Nurmijärvellä Nukarin kylässä sijaitseva Nukarinkoski on viehättävä koskialue, joka on helppo päiväretkikohde Uudellamaalla. Nukarinkoski on 1300 metrin pituudellaan Vantaanjoen suurin koskijakso. Koskialueella on leppoisa kävelyreitti, jonka varrella on päiväretkeilijöiden iloksi myös laavu.
Ajelemme Helsingistä Nukarin maaseutumaisemiin iltapäivällä töiden jälkeen. Nukarinkoskella on kaksi eri parkkipaikkaa, ja me valitsemme niistä pienemmän, joka on aivan Nukarin sillan kupeessa. Virtaavan veden ääni kuuluu heti, kun aukaisemme auton ovet ja astumme viileään kevätilmaan. Puissa ei ole vielä kunnolla silmuja, mutta aurinko sentään jo vähän lämmittää.
Parkkipaikan vieressä on pari pöytäryhmää, mutta emme jää autotien ja sillan kupeeseen istuskelemaan vaan käymme vain vedenrajassa hämmästelemässä vuolasta virtaa. Minulla ei ollut järin suuria odotuksia Nukarinkosken suhteen, joten olen jo tässä vaiheessa iloisesti yllättynyt. Veden kohina kuulostaa entisestä Imatran tytöstä aina niin hienolta!
Lähdemme kävelemään joen rannassa mutkittelevaa hyväkuntoista hiekkatietä kosken alajuoksun suuntaan. Kuohut rauhoittuvat hetkeksi ja muodostavat tasaisen ja rauhallisen virran. Keskellä jokea on pieni saari. Koska puissa ei ole lehtiä eikä ranta ole kovin ryteikköinen, joelle on kävelytieltä hyvä näköyhteys. Tie myös kulkee lähes jatkuvasti aivan rannassa, joten joki ei jää jonnekin kauas vaan siitä saa nauttia koko matkan.
Laavu, pitkospuita ja puisia siltoja
Pian olemme Nukarinkosken laavulla. Huomaamme, että siellä olisi puitakin valmiina. Harmittelemme, että eväät jäivät kotiin – meillä on mukana vain vesipullo. Näemme reitillä vain pari muuta ihmistä, eikä laavullakaan ole meidän lisäksemme muita, joten olisimme hyvin voineet jäädä siihen hetkeksi istuskelemaan. Toisaalta iltapäivä alkaa olla jo pitkällä ja valo alkaa sen myötä kadota puiden taakse.
Jatkamme matkaa, ja samalla veden pauhu jälleen hiljalleen voimistuu. Tulemme lyhyille pitkospuille, jotka ovat vielä osin jään peitossa. Hemmo huomauttaa, että pitkospuiden päältä niiden viereen jatkuva jää tuskin enää kestää. Varoitus tulee juuri oikeaan aikaan, sillä pahaa-aavistamattomana olin juuri suunnitellut mielessäni astelevani jäätä pitkin eteenpäin. Varoituksen ansiosta keskitän askeleeni pitkospuiden kohdille enkä niiden sivuun.
Pitkospuiden jälkeen vastaan tulevat lyhyen kävelyreitin ainoat rappuset. Kapeita puurappusia pitkin pääsee nousemaan Nukarinkosken toiselle parkkipaikalle, joka on huomattavasti suurempi kuin se, jolle me jätimme auton. Olen kuitenkin tyytyväinen, että aloitimme kävelyn nimenomaan pienemmältä parkkipaikalta: sillä tavalla maisema ja kosken kuohut paranivat koko matkan ajan.
Lyhyiltä rappusilta pääsemme suoraan kahdelle puiselle sillalle, jotka ylittävät kosken. Niiden kohdalla kuohut ovat suurimmillaan ja ääni on sen mukainen. Kosken pauhu peittää helposti puheen alleen, joten enää ei voi jutella korottamatta ääntä. Virta on todella voimakas.
Siltojen lisäksi paikalla on jokin vanha raunioitunut rakennus – ehkä koskessa olleen vanhan myllyn tai sahan peruja. Myös siltojen kohdalla on helppo mennä kävelemään aivan veden ääreen. Nukarinkoskella virtaavaa vettä ei siis todellakaan tarvitse ihastella jostain kaukaa puiden katveesta.
Vedestä nousee hieman vesihöyryä ja koskille ominainen tuoksu leijailee ilmassa. Voin kuvitella Nukarinkosken alueen olevan vielä viehättävämpi kevään päästyä kunnolla vauhtiin ja kesän vehreydessä. Vesimäärä on tosin yleensä kesällä vähäisempi kuin keväällä, ja näkyvyys kävelyreitiltä joelle on kesällä väkisinkin hieman huonompi kasvien vuoksi. Siksi sanoisin, että kevät on erinomainen ajankohta käydä Nukarinkoskella.
Takaisin autolle samaa reittiä palatessamme suunnittelen jo uutta päiväretkeä alueelle. Pitäähän tämä paikka nähdä myös tuomien kukkiessa!
Lue myös:
- Suomen hienoimmat nähtävyydet: Imatrankoski ja Valtionhotelli
- Kevät Helsingissä: Roihuvuoren kirsikkapuisto
- Päiväretki Uudellamaalla: Raaseporin linna
- Pienen riskin matkaideoita kotimaahan
- Torronsuon kansallispuisto: patikointia erämaamaisemissa
Pysy matkassa mukana ja seuraa Unelmatrippiä somessa:
Itsekin tykkään monista luontokohteista juuri keväällä johtuen siitä, että näkyvyys on silloin hyvä. Täytyy laittaa Nukarinkoski mieleen, kuulostaa ihan kivalta kohteelta. Pitääkin laittaa mieleen myös tuo parkkipaikka-asia, tykkään itsekin siitä, että maisemat koko ajan paranevat.
Joo, tämä paikka oli oikein mukava yllätys. Nätti alue! Kävelyreitti on pienemmältä parkkikselta lähtiessä hyvin puistomainen eli tosi helppo kenelle tahansa. Vähän pidemmällä on sitten myös tuo pieni pitkospuuosuus ja rappusia, ja ehkä vähän enemmän myös sellaista ”varsinaista” luonnossa liikkumisen meininkiä. Kaiken kaikkiaan oikein leppoisa paikka, joka sopii monenlaisille kulkijoille.
Hei, teiltä jäi suurin osa reitistä tekemättä, eli uutta keikka kehiin! Sieltä isommalta parkkikselta lähtee jyrkkä alamäki – ihan tie – kohti rantaa, muuttuen poluksi. Lopulta tulee pari siltaakin eli pääsee joen yli. Tänne saakka koko matkan hienot maisemat. Takaisin kuljetaan Hattarantietä metsässä joko Nummenniityntielle saakka ja siitä koulun ohi takaisin sillalle. Tai selkeämpi reititys, jossa ei tarvitse kylälle saakka kulkea: nousee koskisillalta ylös jyrkän mäen (siis portaiden vastarannalla), kulkee siitä Hattarantielle ja menee tuon reitin vastapäivään. Tuota polkua nimittäin ei helposti löydä kun kulkee myötäpäivään.
Näin varmasti on. Luin kyllä etukäteen, että reittejä on useampi, mutta selkeää viitoitusta emme nähneet emmekä kunnollisia polkujakaan. Mutta se ei haitannut mitään – meille oli tärkeintä nähdä koski ja olimme tyytyväisiä näinkin. 🙂 Uusintakierros nimittäin varmasti tulee jossain vaiheessa, koska paikka olisi kiva nähdä myös kesällä. Tosi viihtyisä alue! 🙂
Nukarinkoskinon hieno paikka kaikkina vuodenaikoina. Reitti jatkuu vielä sen toisen parkkipaikat jälkeenkin hiekkapolkuna alaspäin. Siellä koski rauhoittuu suvannoksi.
Joo, näin varmasti on. Emme nähneet reitin jatkuvan, mutta emme toisaalta kovin aktiivisesti etsineetkään. Ensi kerralla sitten tarkempaa tutkiskelua, tämä oli vasta eka vierailu alueella. Nätti paikka, kelpaa käydä toistekin! 🙂