Vuodenvaihteen kiertomatkalla Myanmarissa siirryimme Mandalaystä temppeleistään tunnettuun Baganiin leppoisasti jokilaivan kyydissä. Jokivarren elämänmenon ja maisemien katselu oli rentouttavaa ja kiinnostavaa, eikä matka tuntunut rasittavalta, vaikka se kesti kokonaisen päivän.
Jokilaivalla auringonnousuun
Aamu ei ole vielä valjennut, kun lähdemme hotellilta taksikyydillä satamaan etsimään jokilaivaa, johon olemme varanneet liput. Taksinkuljettaja ei ole ihan varma oikeasta lähtöpaikasta, joten ajelemme hetken sataman liepeillä kyselemässä neuvoja ennen kuin oikea paikka löytyy. Jokilaivan työntekijä vilkaisee matkalippujamme ja nappaa rinkkamme kantoon. Loikimme hänen perässään oikean laivan kyytiin kahden muun laivan läpi.
Laivan kannella on hiljaista ja pimeää. Muita matkustajia ei ole vielä saapunut. Matkalipun mukaan sisäänkirjautuminen alkoi kuudelta aamulla, ja me säntillisinä suomalaisina olemme noudattaneet aikataulua ja saapuneet ajoissa paikalle. Ei olisi tarvinnut. Toisaalta saamme valita haluamamme paikat kaikessa rauhassa, koska kaikki vaihtoehdot ovat avoinna. Odotellessamme hätistelemme kannella liiteleviä hyttysiä, joita henkilökunta käy hetken päästä myrkyttämässä jollain suitsukkeella.
Aamu valkenee sumuisena, ja laiva täyttyy pian viimeistä penkkiä myöten muista matkustajista. Me kaikki matkustajat olemme ulkomaalaisia: eurooppalaisia, kiinalaisia, japanilaisia ja amerikkalaisia. Seitsemän aikaan aamulla lähdemme lipumaan Iravadi-jokea etelään, kohti temppelikaupunki Bagania. On joulupäivä, ja sen kunniaksi henkilökunta jakaa kaikille tonttulakit. Omasta mielestäni ne ovat turhaa rekvisiittaa, mutta tavallaan se on silti hauska ele.
Vaikka aurinko alkaa nousta, laivan kannella pienessä tuulenvireessä on yhä viileää. En luovu vielä päälläni olevasta neuleesta. Muillakin matkalaisilla on päällään pitkiä housuja ja pitkähihaisia paitoja.
Elämää Iravadi-joella Myanmarissa
Nautimme aamukahvia ja aamiaista laivan kannella maisemia katsellen. Iravadi-joki virtaa leveänä ja rauhallisen näköisenä. Myös Irrawaddy-nimellä tunnettu vesiväylä on lähes 2200 kilometriä pitkä ja kulkee koko Myanmarin läpi aina Kiinan rajalta Andamaanienmerelle. Parinsadan kilometrin matkalla näemme tästä Myanmarin merkittävästä kulkureitistä vain pienen osan.
Joessa virtaava vesi on sameaa, pohjaa ei näy. Kanssamme joella lipuu muutama muukin turistilaiva, ja lisäksi näemme paikallisia kalastajia ja muita veneilijöitä. Joella kulkee myös tankkauslauttoja, ja mekin piipahdamme sellaisen kyljessä heti aamusta ottamassa polttoainetäydennystä.
Rannoilla maisemat vaihtuvat hiljalleen. Kullattu pagodi saa minut ja pari muuta matkalaista kaivamaan kameran esiin ja tähtäilemään kauas rannalle. Satunnaisten pagodien lisäksi joentörmällä näkyy välillä lehmiä ja välillä ihmisiä tekemässä peltotöitä tai peseytymässä rantavedessä. Mitään kovin ihmeellistä maisemissa ei sinänsä ole, mutta emme sellaista odotakaan. Olemme tyytyväisiä nähdessämme myanmarilaista arkea ja luontoa joen varrella – emme tulleet tämän laivan kyytiin hakemaan leuat loksauttavia nähtävyyksiä.
Ruukunvalmistusta Iravadi-joen varrella
Puolenpäivän aikaan pysähdymme yllättäen rantaan. Meidät ohjataan laskeutumaan kapeaa lankkua pitkin saviselle joentörmälle. Selviää, että luvassa on pientä sightseeingiä paikallisten ruukunvalmistajien luona. Lippuja ostaessani en huomannut mitään merkintää tällaisesta ohjelmanumerosta, mutta mikäs siinä.
Kuljemme auringossa kuivuvien ruukkurivistöjen välistä pienelle ruukkupajalle. Siellä katselemme, kuinka paikallinen käsityöläinen muotoilee rivakasti savesta suurta ruukkua ja kuuntelemme samalla laivan henkilökuntaan kuuluvan miehen selostusta ruukunvalmistuksen eri vaiheista ja myanmarilaisen ruukkubisneksen toiminnasta. Ruukku syntyy ammattilaisen käsissä vaivatta ja minulla on jälleen kerran ikävä keramiikkatyöskentelyn pariin.
Auringonlaskun värjäämä Baganin siluetti
Pysähdyksen jälkeen laivalle on katettu yksinkertainen lounas. Matka jatkuu tuttuun leppoisaan tahtiin, ja matkatunnit kuluvat tuulenvireestä nauttien, maisemia katsellen ja välillä kahvia juoden. Kamerakin pääsee ajoittain ulos kassista. Saksalaiset ja japanilaiset kanssamatkustajamme kehuvat kilpaa toistensa kotimaita ja vaihtavat kokemuksia Myanmarista. Venäläinen lapsiperhe puolestaan järjestelee tämän tästä käytävälle levähtäviä tavaroitaan. Muu porukka lähinnä torkkuu tuoleissaan.
Bagania lähestyessämme pagodeja ja temppeleitä alkaa näkyä rannalla enemmän. Ne herättävät ihastusta kaikissa matkalaisissa. Levottomuus laivalla lisääntyy selvästi, sillä porukka alkaa olla jo valmis rantautumaan – onhan tässä jo matkustettu lähes kymmenen tuntia. Aurinko ehtii kuitenkin värjätä taivaan upean oranssiksi ja lähes painua mailleen ennen kuin astelemme lankkua pitkin maihin Baganissa.
Jokilaivalla matkustaminen Myanmarissa: käytännön asioita
Varasimme laivaliput kaksi kuukautta ennen matkaa Malikha River Cruises -nimisen myanmarilaisen yrityksen nettisivuilta. Per henki lipuilla oli hintaa 35 USD eli noin 31,50 euroa (lokakuu 2019). Olimme näinkin ajoissa liikkeellä saadaksemme varmasti liput järjestymään, sillä olin lukenut jokilaivojen tulevan nopeasti täyteen.
Iravadi-joella liikennöi myös luksuslaivoja, mutta meillä ei sellainen ollut mielessä vaan nimenomaan haimme kohtuuhintaista, rentoa vaihtoehtoa. Jokilaivamme olikin melko vaatimaton peruslaiva. Kaikki laivalla toimi kuitenkin hyvin ja esimerkiksi käymälät olivat siistit. Matkan hintaan kuului aamiainen (banaania, kananmunaa, croissantia ja paahtoleipää) ja lounas jälkiruokineen (riisiä, papuja ja kanaa sekä paistettuja banaaneja) sekä kahvia tai teetä. Laivalta sai myös halutessaan ostaa erilaisia juomia.
Iravadi-joella matkustaminen laivalla onnistuu parhaiten kuivalla kaudella, joka kestää suunnilleen lokakuulta huhtikuulle. Joulun tienoo oli siis jokilaivakyytiä ajatellen optimaalista aikaa matkailla Myanmarissa. Suuri osa laivoista ei kulje sadekaudella huhtikuulta syys–lokakuulle.
Jos harkitset jokilaivalla matkustamista Myanmarissa, kannattaa ajankohdan lisäksi huomioida kulkusuunta: ylävirtaan Baganista Mandalayhin lauttamatka kestää merkittävästi pidempään kuin toiseen suuntaan. Meillä matka kesti alavirtaan (Mandalaystä Baganiin) noin kymmenen tuntia. Lähtö oli Mandalaystä seitsemältä aamulla auringon juuri noustessa, ja perillä Baganissa olimme viiden jälkeen iltapäivällä juuri sopivasti auringonlaskun aikaan.
***
Viettäisitkö sinä mielelläsi päivän jokilaivan kyydissä?
Lue myös muut omatoimisen Myanmar-kiertomatkan postaukset:
- Kiertomatka Myanmarissa: matkajärjestelyt, reitti ja kustannukset
- Myanmarin Mandalay: nähtävyyksiä ja tunnelmia
- Myanmar: Baganin lumoavat temppelit
- Myanmar: ihana Inlejärvi!
- Myanmar: suurkaupunki Yangon
Pysy matkassa mukana ja seuraa Unelmatrippiä somessa:
Jokilaiva vaikuttaa todella hyvältä tavalta matkustaa Mandalaysta Baganiin. Ilmeisesti turvallisuusasioita ei tarvinnut miettiä? Itseäni joskus mietityttää laivamatkustaminen vähemmän kehittyneissä maissa.
Oliko dollari lokakuussa todellakin euroa arvokkaampi?
Hyvä huomio tuo valuutta – taala ei todellakaan ollut arvokkaampi vaan olin vahingossa kirjoittanut tekstiin hinnaksi 30 USD vaikka lipun hinta per lärvi oli 35 USD. Tämä on nyt korjattu, kiitos tarkkaavaisuudesta!
Turvallisuus on aina hyvä pitää mielessä. En itsekään haluaisi mennä ihan minkä tahansa roiskaleen kyytiin, joten mietimme kyllä asiaa etukäteen ja kiinnitimme paikan päällä huomiota järjestelyihin. Luultavasti tuollakin joella kulkee kaikenlaisia purkkeja, joiden turvallisuus ei välttämättä ole parhaasta päästä. Tuo Malikha River Cruises kuitenkin vaikutti googlettamieni arvostelujen perusteella asialliselta vaihtoehdolta, firmalla oli nettisivut englanniksi varausten tekemistä varten ja yritys myös mainittiin Lonely Planetissa. Näistä päättelimme, että kaiketi ihan luotettava pulju ja uskalsimme ostaa liput. Laivassa oli pelastusliivejä / pelastusrenkaita saatavilla, paatti oli mielestäni hyvässä kunnossa ja henkilökunta asiallista. Meillä oli erittäin turvallinen olo siellä. Laivamatka oli oikein mukava kokemus, vaikka mikään luksusristeilijä ei toki ollut kyseessä vaan meikäläisittäin ajateltuna ihan perustason paatti.