Oppeja Kaakkois-Aasiasta

Turistien huijaaminen on Kaakkois-Aasiassa valitettavan yleistä. Meillekin sattui Vietnamissa ja Thaimaassa muutama perinteinen turistimoka, vaikka emme olleet Kaakkois-Aasiassa ensimmäistä kertaa. Olimme lukeneet etukäteen erityisesti Vietnamin osalta paljon varoituksia siitä, että riski joutua jonkinlaisen vedätyksen kohteeksi on hyvin suuri, joten olevinaan olimme varuillamme. Kuten aiemmin kerroin, emme siitä huolimatta tajunneet esimerkiksi tinkiä lentokentän turistipisteessä Halonginlahden-risteilystä. Virhe numero yksi. 

Myös junalippujen varauksessa Vietnamissa tapahtui välistävetoa, mutta siitä emme ole ihan varmoja, ketkä kaikki meitä vedättivät. Varasimme Hoi Anissa hotellin kautta junaliput Da Nangista Ho Chi Minh Cityyn, sillä lippuja ei voinut varata netistä. Emme tajunneet taaskaan alkaa tinkiä. Emme myöskään tajunneet maksaneemme lipuista niinkin paljon ylihintaa kuin lopulta maksoimme. Asia selvisi meille vasta junassa, kun konduktööri ystävällisesti valisti, että meitä oli vedätetty lipun hinnassa.

Lippuun oli niitattu kiinni lappu, jossa muistutettiin, että juna-asemalle tulee saapua viimeistään 20 minuuttia ennen junan lähtöä. Meille ei tullut mieleenkään repiä sitä lappua irti, mutta junassa konduktööri teki niin ja näytti, että lapun alla luki junalipun oikea hinta. Tappiota tuli 19,60 euroa per lärvi, mikä oli noin 55 prosenttia oikeahintaisen lipun hinnasta. Melko iso raha ihan vain välityspalkkioksi, jona hotelli ja mahdolliset muut välikädet tuon ylimääräisen summan nappasivat siitä tietenkään meille mitään mainitsematta. Ei pitäisi koskaan luottaa sanottuun hintaan, oli lähde kuinka luotettavalta vaikuttava hyvänsä. Virhe numero kaksi.

Vietnamissa huomasimme, että kaikkialla ruokakaupoista hotelleihin kannattaa vängätä hinnasta – ja vängätä oikein huolellisesti. Hinta voi tippua puoleen alkuperäisestä pyynnöstä, kuten meille kävi kaupassa oluttölkkien hinnan kanssa Hoi Anissa. Hinnasta vääntäminen tietysti edellyttää, että itsellä on tietoa oikeasta hintatasosta, joten siitä kannattaa ottaa selvää.

Valkonaamaturisti maksaa eniten

Lisäksi kannattaa tiedostaa, että olemassa on kaksi eri hintatasoa: paikallisten hinnat ja valkonaamojen hinnat. Maksoimme aivan varmasti lähes kaikesta ylimääräistä ihan vain siksi, että satumme olemaan valkonaamoja. Maan tapa kun on, että ulkomaalaisille on eri hinnat kuin vietnamilaisen näköisille.

Vietnam ei suinkaan ole ainoa maa, jossa näin toimitaan, mutta onhan se vähän outo ajatusmaailma länsimaisen tasa-arvoyhteiskunnan kasvateille (= samat hinnat kaikille kansalaisuudesta ja naaman väristä riippumatta). Kaakkois-Aasiassa on aivan normaalia, että valkonaamaturisti maksaa isomman, monesti moninkertaisen, hinnan. Usein hinnat ovat tästä huolimatta länsimaisittain kohtuulliset, minkä vuoksi tästä ei liiemmin nurista. Voihan ne summat ajatella vähän niin kuin kehitysapuna. Välillä silti törmää tyyppeihin, jotka yrittävät nyhtää turisteilta aivan poskettomia summia, koska meiltä länkkäreiltä voi ilmeisesti pyytää ihan mitä tahansa. Ikävä kehityssuunta minun mielestäni, koska tuskin kukaan turisti haluaa tuntea itsensä lypsylehmäksi.

Kielimuuri voi olla todellinen (tai sitten ei)

Saimme myös useita muistutuksia siitä, että asioidessa paikallisten kanssa kaikki kannattaa varmistaa moneen kertaan. Hoi Anista lähtöämme edeltävänä päivänä sovimme respan kanssa, että saamme pitää huoneemme lähtöpäivänä iltaan asti. Kielimuuri tai mikä lie tuli kuitenkin väliin ja lähtöpäivänä meille ilmoitettiin, että olemme myöhästyneet uloskirjautumisestamme. Maksua emme tästä kuitenkaan joutuneet pulittamaan, mikä kertoo, että kyseessä oli selvästi aito väärinkäsitys. Henkilökunnan puutteellisen kielitaidon takia meidän olisi kannattanut tarkistaa ja vielä kerran tarkistaa, että molemmat osapuolet ovat ymmärtäneet asiat samalla tavalla.

Toinen vähän vastaava tapaus sattui Ho Chi Minhin hotellissa, jossa meiltä laskutettiin lähtöpäivänä juomavesiä. Olimme varmistaneet aiemmin respasta, että vedet kuuluvat huoneen hintaan, mutta lähtöpäivänä respassa ilmoitettiin sen olleen väärinkäsitys. Kyse oli muutamasta eurosta, joten emme jääneet vänkäämään asiasta pitkäksi aikaa, kun meillä oli kiirekin. Maksoimme laskun. Kyseessä saattoi olla aito väärinkäsitys tai sitten ei.

Klassinen tuk tuk -huijaus

Bangkokissa kohdallemme osui törkein tuk tuk -kuljettaja tähänastisen matkustusuramme historiassa. Mukavalta vaikuttanut tyyppi lupasi meille kyydin hyvin edulliseen hintaan. Liikkeelle lähdettyämme hän alkoi kysellä, kauanko olemme Bangkokissa ja olemmeko jo varanneet liput seuraavaa etappia varten. Saatuaan kieltävän vastauksen hän ehdotti, että ajaisimme matkatoimiston kautta. Sanoimme useaan otteeseen, että emme ole ostamassa lippuja vielä tässä vaiheessa (emme tienneet vielä silloin, minä päivänä edes haluamme lähteä), mutta kuljettaja vain vänkäsi ja vänkäsi. Hän sanoi, että saisi itselleen jonkin kupongin jo ihan vain siitä hyvästä, että kävisimme matkatoimistossa kyselemässä hintoja, ja että emmekö nyt voisi tehdä hänelle tätä palvelusta. Hinnathan kiinnostivat ihan aidostikin, joten sanoimme, että missään nimessä emme tällä kertaa osta, mutta voimme nyt sitten pysähtyä nopeasti ja käymme kysymässä hintoja. Näin toimittiin. Virhe numero kolme.

Tuk tukiin palattuamme ukko oli näreissään. ”Why did you not buy today?? No coupon for me!” Tämän jälkeen ukko alkoi vaatia, että menemme käymään hänen tuttavansa farkkuliikkeessä, jossa käynnistä myös olisi hänelle luvassa kuponki. Sanoimme tiukasti, että nyt ei olla menossa ostelemaan yhtään mitään vaan ajetaan suoraan sinne, minne sovittiinkin. Kyydin hinta pompsahti siltä istumalta kymmenkertaiseksi alun perin sovitusta. Siitäpä sitten kerättiin itsemme salamannopeasti ulos kulkuneuvosta ja kiitos vaan hei sille ukolle. Ärsytti.

Vielä enemmän ärsytti sen jälkeen, kun tajusimme, että Hemmon shortsit olivat ratkenneet tuk tukiin kiipeämisen rytäkässä, olimme saaneet ilmaisen kyydin keskelle ei-mitään ja alkoi tietenkin sataa kaatamalla, minkä ansiosta Hemmon puhelin alkoi myöhemmin temppuilla. Sillä seudulla ei näkynyt potentiaalisia kyytiin ottajia, ja juuri sillä hetkellä ei todellakaan olisi huvittanut tuk tukiin noustakaan. Niinpä kävelimme sateessa muutaman tunnin, kunnes löysimme oikean laiturin, jolta pääsimme vesibussilla takaisin oikeille mestoille.

Seuraavana päivänä kului muutamia tunteja puhelimen korjaamiseen ja uusien shortsien ostamiseen, ja tietysti näihin paloi rahaa jonkin verran. Mitä tästä opimme? Jos kuljettaja alkaa ehdotella kiertoteille lähtemistä, poistu kyydistä välittömästi sanaakaan asiasta vääntämättä, niin selviät vähemmällä vitutuksella. (Voi olla helpommin sanottu kuin tehty, sillä mekin olimme lukeneet etukäteen näistä ties sun mihin kauppaan asiakkaitaan väkisin kuskaavista kuljettajista ja silti emme tajunneet heti lähteä litomaan. Kyseessä on siis ihan klassinen vedätys, ja vaikka tiesimme näistä, astuimme miinaan.)

Jotta tästä kirjoituksesta ei tulisi liian negatiivista, korostan että näistä pienistä vedätyksistä ja epäkohdista huolimatta meillä on ollut Kaakkois-Aasiassa erittäin mukavaa tälläkin matkalla, ja vedättäjiä on osunut kohdalle kokonaisuuden huomioiden melko vähän. Matkoilla tulee vain aina vastaan kaikenlaista ja joskus niistä ikävistäkin jutuista on kiva päästä vähän avautumaan. Millaisiin vedätyksiin te lukijat olette haksahtaneet matkoillanne – vai oletteko säästyneet rahastusyrityksiltä?

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

16 vastausta artikkeliin “Oppeja Kaakkois-Aasiasta”

  1. Voi ei, noi Bangkokin tuktuk-kuskit on kyllä pahoja (tosin Intian vastaaviin verrattuna ne ei oo vielä mitään.. :'D), eikä niiden ehdotteluihin pidä koskaan lähteä mukaan. Nykyään käytetään Bangkokissa lähinnä taksia. Ja tarkistetaan lähtiessä, että ajetaan mittarilla. Halvempia kuin tuktukit ja jos ei suostu lähtemään mittarilla (no lentokenttä on yleensä ainut, jonne pitää sopia joku hinta – eivät aja mittarilla sinne), niin sitten taksi kylmästi vaihtoon. 🙂

    Tuosta tinkaamisesta ja hintatasosta tuli mieleen yksi juttu, johon törmäsin vähän aikaa sitten: http://www.huffingtonpost.com/map-happy/why-tourists-shouldnt-pay_b_6139756.html?&ncid=tweetlnkushpmg00000040

    Onhan se hölmön tuntuista tingata jo valmiiksi edullista hintaa, mutta hyvin huomaa noissa suosituimmissa matkailijakohteissa (varsinkin Aasiassa) kun saman tuotteen hinnat voivat olla moninkertaiset kuin muualla. Koska "tyhmät turistit" maksaa. Joo, olen monesti itsekin maksanut hirveää ylihintaa eikä aina jaksa kiistellä hinnoista loputtomiin, varsinkin jos tuote tai palvelu on sellainen, jonka oikeasti haluaa. Mutta jokatapauksessa ne naamakertoimeen perustuvat hinnat ärsyttävät.

    1. Hyvä artikkeli, kiitos linkistä!

      Jep, ei tosiaan pidä lähteä mukaan mihinkään noihin ehdotteluihin, mutta sitten sitä saattaa näköjään vahingossa kuitenkin lähteä. 😀 En vieläkään oikein tajua, miten siinä edes pääsi käymään niin. Jotenkin kai sitä ukkoa kävi sääliksi. No, ei käy enää, ja toivottavasti ei myöskään haksahdeta vastaavaan enää uudelleen. 😀

      Hinnat tosiaan nousevat niillä alueilla, joilla “tyhmät turistit” liikuskelevat. Jatkuva hinnasta vääntäminen on rasittavaa ja aina ei vain jaksa, vaikka pitäisikin.

  2. Harmillisia, vaikka ei ehkä rahallisesti niin vakavia juttuja. Ehkä se tunne, että meni lankaan, on pahin. Minua ei ole (tiettävästi) höynäytetty kuin…Roomassa… Bangkokissa käytän vain hotellin autoja, vesibusseja tai sky trainia. En halua tukea tuota jymäytyskulttuuria yhtään. Saa nähdä miten käy Ho Chi Minhissa, tosin strategia sinne on samantapainen kuin BKK:ssa.

    1. Eniten esimerkiksi tuossa Bangkokin tapauksessa ärsytti kuljettajan asenne, että sovitusta hinnasta ei tarvitse pitää kiinni. Ei voi olla kovin hyvä bisnes tuollainen.

      Mulle ei tule mieleen yhtään kertaa, jossa minua olisi jymäytetty Euroopassa. Ehkä sekin päivä vielä nähdään.

    1. Muistankin tuon teidän postauksen, kun luin sen jo silloin aikanaan, mutta olipa kiva palata siihen nyt, kun itselläkin on kokemuksia Vietnamista. Kauheaa, että teillä kokemus oli noin tyly! Meille jäi parempi maku Vietnamista, mutta odotukset eivät toisaalta olleet meillä niin hirmu korkealla. Tai siis pelättiin noita vedätyksiä jo etukäteen, kun oltiin luettu niistä niin monesta paikasta. Meidän kohdalle ei osunut siellä tuon junalipun lisäksi muita räikeitä juttuja, tai sitten vedättivät niin hyvin, ettei olla vieläkään tajuttu sitä… Turistien vedättäminen on tosiaankin lyhytnäköistä, kuten postauksessanne toteatte.

  3. Aika paljon te olette kohdanneet vedätystä siellä! Itselle jäi Thaimaa-Kambodza-Vietnam-kolmikosta aika letkeä kuva, koska vedätystä oli niinkin vähän, ja hinnatkin olivat yleensä suht lähellä oikeaa (tyyliin tinkimistä 30% alaspäin eikä 80%). Omat pahimmat kokemukset ovat Egyptistä, Marokosta ja Gambiasta, joissa kaikissa sai jatkuvasti hätistellä vedättäjiä pois kintereiltä, kun eivät suostuneet lopettamaan seuraamista. Gambiassa kaikkein ärsyttävintä oli, että kun joku hännystelijä oli kerran todennut, että olemme "hänen" valkonaamojaan (vaikka me aktiivisesti yritimme häätää hänet tiehensä), hän sai provikkapalkkion kaikesta, mitä teimme, koska olimme esim ottaneet taksin "hänen ansiostaan". Sietämättömän raivostuttavaa.

    Pahimmat kusetukset kuitenkin olivat Egyptissä. Olin muistaakseni 19-v kun matkustin siellä päin, joten varmaan osa menee oman sinisilmäisyyden piikkiinkin, mutta en tajunnut, kuinka kovasti ihmiset voivat valehdella päin naamaa. Jäi mm. yhdet markkinat näkemättä, koska mies, jolta kadulla kysyimme, sanoi niiden olevan tänään kiinni. Lähdimme sitten miehen kanssa kahville, koska hän vaikutti todella ystävälliseltä ja oli "muutenkin menossa", ja juttelimme varmaan toista tuntia kaikesta… jonka jälkeen päädyimme miehen kaverin parfyymikauppaan, ja vasta tässä vaiheessa tajusimme, että todennäköisesti mikään, mitä mies oli meille kahvilla kertonut elämästään, ei pitänyt paikkaansa.

    1. Tuo Gambian tapaus kuulostaa todella rasittavalta. Ja jos hinnoista pitää tinkiä 80 prosenttia pois, niin on jo aika pahat turisti-ilmat summissa! Huhhuh.

      Meitä muuten yritettiin vedättää Bangkokissa vastaavalla “kauppa on tänään kiinni” -jutulla, mutta siihen halpaan emme sentään menneet. Ja Siem Reapissa Angkorin temppeleillä oli sellaisia tyyppejä, jotka lyöttäytyivät seuraan ja alkoivat kertoa temppeleistä – ja kohta vaativat rahaa antamistaan opaspalveluista. Että olihan näitä muitakin.

      Sinisilmäisyys ei toden totta ole maailmalla hyve.

  4. Kokenuttakin turrea viedään kuin litran mittaa, sitä vaan tapahtuu, vaikka kuinka yrittää olla varuillaan. Tuo teidän Bangkokin kokemus kuulostaa hyvin tutulta. Euroopassa linssiin viilaaminen tuntuu olevan vähän hienovaraisempaa, sitä ei meinaa aina edes tajuta.
    Tuleva reissumme suuntautuu mm. Bangkokiin, Ho Chi Minhiin ja Kambodzaan, joten mielenkiinnolla oikein jo odotan, millaisiin vedätyksiin pääsemme tutustumaan 😉 Suomessa kun ylittää itärajan, on viisainta kääntää päälle matkamoodi ja lehmän hermot, ja sama kikka taitaa päteä kaikilla matkoilla.
    Kiitos tähänastisista jutuistasi, hienoja kuvauksia ja hyviä vinkkejä, joista olen jo napsinut muutaman tulevaan reissuunkin 🙂
    Huoletonta matkaa teille!

    1. No näin se taitaa olla, että välillä sitä vain sattuu kohdalle, vaikka kuinka yrittäisi välttää huijatuksi tulemisen. Toivottavasti teidän reissullanne huijauksia tai niiden yrityksiä olisi kuitenkin mahdollisimman vähän!

      Mulla on itärajan takaa hyvin vähän kokemusta, mutta tuo matkamoodi on tosiaan ihan pätevä ratkaisu minne vain. Vielä kun ne lehmän hermot saisi jostain ostettua…

      Kiitos kehuista! Hienoa, jos vinkeistä on hyötyä.

  5. Tosi, vedätyksiltä ei voi Aasiassa välttyä, vaikka itse olemme päässeet Thaimaassa helpolla ja kivat muistot ovat jääneet Bangkokistakin. Pahinta on ollut Intiassa, Taj Mahal vierailu meni pilalle ns. ilmaisen oppaan vuoksi, joka kierteli kanssamme, vaikka sanoimme useita kertoja, ettemme tarvitse opastusta. Lopuksi poika väitti, että olemme poistumassa väärän portin kautta ja ohjasi meidät muka suoraa reittiä ulos eli kaverin korukaupan kautta. Tietenkin kysyi lopuksi rahaa palveluksestaan, olin niin vihainen, että suorastaan säikähti, käännyimme pois ja kävelimme mitään maksamatta ulos. Intiassa asenne on, että turisti on rikas ja tyhmä, vedätyksiä tapahtui päivittäin. Sen valossa kaikki ( vähäiset) rehelliset ihmiset ovat jääneet mieleen hienoina muistoina.

    1. Todella masentavaa ja surullista, että turistien kanssa toimitaan noin lyhytnäköisesti ja ahneesti. Intiasta mulla ei ole omakohtaista kokemusta (Hemmo on kyllä käynyt työn puitteissa), mutta kaiken kuulemani ja lukemani perusteella se ei vaikuta ihan parhaalta paikalta turistin kannalta…

      Nuo seuraan lyöttäytyjät ovat kyllä oma lukunsa. Siihenkin lankaan moni menee ja säälistä maksaa jonkin palkkion.

    1. Totta. Onneksi meidän kohdallemme ei ole osunut niin pahoja juttuja, että niistä olisi mennyt matka pilalle. Näitä kokemuksia tuntuu kuitenkin riittävän, niin ikävää kuin se onkin. Jos johonkin jippoon haksahtaa, voi yrittää lohduttautua sillä, ettei ole ainoa siihen ansaan astunut.

  6. Just pahintahan noissa (rahallisesti pienissä) huijauksissa on se fiilis, kun harmittaa. Ei sillä sinänsä ole rahan kanssa mitään tekemistä, mutta suomalaisten periaatteet huijaamisesta on vaan aika tiukat.
    Meitä vedätettiin Filippiineillä, kun kävimme katsomassa vesiputouksia. Otimme oppaan, koska sitä suositeltin ja toisaalta, koska tavallaan halusimmekin "tukea" paikallisten elämää. Olimme kuitenkin tarkkoja siitä, että sovimme oikean hinnan (tarkistettu etukäteen) ja kaikki muukin piti olla ok. Reissu oli kiva siihen saakka, kunnes perillä opas halusikin tuplahinnan (joka tosin sekin oli ihan pikkurahaa, about muutama euro). Jaksoimme aikamme kinastella mutta ei sitten kuitenkaa kauaa, joten maksoimme ja saimme vain huonot fiilikset mukaamme. Hinta oli kuulemma noussut sillä hetkellä, kun päätimme jatkaa ensimmäisltä vesiputoukseltä vielä 200 m eteenpäin toiselle putoukselle (ja olisi kohonnut entisestään, jos olisimme vielä menneet kolmannellekin). Mutta pikkujuttu tosiaan, se epärehellisyys vain harmitaa.
    Yksi syy lisää tykätä E-Koreasta: täällä tosi harvoin tulee vedätetyksi! Tosin, jos niin sitten joskus käykin, niin sitä on ihan hoomoilasena, että "mitäs hittoa just tapahtui" 😀

    1. Niinpä! Ottaa päähän, jos jo sovittua ei noudatetakaan. Olen ajatellut, että seuraavaksi kun omalle kohdalle osuu vastaavaa, pitää kokeilla sanoa, että jos ei sovittu kelpaa niin olepa sitten ilman rahaa kokonaan. Niin paljon ärsyttää tuo tyyli. Siihenhän nuo tyypit luottavat, että länkkäriturre kuitenkin antaa periksi. Fiilis on kyllä joka tapauksessa pilalla jo siinä vaiheessa.

      Joo, Etelä-Koreassa ei taida tuota vedätyskulttuuria juuri olla – ja hyvä niin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *