Puoli vuotta reissua takana

Jälleen on yksi kuukausi vierähtänyt, ja sitä myöten olemme olleet matkalla jo huikeat puoli vuotta! Virstanpylvästä ei ainakaan toistaiseksi ole juhlittu millään tavoin, sillä olemme olleet viimeisen viikon ajan enemmän tai vähemmän potilaina. Reissussa sattuu ja tapahtuu!

Kuun alussa olimme keskellä Tyyntämerta Cookinsaarten Rarotongalla. Vauhdikkaan kaksi kuukautta kestäneen Australiassa ja Uudessa-Seelannissa kiertelyn jälkeen viikko samassa paikassa ilman nettiä rauhoitti mukavasti. Kävimme snorklaamassa, mopoilimme ympäri saarta ja katsoimme ensimmäistä kertaa koko reissun aikana kunnolla telkkaria. Tom Cruise -maratonit upposivat hyvin! Viikon jälkeen alkoi jo olla vähän ikävä sivistyksen pariin, ja oli aika lentää Los Angelesiin. Enkelten kaupunki yllätti: viihdyimme paremmin kuin osasimme odottaa, eikä haittaisi käydä Losissa joskus toistekin. Los Angelesista on tulossa vielä lisää postauksia ennen kuin läväytän blogiin kirjoituksia ajastamme Costa Ricassa, jonne menimme Los Angelesin jälkeen.

Venice Beach, Los Angeles Venice Beach, Los Angeles Staples Center, Los Angeles

Costa Ricassa teimme parin viikon mittaisen omatoimisen kiertomatkan. Kävimme sotkuisen pääkaupungin, San Josén, lisäksi pilvimetsistään tunnetussa Monteverdessä, Arenal-tulivuoren juurella La Fortunassa, eläimiä kuhisevassa Tortuguerossa ja rantalomakohteena tunnetussa Puerto Viejossa. Näistä erityisesti Tortugueron kansallispuisto oli mieleenpainuva kokemus. Costa Ricasta noin yleisesti voimme todeta, että maailman reikäisimmät tiet -kisassa rupuisimmatkin suomalaiset mökkitiet jäävät heittämällä toiseksi verrattuna costaricalaisiin teihin. Useimmat automatkat maassa eivät sovi herkkäperseisille! Poteronkaivuualueita muistuttavien teiden lisäksi kulkuväylinä maassa toimivat joet ja järvet, joten vaikka emme käyneet ainoallakaan saarella, matkasimme veneellä useaan otteeseen.

Kuun viimeisenä päivänä matkustimme Panaman puolelle Bocas del Toroon. Kahdella eri autolla ja yhdellä veneellä tehty matka sujui yllättävän hyvin siihen nähden, että allekirjoittanut sairastui lähtöaamua edeltäneen yön aikana ruokamyrkytykseen…

Puerto Viejo, Costa Rica Matkalla Tortuguerosta Puerto Viejoon

Entä mitä muuta kuudenteen reissukuukauteen kuului? Tässä joitakin lukuja:

  • 1 skootterin vuokraus
  • 2 lentomatkaa
  • 2 bussimatkaa
  • 1 venematka
  • 3 pakettiauto + vene -yhdistelmämatkaa
  • 1 kansainvälisen päivämäärärajan ylitys
  • 7 costaricalaista olutta
  • 1 loppuun kulutettu hyttysmyrkkysuihke
  • 1 ruokamyrkytys
  • 2 moskiittoverkon alla nukuttua yötä
  • lukuisia eläinhetkiä: krokotiileja, kaimaaneja, apinoita, laiskiaisia, liskoja…
  • päiväbudjetti keskimäärin 59,75 euroa/lätty (sisältää kaikki kulut, majoitukset ja liikkumiset, mutta ei lentoja)

Toukokuun alussa oleva kotiinpaluupäivä on alkanut jo muistutella takaraivossa. Vielä on kuitenkin reissua melkein neljäsosa jäljellä, ja siitä ilosta otetaan kaikki irti. Meitsin espanjantaidon testaaminen tositilanteissa jatkuu vielä jonkin aikaa, sillä matkan loppuaika on tarkoitus pyöriä Amerikan mantereilla. Pysykäähän linjoilla!

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

Snorklausta, mopoilua ja syömistä Rarotongalla

Pari päivää Rarotongalla oleskeltuamme oli panimokeikan vuoro. Halusimme käydä Rarotongan ilmeisesti ainoassa panimossa jo ihan sen takia, että Matutu-panimon pale ale on niin kivasti nimetty. Kirjaimellisesti, sillä oluen nimi on Kiva. Pyysimme bussikuskia jättämään meidät kyydistä panimon kohdalla ja menimme haahuilemaan omakotitalon näköisen panimon pihamaalle. Sisällä ostimme nuorelta kaverilta Kivat ja jäimme juomaan niitä panimon edustalle. Töissä ollut nainen tiesi, mitä kiva tarkoittaa suomeksi. Sen oli kertonut hänelle joku suomalainen suurlähetystön edustaja. Ostimme panimolta mukaan sixpackin Mai-nimistä lageria, joka oli meistä parempaa kuin pale ale.

20150202_164156-m

20150201_202212-m

Kävelimme panimolta Fruits of Rarotongan kohdalle katselemaan, miltä siellä näytti snorklaamisen kannalta. Edellisen päivän aurinkoyliannostuksen takia pyrimme vähän välttelemään aurinkoa, joten emme menneet ensimmäisellä visiitillä lainkaan veteen.

20150203_131139-m

Bussilla kulkeminen Rarotongalla osoittautui epätoivoiseksi ja välimatkat veivät kävellen turhan kauan aikaa, joten vuokrasimme Avisilta skootterin kolmeksi päiväksi (39 NZD eli noin 26 euroa). Ensi töiksemme kävimme ajamassa saaren ympäri (noin 32 kilometriä) ja etsimme samalla ruokapaikkaa. Loistavat fish & chipsit löytyivät Sea Salt Takeaway -ravintolasta pääkaupunki Avaruasta, ja samasta paikasta sai myös todella meheviä juustohampurilaisia.

20150205_183036-m

20150205_184235-m

Skootterilla pääsimme liikkumaan kätevästi ja pääsimme vihdoin snorklaamaankin. Kävimme katselemassa veden alle Fruits of Rarotongassa viikon aikana useaan otteeseen, ja testasimme myös Murilla ja Queen’s Representativen tietämillä snorklaamista. Fruits oli näistä ehdottomasti paras paikka. Sain vinkin Fruits of Rarotongasta Laura let’s go -blogista – kiitos ja kumarrus, Laura! Hemmo kuvasi snorkailuamme actionkameralla, ja pätkin kuvatuista videoista kasaan pienen koosteen. Videolta näkyy, että koralli Rarotongalla ei ole mitenkään erityisen värikästä.

Rarotongan tunnetuin laguuni, kaunis Muri, on matalaakin matalampi ja kahlattavaa on paljon ennen kuin veteen voi heittäytyä edes kellumaan snorklausvermeissä. Murilla oli ensin kokeilemassamme snorklauspaikassa meren pohjassa niin paljon merimakkaroita, että emme meinanneet mahtua kävelemään niiden seassa syvemmille vesille. Hesaria (15.6.2013) vapaasti lainaten: ”Merimakkarat ovat meritähtien sukuisia aivottomia lihapötköjä, joita elää merissä eri puolilla maailmaa. Hätääntyessään ne ulostavat sisäelimensä mereen. Sisuskalut kasvavat takaisin noin kuukaudessa.” Että sellainen elukka! Toisessa kohtaa laguunia emme viihtyneet pitkään, sillä vedessä ei yksinkertaisesti ollut mitään nähtävää Fruits of Rarotongaan verrattuna. Muri ei siis saa ainakaan meiltä hyviä pisteitä snorklauspaikkatilastossa.

Snorklaaminen Rarolla ei muutenkaan vedä vertoja Thaimaan upeille mestoille, mutta on siinä kuitenkin hetkensä. Vesi on kirkasta ja lämmintä, ja vedessä näkee paljon erilaisia kaloja. Parasta kuitenkin on se, että korallia on aivan rannassa, joten snorklaamaan pääsee suoraan rantahiekalta. Thaimaassa snorklauspaikat tuntuvat usein olevan venematkan päässä, mikä tekee hommasta vähän työläämpää. Rarotongalla meri on snorklaamiseen sopivan tyyni, sillä aallot rikkoutuvat kaukana rannasta ja vain muutamassa kohdassa on vaarallista uida. Kalat ovat Rarolla mitä ilmeisimmin tottuneet niitä syöttäviin ihmisiin, sillä jos rantaveteen menee seisoskelemaan, kalat alkavat heti parveilla ympärillä. Leipäpalan murentelu saa kalat aivan sekaisin (Hemmo testasi!). Snorklaajasta ne eivät juuri kiinnostu.

20150207_135101-m

20150207_102619-m

Sea Saltin ja Salsa cafén lisäksi testasimme saarella paria muutakin ravintolaa. Intialaisen Ravizin kämäinen ulkonäkö hämäsi, sillä ruoka oli siellä paitsi edullista, myös hyvää. Vietimme tietysti aikaa myös hotellilla. Siellä kun ei ollut kovinkaan ankeat oltavat, mikä ehkä välittyy yllä olevista kuvista. Romanttinen illallinen onnistui Trader’s Jacksissä, jossa saimme pöydän merinäköalalla. Hemmo maistoi siellä paikallista tunnettua herkkua ika mataa. Raakaa kalaa, limeä ja kookosta sisältävä ruokalaji ei ihan vakuuttanut, vaikka se alas menikin. Minun kalasalaattiannokseni oli sen verran ankea tuotos, että en voi kehua sitä. Ravintolassa pyörineen kissan mielestä se kuitenkin oli mitä ilmeisimmin taivaallista herkkua, sillä kissa tuli ensin pyörimään jalkoihimme ja sen jälkeen se hyppäsi samalle tuolille kanssani. Siitä se lopulta loikkasi pöydälle. Olin jo syönyt annokseni, joten se ei haitannut, vaan saimme hyvät naurut kalanjämiä etsivästä kissasta.

Skootterilla tuli rällättyä saaren ympäri muutaman kerran ihan vain huvikseen, sillä saarella ei ole hirveästi tekemistä uimisen, syömisen ja auringossa makaamisen lisäksi. Mietimme, että saari on varmasti eksoottinen sellaiselle matkaajalle, joka ei ole aiemmin käynyt trooppisilla saarilla missään päin maailmaa. Meistä siellä näyttää ja tuoksuu samalta kuin samojen leveysasteiden paikoissa aina. Palmut huojuvat tuulessa, vehreät kukkulat näkyvät horisontissa. Paikallisten pihamaillaan käryttämistä roskakasoista nouseva savu pöllähtelee nenään tämän tästä. Koiria ja kanoja juoksentelee joka paikassa vapaina. Paikalliset ajavat skoottereilla ilman kypärää ja autojen lavoilla on aivan normaalia matkustaa.

Ympäristö vaikutti siis hyvinkin tutulta Aasian trooppisten paikkojen jälkeen. Huomattavimmat erot olivat hintataso (korkeampi kuin Uudessa-Seelannissa), kielitaito (lähes kaikki puhuvat Rarolla erinomaista englantia, onhan se toinen saaren virallisista kielistä rarotongan kielen ohella) ja paikallisten painoindeksi (Cookinsaarten asukkaat kuuluvat maailman lihavimpiin, joten laihat tai edes normaalipainoisen tietämillä olevat ihmiset ovat Rarotongalla harvassa). Niin, ja tietysti niin kallis internet, että sitä ei raaski käyttää. Saarella kannattaa niin netin kuin muidenkin asioiden suhteen ottaa käyttöön ei se ole niin justiinsa -asenne, sopeutua siihen kuuluisaan island timeen. Bussi tulee, jos tulee, eikä asioilla ole niin hätä.

Eksotiikkaa tai ei, ainakin viikko Rarotongalla oli rentouttava. Ennen Rarolle menoa olimme ajaneet autolla paikasta toiseen kaksi kuukautta Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Siksi emme Cookinsaarilla edes harkinneet saarihyppelyä. Yhdellä nähtävyyksistä köyhällä pikkuisella saarella pysyttely reilun viikon ajan oli hyvä päätös ajoittain hektiselle paikasta toiseen siirtymiselle. Toisaalta viikko oli myös melkeinpä maksimiaika saarella, sillä viikon jälkeen oli jo aikamoinen ikävä sivistyksen pariin eli nettiin. Rarotongalta lähtiessämme olimme rentoutuneita ja täynnä virtaa Los Angelesissa kiertelyä varten.

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

”Island timeen” sopeutumista Tyynenmeren keskellä

Air New Zealandin lento Cookinsaarten Rarotongalle lähti aikaisin aamulla. Koneessa esitettävä turvavideo alkoi saatteella ”The most epic safety video ever made”, ja Lord of the Rings -teemainen video todella oli kaikkea muuta kuin tavanomainen.

Mietimme koneessa kansainvälisen päivämäärärajan ylittäessämme, että onpa kumma, että lentolipuissamme saapumispäiväksi oli merkitty sama päivä kuin lähtöpäiväksi. Väsyneinä emme kuitenkaan jääneet sen tarkemmin vatvomaan asiaa vaan ohitimme sen olankohautuksella. Jatka lukemista “”Island timeen” sopeutumista Tyynenmeren keskellä”

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail