Kokemuksia auton vuokraamisesta Australiassa ja Uudessa-Seelannissa

Alkuperäinen suunnitelmamme oli vuokrata auto koko sille ajalle, jonka olemme Uudessa-Seelannissa. Saavuimme maahan juuri ennen vuoden vaihtumista, ja kesämatkailusesonki on Uudessa-Seelannissa kiivaimmillaan juuri noihin aikoihin. Huomasimme autotarjouksista, että vuokraamot käyttävät luonnollisesti hyväkseen suurta kysyntää ja nostavat hinnat pilviin. Nopeasti tajusimme, että meidän budjettimme ei taipuisi auton vuokraamiseen koko ajalle, joten rukkasimme suunnitelman realistiseksi. Päätimme jättää auton vuokraamisen vasta eteläsaarelle, jolloin joulun ja uuden vuoden aiheuttama pahin kysyntä olisi jo taittunut ja saisimme auton edes hitusen halvemmalla päivähinnalla.

Uudessa-Seelannissa kärrymme näytti tältä:

20150126_112515-mAustraliassa vuokra-automme puolestaan oli tällainen:

20141202_180302-m

Tässä yhteydessä on mainittava yksi ärsyttävä piirre joillakin vuokraussivustoilla. Vuokrasimme Australiassa auton Motorhome Republic -sivuston kautta, mutta siellä emme vielä huomanneet kuviota, kun meillä ei ollut vertailukohtaa. Kyseisellä sivustolla tulee täyttää haluttu vuokrausajankohta ja joitakin muita tietoja, minkä jälkeen ruudulle lävähtää erilaisia autovaihtoehtoja. Asiakas valitsee niistä hyvässä uskossa itselleen sopivan ja täyttää sen jälkeen kattavan litanian tietojaan lomakkeelle varauksen tekemiseksi.

Ainut vain, että asiakkaan valitsema vaihtoehto ei todellakaan ole saatavilla. Kun asiakas on lähettänyt varauspyynnön, vuokraussivustolta tulee nopeasti vastaus, että kyseinen auto ei nyt kuitenkaan ole vapaana – mutta auto Z, Y ja X olisivat käytettävissä haluttuna ajankohtana (tai suunnilleen haluttuna ajankohtana). Luonnollisesti tarjotut autot eivät ole ainakaan halvempia kuin asiakkaan alun perin toivoma auto.

Toisin sanoen: asiakas tekee ison työn täyttämällä kaikki tietonsa firman kattavalle nettilomakkeelle siinä uskossa, että hänen klikkaamansa vaihtoehto on saatavilla – ja tekee näin aivan turhaan. Vuokrafirman puolelta olisi reilumpaa laittaa nettiin lomake, johon täytetään haluttu ajankohta ja ruksitaan halutut vuokra-auton ominaisuudet. Luottokortti- ja ajokorttitietoja ja kaiken maailman vakuutus- ynnä muuta sälää ehtisi hyvin selvitellä myöhemminkin.

Uudessa-Seelannissa yritimme varata autoa mainitulta sivustolta, koska kuten sanottu, yhden kokemuksen perusteella emme ymmärtäneet humpan juonta ja vuokraus oli kuitenkin mennyt Ausseissa hyvin. Tajusimme pelin hengen saatuamme vastauksena tarjouksia aivan törkeän hintaisista autovaihtoehdoista ja kokeiltuamme toista vastaavaa sivustoa samalla lopputuloksella. Sama edullinen auto oli tyrkyllä monessa paikassa muka vapaana, mutta todellisuudessa se ei ollut koskaan saatavilla. Osassa saamistamme tarjouksista oli vielä eri päivämäärätkin kuin meidän toivomamme, joten voisi kuvitella, että edes jotakin toivomuksia läheltä liippaavaa olisi löytynyt. Mainitsemani sivusto toimii vain autojen välittäjänä, eli firmalla ei ole omaa laivastoa.

Näennäisesti sivuston kautta voi vertailla monen eri firman hintoja, mutta meille jäi käsitys, että asiakasta vedätetään. Aloimme nimittäin epäillä, ettei voi oikeasti olla niin, että yhtään toivomamme hintaluokan autoa ei muka ole missään Motorhome Republicin käyttämissä yhtiöissä vapaana edes suunnilleen niille päiville, joita toivoimme. Niinpä otimme Uudessa-Seelannissa yhteyttä suoraan yhteen niistä firmoista, joiden autoja Motorhome Republilc välittää. Kappas vain: saimme meille sopivan auton siedettävään hintaan ja täsmälleen niille päiville, joita toivoimmekin. Pointtina tässä avautumisessani oli, että jos käyttää autovaihtoehtojen kartoittamiseen vastaavaa kokoomasivustoa kuin me ja saa vastauksena kalliita vaihtoehtoja ja eioota, kannattaa kysellä vielä suoraan autot omistavilta firmoilta. Luonnollisesti jos tietää jo valmiiksi, miltä firmoilta haluaa tarjoukset, ei varmaankaan kannata edes katsella välittäjäsivustojen tarjontaa.

Australiassa vuokra-automme oli high-top-mallinen Toyota Hiace. Toisin sanoen pakettiauton normaalin katon tilalle oli muutettu korotettu lasikuitukatto, jolloin auton sisällä mahtui seisomaan. Autoon oli asennettu jääkaappi, kaksilevyinen keittotaso, laatikostoja ja kaappeja sekä tiskiallas. Vesi täytettiin tiskialtaaseen kuten matkailuautoihin yleensä: auton ulkopuolelta sitä varten tehdyn aukon kautta. Jääkaapista valitimme vuokrafirmaan, sillä kaappi toimi miten sattuu. Muutamina päivinä se piti tavarat kylminä, mutta tavallisesti ei. Pahimmillaan jääkaapissa oli ihan yhtä lämmin kuin muuallakin autossa. Saimme valituksen ansiosta pientä hyvitystä vuokrauksen päivähintaan. Auto tuli täysin varusteltuna: oli lakanat, peitto, pyyhkeet, ruuanlaittovälineet ja astiat. Auto oli elämää nähnyt, mutta kuitenkin toimiva.

20141201_120200-m 20141201_120223-m

Uudessa-Seelannissa meillä oli niin sanotun tavallisen auton korkuinen (siis ei korotettua kattoa) Toyota Estima. Valinta oli tietoinen, sillä korkea auto otti tuulta ikävästi ja matkailuautotyyppiset vaihtoehdot olivat todella hinnoissaan sillä aikavälillä, jolle auton tarvitsimme. Autossa ei ollut jääkaappia vain ainoastaan perinteinen kylmäkalleilla viilennettävä kylmälaukku. Lisäksi varustukseen kuului yksi keittolevy ja vesiallas. Lähinnä käsien pesuun tarkoitetun altaan vesisäiliö aiheutti meissä hyvät naurut: säiliönä toimi samanlainen juomavesitörppö, joita ihmiset ostavat Suomessakin mökeilleen. Astian yläosaan oli tehty tökerö reikä luultavasti puukolla, ja tuohon reikään sitten tökätty putki, jota pitkin vesi nousi hanaan. Todellinen tee se itse -versio siis koko systeemi.

Muutenkin auton sisäosat olivat selvästi jonkun handymanin tuotantoa: esimerkiksi penkkien pehmusteiden takana oli vielä normaalit kyseiseen automalliin kuuluvat ovikotelot tallella. Auto oli siis muutettu tavallisesta kuuden matkustajan autosta retkikäyttöön sopivaksi, ja tuo muutos oli tehty aikalailla vasemmalla kädellä. Ulkopuolelta muutos firmalta toiselle ei myöskään ollut kovin hyvin toteutettu, sillä valkoisen maalin alta pilkistäneet räikeänvihreät ja kirkkaanvioletit kohdat paljastivat auton olleen aiemmin imagoltaan nuorekkaan Jucy-vuokrafirman listoilla.

DSC_0764-m

Kaikesta huolimatta elimme autossa kolme viikkoa ja ihan hyvin se sujui, vaikka auto oli kaikin tavoin aika romu. Lommoja ja ruhjeita oli siellä täällä, ilmastointi toimi vaihtelevasti, automaattivaihteisto ei oikein soveltunut muualle kuin tasaiseen maastoon (tosi hyvä ominaisuus vuoristoteillä…), autosta nousi pahanhajuista käryä vähänkin suuremman mäen jälkeen, kuljettajan ovi ei mennyt kiinni muuten kuin täysillä paiskoen ja pelkääjän puolella oven lukitus ei toiminut keskuslukituksen kautta. Lisämausteena oli vielä auton takaosassa leijaillut todella epäilyttävä haju, jonka alkuperää emme oikeastaan edes halua tietää. Kaikkea pientä kivaa siis. Pelkäsimme monta kertaa, että auto leviää käsiin kesken matkan, mutta kuin ihmeen kaupalla se kesti kuin kestikin matkamme loppuun asti. Todellinen Lucky Rentals, kuten vuokrafirman nimi kertoikin.

Kaikista mainituista asioista huolimatta olemme (etenkin näin jälkikäteen) enemmän kuin tyytyväisiä automatkoihimme molemmissa maissa. Australiassa auton vuokrauksen päivähinnaksi tuli vakuutuksineen kaikkineen noin 89 euroa, Uudessa-Seelannissa puolestaan noin 58 euroa. Luksusautoihin meillä ei olisi ollut varaa, joten onneksi autojen kanssa kävi tuuri eikä mikään hajonnut. Meitä ei myöskään huijattu kummankaan auton vuokrauksen yhteydessä esimerkiksi väittämällä, että olisimme tehneet autoon lommoja, vaikka huijauksia varmaan joskus tapahtuu. Voimme naureskella autokokemuksillemme jälkikäteen iloisina ja muistella ennemminkin niitä kaikkia hienoja elämyksiä, joiden ääreen auton vuokraamisen ansiosta pääsimme.

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

Hanmer Springsin kuumissa lähteissä

Reittimme Kaikourasta Hanmer Springsiin kulki Alpine Pacific Trianglea pitkin. Mutkainen tie kaarteli karujen, Espanjasta tutun näköisten mäkien välissä. Välillä matkalla näkyi harmaista kivistä koostuvia vuoristopurojen uomia, joista vesi oli lähes kaikonnut. Alkumatkasta sumu tai pilvet roikkuivat horisontissa vuorten edessä niin, että vuorista näkyi vain huippu. Se näytti hassulta. Eivätkö pilvet yleensä kerry nimenomaan huipulle peittäen sen näkyvistä? Päivän edetessä pilvet hälvenivät ja aurinko paistoi kirkkaasti.

Ennen kuumista lähteistään tunnettua Hanmer Springsiä pysähdyimme upealle levikkeelle keittämään kahvit. Levikkeeltä näki alhaalla virtaavalle joelle ja kapealle ja korkealle sillalle, jonka ylitimme juuri ennen levikkeelle tuloa. Joimme kahvit katsellen joella kiitävää jet-venettä.

Meidän oli tarkoitus viipyä Hanmer Springsissä vain yksi yö ja jatkaa sitten Arthur’s Passiin vuoristoon. Kyseinen vuoristoreitti on ollut Uuden-Seelannin haavelistallamme jo vuosia. Olimme perillä Hanmer Springsissä jo puolenpäivän aikaan, joten suunnitellusti meillä oli hyvin aikaa kylpylävierailuun. Seuraavana päivänä meidän oli tarkoitus lähteä ajelemaan Arthur’s Passia kohti aikaisin aamulla.

Suunnitelmat tuppaavat kuitenkin leviämään käsiin, kun luonto päättää näyttää voimansa. Leirintäalueelle saavuttuamme juttelimme naapuripaikan äijän kanssa. Tämä kanssamatkailijamme kertoi, että Arthur’s Passin tietämillä riehuivat parhaillaan massiiviset metsäpalot, ja tie sinne oli ilmeisesti suljettu. Emme tienneet tilanteesta mitään, sillä emme olleet vilkaisseetkaan televisiota aikoihin ja kirkuvia lööppiotsikoita ei leirintäalueilla ole yleensä näkyvissä. Äijä kehotti varmistamaan respasta senhetkisen tilanteen ennen kuin lähtisimme ajamaan Arthur’s Passiin.

DSC_0751-mLähdimme Hanmer Springsin kuumista lähteistä koostuvaan kylpylään uutisten jäljiltä mietteliäinä. Kylpylässä ajatuksemme keskittyivät kuitenkin lämpimissä altaissa lillumiseen ja jätimme matkasuunnitelman pohtimisen illemmaksi. Kuumat lähteet ovat houkutelleet kävijöitä jo 125 vuoden ajan. Nykyään kylän keskellä sijaitsevassa kylpylässä on 15 ulkoilma-allasta, joissa lämpötila vaihtelee 28 ja 42 asteen välillä. Altaista kolme on rikkialtaita, joissa haiskahtaa sen mukaiselta. Saimme huomata, että ihokin löyhkää ei-niin-mairittelevalta vielä pitkään rikkialtaissa lillumisen jälkeen. Paikalta löytyy myös mineraalivesialtaita, porealtaita, kivialtaita ja virtaavan veden allas. Lapsille löytyy lisäksi vesiliukumäki. Kylpylän sisäänpääsy maksoi 22 taalaa (noin 13,70 euroa), mikä oli mielestämme hyvinkin kohtuullinen hinta vierailusta laajassa ja hyvin hoidetussa kylpylässä.

Illalla katsoimme uutisia leirintäalueen tv-tilassa. Arthur’s Passin metsäpaloa ei ollut saatu hallintaan ja autoja oli päästetty solan läpi vain saattueena. Uutisten mukaan palon sammutus kestäisi vielä pitkään. Meillä ei ollut matkapäiviä Uudessa-Seelannissa enää montaa jäljellä emmekä voineet ottaa riskiä länsirannikolle juuttumisesta, jos pääsisimmekin ajamaan sinne, mutta emme enää takaisin itärannikolle. Päätimme jättää stressaamiset väliin ja pelata varman päälle. Arthur’s Pass jäi näin meidän osaltamme seuraavaan kertaan.

DSC_0771-m

Olimme varanneet alkuperäisen suunnitelmamme mukaisesti vain yhden yön Top 10 Hanmer Springs -leirintäalueelta. Se oli hyvä, sillä alue oli aivan ylihinnoiteltu kuppaisuuteensa nähden. Vaihdoimme seuraaviksi kahdeksi yöksi leirintäaluetta ja siirryimme Pines Holiday Parkiin. Ilmeisesti matkasuunnitelman muuttuminen Arthur’s Passin kariutumisen myötä vähemmän kiehtovaksi sai meidät hyytymään, koska emme jaksaneet tehdä Hanmer Springsissä oikein mitään. Olimme jo käyneet kylpylässä emmekä jaksaneet mennä sinne lillumaan toista kertaa, joten kulutimme aikaa kylällä kahvilassa sekä kirjastossa netissä surffaillen. Kylän kävelyreitit jätimme väliin.

Ajoimme Hanmer Springsistä Christchurchiin saman päivän aamuna, kun meidän oli määrä palauttaa vuokra-automme. Olimme perillä ajoissa, joten Hemmo kävi ostarilla leikkauttamassa hiuksensa ja pyörimme Christchurchin keskustassa autolla. Iltapäivällä suuntasimme lentokentän lähelle palauttamaan auton ja saimme vuokraamosta edullisesti kyydin Sudima-lentokenttähotellille, josta olimme varanneet huoneen. Olimme jo aika kypsiä vuokra-automme haisevaan sänkyyn, joten oli aikakin päästä nukkumaan kunnolliseen ja hyväntuoksuiseen petiin. Yöunet jäivät kuitenkin lyhyiksi, sillä jouduimme nousemaan aamuyöllä ylös ehtiäksemme lennollemme Cookinsaarille. Hotellin huonehintaan kuulunut shuttle heitti meidät lentokentälle ja matkamme Tyynenmeren keskelle alkoi.

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

Kaikouran hylkeet

Matka Nelsonista Kaikouraan rannikkoa myöten kulkevalla tiellä oli meille tuttu, sillä olimme kulkeneet samaa reittiä vain muutamaa viikkoa aiemmin eteläsaarelle saavuttuamme. Silloin matkasimme bussin kyydissä Pictonista Christchurchiin. Osasimme siis odottaa, missä kohtaa rantakivikoilla mahdollisesti olisi hylkeitä ja pysähtyä oikeassa paikassa niitä bongailemaan. Sää oli tällä kertaa parempi kuin bussimatkalla, joten maisemakin näytti vähän erilaiselta.

DSC_0623-m DSC_0640-m DSC_0654-m DSC_0692-mDSC_0635-mKaikourassa majoituimme kalliiseen Alpine-Pacific Holiday Parkiin, koska toisen samoilla tienoilla sijaitsevan leirintäalueen arvostelut kuulostivat niin kamalilta, että maksoimme mieluummin enemmän kuin menimme sinne. Keittiötiloissa törmäsimme suomalaisiin, ja kuten aikanaan Wellingtonissa, myös täällä suomalaisia oli siunaantunut paikalle kerralle enemmänkin. Meidän lisäksemme samalla leirintäalueella majoittui kaksi muuta suomalaista pariskuntaa, joista toisella oli mukanaan pieni lapsi.

20150126_112515-m

Kaikoura on tunnettu hyljeyhdyskunnasta, joka pitää majaa aivan keskustan lähettyvillä. Kävimme tietenkin katsomassa hylkeitä myös siellä, vaikka olimmekin nähneet noita harmaita pötkylöitä jo matkalla Kaikouraan. Ympärillä pyörivät ihmiset eivät juuri näyttäneet kiinnostavan hylkeitä, jotka makailivat kaikessa rauhassa kivikolla. Pääsimmekin ihailemaan niitä hyvin läheltä. Rantakivikolla kävellessämme tajusimme nopeasti, että askeleitaan kannattaa siellä suorastaan varoa. Hylkeitä nimittäin rellotti siellä sun täällä. Kivien lisäksi niitä näkyi myös pusikoissa ja hiekalla. Missään muualla emme ole päässeet niin lähelle luonnonvaraisia hylkeitä kuin Kaikourassa.

DSC_0696-m DSC_0699-m DSC_0723-m DSC_0733-mEläinhetkien lisäksi nautimme Kaikourassa maisemahetkistä, kun kävimme Kaikoura Viewpointilla ihailemassa horisonttia.

DSC_0739-m DSC_0742-m

Oleskeluumme kaupungissa kuului myös matkamuistomyymälässä piipahtaminen, herkkujen kokkailu ja datailu. Jälleen kerran meinasivat hermot palaa oikein urakalla ennen reissua hankkimaani Asus T100TA -koneeseen, joka päätti tällä kertaa kieltäytyä sammumasta. Koneessa on ollut jatkuvia ongelmia koko matkan ajan, ja toivonkin vain, että rakkine kestää edes kotiin asti jotenkin käyttökuntoisena. Halvalla ei saa hyvää -sanonta tuntuu pitävän paikkansa ainakin elektroniikan suhteen. (EDIT: Matkalta Suomeen paluun jälkeen selvisi, että koneen ongelmat johtuivat mitä ilmeisimmin käyttöjärjestelmästä eivätkä itse koneesta. Win10:n käyttöönoton jälkeen kone on toiminut todella hyvin, hurraa!) Mutta avautuminen sikseen – Kaikourasta matkamme jatkui kuumista lähteistään tunnettuun Hanmer Springsiin.

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail