Maisemia Byron Bayssä ja Dorrigon kansallispuistossa

Wategos Beachin parkkipaikalla Byron Bayssä oli tungosta, kun saavuimme sinne kymmenen jälkeen aamulla. Olimme lähteneet leirintäalueelta hetkeä aikaisemmin. Parkkipaikalta pääsee maisemareittiä niemenkärkeen Australian itäisimpään kohtaan. Me katselimme tuota paikkaa ylempää kävelyreitiltä ja Eastern Point Lookoutilta. Oli hemmetin kuuma päivä. Merituuli viilensi onneksi ajoittain edes hieman.

Jatkoimme kävelyreittiä eteenpäin majakalle, joka hohti valkoisena auringossa. Sen pihassa joku muotibloggaaja oli kuvaajansa kanssa työn ääressä. Majakalta oli upea näkymä Tallow Beachille. Palattuamme autolle totesimme jälleen, että Australiassa moni upea maisema on muutaman askeleen päässä tiestä, joten suurta vaivaa ei tarvitse nähdä päästäkseen silmäkarkin ääreen.

 

 

 

 

 

 

 

Jatkoimme matkaa kohti noin 230 kilometrin päässä sijaitsevaa Coffs Harbouria, jossa olimme perillä ennen viittä iltapäivällä. Leirintäalueella oli tavalliseen tapaan myös vuokrattavia mökkejä. Yhdessä tällaisessa asukas oli mitä ilmeisimmin kuollut, sillä pihalla oli poliisiautoja ja forensic-merkinnällä varustettu auto, kun järjestelimme omaa autoamme paikoilleen. Myöhemmin pihaan kaarsi ruumisauto. Kaikenlaista sitä näkee reissussa.

Aamulla yritimme mennä hakemaan keittotilojen jääkaappiin yön ajaksi varastoimiamme ruokia, mutta ovi olikin lukossa. Onneksi aamiaistarpeiksi oli muutakin syötävää, joten nautimme aamupalan autolla ja haimme ruuat jääkaapista, kun ovi avattiin kahdeksan aikaan. Saimme nähdä taas söpöjä, pörröisiä eläimiä, kun leirintäalueella hengaillut sorsapoikue seurasi minua suihkuilta autolle. Yksi pikkuinen sorsanpoikanen näykki sandaaliani ja nousi lopulta jalkani päälle tepastelemaan. Eläinhetki parhaasta päästä! Piti varmistaa muutamaan otteeseen ennen lähtöä, ettei sorsia ollut enää auton alla piileskelemässä, jotta emme ajaisi niiden yli lähtiessämme.

 

Dorrigon kansallispuisto sijaitsee noin 50 kilometrin päässä Coffs Harbourista, ja olimme päättäneet käydä siellä aamulla. Matkalla näimme jälleen rakennuksia, jotka tuovat mieleen lännenelokuvien pikkukaupungit koristeellisine katoksineen. Kansallispuistossa menimme infopisteeseen kyselemään reiteistä. Työntekijä kehotti käymään kävelyllä heti, sillä parin tunnin päästä oli odotettavissa myrskysäätä. Kävimme infopisteen luona Skywalk-näköalapaikalla katselemassa maisemia ja sen jälkeen lähdimme kiertämään Wonga Trail -nimisen vajaan seitsemän kilometrin lenkin sademetsään.

Matkalla näimme vesiputouksia ja isoja, komeita puita sekä kuulimme erikoisia luontoääniä. Kannatti ottaa hiet pintaan! Ylhäällä lähtöpaikalla oli viileä tuuli, joten laitoin legginsit jalkaan kierrokselle. Se oli hyvä idea ötököidenkin takia: matkan varrella pudistelimme kenkien sisuksista ja Hemmon pohkeista iilimatoja pois. Lähtiessämme ajamaan pois mäen päältä näytti jälleen siltä, että vettä tulisi kohta ja paljon. Tällä kertaa ehdimme kuitenkin nyppylältä alas ennen kaatosateen alkamista.

 

 

 

 

 

 

 

 

Ehdimme Cessnockin kylän tuntumaan viineistään tunnettuun Hunter Valleyhin kymmentä yli seitsemän illalla. Olimme matkalla jo varmoja, että joutuisimme nukkumaan jossakin bensiksen pihalla, koska Australiassa leirintäalueet suljetaan yleensä todella aikaisin. Meillä kävi kuitenkin tuuri, sillä vaikka Wine Country Caravan Park -leirintäalueen respa oli mennyt seitsemältä kiinni, paikan omistajat olivat paikalla omassa asuntovaunussaan ja pääsimme ilman ongelmia kirjautumaan sisään. Upeita kokemuksia sisältäneen päivän kruunasi se, että saimme varattua leirintäalueen omistajilta samalla istumalla vielä viinikierroksenkin seuraavaksi päiväksi edulliseen hintaan. Mikä tuuri!

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail