Puoli vuotta reissua takana

Jälleen on yksi kuukausi vierähtänyt, ja sitä myöten olemme olleet matkalla jo huikeat puoli vuotta! Virstanpylvästä ei ainakaan toistaiseksi ole juhlittu millään tavoin, sillä olemme olleet viimeisen viikon ajan enemmän tai vähemmän potilaina. Reissussa sattuu ja tapahtuu!

Kuun alussa olimme keskellä Tyyntämerta Cookinsaarten Rarotongalla. Vauhdikkaan kaksi kuukautta kestäneen Australiassa ja Uudessa-Seelannissa kiertelyn jälkeen viikko samassa paikassa ilman nettiä rauhoitti mukavasti. Kävimme snorklaamassa, mopoilimme ympäri saarta ja katsoimme ensimmäistä kertaa koko reissun aikana kunnolla telkkaria. Tom Cruise -maratonit upposivat hyvin! Viikon jälkeen alkoi jo olla vähän ikävä sivistyksen pariin, ja oli aika lentää Los Angelesiin. Enkelten kaupunki yllätti: viihdyimme paremmin kuin osasimme odottaa, eikä haittaisi käydä Losissa joskus toistekin. Los Angelesista on tulossa vielä lisää postauksia ennen kuin läväytän blogiin kirjoituksia ajastamme Costa Ricassa, jonne menimme Los Angelesin jälkeen.

Venice Beach, Los Angeles Venice Beach, Los Angeles Staples Center, Los Angeles

Costa Ricassa teimme parin viikon mittaisen omatoimisen kiertomatkan. Kävimme sotkuisen pääkaupungin, San Josén, lisäksi pilvimetsistään tunnetussa Monteverdessä, Arenal-tulivuoren juurella La Fortunassa, eläimiä kuhisevassa Tortuguerossa ja rantalomakohteena tunnetussa Puerto Viejossa. Näistä erityisesti Tortugueron kansallispuisto oli mieleenpainuva kokemus. Costa Ricasta noin yleisesti voimme todeta, että maailman reikäisimmät tiet -kisassa rupuisimmatkin suomalaiset mökkitiet jäävät heittämällä toiseksi verrattuna costaricalaisiin teihin. Useimmat automatkat maassa eivät sovi herkkäperseisille! Poteronkaivuualueita muistuttavien teiden lisäksi kulkuväylinä maassa toimivat joet ja järvet, joten vaikka emme käyneet ainoallakaan saarella, matkasimme veneellä useaan otteeseen.

Kuun viimeisenä päivänä matkustimme Panaman puolelle Bocas del Toroon. Kahdella eri autolla ja yhdellä veneellä tehty matka sujui yllättävän hyvin siihen nähden, että allekirjoittanut sairastui lähtöaamua edeltäneen yön aikana ruokamyrkytykseen…

Puerto Viejo, Costa Rica Matkalla Tortuguerosta Puerto Viejoon

Entä mitä muuta kuudenteen reissukuukauteen kuului? Tässä joitakin lukuja:

  • 1 skootterin vuokraus
  • 2 lentomatkaa
  • 2 bussimatkaa
  • 1 venematka
  • 3 pakettiauto + vene -yhdistelmämatkaa
  • 1 kansainvälisen päivämäärärajan ylitys
  • 7 costaricalaista olutta
  • 1 loppuun kulutettu hyttysmyrkkysuihke
  • 1 ruokamyrkytys
  • 2 moskiittoverkon alla nukuttua yötä
  • lukuisia eläinhetkiä: krokotiileja, kaimaaneja, apinoita, laiskiaisia, liskoja…
  • päiväbudjetti keskimäärin 59,75 euroa/lätty (sisältää kaikki kulut, majoitukset ja liikkumiset, mutta ei lentoja)

Toukokuun alussa oleva kotiinpaluupäivä on alkanut jo muistutella takaraivossa. Vielä on kuitenkin reissua melkein neljäsosa jäljellä, ja siitä ilosta otetaan kaikki irti. Meitsin espanjantaidon testaaminen tositilanteissa jatkuu vielä jonkin aikaa, sillä matkan loppuaika on tarkoitus pyöriä Amerikan mantereilla. Pysykäähän linjoilla!

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

Los Angeles – kohde, jonne meidän ei pitänyt mennä

Olin nuorempana hyvinkin kiinnostunut amerikkalaisesta viihdekulttuurista, mutta sittemmin oikea elämä vei tilaa elokuvien ja sarjojen intohimoiselta seuraamiselta ja kiinnostus Jenkkilää kohtaan hälveni. Parin viime vuoden aikana Jenkkikuume on alkanut nostaa uudelleen päätään. Viihdekulttuurin sijaan (tai rinnalla?) eeppiset roadtripit, aina hereillä olevat suurkaupungit ja mielettömät luontokohteet ovat alkaneet houkuttaa. Ennen tätä maailmanympärimatkaa en ollut kuitenkaan käynyt Yhdysvalloissa kertaakaan. Hemmo oli käynyt siellä vain lyhyen työmatkan verran. Meidän ei pitänyt mennä Jenkkeihin nytkään. Ajattelimme, että Yhdysvaltoihin pääsee loppujen lopuksi matkustamaan niin helposti, että jätämme sen tällä reissulla väliin.

Toisin kävi.

Päädyimme Cookinsaarten Rarotongalle vähän hätäisesti siinä mielessä, että emme olleet ehtineet selvittää Raron lentoja varatessamme matkaamme palmusaarelta eteenpäin. Jatkosuunnitelmia tehdessämme pystyimme vain toteamaan, että lennot Tyynenmeren saarten välillä kaikkine järjestelyineen olivat meille turhan kalliita. Alun perin olimme ajatelleet käydä muutamalla paratiisisaarella ja harkitsimme Rarotongan lisäksi esimerkiksi Fidziä, Samoaa ja Havaijia. Rarotongalta ei kuitenkaan päässyt noihin kohteisiin eikä oikeastaan minnekään muuallekaan suoraan (monet lennot koukkasivat Uuden-Seelannin kautta, mikä tuntui meistä järjettömältä ajan ja polttoaineen tuhlaukselta), tai jos pääsi, lennot olivat lottovoittajabudjetilla matkaavia varten. Lopulta päädyimme halvimpaan välilaskuttomaan vaihtoehtoon pois Rarolta ja lensimme Los Angelesiin.

20150211_101705-mJo ennen Rarotongalle menoa aloimme innostua tulevasta Los Angeles -visiitistä ennakoitua vahvemmin, ja koska kyse oli Losista, viihdekulttuurilla oli innostumisessa osansa. Rarotongalla emme voineet fiilistellä tulevaa Jenkkiviikkoamme tavalliseen tapaan eli netistä tietoa kahlaten, koska netin käyttäminen Cookinsaarilla on niin tajuttoman kallista. Fiilistelimme kuitenkin uima-altaan reunalla maatessamme Losia puhtaiden mielikuvien sekä niiden tietojen ja ideoiden varassa, joita olimme kaivelleet esiin ennen Rarotongalle menoa. Rarolta lähtiessämme olimme vain tyytyväisiä, että tiedossa ei ollut toista viikkoa mopolla huristelua, auringossa löhöämistä ja nettipimentoa. Meillä oli jo ikävä kaupunkiin ja sivistyksen pariin.

Laskeuduimme LAX:lle hyvin sujuneen yölennon jälkeen ja olimme heti aivan täpinöissämme – jee, olemme Losissa, Amerikassa! Mieleen tulvivat kaikenlaiset elokuvista tutut jutut alkaen ensimmäisestä Die Hard -elokuvasta, jossa John McClane saapuu samaiselle kentälle ja pistää vähän ajan päästä ranttaliksi pilvenpiirtäjässä. (Jos et tiedä, mistä puhun, olet missannut paljon.)

Maahantulomuodollisuudet sujuivat hetkessä. Niistä päästyämme kirjauduimme aivan ensimmäiseksi lentokentän ilmaiseen wifiin, ja surffaillessa hurahtikin äkkiä tunti. Haimme turisti-infosta Losin kartan ja kysyin samalla virkailijalta hanaveden juomakelpoisuudesta. Yllättävän pitkä ja monipolvinen vastaus alkoi pitkän hiljaisuuden jälkeen toteamuksella: ”Hyvä kysymys.” Päätimme pitäytyä varmuuden vuoksi pullovedessä. Turisti-infon virkailija oli aasialaistaustainen ja äänsi englantia sen mukaisesti, ja monet lentokentän työntekijöistä keskustelivat keskenään espanjaksi. Hyvin nopeasti tuli selväksi, että Losissa amerikkalainen kulttuurien sulatusuuni on näkyvästi läsnä joka paikassa.

20150209_121129-m 20150210_111046-mHyppäsimme rinkkoinemme ilmaiseen G-bussiin, jonka kyydissä huristelimme vihreän metrolinjan asemalle nimeltä Aviation LAX. Sieltä jatkoimme metrolla Crenshawiin. Metromatkaa varten ostimme aseman automaatista TAP-kortit, joihin latasimme kympit matkustusrahaa. Crenshaw’ssa vaihdoimme vielä bussiin kohti pohjoista ja nousimme kyydistä Western Avenuen ja Beverlyn pysäkillä, joka oli ihan lähellä hostelliamme StayON Beverlyä. Matka kentältä hostellille saattaa näin kirjoitettuna kuulostaa monimutkaiselta, mutta se sujui tosielämässä ihan kätevästi ja näimme samalla kaupungin maisemia. Olimme ainoat valkonaamat bussissa, mutta samalla tavalla olimme ainoat valkonaamat monissa kohteissa myös Aasiassa kierrellessämme, joten siinä ei ollut mitään uutta tai ihmeellistä. Majapaikkaamme saavuttuamme näimme pihalta ensimmäisen vilauksen kaukana siintävästä Hollywood-kyltistä.

20150208_155155-mKoreatownissa sijaitseva StayON Beverly toimii Omenahotellin tapaan. Rarotongan-viikkomme aikana olin saanut sähköpostiini ovikoodit, joilla pääsimme sisään. Hostellissa ei siis ole vastaanottoa ja ainoa henkilökunta, johon siellä todennäköisesti törmää, koostuu siivoojista.

Hostellin tilat ovat melko varmasti toimineet aiemmin toimistotiloina, mutta ne on muutettu majoituskäyttöön mielestämme onnistuneesti. StayON Beverly on yksi siisteimmistä hostelleista, ellei siistein, jossa olemme yöpyneet. Se on rauhallinen ja ei-kulahtanut majapaikka hyvien yhteyksien päässä esimerkiksi Paramount Studiosilta, Hollywoodista ja Downtownista. Yhteisiä kylpyhuoneita on hostellissa kolme, ja ne on laatoitettu beigesävyisillä kivilaatoilla tyylikkäiksi. Saniteettitilat toivat meille mieleen modernin Espanjan. Jokaisessa huoneessa on sängyn lisäksi kirjoituspöytä, kassakaappi, televisio ja jääkaappi. Siivooja toi joka päivä meille pari pulloa vettä, ja saapuessamme tervehdyksenä oli pussi mikropopkornia. Kahvia ja teetä saimme käytävän minikeittiöstä itsepalveluna. Yö hostellissa maksoi 74 taalaa (noin 66 euroa). Kuulostaa ehkä kalliilta, mutta se oli Losin majapaikkojen hintatasoon suhteutettuna ja etenkin hinta-laatusuhteella mitattuna hyvä diili.

Nälkä ajoi meidät saman tien katsastamaan lähitienoiden ravintolatarjontaa. Toisin sanoen ryntäsimme raivonälän saattelemina sisään ensimmäiseen paikkaan, joka vastaan tuli, ja se sattui olemaan kotimaastakin tuttu Subway. Huomasimme, että Jenkkilän Subwayssä on huomattavasti paremmat valikoimat kuin Suomen liikkeissä. Tilasimme patongin kylkeen pienet juomat ja saimme ensimmäiset naurut teemalla ”Amerikassa kaikki on suurta”. Pienen juoman tilavuus oli yli puoli litraa!

Samalla reissulla kävimme seikkailemassa Subia vastapäätä sijainneessa HK market LA -nimisessä kaupassa, joka osoittautui aasialaiseksi ruokakaupaksi. Esimerkiksi leipää emme sieltä löytäneet, mutta saimme kuitenkin ostettua hostellille hedelmiä ja juotavaa. Olimme yölennon jäljiltä aika koomassa, joten emme lähteneet hostellille päästyämme kiertelemään sen lähitienoita kauemmas. Hostellilla elpyessämme saimme valmisteltua seuraavien päivien ohjelmaa ja valikoitua kaikista kivoista vaihtoehdoista ne, jotka halusimme tällä ensimmäisellä Losin-vierailullamme kokea. Niistä on luvassa juttua seuraavissa postauksissa!

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

Snorklausta, mopoilua ja syömistä Rarotongalla

Pari päivää Rarotongalla oleskeltuamme oli panimokeikan vuoro. Halusimme käydä Rarotongan ilmeisesti ainoassa panimossa jo ihan sen takia, että Matutu-panimon pale ale on niin kivasti nimetty. Kirjaimellisesti, sillä oluen nimi on Kiva. Pyysimme bussikuskia jättämään meidät kyydistä panimon kohdalla ja menimme haahuilemaan omakotitalon näköisen panimon pihamaalle. Sisällä ostimme nuorelta kaverilta Kivat ja jäimme juomaan niitä panimon edustalle. Töissä ollut nainen tiesi, mitä kiva tarkoittaa suomeksi. Sen oli kertonut hänelle joku suomalainen suurlähetystön edustaja. Ostimme panimolta mukaan sixpackin Mai-lageria, joka oli meistä parempaa kuin pale ale.

20150202_164156-m20150201_202212-m

Kävelimme panimolta Fruits of Rarotongan kohdalle katselemaan, miltä siellä näytti snorklaamisen kannalta. Edellisen päivän aurinkoyliannostuksen takia pyrimme vähän välttelemään aurinkoa, joten emme menneet ensimmäisellä visiitillä lainkaan veteen.

20150203_131139-mBussilla kulkeminen Rarotongalla osoittautui epätoivoiseksi ja välimatkat veivät kävellen turhan kauan aikaa, joten vuokrasimme Avisilta skootterin kolmeksi päiväksi (39 NZD eli noin 26 euroa). Ensi töiksemme kävimme ajamassa saaren ympäri (noin 32 kilometriä) ja etsimme samalla ruokapaikkaa. Loistavat fish & chipsit löytyivät Sea Salt Takeaway -ravintolasta pääkaupunki Avaruasta, ja samasta paikasta sai myös todella meheviä juustohampurilaisia.

20150205_183036-m 20150205_184235-mSkootterilla pääsimme liikkumaan kätevästi ja pääsimme vihdoin snorklaamaankin. Kävimme katselemassa veden alle Fruits of Rarotongassa viikon aikana useaan otteeseen, ja testasimme myös Murilla ja Queen’s Representativen tietämillä snorklaamista. Fruits oli näistä ehdottomasti paras paikka. Sain vinkin Fruits of Rarotongasta Laura let’s go -blogistilta – kiitos ja kumarrus, Laura! Hemmo kuvasi snorkailuamme actionkameralla, ja pätkin kuvatuista videoista kasaan pienen koosteen. Videolta näkyy, että koralli Rarotongalla ei ole mitenkään erityisen värikästä.

Rarotongan tunnetuin laguuni, kaunis Muri, on matalaakin matalampi ja kahlattavaa on paljon ennen kuin veteen voi heittäytyä edes kellumaan snorklausvermeissä. Murilla oli ensin kokeilemassamme snorklauspaikassa meren pohjassa niin paljon merimakkaroita, että emme meinanneet mahtua kävelemään niiden seassa syvemmille vesille. Hesaria (15.6.2013) vapaasti lainaten: ”Merimakkarat ovat meritähtien sukuisia aivottomia lihapötköjä, joita elää merissä eri puolilla maailmaa. Hätääntyessään ne ulostavat sisäelimensä mereen. Sisuskalut kasvavat takaisin noin kuukaudessa.” Että sellainen elukka! Toisessa kohtaa laguunia emme viihtyneet pitkään, sillä vedessä ei yksinkertaisesti ollut mitään nähtävää Fruits of Rarotongaan verrattuna. Muri ei siis saa ainakaan meiltä hyviä pisteitä snorklauspaikkatilastossa.

Snorklaaminen Rarolla ei muutenkaan vedä vertoja Thaimaan upeille mestoille, mutta on siinä kuitenkin hetkensä. Vesi on kirkasta ja lämmintä, ja vedessä näkee paljon erilaisia kaloja. Parasta kuitenkin on se, että korallia on aivan rannassa, joten snorklaamaan pääsee suoraan rantahiekalta. Thaimaassa snorklauspaikat tuntuvat usein olevan venematkan päässä, mikä tekee hommasta vähän työläämpää. Rarotongalla meri on snorklaamiseen sopivan tyyni, sillä aallot rikkoutuvat kaukana rannasta ja vain muutamassa kohdassa on vaarallista uida. Kalat ovat Rarolla mitä ilmeisimmin tottuneet niitä syöttäviin ihmisiin, sillä jos rantaveteen menee seisoskelemaan, kalat alkavat heti parveilla ympärillä. Leipäpalan murentelu saa kalat aivan sekaisin (Hemmo testasi!). Snorklaajasta ne eivät juuri kiinnostu.

20150207_135101-m

Sea Saltin ja Salsa cafén lisäksi testasimme saarella paria muutakin ravintolaa. Intialaisen Ravizin kämäinen ulkonäkö hämäsi, sillä ruoka oli siellä paitsi edullista, myös hyvää. Vietimme tietysti aikaa myös hotellilla. Siellä kun ei ollut kovinkaan ankeat oltavat, mikä ehkä välittyy yllä olevista kuvista. Romanttinen illallinen onnistui Trader’s Jacksissä, jossa saimme pöydän merinäköalalla. Hemmo maistoi siellä paikallista tunnettua herkkua ika mataa. Raakaa kalaa, limeä ja kookosta sisältävä ruokalaji ei ihan vakuuttanut, vaikka se alas menikin. Minun kalasalaattiannokseni oli sen verran ankea tuotos, että en voi kehua sitä. Ravintolassa pyörineen kissan mielestä se kuitenkin oli mitä ilmeisimmin taivaallista herkkua, sillä kissa tuli ensin pyörimään jalkoihimme ja sen jälkeen se hyppäsi samalle tuolille kanssani. Siitä se lopulta loikkasi pöydälle. Olin jo syönyt annokseni, joten se ei haitannut, vaan saimme hyvät naurut kalanjämiä etsivästä kissasta.

Skootterilla tuli rällättyä saaren ympäri muutaman kerran ihan vain huvikseen, sillä saarella ei ole hirveästi tekemistä uimisen, syömisen ja auringossa makaamisen lisäksi. Mietimme, että saari on varmasti eksoottinen sellaiselle matkaajalle, joka ei ole aiemmin käynyt trooppisilla saarilla missään päin maailmaa. Meistä siellä näyttää ja tuoksuu samalta kuin samojen leveysasteiden paikoissa aina. Palmut huojuvat tuulessa, vehreät kukkulat näkyvät horisontissa. Paikallisten pihamaillaan käryttämistä roskakasoista nouseva savu pöllähtelee nenään tämän tästä. Koiria ja kanoja juoksentelee joka paikassa vapaina. Paikalliset ajavat skoottereilla ilman kypärää ja autojen lavoilla on aivan normaalia matkustaa.

Ympäristö vaikutti siis hyvinkin tutulta Aasian trooppisten paikkojen jälkeen. Huomattavimmat erot olivat hintataso (korkeampi kuin Uudessa-Seelannissa), kielitaito (lähes kaikki puhuvat Rarolla erinomaista englantia, onhan se toinen saaren virallisista kielistä rarotongan kielen ohella) ja paikallisten painoindeksi (Cookinsaarten asukkaat kuuluvat maailman lihavimpiin, joten laihat tai edes normaalipainoisen tietämillä olevat ihmiset ovat Rarotongalla harvassa). Niin, ja tietysti niin kallis internet, että sitä ei raaski käyttää. Saarella kannattaa niin netin kuin muidenkin asioiden suhteen ottaa käyttöön ei se ole niin justiinsa -asenne, sopeutua siihen kuuluisaan island timeen. Bussi tulee, jos tulee, eikä asioilla ole niin hätä.

Eksotiikkaa tai ei, ainakin viikko Rarotongalla oli rentouttava. Ennen Rarolle menoa olimme ajaneet autolla paikasta toiseen kaksi kuukautta Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Siksi emme Cookinsaarilla edes harkinneet saarihyppelyä. Yhdellä nähtävyyksistä köyhällä pikkuisella saarella pysyttely reilun viikon ajan oli hyvä päätös ajoittain hektiselle paikasta toiseen siirtymiselle. Toisaalta viikko oli myös melkeinpä maksimiaika saarella, sillä viikon jälkeen oli jo aikamoinen ikävä sivistyksen pariin eli nettiin. Rarotongalta lähtiessämme olimme rentoutuneita ja täynnä virtaa Los Angelesissa kiertelyä varten.

Edit: Snorklausvideo ja sen esittelyvirkkeet on lisätty 25.2.2015.
Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail