Tummasta puusta rakennettu kävelysilta on tukeva. Sen ympärillä levittäytyy vehreää, eksoottista kasvillisuutta. Seuraamme henkilökuntaan kuuluvaa miestä, joka kuljettaa rinkkojamme vaunussa kohti respaa. Se tuntuu oudolta, sillä majoitumme tavallisesti sen verran vaatimattomasti, että laukut kannetaan ihan itse. Järkeilimme kuitenkin etukäteen, että Inlejärven tunnelmaan pääsee uppoutumaan parhaiten juuri tällaisessa majoituksessa, joka on suoraan järven syleilyssä. Havaitsemme pian olleemme oikeassa. Kaikista Myanmarin paikoista Inlejärvi yllättää kokonaisuudessaan eniten: järvialue on kertakaikkisen viehättävä niin maisemiltaan kuin tunnelmaltaan.
Majoitu järvellä, älä kaupungissa
Inle Resortin hotellialue on ihanan rauhallinen ja viihtyisä. Ilma on raikasta, ja toisin kuin voisi äkkiseltään ajatella, Inlejärvellä lämpötila muistuttaa Suomen kesää. Saapuessamme on aamu ja ilma on vielä viileää, mutta lämpötila ei päivän kuumimpanakaan aikana kohoa hellelukemiin. Ei uskoisi, että olemme Myanmarissa syvällä Kaakkois-Aasiassa.
Saamme oman mökkimme heti käyttöömme ja istahdamme terassille kuuntelemaan luonnon ääniä. Aurinko siivilöityy oksien lävitse ja lämmittää kasvoja. Pienen lammen takana kimmeltää uima-allas, mutta siellä ei vielä ole ketään.
Tutkimme hotellin tiluksia. Alue on suuri, joten majoittujat levittäytyvät laajalle alueelle, mikä takaa rauhan. Muihin vieraisiin ei törmää tämän tästä. Alue on täynnä erilaisia kasveja, ja niiden varjostamilla kävelypoluilla on mukava kuljeskella. Puusiltojen vieressä levittäytyy muun muassa lootuksia. Meidän majoituksemme ei ole hotellin prameimpia, sillä alueella on myös upeita yksityisvilloja, mutta olemme varsin tyytyväisiä omaan tilavaan huoneeseemme (keskihinta 101 euroa/yö, joulukuu 2019).
Päivät Inlejärvellä ovat ihanan rauhallisia. Käymme veneretkellä järvellä ja iltaisin nautimme oleilusta hotellialueella. Inlejärvellä liikkuminen tapahtuu pääasiassa veneillä ja joka paikkaan on pitkä matka. Hehon lentokentältä tullessamme näemme muutakin ympäristöä kuin järvimaisemia ja toteamme, että meille tuottaa täällä eniten iloa nimenomaan järvellä oleilu, joten keskitymme siihen. Pois lähtiessämme notkumme muutaman tunnin Nyaung Shwen kaupungissa yöbussia odottaessamme ja olemme tyytyväisiä, että emme päättäneet majoittua siellä. Vaikka olisimme tehneet retkiä järvelle, Inlejärven upean tunnelman kokeminen olisi jäänyt kaupungista käsin puolitiehen.
Koska olemme Inlejärvellä vuodenvaihteessa, pääsemme nauttimaan myös hotellin järjestämästä uudenvuodenjuhlasta. Juhlassa esiintyy paikallisia nuoria, joista erityisesti taitava nuori tulitaiteilija jää mieleen. Juhlan ajaksi terassille on tuotu tynnyreitä, joihin sytytetään tuli. Iltaisin on niin viileää, että tulille on todella tarvetta: eräänäkin aamuna kännykkä kertoo lämpötilan laskeneen yön aikana peräti kahdeksaan asteeseen! Parveilemme juhlassa tulitynnyrien välissä muiden ihmisten seassa ja napostelemme cocktailpaloja drinkit kädessä. Uudenvuoden voisi viettää kehnomminkin. Illan kruunaa ilotulitus, joka ei suomalaisittain tarkasteltuna ole turvallisimmasta päästä, mutta mitään vahinkoja ei onneksi satu.
Inlejärven upeat auringonlaskut
Illan hämärtyessä ympäristöön tulee Inlejärvellä mukaan lämpötilan viileyden lisäksi toinenkin koti-Suomesta muistuttava asia, nimittäin hyttyset. Olemme onneksi varustautuneet hyttysmyrkyillä tikibaariin istahtaessamme, ja lisätehoja hyttysten hätistelyyn tuovat hotellin henkilökunnan sytyttämät hyttyskarkottimet. He laittavat sellaisen tulille myös mökkimme ovelle joka ilta.
Inlejärveä ympäröivät kumpuilevat kukkulat näyttävät komeilta auringon laskiessa niiden taakse. Aurinko värjää taivaan hohtavan oranssiksi ja näky on suorastaan taianomainen. Nautimme auringonlaskuspektaakkelista laiturilla joka ilta. Tikibaarin rommisour on herkullinen ja tuo auringonlaskun ihailemiseen mukavan lisän.
Inlejärvellä auringonlaskua on toki mahdollista ihailla myös veneestä käsin, mutta me emme näe tälle tarvetta, sillä hotellin laiturilla on erinomaiset oltavat. Emme myöskään ole kiinnostuneita näkemään tekemällä tehtyjä ”kalastusesityksiä” järvellä. Olen lukenut ennen matkaamme huvittavasta kalastusesityskokemuksesta Ja sitten matkaan -blogista ja todennut, että moinen esitys ei ole meitä varten. Kalastajia järvellä näkee kyllä muutenkin – niitä aitoja, siis.
Veneretkellä Inlejärvellä
Viileä tuuli puhaltaa kasvoihin ja sotkee hiukset, kun ajamme veneellä suurella järvenselällä. Kukkulat peittyvät vielä näin aamulla usvaan ja niitä hädin tuskin erottaa maisemasta. Järvellä on muitakin veneitä, mutta silti siellä on rauhallinen tunnelma. Ruuhkaa ei ole. Kalastajat ovat työssään reunemmalla, poissa vilkkaimmilta veneväyliltä.
Kuljettajamme ajaa venettä tottuneesti. Olemme sopineet hänen kanssaan tietyistä vierailukohteista päivän aikana. Ensimmäinen niistä on lootus- ja silkkikutomo. Ajamme sinne kelluvan puutarhan kautta. Tomaatteja ja muita viljelmiä on viritelty suoraan kanavaan. Inlejärvellä myös asutus on suoraan järvellä paalujen päällä. Rakennukset näyttävät erikoisilta ja kiehtovilta, vaikka on todettava, että olot eivät taloissa varmaankaan ole häävit.
Kutomossa katselemme, kun iäkäs nainen valmistaa lootuksesta lankaa. Meille kerrotaan valmistuksen eri vaiheista ja tulemme siihen tulokseen, että homma on melkoisen työlästä. Aikaa vievän prosessin tuottama lopputulos on kaunis ja päädymme ostamaan kotiin viemisiksi hienon lootuskravatin ja lootus-silkkihuivin.
Seuraavaksi käymme sepänpajalla ja sitten hopeapajalla. Hopeapaja on perheyritys kolmannessa sukupolvessa. Vanha mies näyttää meille, miten hopeaa saadaan erotettua kivestä ja kuparista, ja nuorempi työntekijä esittelee sormuksen tekemistä. Saamme myös lahjaksi akaasiapuun pähkinöitä, joita voi käyttää kotona saippuana hopeakorujen kiillottamiseen. Paikka on vaikuttava, joten ostan kannatuksen vuoksi hopeiset korvakorut. Tältä matkalta tarttuu näemmä mukaan harvinaisen paljon matkamuistoja, mutta onneksi ne kaikki ovat sellaisia, jotka tulevat oikeasti käyttöön.
Tutustumme retkellä myös paperinvalmistukseen ja tupakkakauppaan. Paperista tehdään Myanmarissa muun muassa upeita päivänvarjoja. Tupakkaliikkeessä voi maistella tuotteita. Minä passaan, mutta Hemmo polttelee aniksella maustetun savukkeen.
Viimeinen veneretkemme kohde on puinen luostari. Järvellä olisi mahdollisuus vierailla myös markkinoilla ja temppelillä, mutta tällä kertaa emme jaksa innostua niistä vaan olemme tyytyväisiä päiväretkemme saldoon tällaisenaan.
Iltapäivän puolella sumu on hälvennyt järvellä, ja järveä ympäröivät kukkulat erottuvat selkeämmin. Kalastajat ovat edelleen työssään eri puolilla Inleä, kun palaamme hotellille maireat hymyt kasvoillamme. Inlejärvi on kokonaisuudessaan vaikuttava paikka ja ihana rauhan tyyssija. Onneksi tulimme tänne. Inlejärven muistot lämmittävät mieltä pitkään.
Lue myös muut omatoimiseen Myanmarin kiertomatkaan liittyvät postaukset:
- Kiertomatka Myanmarissa: matkajärjestelyt, reitti ja kustannukset
- Myanmarin Mandalay: nähtävyyksiä ja tunnelmia
- Myanmar: jokilaivalla Mandalaystä Baganiin
- Myanmar: Baganin lumoavat temppelit
- Myanmar: suurkaupunki Yangon
Pysy matkassa mukana ja seuraa Unelmatrippiä somessa:
Kiva kuulla, että piditte paikasta. Se tuntuu jakavan kovasti mielipiteitä eikä vähiten noiden kalastajien vuoksi. 🙂 Osaatko muuten sanoa, mistä tuo tyyli johtuu? Omaan silmään näyttää nimittäin varsin epäkäytännölliseltä.
Minä en muista kuulleeni kenenkään pettyneen Inlejärveen, vaan alue on saanut todella vuolaita kehuja. Tämä oli yksi iso syy siihen, että päätimme käydä Inlellä Myanmarin-matkalla, vaikka kaikista kehuista huolimatta epäilin, olisiko paikka nyt oikeasti niin kummoinen. No, oli se ainakin meille – ehdottomasti yksi koko matkan kohokohdista. Ne tekemällä tehdyt kalastusesitykset olivat yksi juttu, jota vierastin, mutta eipä niitä ole pakko mennä katselemaan. Perinteistä kalastustyyliä näkee järvellä muutenkin. Kalastustyylin lisäksi kalastajien veneet ovat järvellä aika erikoisia, todella kapeita ja matalia.