Auto alle ja kohti etelää!

Aloimme haaveilla Koh Phanganilla auton vuokraamisesta Australiassa. Kyseessä ei suinkaan ollut haave ensimmäisestä automatkasta, sillä niitä meillä on jo takana monta Euroopassa. Yhden matkan olemme tehneet Euroopassa asuntoautolla, muut reissut henkilöauton ja teltan turvin. (Olen kirjoittanut ensimmäisestä yhteisestä teltta- ja automatkastamme vanhan Parasta elämässä -blogini puolella, jos jotakuta kiinnostaa.) Minuun automatkakuume tarttui jo lapsena enkä ole päässyt taudista sen koommin eroon – ei sillä, että olisi tarvettakaan.

Päätimme Australiaan päästyämme muuttaa automatkahaaveen todeksi ja valikoimme kiireesti Motorhome Republicin sivustolta sopivan menopelin ja laitoimme vuokrauspyynnön eteenpäin. Halusimme auton, joka toimisi myös yöpaikkana, joten valitsimme toiveautomme pakettiautotyyppisten vaihtoehtojen halvimmasta päästä. Odottelimme tulisilla hiilillä, miten varauspyyntömme kanssa kävisi. Kaikki tapahtui hyvin nopeasti (paitsi että autovuokraamolla oli autoa hakiessa hirveä jono ja hommassa kesti lopulta pari tuntia) ja pian meillä oli vuokrauspaperit kädessä ja asuntoautoksi muutettu Toyota Hiace alla. Voi sitä ilon määrää!

20141201_120153-m

Elämää nähnyt Hiacemme on sikäli oikein luksusmalli, että siinä on jääkaappi, kahden levyn kaasuhella, mikro ja tiskiallas. Jokailtaisena puhteena kasataan peti takapenkin sohvista, pöydästä ja ylimääräisestä levystä, joka on ajon aikana varastoituna kuljettajan istuimen takana. Autossa tuli vuokrauksen mukana kaikki tarvittava: lakanat, tyynyt, peitto, pyyhkeet ja ruuanlaitto- ja ruokailuvälineet. Kätevää! Ainoa lisätarvike, jonka olemme joutuneet ostamaan, on pöytätuuletin. Yrittäkääpä itse nukkua autossa tropiikin kosteassa kuumuudessa, niin ymmärrätte yskän.

Cairnsistä etelään

Aloitimme Australian-autoturneemme Cairnsistä. Australiassa on vasemmanpuoleinen liikenne, mutta sen suhteen Hemmolla ei ole ollut mainittavia ongelmia edes alkumatkasta, vaikka tämä on urhealle kuljettajalleni ensimmäinen kerta vasuriliikenteessä. Lisäsimme minut auton toiseksi kuljettajaksi varausta tehdessämme, mutta en ole tähän päivään mennessä ajanut metriäkään. Tätä kirjoittaessani autoilua Australiassa on takana jo kolmisen viikkoa. Ei ole huvittanut asettua korkean, pienessäkin tuulenvireessä tutisevan isohkon auton rattiin, kun Hemmolta ajaminen sujuu kuin leikki. Alkumatkasta tosin ajelimme muutamissa liikenneympyröissä pyyhkijät päällä, koska vilkku on australialaisissa autoissa pyyhkijänviiksen paikalla ja sama toisinpäin, mutta se ei lienee kovin vakava liikennerikkomus.

Karautimme auton saatuamme Bruce Highwaylle (A1) kohti etelää. Ajattelimme alun perin tekevämme Cairnsistä ensin pienen koukkauksen pohjoiseen kehuttuihin Port Douglasiin ja Cape Tribulationiin, mutta luovuimme lopulta tästä ajatuksesta. Meillä oli muutenkin tiedossa keskimäärin 180 kilometriä ajoa päivittäin, mikäli aioimme selvitä suunnitellusta reitistä sovitussa ajassa, joten tuo ylimääräinen keikka sai jäädä toiseen kertaan.

Itärannikon pohjoisosat ovat tunnettua sokeriruokoviljelmien aluetta, kuten huomasimme heti ensimmäisistä kilometreistä lähtien pelto toisensa jälkeen. Vähän väliä valtatie kulki sokeriruokosadon kuljetuksia varten rakennettujen pienten tasoristeysten yli. Sokeriruokoviljelmien lisäksi näimme matkan ensimmäiset kengurut – laminoituina tien pintaan. Ensimmäisen päivän kuolleiden kengurujen saldo oli viisi yksilöä.

20141201_163403-m

Pysähdyimme pitämään tauon Mission Beachillä, joka sijaitsee noin 140 kilometriä Cairnsistä etelään. Kävelimme autiolla rannalla, jota reunustavat komeat palmut. Jalkojen alla narskui vaalea hiekka. Tuli lomafiilis! Rantaa ei turhaan kehuta upeaksi. Mietimme, että niin jättimäisen suurta ja hienoa hiekkarantaa emme ole nähneet sitten Via Baltican -autoreissun vuonna 2012. Söimme Mission Beachilla välipalaa autossa rannan tuntumassa ennen matkan jatkamista.

20141201_163120-m

20141201_163206-m

Vaikka kello juoksi hurjaa vauhtia eteenpäin, meidän oli pysähdyttävä näköalapaikalla Hinchinbrook Islandin kansallispuiston kohdalla ihastelemaan näkymiä. Komeat evästysmaisemat valtatien varrella! Kansallispuistoja tuntuu Australiassa olevan joka kulmalla, mutta tässä vaiheessa matkaa emme sitä vielä tienneet.

DSC_0154-m
Levähdyspaikalta oli näkymä Hinchinbrook Islandin kansallispuistoon.

Liian pitkän etapin tai liian pitkäksi venähtäneen autovuokraamossa jumittamisen vuoksi saavuimme aiottua myöhemmin ensimmäiseen päämääräämme. Ajelimme tropiikin sysimustassa yössä keskellä Rollingstonen metsää ja etsimme Wikicamps-sovelluksesta löytämäämme ilmaista Bushy Parker Park -leirintäaluetta. Alueella piti sovelluksen tietojen mukaan olla suihkut ja vessat, mutta ei sieltä mitään suihkuja löytynyt. Tämä oli jonkinlainen pettymys, sillä olimme olleet hikisiä jo aamupäivästä lähtien käveltyämme muutaman kilometrin paahtavassa helteessä hotellilta autovuokraamolle.

Lämpötila ei laskenut yöllä juurikaan sen vilpoisemmaksi kuin päivällä, joten oli aivan tautisen kuuma ja kieriskelimme yön hikisinä sängyssä. Seuraavana päivänä lisättiinkin sitten se aiemmin mainitsemani tuuletin ostoslistalle… Kaiken kaikkiaan leirintäalue oli kuitenkin ihan mukiinmenevä paikka, olihan se sentään ilmainen. Päätimme joka tapauksessa yrittää jatkossa ehtiä valoisaan aikaan perille ja varmistaa leiripaikan puitteet paremmin.

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

Maisemajunassa ja sademetsän yllä Kurandassa

Kävimme Cairnsissä heti ensimmäisenä iltana hotellin läheisen ostarin luona etsimässä juna-asemaa, josta ajattelimme saavamme yhteislipun sademetsän läpi kulkevaan Kuranda Scenic Railwayhin ja Skyrail-gondolihissiin sademetsän ylle. Päiväretki Kurandaan kiinnosti, sillä olimme vakuuttuneet Frommer’s Australia ja Lonely Planet Australia -oppaiden suosituksista.

Maisemajuna on ollut yleisölle avoin vuodesta 1891. Sademetsä, jonka läpi historiallinen junarata on rakennettu ja jonka yläpuolella Skyrail-rata kulkee, on yksi maailman vanhimmista ja se on mukana maailmanperintölistalla. Juna-aseman matkatoimisto oli harmiksemme kuitenkin illalla kiinni, joten päätimme tulla aamulla palloilemaan steissille lippuja ostamaan.  Jatka lukemista “Maisemajunassa ja sademetsän yllä Kurandassa”

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

Jättilepakoita ja papukaijoja Cairnsin keskustassa

Lentomme Darwinista Cairnsiin oli perillä yhdeltä iltapäivällä. Menimme hotellille lentokenttäshuttlebussilla. The Hotel Cairns tuli valittua summamutikassa edellisenä päivänä, sillä meille tuli hotellivarauksen kanssa kauhea kiire. Onneksi valinta osoittautui loistavaksi. Hotelli oli todella siisti ja wifikin kuului huonehintaan, mikä on meille aina iso plussa. Tiesimme, että olemme Cairnsissa vain pari yötä ja sen jälkeen majoitusmuoto on monta viikkoa vähän toisenlainen: kerroinkin aiemmin haaveestamme vuokrata Australiassa auto. Oli siis luksusta olla kivassa hotellissa keskustan tuntumassa, sillä vähään aikaan emme pääsisi kömpimään ilmastoidussa huoneessa valkoisten lakanoiden väliin.

20141129_181937-m
Kuvassa näkyy varoituskyltti, jollaisia näimme Australiassa sekä Darwinissa että Cairnsissä – ja pitkin poikin rannikolla myöhemminkin. Krokotiilivaroitushan se!

Cairnsissä koimme lisää Australia-eläinhetkiä (ensimmäisethän olivat Darwinissa). Kuuntelimme iltakävelylle lähtiessämme hotellin edustalla kadun varressa olevista puista kuuluvaa meteliä. Pitkällisen tuijottamisen jälkeen Hemmo epäili, että puut ovat täynnä lepakoita. Lopulta yksi jättimäisen kokoinen nahkasiipi leijailikin hetken aikaa ilmassa. Minä en lentoa nähnyt, joten en heti uskonut koko juttua. Olimme Thaimaassa jutelleen amerikkalaisen miehen kanssa, joka kertoi Australiasta löytyvän metrisiä lepakoita. Ajattelin tuolloin, että ukko vähän pistää savolaislisää enkä miettinyt asiaa sen kummemmin (eli ei tullut googlattua Australian luontoasioita äijän juttujen perusteella).

Cairnsissa iltakävelyllä tajusin, että jenkki oli puhunut täyttä totta lepakoiden koosta eikä Hemmokaan nähnyt näkyjä: kävelyltä palattuamme ilta alkoi hämärtää ja lepakot lennähtivät sankoin joukoin taivaalle hotellin edustan puista. Siipiveikot todella olivat lähes metrisiä! Videolta näet niitä Cairnsin taivaalla kunnon ryhmän:

Iltakävelyllä kävimme rannassa Esplanadella pienen vesisateen saattelemina. Rannalla oli varoituskylttejä vesirajan lähelle menemisestä, sillä rannalla elää krokotiileja. Yhtään krokoa emme nähneet, mutta papukaijoja sen sijaan kymmenittäin. Oli huvittavaa sisäistää, että Australiassa (meikäläisittäin eksoottiset) värikkäät papukaijat ovat kuin Suomessa varpuset tai rastaat – niitä on joka paikassa.

20141129_182547-m

Rannassa oli todella pitkä pätkä kivaa, kaikille yhteistä vapaa-ajanviettoaluetta. Ihastelimme grillikatoksia, joissa oli kaasugrillit kaikkien kaupunkilaisten vapaasti käytettävissä. Paikalliset teinit viettivät aikaa hienossa skeittipuistossa. Oli näköalapaikkoja ja penkkejä, joilla levähtää. Huomionarvoista on, että mitään näistä upeista ajanviettomahdollisuuksista ei ollut sotkettu tai vahingoitettu millään tavoin. Suomessa jotkut vatipäät tuhoaisivat vastaavat systeemit parin päivän sisällä! Tässä olisi opittavaa toiselta puolen maailmaa, eikö?

Huomasimme, että grillikatosten lähistöllä oli muutamia matkailuautoja parkissa ja kävimme tutkimassa, saako rannan tuntumassa yöpyä, mutta löysimme kieltokyltin. Mietimme, että poliiseja ei tainnut kiinnostaa retkeilyporukan toimiin puuttuminen, sillä parkissa oleva porukka näytti viihtyneen paikalla jo jonkin aikaa eivätkä he näyttäneet aiheuttavan häiriötä. Kävimme myös katselemassa rannan tuntumassa olevaa ravintolatarjontaa. Ravintoloita oli lähes joka lähtöön ja niissä näytti olevan pirteä meno. Kaiken kaikkiaan meille tuli Cairnsistä heti hyvä fiilis ja olimme iloisia, että aloitimme Australian itärannikkoon tutustumisemme nimenomaan sieltä.

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail