Vihdoinkin kenguruja!

Jatkoimme Australian itärannikon koluamista kohti Edeniä (Edenistä itään ei Ausseissa juurikaan pääse). Etenimme hyvin nukutun yön jälkeen Nowrasta Jervis Beyn lähettyville Hyams Beachille. Australian turistisivustolla kerrotaan rannan hiekan olevan maailman valkoisimpien joukossa. Totesimme paikan päällä, että hiekka todella oli niin vaaleaa, että suorastaan häikäisi. Jaloissa hiekka natisi uskomattoman pehmeänä ja sileänä.

Ranta oli muutenkin hieno, kuten Australiassa on lupa odottaa. Olimme paikalla yhdeksältä aamulla ja siellä oli jo muutamia ihmisiä. Emme viipyneet juuri varttia pidempään ja kun lähdimme pois, rannan parkkipaikalle kaarsi bussilastillinen aasialaisia turisteja.

Jatkoimme Hyams Beachilta matkaa Ulladullaa kohti, jossa pidimme pienen tauon satamassa jätskitötteröitä lipoen. (En muuten pääse yli siitä, miten naurettavilta jotkut australialaiset paikannimet kuulostavat.) Virkistyshetken jälkeen suuntasimme Pebbly Beachille. Siellä piti Australian turistisivuston mukaan olla kenguruja, mutta me olimme tietysti skeptisiä, koska kaikki aiemmat bongausyrityksemme olivat menneet puihin. Vitsailimme, että kengurujen runsas määrä Australiassa on selvästi urbaanilegendaa, jota ylläpidetään heittämällä teiden varsille ”kuolleiksi kenguruiksi” pehmoleluja ketsupilla ja suolenpätkillä höystettyinä.

Pebbly Beach sijaitsee Murramarang-kansallispuistossa ja kansallispuiston alueelle meneminen autolla maksoi seitsemän taalaa. Lipun saimme ostettua rannan parkkipaikan automaatista. Kansallispuistossa olisi voinut yöpyäkin ja rannan tuntumassa olikin muutamia telttailijoita.

Skeptisyys kengurujen suhteen oli tällä kertaa turhaa, sillä heti autosta astuttuamme bongasimme neljä kengurua keittokatoksen lähellä! Kenguruista kolme oli isoja, ja yhdellä niistä poikanen kurkisteli pussista. Menimme kävelemään rannalle ja siellä näimme läheisen puistikon katveessa viisi kengurua lisää. Jälleen yksi bongatuista oli poikanen. Kuvailimme kenguruja suorastaan hurmiossa, kun vihdoin niitä näimme – ja vielä yhdeksän kerralla! Pidimme autolla evästauon ennen matkan jatkamista Bateman’s Bayn kautta juustoistaan tunnettuun Begaan. Siellä kipaisimme tien varressa huomaamaamme juustomaistiaispaikkaan pienille ostoksille.

Edenissä juuri ennen perille pääsyä näimme leirintäalueen lähettyvillä kaksi kengurua pellolla ja toiset kaksi itse leirintäalueella vähän matkan päässä parkkipaikastamme. Eden Gateway Holiday Park -leirintäalue oli todella siisti ja sijainniltaan loistava. Hintaa oli vain 20 taalaa (noin 14 euroa), joka sisälsi vielä 500 megaa nettiä. Yleensä australialaisilla leirintäalueilla nettiä ei joko ole ollenkaan tai sitä saa maksimissaan 50 megan verran vuorokaudessa veloituksetta. Joskus lisää saa lunastettua jollain poskettomalla summalla.

Sää oli ollut koko päivän täysin aurinkoinen, mutta illalla tuuli yltyi todella kovaksi ja lopulta iski ukonilma, joka paukutti oikein huolella. Nautimme autossa iltapalana tapaksia ja punaviiniä ja katselimme, kun salamat välkkyivät taivaalla.

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail