Olimme vuodenvaihteessa kolmen viikon kiertomatkalla Myanmarissa ja Bangkokissa. Ensimmäinen kohteemme Myanmarissa oli maan entinen pääkaupunki (1857-1885) Mandalay. Se toimi samalla ensimmäisenä kosketuksenamme koko maahan, sillä emme olleet aiemmin matkustaneet Myanmarissa. Millainen paikka Mandalay on ja mitä siellä kannattaa nähdä ja tehdä?
Maalaismaisemista Mandalayn kaupunkiin
Maahantulomuodollisuudet sujuivat Mandalayn kentällä nopeasti ja mukavissa merkeissä. Hymyilevä ja ystävällinen virkailija tsekkasi viisumin ja toivotti tervetulleeksi maahan. Lensimme Mandalayhin Thaimaasta Bangkokista ja lento kesti alle kaksi tuntia.
Koska Myanmarin kyateja ei voi vaihtaa maan ulkopuolella, suuntasimme lentokentällä heti ensimmäiseksi rahanvaihtopisteelle. USA:n dollarit kelpaavat maassa monin paikoin, mutta sen varaan ei tietenkään kannata laskea. Vaihtorahat annetaan joka tapauksessa tavallisesti kyateina.
Mandalayn kansainvälinen lentokenttä sijaitsee lähes 40 kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Kentältä olisi päässyt kaupunkiin yhteiskyydillä, mutta päätimme ottaa oman taksin, jotta emme joutuisi kiertelemään usean hotellin kautta. Takseja varten myydään Mandalayn kentällä taksikuponkeja, joilla kyydin kaupunkiin saa kahdelle hengelle kiinteällä noin 11 euron hinnalla (12 USD, joulukuu 2019).
Kuljettajanamme toiminut opiskelijanuorukainen osasi sen verran hyvin englantia, että pystyimme jutustelemaan hänen kanssaan matkalla kaupunkiin. Kentän lähettyvillä Myanmar näyttäytyi maalaismaisena: ikkunasta näimme vain tasaista niittymaisemaa ja lehmiä tallustelemassa tien varressa. Kauempana kohosi siellä täällä kullattuja pagodeja. Asfaltoitu tie oli hyvässä kunnossa, joskin hieman pomppuinen, ja liikenne oli verkkaista ja rauhallista.
Perinteet näkyvät Mandalayn kaduilla
Mandalaytä lähestyessämme elämä alkoi vilkastua, mutta autoja ei kuitenkaan ollut ihan hirveästi, mitä ihmettelimme ääneen. Kuljettajamme sanoi autojen vähyyden johtuvan siitä, että hallitus oli vuonna 2019 ensimmäistä kertaa asettanut voimaan lain autojen katsastamisesta. Mikäli tämä oli totta, niin uudistus oli varmasti ihan tervetullut turvallisuuden näkökulmasta.
Katselimme kiinnostuneina muita tienkäyttäjiä Mandalayssä. Paikallisten kimppakyydeissä oli tiivis tunnelma: pienen lava-auton kyydissä oli parhaimmillaan kymmeniä ihmisiä. Monet miehet olivat pukeutuneet paikalliseen perinteiseen longyi-vaatteeseen, joka muistuttaa kietaisuhametta. Naiset käyttävät vastaavaa alaosaa, mutta sitovat sen päälleen hieman eri tavalla.
Hotellille päästyämme lähdimme heti etsimään ruokapaikkaa ja samalla vähän tutustumaan ympäristöön. Jotkut vastaantulijoista moikkailivat meitä ihan vain siksi, koska olimme ulkomaalaisia. Tällaista ei tapahdu kovin usein, joten tervehtiminen oli hauskaa ja harvinaisuutensa vuoksi jokseenkin eksoottista. Kävellessä kiinnitimme huomiota maassa oleviin punaisiin läikkiin. Ne olivat betelpähkinänyyttien syljeskelystä aiheutuneita – longyi-vaatteiden lisäksi tuttu näky joka puolella Myanmaria.
Mandalay ei ole tehty kävelijöille eikä kulinaristeille
Mandalayn keskustassa on liikennevaloja jopa kävelijöille, mikä helpottaa liikkumista. Mikään kävelijöiden helmi kaupunki ei kuitenkaan ole, sillä jalkakäytäviä ei oikeastaan ole. Nekin jalkakäytävät, joita löytyy, ovat hyvin reikäisiä.
Me tykkäämme kävellä pitkiäkin matkoja, joten tämä vähän rassasi. Kävellessä myös huomasi, että ilmanlaadussa olisi parannettavaa. Vaikka liikenne ei ollut ihan puuroutunutta, ilmasta aisti, että se oli saasteista.
Huomasimme pian, että myöskään ravintoloiden suhteen Mandalay ei varsinaisesti loista, sillä siistin näköisiä ”oikeita ravintoloita” tuntuu olevan melko harvassa. Me emme ole syöjinä sieltä kaikkein vainoharhaisimmasta päästä eli katukojut kelpaavat sinänsä meille varsin hyvin, mutta on kiva käydä muuallakin syömässä.
Mandalayssä kuitenkin tuntui, että juuri muuta kuin katukojuja ei olisi ollut edes tarjolla, ja valitettavasti kojuista läheskään kaikki eivät näyttäneet siltä, että niissä oikeasti kannattaisi syödä. Löysimme silti hotellin läheltä kivojakin ravintoloita. Paikalliset ruuat maistuivat niissä erinomaisesti ja olivat edullisia.
Ravintolavinkki! Edullisessa ja siistissä Triangle BBQ & Restaurant -grilliravintolassa (33 Street, 80/81 Street) grillattavat saa itse valita jääkaapista ja ne valmistetaan grillikeittiössä ulkona. Ravintolassa on myös siistit sisätilat, mutta lämpimässä illassa on mukava istuskella ulkosalla. Ainoa ravintolan miinuspuoli on järkyttävällä volyymillä tuutattava musiikki, mutta se on yleistä kaakkoisaasialaisissa paikoissa.
Mandalayn nähtävyydet: Mandalayn Kultainen palatsi
Vietimme Mandalayssä kolme yötä, mutta ehdimme tykittää läpi ihan hyvän kattauksen Mandalayn nähtävyyksiä yhden ainoan päivän aikana. Aloitimme Mandalayn Kultaiselta palatsilta (Mandalay Palace), jonne suuntasimme hotellilta taksilla. Hyppäsimme pois lipunmyyntipisteellä, jonne joutuu jättämään yhden passin panttilappua vastaan. Passin jättäminen on aina vähän kuumottavaa, mutta vaihtoehtoja ei ollut, jos halusimme ylipäätään vierailla palatsilla – ja mehän halusimme.
Kuljettaja olisi ilmeisesti vienyt meidät portilta varsinaiselle sisäänpääsylle saakka, mutta halusimme ennemmin kävellä ja katsella ympärillemme. Luin tosin etukäteen netistä, että portilta palatsille ei saisi juuri vilkuilla sivuille ja siellä olisi sotilaita vahtimassa liikkujia. Todellisuudessa matkalla ei ollut ketään kyttäämässä kulkemistamme eli lukemani ei pitänyt lainkaan paikkaansa. Palatsin portilla oli univormumies ohjaamassa liikennettä, mutta ei hänkään mitenkään kuumottavalta vaikuttanut.
Mandalayn Kultaisen palatsin rakentaminen aloitettiin vuonna 1857, kun kuningas Mindon siirsi pääkaupungin Mandalayhin. Palatsialue valmistui vuonna 1859. Se on tyyliltään perinteisen myanmarilainen: muurin sisällä on rykelmä palatsirakennuksia, ja ulkopuolella koko höskää ympäröi vallihauta. Kultainen palatsi toimi kuninkaiden asuinpaikkana vuoteen 1885, minkä jälkeen brittiläiset siirtomaaisännät nimesivät sen Dufferinin linnoitukseksi.
Mandalayn Kultainen palatsi tuhoutui toisessa maailmansodassa liittoutuneiden pommituksissa lähes kokonaan. Nykyisistä rakennuksista suurin osa onkin rakennettu 1990-luvulla noudattaen jossain määrin alkuperäistä tyyliä. Vaikka palatsi ei olekaan tänä päivänä alkuperäinen, se on silti hieno.
Palatsialue on yksi Mandalayn merkittävimmistä nähtävyyksistä, joten oli mielestäni aika yllättävää, että siellä ei ollut minkäänlaista ruuhkaa vierailijoista. Meidän lisäksemme paikalla oli vain muutama länkkäri ja muut vierailijat olivat ilmeisesti myanmarilaisia tai muualta Aasiasta.
Palatsialueella on lukuisia pieniä ja isompia rakennuksia, joita saa kierrellä omaan tahtiin. Osaan pääsee sisälle ja silloin on usein riisuttava kengät ja sukat pois. Osaa rakennuksista taas voi katsella vain ulkoa. Mitä pidemmälle sisäänkäynniltä etenimme, sitä vähemmän ympärillämme oli porukkaa. Sain helposti napsittua paljon kuvia, joissa ei ollut ketään ihmisiä, mistä voi usein nähtävyyksillä vain haaveilla.
Maan tasalla kiertelyn lisäksi kapusimme palatsialueelta löytyvään puiseen näköalatorniin. Sieltä näkee palatsialueen koko komeudessaan – ja myös saasteisesta ilmasta likaisensiniseksi värjäytyneen taivaanrannan.
Mandalay-palatsin sisäänpääsylipun saa portilta noin 7,5 euron hintaan (10 000 kyatia, joulukuu 2019). Tähän yhteislippuun (archaeological zone ticket) kuuluu pääsy myös useisiin muihin nähtävyyksiin Mandalayssä. Lippua ei siis missään nimessä kannata heittää vierailun jälkeen pois!
Mandalayn nähtävyydet: puinen Shwenandaw-luostari
Jatkoimme nähtävyyskierrostamme Kultaiselta palatsilta kävellen ja suunnistimme Shwenandaw-luostarille asuinalueen lävitse. Tämä oli mielenkiintoinen reitti, sillä samalla tuli nähtyä paikallisten asumuksia ja touhuja muuallakin kuin ydinkeskustassa. Joissakin taloissa oli pärekattoja muistuttavat seinät ja osa taloista pysyi vaivoin pystyssä. Kadun varrella ulkoilmassa oli muun muassa ompelijoita tekemässä vaatteita.
Shwenandaw-luostarilla riisuimme kengät ulkona olleeseen telineeseen, kuten muutkin. Luostariin saa astella ainoastaan paljain jaloin. Yleensäkin Myanmarissa nähtävyyksiä kierrellessä kannattaa huomioida, että uskonnollisiin paikkoihin ei saa mennä kengät jalassa, joten ei kannata pukea mitään hankalia jalkineita, koska kenkiä joutuu riisumaan tämän tästä. Myös valkoiset sukat kannattaa unohtaa, koska ne eivät taatusti ole enää valkoiset lukuisten paljain jaloin tehtyjen temppeli- ja luostarikierrosten jälkeen. Kävelyreitit kun eivät välttämättä ole täysin puhtaita.
Shwenandaw-luostari on vuonna 1878 rakennettu tiikkipuinen buddhalaisluostari, jota pidetään yhtenä Mandalayn merkittävimmistä historiallisista rakennuksista. Ajankäytöllisessä mielessä Shwenandaw oli Mandalayn Kultaisen palatsin jälkeen nopeasti suoritettu, sillä se on vain yksi puinen rakennus. Palatsista poiketen se on kuitenkin aito ja alkuperäinen ja sellaisena kiehtova. Tummaa puuta olevassa rakennuksessa on komeita kaiverruksia ja hieno puun tuoksu.
Jos etsit matkamuistoja, Shwenandaw-luostarin ja Atumashi-luostarin kanssa samalla tontilla on rivistö matkamuistokauppoja, joissa näytti olevan myynnissä ihan hienojakin esineitä. Myyjät eivät yleisesti ole Myanmarissa kovin hyökkääviä, joten ostosten tekeminen ei ole siitä näkökulmasta rasittavaa.
Mandalayn nähtävyydet: hallimainen Atumashi-temppeli
Kätevästi aivan Shwenandaw-luostarin vieressä sijaitsee toinen nähtävyys, Maha Atulawaiyan Kyaungdawgyi eli lyhyemmin Atumashi-temppeli. Se ei Shwenandawin tapaan ole puinen ja pikkuinen vaan jättimäinen halli kaakelilattioilla. Se oli kyllä alun perin puuta, mutta vuonna 1857 rakennettu puuversio rakennuksesta paloi vuonna 1890. Tilalle rakennettiin 1990-luvulla nykyään paikalla seisova versio.
Buddhalaistemppeli Atumashi on omasta mielestäni merkittävästi hienompi ulkoa kuin sisältä. Me kiertelimmekin rakennuksen kaakelipäällysteisillä ulkoreunoilla enemmän kuin sisätiloissa, sillä iso halli oli mielestämme aika äkkiä nähty. Kengät jalassa ei ollut ulkoreunoillekaan asiaa, joten olimme jo tässä vaiheessa päivää riisuneet kenkämme lukuisia kertoja, vaikka olimme vasta kolmannessa vierailukohteessa.
Atumashi-luostari ja puinen Shwenandaw-luostari ovat aika nopeita vierailtavia. Yksityiskohtien tiirailuun ja valokuvien ottamiseen saa toki tuhrattua jokusen tovin, mutta kumpikaan paikka ei ole niin laaja, että niissä kuluisi yhteensä kovinkaan kauan aikaa.
Mandalayn nähtävyydet: kultaisena ja valkoisena hohtava Kuthodaw-pagodi
Kuthodaw-pagodilla olevat kirkkaanvalkoisena hohtavat sadat pikkupagodit ovat varmasti yksi kuvatuimmista nähtävyyksistä Mandalayssä. Ne on sijoitettu suuren kultaisen stupan ympärille, ja tuo kultainen stupa on mielestäni saanut paljon vähemmän huomiota kuin sitä ympäröivät valkoiset pienet – enkä sinänsä ihmettele syytä.
Valkoiset pikkupagodit ovat nimittäin upea näky ja niiden välissä on jännä seikkailla, mutta iso Kuthodaw-pagodi näyttäytyi itselleni kummallisena sekoituksena uskonnollisuutta, bling blingiä, vilkkuvaloja ja muita värikkäitä ja kitschejä koristeluja. Toisin sanoen se ei ole erityisen viehättävän näköinen, mutta on tietysti muistettava, että kauneus on katsojan silmässä.
Kuthodawin pienten pagodien sanotaan sisältävän maailman suurimman kirjan: niiden sisällä on yli 700 kivilevyä, joihin on kaiverrettu yhteensä lähes 1500 sivua tekstiä. Jokainen levy on reilun metrin leveä ja puolitoista korkea, ja jokaista levyä varten on rakennettu oma pieni valkoinen mökkinsä. Levyihin on kaiverrettu burmaksi buddhalainen kaanon tripitaka.
Kuthodaw-pagodilla oli selvästi enemmän väkeä kuin monissa muissa vierailemissamme paikoissa. Vuodelta 1857 peräisin oleva kultainen stupa ja sitä ympäröivä valkoisten pagodien meri selvästi kiinnostivat muitakin kuin meitä.
Koska temppeleillä täytyy kulkea paljain jaloin ja paikalla on ihmisten lisäksi myös paljon irrallaan kuljeksivia kissoja ja koiria, kannattaa katsoa, mihin astuu. On erittäin hyvä idea ottaa mukaan saniteettipyyhkeitä, joilla voi putsailla jalkoja. Itselläni näille oli käyttöä etenkin sillä hetkellä, kun tallasin Kuthodawin käytävillä lätäkköön, jonka koostumusta saatoin vain arvailla.
Mandalay Hill: hyvä paikka auringonlaskun katseluun
Mandalay Hillille pääsee helpoiten autolla ja hissillä, mutta silloin jää näkemättä kaikki matkan varrella oleva, joten me mieluummin kävelimme. Valitsimme eri lähteissä suositellun etelärinteen reitin. Se alkaa portilta, jota reunustavat valtavat valkoiset leijonapatsaat.
Portilla oli nainen, joka vaati tiukasti meitä jättämään kengät säilöön alas – tietenkin maksua vastaan. Tässä meitä taidettiin vetää höplästä, mutta meillä oli aikomuksena joka tapauksessa palata samaa reittiä takaisin, joten maksoimme säilytysmaksun ja jätimme kengät telineeseen. Rahallisesti kyse oli 15 eurosentistä per lärvi, mutta jos aikomuksena on palata eri reittiä takaisin, kannattaa vain tunkea kengät laukkuun. Kengät jalassa ei siis saa kävellä, koska kyseessä on jälleen kerran uskonnollinen paikka.
Matkan varrella ei tarvitse kulkea mitään metsäpolkuja pitkin vaan reitillä on kaakeleita ja sileää betonilattiaa, joten sinänsä ilman kenkiä kävelemisessä ei ole ongelmaa. Jalat olivat silti ihan katkipoikki päivän päätteeksi, sillä harva meistä suomalaisista on tottunut kävelemään pitkiä matkoja ilman kenkiä!
Meillä kesti ylös mennessä tunnin verran. Eteläreitillä on useita pagodeja tai alttareita, joista osaa kävimme tutkimassa ja kuvaamassa lähemmin. Reitti on myös täynnä kaiken maailman matkamuisto- ja vaatemyymälöitä. Osa myyjistä ilmeisesti asuu rinteillä, sillä näimme heidän valmistavan ruokaa, nukkuvan ja peseytyvänkin hanan alla taempana. Koiria loikoilee siellä täällä ja muutama niistä lyöttäytyi hetkeksi seuraamme, mutta yleisesti ne eivät ole erityisen kiinnostuneita ihmisistä tai tunge iholle. Väkeä ei ollut nimeksikään, ja saimme kävellä pitkät pätkät ihan kahdestaan.
Meinasimme jo hairahtua luulemaan väärää kohtaa ylimmäksi mahdolliseksi tasanteeksi reitin kääntyessä vähän erikoisemmin. Onneksi kuitenkin tajusimme pienen pähkäilyn jälkeen, että ylin kohta oli vasta tuloillaan ja löysimme oikean reitin kulman takaa. Tämän kohdan jälkeen oli noustava todella jyrkät portaat, joissa onneksi oli sentään kaide, vaikka se olikin hutera.
Olimme ylhäällä neljän jälkeen iltapäivällä eli auringonlaskuun oli vielä tovi aikaa. Juttelimme hetken aikaa suomalaisten joulunviettotavoista paikallisen munkin kanssa samalla kun katselimme ylätasanteelta aukeavaa maisemaa. Suurin osa muista paikalla olevista oli selvästi tullut autolla tai jotakin muuta reittiä, koska ylhäällä oli melko paljon väkeä, mutta matkalla etelärinnettä ylös emme nähneet kovinkaan montaa ihmistä. Porukkaa myös tuli hissillä jatkuvasti lisää, sillä auringonlasku lähestyi.
Väkimäärän kasvaessa päätimme ottaa jalat alle ja suunnata hieman alemmas, sillä olimme bonganneet sieltä muutamankin potentiaalisesti hienon auringonlaskupaikan. Niihin tuskin kovin moni eksyisi, kun kerran ylös tullessakaan reitillä ei ollut juuri ketään. Tämä arvaus osui oikeaan ja saimme katsella auringonlaskua täysin kahdestaan erinomaiselta paikalta katoksesta, josta oli täysin avoin näkymä alas laaksoon.
Mandalay Hillin sisäänpääsymaksu on turisteilta 75 senttiä (1000 kyatia, joulukuu 2019).
Mandalayn nähtävyyksiä kartalla
***
Mandalay ei kaupunkina juuri säväyttänyt, sillä käveleminen on siellä vähän turhan hankalaa jalkakäytävien puuttuessa, kivoja ravintoloita ja kahviloita on hieman vaikea löytää ja ilmanlaatu tuntui saasteiselta. Kaupunki itsessään ei myöskään näytä kummoiselta eli ei kannata odottaa mitään upeaa cityä. Nähtävyyksien puolesta Mandalay on kuitenkin oikein hieno paikka ja siksi ehdottomasti käymisen arvoinen! Muutakin nähtävää olisi ollut kuin tässä postauksessa listaamani paikat, mutta enempää me emme halunneet tällä kertaa suorittaa.
Kaiken kaikkiaan Mandalay oli mielestäni hyvä paikka aloittaa Myanmariin tutustuminen. Ehdimme nähdä todella erityylisiä kohteita ja riisua kenkämme lukuisissa temppeleissä – eli pääsimme heti jyvälle siitä, millainen koko upea matkamme Myanmarissa tulisi olemaan.
Lue myös muut omatoimisen Myanmar-kiertomatkan postaukset:
- Kiertomatka Myanmarissa: matkajärjestelyt, reitti ja kustannukset
- Myanmar: jokilaivalla Mandalaystä Baganiin
- Myanmar: Baganin lumoavat temppelit
- Myanmar: ihana Inlejärvi!
- Myanmar: suurkaupunki Yangon
Pysy matkassa mukana ja seuraa Unelmatrippiä somessa:
Tuo palatsi ja puinen luostari jäivät Mandalaysta vähän harmittamaan. Ne kun olivat uudenvuoden takia suljettuja. Molemmat paikat näyttivät kyllä kivoilta. Lisäksi noita valkoisia mökkejä olisi ollut kiva katsella ja valokuvat vähän lähempää. Ilmeisesti keskitalvella ei ollut ihan yhtä kuuma kuin keväällä. Meidän vierailumme aikaan noille kaakeleille ei ollut mitään asiaa paljain jaloin, sillä ne olivat ehtineet auringossa kuumeta polttaviksi. Paikallisetkin liikkuivat varjottomat etapit varsin vauhdikkaasti kipittäen. Samasta syystä olen todella iloinen, että kipusimme tuonne kukkulalle auton kyydissä. Kuumat kaakeliportaat olisivat olleet silkkaa kidutusta. 🙂
Tuo kaakelihomma on ihan totta ja vähän mietin etukäteen, että mitenhän noilla temppeleillä pystyy kulkemaan ilman kenkiä. Auringossa kaakelit olivat meidänkin reissulla paikoin kuumia, mutta eivät onneksi ihan tulikuumia. Onnistuimme muutenkin kulkemaan oikeastaan kaikkialla niin, että pahimmat paikat pystyi välttämään kiertämällä varjon puolelta. Kuuminta oli mielestäni Yangonissa, missä piti kipitellä aika ripeästi eräällä temppelillä, kun tuntui, että jalat kärventyvät. 🙂
Mandalay Hillille eteläistä reittiä mennessä saa olla käytännössä koko matkan varjossa eli siinä ei ole tuota kuumien kaakeleiden ongelmaa. Reitillä on katos käytännössä koko matkan ja muutenkin reitti kulkee puiden suojissa. Suosittelen ehdottomasti menemään kävellen, sillä matkalla näkee kaikenlaista kiinnostavaa. Molempiin suuntiin ei tietty ole pakko kävellä. Kuumimpaan aikaan saattaisin itse mennä autolla ylös ja kävellen alas, niin pääsisi helpommalla. Mitenkään erityisen rankka reitti ei sinänsä ole, mutta voihan ne raput tuntua vähän raskailta, jos on 40 lämmintä. 😀 Nyt ei ollut ihan niin kuuma sää, vaan lämpötila pyöri jossain kolmenkympin tuntumassa.
Puuluostari oli mielestäni tosi hieno ja aika erilainen kuin muut Mandalayssä käymämme paikat. Tykkäsin! Samoin palatsi oli mielestäni komea. Harmi, että ne jäivät teiltä väliin!
Kyllähän te varsin kattavasti noita Mandalayn nähtävyyksiä ehditte kiertämään! Ja hämmästyttävän hyvä tuuri teillä oli Kultaisen temppelin kanssa. Itsekin olisin kuvitellut sen olevan täynnä turisteja.
Aika hauska yksityiskohta tuo uusi laki autojen katsastamisesta. Minä en epäile, etteikö ole totta. Nimittäin jossain maissa matkustaessa tulee kyllä välillä vastaan sellaisia viritelmiä, että ei voi kun päätä pudistella.
Itsekin tosiaan uskoin etukäteen, että joka paikka olisi täynnä väkeä, mutta yllättävän vähän oli lopulta porukkaa. Miellyttävä yllätys, eipähän tarvinnut jonotella. 🙂
Jengillä oli tuolla aikamoista meininkiä kyyditsemisen kanssa, joten sillä osastolla on vielä vähän tekemistä turvallisuusnäkökulmasta. Autojen lavat olivat täynnä väkeä, kuten noilla suunnilla on tietty tavallista, mutta eihän se kovin riskitöntä ole.