunedinissa on Warehouse-nimisen ketjuliikkeen toimipiste, ja tuolta Tokmannin tyylisestä kaupasta kaasua lopulta löytyi. Arvoimme hetken, olisimmeko Dunedinissa kaksi yötä, mutta päädyimme kuitenkin yhteen yöhön. Matkamme jatkui seuraavana päivänä Southern Scenic Routea pitkin kohti etelää.

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail