Eläinhetkiä Phillip Islandilla

Ukkonen jyrisi vielä aamullakin, kun lähdimme Edenistä tankin kautta kohti Mallacootaa ja Gipsy Pointia. Olimme itärannikon matkamme edetessä havainneet Matilda-asemat yleensä edullisimmiksi bensa-asemiksi, ja nytkin täytimme tankin Matildalla. Seuraavan yön vietimme Bairnsdalessa ja suunnittelimme leirintäalueella matkamme jatkoa. Oli jälleen kylmä yö ja aamullakin lämpöasteita oli mittarissa vain vähän yli kymmenen.

Ajoimme maisemareittiä (tie A440) pitkin Phillip Islandille, vaikka alun perin tarkoituksemme oli mennä sinne nopeinta tietä. Päädyimme kuitenkin siihen, että maisemien katseleminen on nopeaa perille pääsemistä suurempi ilo ja nautimme matkan maalaismaisemista. Lehmiä ja lampaita oli melkein joka läntillä.

 

Heti kärkeen on sanottava, että Phillip Island on upea paikka ja sinne kannattaa tilaisuuden tullen ehdottomasti poiketa muutamaksi päiväksi. Saari tunnetaan ennen kaikkea sen luonnonpuistoon (Phillip Island Nature Park) vuoden jokaisena päivänä saapuvista maailman pienimmistä pingviineistä. Myös muita luontonähtävyyksiä löytyy linnuista ja koaloista hylkeisiin. Eläinten lisäksi saari on tunnettu autourheilun parissa, sillä siellä muun muassa ajettiin Australian Grand Prix vuosina 1928–1935 ja se on toiminut vuodesta 1989 Australian Motorcycle Grand Prix’n kisapaikkana.

 

 

Majoituimme saarella Cowesin kaupunkiin Cowes Caravan Parkiin keskustan tuntumaan. Olimme perillä hyvissä ajoin iltapäivällä, joten ehdimme vielä hyvin katsastaa niin leirintäalueen rannan kuin lähteä käymään monenlaisista linnuistaan ja hylkeistä tunnetussa Nobbiesissa ja käydä vielä bongaamassa pingviinejäkin saman päivän aikana.

Matkalla Nobbiesiin kenguru pomppi tien yli automme edestä. Perillä näimme helvetisti lokkeja ja olin ihan varma, että saan jälleen kerran soosit niskaani, mutta kuin ihmeen kaupalla vältyin osumilta. Lokkien lisäksi näimme kaneja. Niitä oli myös leirintäalueella. Valitettavasti hylkeet loistivat poissaolollaan Nobbiesissa, mutta upeat maisemat korvasivat puutetta hyvin. Pois ajellessamme näimme vielä viisi kengurua lisää tien varren pusikoissa ja aloimme uskoa, että kyllä niitä sittenkin Australiassa oikeasti elää.

 

 

 

 

Vielä todisteeksi lokeista pieni videonpätkä.

 

 

Pingviiniparaati on jokailtainen tapahtuma Phillip Islandilla. Pikkuiset pingviinit rantautuvat Phillip Islandille auringonlaskun aikaan ja näitä söpöjä otuksia ihasteleville ihmisille on rakennettu rantaan oikein katsomo. Karvalakkipääsyliput maksavat noin 16,65 euroa (23,80 AUD).

Me kävimme ennen katselupaikoille suuntaamista vilkuilemassa läpi pingviinien elämästä kertovan näyttelyn ja ostimme kahvilasta pientä syötävää. Pingviiniparaati-nimestä huolimatta pingviinit saapuvat rantaan pienissä ryhmissä, eli mitään valtavaa ryntäystä on turha odottaa. Rannalla on jäätävä tuuli eikä lainkaan suojaa, joten kannattaa varustautua lämpimillä vaatteilla. Pingviinejä pääsee näkemään melko läheltä, sillä katsomon lisäksi niiden touhuja voi seurata vielä matkalla parkkipaikalle. Vierailijoiden kävelyreitti on rakennettu tolppien päälle puutasanteelle, joten pingviinit saavat jokseenkin rauhassa puuhastella hiekalla ja ruohikolla tasanteen alla ja sivuilla.

 

Minulle jäi pingviinikokemuksesta hieman ristiriitainen fiilis. Toisaalta oli todella hienoa nähdä pingviinejä luonnossa, mutta toisaalta touhun luonnonmukaisuudesta voi mielestäni olla montaa mieltä. Valokuvaaminen on paikalla täysin kiellettyä ja siitä muistutetaan useaan otteeseen, mutta paljonpa kiinalaisia turisteja kiellot kiinnostavat. Yleisöä pyydettiin myös noudattamaan hiljaisuutta, mutta kuitenkin vain hetkeä ennen pingviinien saapumista vierailukeskuksen edustaja puhui yleisölle rannalla mikrofonin ja kaiuttimien turvin. Osa pingviineistä on rannalla jo valmiiksi pesissä, ja tuskinpa ne paikalla jo valmiiksi olevat pingviinit melusaasteesta tykkäävät sen enempää kuin mereltä saapuvatkaan. Plussapuolena mainittakoon, että ainakin meidän vierailumme aikana suurin osa yleisöstä kunnioitti esitettyjä toiveita ja pyrki olemaan häiritsemättä pikkuisia luontokappaleita niiden kotiutumismatkalla.

Eläinhetkien täyttämän päivän päätteeksi oli kiva vetäytyä leirintäalueelle ja katsella jälleen kerran upeaa tähtitaivasta viileässä yössä. Kanit rouskuttivat ruohoa hiljaisuudessa nurmikolla, kun kävimme nukkumaan tyytyväisinä päivän aikana koetuista asioista.

Seuraavana päivänä kruunasimme Phillip Islandin eläinbongailut vierailemalla Koala Conservation Centressä. Kyseessä on ekoturismikohde, joka keskittyy koalojen suojeluun. Koalat eivät ole häkeissä vaan elävät vapaina puiston alueella, ja niitä pääsee tiirailemaan vierailijoita varten rakennetulla kävelysillalla ja ihan vain puiston poluilla kävellen. Me onnistuimme löytämään puista yhteensä 11 koalaa.

 

 

 

 

 

Vierailupäivä koalakeskuksessa oli sattumoisin myös hääpäivämme, joten illalla leirintäalueella teimme sen kunniaksi vähän parempaa sapuskaa ja maistelimme Hunter Valleystä mukaan tarttuneita viinejä. Meillä oli Phillip Islandilla todella hauskaa ja tulemme varmasti muistamaan saarella vierailun yhtenä Australian-matkamme kohokohdista. Hieno paikka!

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail