Great Ocean Road, osa 2

Jatkaessamme Great Ocean Roadilla matkaa Teddy’s Lookoutilta Mount Defiancen näköalapaikalle ja sieltä eteenpäin alkoivat levikkeet olla yhä täydempiä. Olimme lähteneet aikaisin liikkeelle, mutta auttamattomasti supersuositulla turistitiellä väkeä tuuttaa levikkeille jatkuvalla syötöllä. Liikenne on kuitenkin sujuvaa eikä tiellä sentään jonossa tarvitse körötellä. Tunnetuimmat maamerkit – kalkkikivestä muodostuneet erilaiset pylväät ja kaaret – ruuhkautuvat erityisen pahasti, mutta esimerkiksi 12 apostolin kohdalla on isot parkkialueet. Siitä huolimatta parkkipaikan löytämiseen voi mennä tovi.

 

 

 

Ennen Twelve Apostles -näköalapaikalle ehtimistä huomasimme Wongarran kohdalla olevalla levikkeellä ihmisten tuijottelevan puiden yläosiin. Arvasimme, että siellä olisi varmasti karvaisia ystäviämme, joten mekin pysähdyimme katsomaan koaloja. Siellä niitä retkotti puunhaarassa kolme ilahduttamassa ohi ajavien ihmisten päivää.

Cape Pattonin kohdalla oli jälleen hieno näköalapaikka, johon myös pysähdyimme. Apollo Bayssä kävimme kiertelemässä markkinoita, kun sellaiset sattuivat kylän keskellä juuri tuolloin olemaan. Apollo Bayn jälkeen Great Ocean Road kaartaa hetkeksi pois rannikolta maalaismaisemiin. Tuolla pätkällä poikkesimme turistitieltä Cape Otwayhin ja sillä pätkällä näimme puissa kuusi koalaa. Voittajafiilis!

 

 

 

 

 

 

Pysähdyimme vielä Glenairen tietämillä Castle Coven näköalapaikalla, joka oli näppärästi suoraan levikkeen vieressä muutaman metrin kävelymatkan päässä asfaltilta. Paikka oli täynnä aasialaisia turisteja.

Lopulta Twelve Apostles -näköalapaikalle tultuamme järkytyimme ja ahdistuimme väenpaljoudesta. Kävimme kuvailemassa kuuluisia kivenjärkäleitä, joista on näköalapaikalta nähtävissä vain osa (lisätietoa Visit 12 Apostles -sivustolta). Meren säälimättömät aallot kuluttavat kivimuodostelmia ja kovertavat myös rannikosta koko ajan uusia jo hävinneiden muodostelmien tilalle.

 

 

Väkimäärän takia emme menneet katsomaan Loch Ard Gorgea vaan päätimme jättää sen seuraavalle aamulle, kun palaisimme takaisin Melbourneen päin. Kävimme kuitenkin vielä katsomassa The Archia ja London Bridgeä. Niissä käytyämme kello oli jo viisi iltapäivällä, joten päätimme ajaa enää pysähtelemättä Warrnambooliin leirintäalueelle ja käydä väliin jääneet näköalapaikat läpi seuraavana päivänä, jotta yöpaikan kanssa ei tulisi ongelmia.

 

Tämä oli hyvä ratkaisu, sillä seuraavana aamuna Great Ocean Roadia takaisinpäin ajaessamme Bay of Islandsilla ei ollut aikaisin aamulla ketään, kun pysähdyimme katselemaan ympärillemme. Myös Bay of Martyrsillä oli hiljaista.

Loch Ard Gorgella pääsee hienolle rannalle kävelemään jyrkänteiden väliin ja olimmekin tyytyväisiä, että ehdimme sinne ennen väkimassojen saapumista. Lähellä sijaitsee myös Thunder Cave, jota lähdimme katsomaan tietämättä sen kummemmin, mistä on kyse. Siellä tajusimme aaltojen voiman kun näimme ja kuulimme omin silmin ja korvin veden kovertavan kalliota. Olimme paikalla kahdestaan.

 

 

 

 

 

Apostolit ohittaessamme huomasimme, että parkkipaikka oli jo täynnä autoja, vaikka kello oli vasta kymmenen aamulla. Pysähdyimme vielä Gibson’s Stepseillä ennen kuin lähdimme ajelemaan suoremmin Melbourneen. Kurvasimme Johannan tienoilla pois Great Ocean Roadilta kohti Princes Highwaytä (tie A1) ja Melbournen sykettä.

Yhteenvetona Great Ocean Roadista voimme todeta, että olkoon turistirysä, mutta ei tietä turhaan ylistetä. Turistimassat nähtyämme sanoisimme, että turistibussin kyydissä emme lähtisi reittiä katselemaan muuten kuin pakon edessä. Omalla kyydillä saa itse päättää, missä haluaa pysähtyä ja kuinka kauan, ja mitä haluaa kuvata ja mistä kulmasta. Reitti menee heittämällä korkealle kärkeen kaikista ajamistamme maisemareiteistä. Rannikko tarjoaa 240 kilometrin mittaisella turistitiellä toinen toistaan upeampia näkymiä, joita voimme vain suositella.

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

Great Ocean Road, osa 1

Ihanan Phillip Islandin jälkeen matkallamme oli vuorossa todellinen automatkailun ikoni, Great Ocean Road. Maailman tunnetuimpien ja hienoimpien turistireittien joukkoon kuuluvan Great Ocean Roadin rakensivat ensimmäisestä maailmansodasta palanneet sotilaat kaatuneiden taistelutovereidensa muistoksi. Virallisesti vuonna 1932 avattu tie onkin maailman suurin sotamuistomerkki. Great Ocean Road alkaa Torquaystä, joka sijaitsee noin tunnin ajomatkan päässä Melbournesta lounaaseen, ja päättyy Warrnambooliin. Reitillä on pituutta noin 240 kilometriä.

 

Me ajoimme Phillip Islandilta Melbournen ohi Angleseaan, joka sijaitsee Great Ocean Roadin alkupäässä. Vietimme siellä yön ennen kuin ajoimme loput Great Ocean Roadista. Ennen tuota yöpymistä näimme Great Ocean Roadin ensimmäiset 17 kilometriä alkaen Torquaystä. Siellä pysähdyimme Bells Beachin näköalapaikalle ja näimme tuolla pysähdyksellä Australian-matkamme ainoan nokkasiilin (englanniksi echidna). Hauska elukka, joka näennäisen suuresta koostaan huolimatta voi todistettavasti ahtautua läpi yllättävän pienestä aidanraosta. Angleseassa olimme perillä kolmen aikaan iltapäivällä, joten lähdimme katselemaan ympärillemme. Kävimme kävelyllä rannassa ottamassa vähän tuulta tukkaan. Tuuli oli jäätävä ja kova, mutta muuten oli hyvä sää.

 

 

 

Rantakävelyn jälkeen huomasimme esitteestä, että leirintäalueen läheisellä golfkentällä asustaa kenguruja. Lähdimme luonnollisesti bongaamaan niitä. Kenguruja ei tarvinnut kentältä kauaa etsiä, sillä niitä oli siellä kymmeniä. Golfkentälle ei tietenkään saa mennä kävelemään (kengurut jostain syystä rikkovat tätä sääntöä jatkuvasti, mokomat), joten katselimme karvaisia ystäviämme kaukaa aidan takaa.

Leirintäalueella oli todella paljon väkeä, erityisesti pieniä lapsia. Istuskelimme autolla, kun yksi lapsi alkoi huutaa palosireeninä ”Kangaroo!!! Kangaroo!!!!” jossakin aivan automme lähettyvillä. Havahduin huutoon ja aloin vilkuilla ikkunoista ulos, että missä siellä nyt jotakin nähtävää muka on. No, kenguru oli aivan automme vieressä. Siinä se oli varmaan jo jonkin aikaa mutustellut ruohikkoa aivan selkäni takana. Luonnollisesti kumpikaan meistä ei ollut huomannut mitään. Ehdin juuri ja juuri napata siitä kuvan, kun se loikki karkuun sitä kohti sykivää ja huutavaa lasta.

Episodin jälkeen samana iltana törmäsin yhteen kenguruun vessarakennuksesta tullessani ja näimme kaksi muuta loikkimassa autojen välissä leirintäalueella. Pomppijoita tuntui olevan joka kulmalla ja aivan ihmisten lähettyvillä, mikä tuntui aika uskomattomalta, kun aiemmin emme nähneet yhtäkään lukuisista yrityksistä huolimatta. Aamullakin heti herätessämme yksi söi ruohikkoa automme edessä ja myöhemmin kolme muuta notkui vähän kauempana. Niistä saimme hyvät naurut, sillä kaksi kenguruista örisi ja nyrkkeili keskenään. Kyllä! Näky oli kuin suoraan komediaelokuvasta. Hemmon mukaan kengurujen örinä muistutti uroshirven ääntelyä. Minä en siitä tiedä, kun ei ole tullut noita hirviäkään niin kovin montaa nähtyä.

 

 

 

 

Angleseassa kävimme yön yli nukuttuamme katsomassa maisemia Anglesea Hillillä ja lähdimme sen jälkeen ajelemaan Great Ocean Roadia eteenpäin. Aireys Inletillä pysähdyimme Split Point -majakalle ja kävimme kahdella näköalapaikalla aivan majakan vieressä. Lornen kohdalla poikkesimme Erskine Falls -vesiputoukselle Great Otwayn kansallispuistoon ja palatessa löysimme todellisen helmen, Teddy’s Lookoutin. Teddyn näköalapaikalta olisi mahdollista saada otettua juuri sellainen ikoninen postikorttikuva, jollaisia Great Ocean Roadin esitteissä on.

 

 

Teddy’s Lookoutille joutui sentään kävelemään muutaman metrin parkkipaikalta, mutta suoraan tien varrestakin on mahdollista löytää erinomaisia pysähdyspaikkoja. Levikkeitä ja näköalapaikkoja on nimittäin tehty tien varrelle todella paljon, joten maisemien perässä pysähtyminen on kerrankin erittäin helppoa. Tällä turistitiellä automatkailijaa toden totta hellitään!

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail