Maailmanympärimatkalle tai ylipäätään matkoille pakkaamisesta syntyy usein keskustelua. Meiltä on kysytty monta kertaa, miten päätimme, mitä pakkaisimme mukaan kahdeksan kuukauden reissulle pallon ympäri. Melkein yhtä monta kertaa on kysytty, ottaisimmeko samat tavarat mukaan myös silloin, jos lähtisimme uudelleen vastaavalle reissulle. Minäpä kerron!
Tein ennen maailmanympärimatkalle lähtöä blogiin oman sivun mukaan lähtevistä tavaroistamme ja kirjoitin postauksen pakkaamisprosessista sekä reissuun ottamistamme rinkoista. Näin jälkikäteen on kiva arvioida, miten hyvin onnistuimme pakkaushommissamme.
Mukaan otettavat vaatteet onnistuimme valitsemaan melko nappiin. Jouduimme kyllä tekemään matkalla jonkin verran vaatehankintoja: muutama vaatekappale yksinkertaisesti hajosi käsiin, joten ne oli pakko korvata. Helteessä paitoja myös tuli vaihdettua usein, joten niiden määrää vähän kasvatimme. Meillä oli mukana vaatetta sen verran, että pyykkiä tarvitsi pestä kerran viikossa.
Jouduimme tekemään vaatehankintoja myös siksi, että sää oli niin hyytävä. Niinpä nyt vähän naurattaa pakkaamisesta kertovan postaukseni tämä kohta: ”Me emme tarvitse toppatakkeja, sillä pysyttelemme suhteellisen lämpimällä vyöhykkeellä koko matkan ajan.” Australiassa, Uudessa-Seelannissa ja erityisesti New Yorkissa toppatakkia oli kyllä vähän ikävä. Jouduin ostamaan Uudessa-Seelannissa sormikkaat, koska en kyennyt muuten olemaan auringon laskettua lainkaan ulkona. Nykissä piti hankkia paljonkin vaatetta, koska oli vielä kylmempää. Onneksi niitä hankintoja ei tarvinnut raahata enää kauaa mukana, sillä New York oli reissumme viimeinen matkakohde.
Mitä tekisin toisin?
Mukaan otettavien tavaroiden valinta sujui myös kohtalaisen hyvin, mutta muutaman viilauksen tekisin, jos olisin lähdössä nyt uudelleen reissuun. Mukaan ottamani matkahiustenkuivaaja ei lähtisi nyt ollenkaan messiiin, sillä hiukset kyllä kuivuvat ihan itsestäänkin. Lähetin kuivaajan lopulta kotiin Australiasta, kun postitimme Suomeen paketillisen tavaraa. En ole käyttänyt hiustenkuivaajaa matkan jälkeenkään.
Snorkkelit ja maskit kulkivat mukanamme ja niitä myös käytimme, mutta olisimme luultavasti voineet myös vuokrata snorklauskamat niinä harvoina kertoina, kun lopulta kävimme snorklaamassa. Snorklailut jäivät sekä Thaimaassa että Väli-Amerikassa väliin sairastamisen ja säiden takia. Tykkään kuitenkin enemmän käyttää omia kamojani kuin lainakamoja, joten ottaisin varmaankin snorklausvehkeet mukaan myös uudelle reissulle.
Jonkinlaiseksi turhakkeeksi sen sijaan osoittautui pieni suomi-espanja-suomi -sanakirja, koska pärjäsimme ilmankin.
Ehdottoman hyödyllisiä tavaroita olivat USB-varavirtalähde, puhallettavat lentotyynyt ja otsalamput. Hongkongista ostimme auton tupakansytyttimeen laitettavan USB-jakajan ja muistikortinlukijan, ja nämä molemmat olivat ihan ykkösostoksia. USB-jakajaa käytimme tietenkin Australiassa ja Uudessa-Seelannissa vuokraamissamme autoissa.
Rinkat olivat loistovalinta
Olimme testanneet rinkkoja – ja ylipäätään rinkkojen kanssa reissaamista – yhden kesälomareissun verran ennen kahdeksan kuukauden mittaista matkaa maailman ympäri. Molemmat rinkat osoittautuivat toiveidemme mukaisiksi: ne oli helppo pakata, helppo sulkea ja helppo kuljettaa lentokoneessa.
Minun rinkkani painoi Suomesta lähtiessä noin kymmenen kiloa, Hemmon noin 14 kiloa. Palatessa minun rinkkani paino oli noussut noin 14 kiloon (paluumatkalla rinkkaan kuuluva päiväreppu oli kiinni rinkassa ja käsimatkatavarani kulkivat New Yorkista ostamassani uudessa repussa) ja Hemmon rinkan paino noin 17 kiloon.
Pakkaamista helpottivat Clas Ohlsonilta hankkimamme tyhjiöpakkaukset. Ne auttoivat vaatteiden pieneen tilaan litistämisessä ja suojasivat vaatteita kosteudelta ja hajuilta. Kaikissa maailmanympärimatkamme majapaikoissa ei ollut mitenkään raikas tuoksu, joten tyhjiöpakkauksista oli oikeasti tässäkin mielessä hyötyä. Suosittelen lämpimästi!
Lentojen ja bussimatkojen ajaksi laitoimme rinkat cargobageihin, jotta ne säilyisivät hyvinä, ja rinkat ovatkin tosi hyvässä kunnossa ja kahdeksan kuukauden reissaamisen jälkeen edelleen suhteellisen puhtaita. Molempien rinkkojen kantohihnat saa laitettua suojaan rinkan sisään, joten cargobagit olivat meillä vain ylimääräisenä varotoimena ja suojana. Hemmon rinkan Meru-cargobagia ei oikein voi suositella kellekään, sillä vaikka se suojaa toki rinkkaa hyvin, se on olemukseltaan jätesäkkimäinen: siinä ei ole mitään, mistä saisi otteen. Ospreyn eli minun rinkkani cargobag sen sijaan on ihan toimiva.
Kuinka paljon te muut pakkaatte tavaraa mukaan matkoille? Millaisten laukkujen kanssa tykkäätte reissata?
Lue myös:
- Kantamukset – meidän rinkkamme maailmanympärimatkalle
- Maailmanympärimatka: rinkkojen sisältö
- Pakkauslista maailmanympärimatkalla
Pysy matkassa mukana ja seuraa Unelmatrippiä somessa:
Hauska lukea, että joku muukin on todennut niskatyynyt ja otsalampun hyödyllisiksi 🙂 Itse taas käytin sit pirun pientä hiustenkuivaajaa lähes jokapäivä, joten sen pakkaisin edelleen mukaan vaikka vähän turhake onkin. Vaatteista olisin voinut lähetellä puolet kotiin. Aika vähällä ryysymäärällä sitä selviää. Nuo rinkkojen suojapussit ovat kyllä olleet yksi parhaista hankinnoistamme ja sitä ei todellakaan osattu odottaa. Säkit on neljässä vuodessa menneet aika hurjaan kuntoon, mutta rinkat on kuin uusia. Onneksi tykkäänkin rinkastani paljon, niin ei tuo kulumattomuus haittaa 😀 Minä ja Ospreyn rinkka seikkaillaan vielä monta vuotta. Niin ja onhan mulla tosiaan kulkenut matkassa ihmeellisyys nimeltä joogamatto. Sitä tuli käytettyä sen verran paljon kuitenkin, että varmaan paikkaisin seuraavallekin mukaan. Tyhjiöpakattaviin pusseihin en ole vielä investoinut, mutta muovipussiin käärin vaatteet aina kuitenkin. Siitä puheen ollen, täytyykin tästä mennä pakkaamaan. Tukholma kutsuu kukon laulun aikaan 🙂
Niskatyyny on ihan mahtava keksintö! Samoin otsalamppu. 🙂
Mulla tosiaan loppui into hiustenkuivaajan käyttöön heti ekana reissupäivänä. Vaatteita ei niin mahdottomasti tarvitse, mutta lähinnä mietin itse aina sitä, ettei tarvitsisi joka toinen päivä olla pesemässä pyykkiä. Pyykkääminen kun ei todellakaan ole mitään lempipuuhaani ja siihen kuluu aika kauan aikaakin.
Cargobagit auttavat tosiaankin rinkkojen pitämisessä hyvässä kuosissa. Veikkaan, että minunkin Ospreyni pysyy matkassa vielä todella pitkään. Se on melkein kuin uusi vieläkin! Tyhjiöpakkaukset ovat myös aivan loistavia. Ei tarvitse tuskailla ilmasta paisuvien ja rikkoutuvien muovipussien kanssa. Toki osa kamoista meilläkin oli tavallisissa muovipusseissa, esimerkiksi lenkkarit.
Hyvää reissua Tukholmaan! 🙂
Mukavia vinkkejä! Olet varmaan kertonut tämän aiemmissa postauksissa jossain, mutta kysyn nyt kuitenkin, että minkä kokoisiin rinkkoihin saitte tavaranne mahdutettua? Onko tuo sinun rinkkasi Osprey Farpoint? Oliko siihen jokin erillinen cargobag takaosan vetskarisuojan lisäksi (jos nyt on samaa mallia) vai tarkoittaako cargobag juurikin tätä? Itselläni on Osprey Farpoint ja tykkään kovasti, tosi kätevä kun saa sivuiltakin auki.
Hauska huomata kuinka erilaiset tarpeet meillä on, omalla reissullani oikeastaan ainoa tavara mitä ikävöin oli juurikin kotiin jätetty hiustenkuivaaja.
Rinkkani on siis Osprey Farpoint 55. Itse rinkka on 40-litrainen, irrotettava reppu puolestaan 15-litrainen. Hemmon rinkan tarkat mitat ovat arvoitus, sillä googlaamalla löytyy vain yksi kunnollinen sivusto Merun Guide Pack -rinkasta ja siellä olevat tiedot eivät minun ja Hemmon mielestä voi pitää paikkaansa (rinkkaan kuuluva pikkureppu ei mitenkään voi olla 16-litrainen, koska se on selvästi pienempi kuin minun reppuni…). Joka tapauksessa Hemmon rinkka on reilusti isompi kuin minun, vetää ehkä 50-60 litraa.
Ospreyn Farpointissa on tosiaan takaosassa suojakangas, jonka saa vedettyä kantohihnojen päälle suojaksi. Samanlainen löytyy Merun Guide Packistä eli siitä rinkasta, joka Hemmolla on. Meillä oli tuon suojan lisäksi erilliset cargobagit eli suojapussit, joiden sisään koko rinkka laitetaan. Rinkka pysyy siis kokonaisuudessaan suojassa pussin sisällä.
Mä en näe enää mitään syytä kanniskella hiustenkuivaajaa. 🙂 Ennen maailmanympärimatkaa käytin hiustenkuivaajaa aina, mutta heti ekasta reissupäivästä lähtien jätin sen homman kokonaan enkä ole palannut vanhoihin tapoihin myöskään nyt paluun jälkeen. Ehkä jossain erityistilanteessa mulla voi olla sille vielä käyttöä, mutta tavallisesti ei.
Ihailtavaa, että joku pystyy matkustelemaan noin pikkiriikkisellä tavaramäärällä! Mulla tuo määrä lähtisi mukaan jo ihan muutaman päivän matkalle (tietenkin vähän kohteesta riippuen). 😀 Viime vuosina pääasiallisena matkalaukkuna on toiminut 100-litrainen nk. basecamp-kassi (vahvasta muovitetusta kankaasta valmisesttu duffelilaukku), Amerikan puolelle niitä mukaan tietenkin kaksin kappalein. Lentoyhtiöiden maksimikilomäärät tulee joka kerta täyteen, ellei ylikin (liikakiloista en sentään suostu maksamaan). Lisäksi käsimatkatavarana 35-litrainen pikkurinkka, "käsilaukku" (arviolta 15-litrainen) sekä jättikokoinen kameralaukku (minne saa ahdettua kameran lisäksi yhtä sun muuta). Ehdoton ennätykseni ilman lisämaksuja oli Sapporo-Tokio-Helsinki -väli kymmenisen vuotta sitten: rahtasin mukanani 60kg kampetta! Niistä noin puolet käsimatkatavaroina… Mukana oli tosin mm. 3 soitinta, ja olin tunkenut soitinkoteloihin itse soittimen lisäksi mm. nuudeleita (meni näppärästi klarinetin putken sisään), maustepussukoita ja sukkia. Viimeisenä päivänä lahjaksi saadut kimonot painoivat kuin synti, mutta mukaanhan ne oli otettava. Että näin. Minulta ei siis liikene vinkkejä kevyeen pakkaamiseen! (Tosin nk. reppureissuilla ja maailmanympärysmatkoilla en olekaan käynyt…)
Taidat olla kyllä ihan ensimmäisiä ihmisiä, jotka pitävät meidän mukanamme kulkenutta tavaramäärää pienenä. 😀
Mulla eivät ole koskaan tulleet kilot täyteen reissatessa, ihan sama oliko mukana matkalaukku tai mikä tahansa kassi. Yleensä meillä on tavallisilla viikon tai parin lomareissuilla ollut Hemmon kanssa yhteinen matkalaukku ja sen paino on jäänyt tavallisesti noin 15 kiloon. Tietysti automatkoilla Euroopassa on ollut enemmän tavaraa, kun mukana on ollut teltta ja kaikki retkikamat, mutta lentomatkoilla on ollut tuollainen yksi matkalaukku meille kahdelle.
Ns. reppureissulla tavaran määrää kannattaa tietenkin vakavissaan pohtia, sillä jokainen gramma alkaa pidemmän päälle tympäistä, kun sitä joutuu kantamaan ihan itse koko ajan paikasta A paikkaan B. Pyrin aina muutenkin kuin pelkästään tuolla maailmanympärimatkalla liikkumaan julkisilla kulkuneuvoilla, joten hervottoman tavaramäärän roudaaminen ei siinäkään mielessä houkuta. En oikein edes keksi, mitä kaikkea voisin ottaa mukaan, jotta saisin kasaan vaikkapa 30 kilon verran matkatavaraa. 😀 Pakkaustyylejä on yhtä monia kuin matkaajiakin! 😀 Kuinka monta vaatekertaa sinulla on yleensä mukana? Luulen, että varaudut kaikenlaisiin tilanteisiin aika paljon kattavammin kuin minä. Meitsi vetää yleensä samoilla tennareilla aamusta iltaan ja säällä kuin säällä. 🙂
Perusperiaate: Less-is-more, eli mahdollsimman vähän tavaraa mukaan. Aiemmin tuli "raahattua" liikaa tavaroita mukana, mutta nykyisin viikon matkalle otetaan oikeastaan käsimatkatavarat (reppu tai pienehkö lentolaukku). Kerran jouduin Japanissa todella kovaa tarkistukseen, kun isossa matkalaukussa (viikon matka) oli vain hieman tavaraa – matkalaukku panoi 5kg ja tavarat sen sisällä 5kg. Koettivat tutkia että olenko kätkenyt jotain laukkuun ja muutenkin kyselivtä että miksi matkassa lähes tyhjällä laukulla. Kylmän kelin kohtaisiin mukana on sitten hieman enemmän tavaraa.
Bloggissani on artikkeli mitä otin mukaan kolme kuukauden reissulle viime talvena:
http://reissujani.blogspot.fi/2014/11/matkatavarat-pakkaamisen-siedetty-keveys.html
Tuossa määrässä oli hieman ylimääräistä – mm. yksillä shortseilla pärjäsin, ja pitkähihainen paita ja fleecepusero oli ihan turhia, kuten myös yhdet kengät olisi voinut jättää pois.
Aikamoista, että vähillä matkatavaroilla matkustamista pidetään nykyään epäilyttävänä!
Harvemmin enää tulee pakattua mukaan ainakaan paljoa mitään turhaa, kun on niin moneen otteeseen vuosien varrella tullut laukun sisältöä arvioitua. Ärsyttää, jos roudailee tarpeettomia tavaroita tai vaatteita ympäri maailmaa. Peruskamat on kuitenkin oltava ja sen verran vaatteita, ettei tarvitse joka toinen päivä olla pesemässä pyykkiä. Säätiloihin varautumisen takia tietty joskus tulee otettua mukaan jotain, mitä ei sitten lopulta tarvitsekaan, mutta säistä ei voi etukäteen tietää.
Ja vihdoinkin pääsen kommentoimaan tätä postausta myös 🙂 Tämän tullessa ulos oli aika telepaattinen yhteys, sillä käsittelin omaa maailmanympärimatkan pakkaamisvideota juuri samaan aikaan.
Meidän oma reissu (ja tietysti kaikki aikaisemmatkin) osoitti taas vain sen, etät kuinka vähällä sitä oikeasti pärjää. Myöskään minulla ei kulje hiustenkuivaaja mukana, mutta ehkäpä yllärinä, kiharrin. Niskatyyny oli sellainen harmitus jota en saanut mukaani, mutta kulkee yleensä kyllä mukana. Noi tyhjiöpakkaukset jäi meiltä kokonaan käyttämättä vaikka alkuun niihin pakattiinkin romppeet. Jostain syystä ei ollut yhtään meidän juttu.
Kiva postaus ja varmasti monelle tarpeellinen!
Heh, hauska sattuma!
Kyllä sitä aika vähällä pärjäisi, mutta pyykkäämistä joutuu harrastamaan sitä useammin, mitä vähemmän on vaatetta mukana. Pyykkääminen ei kuulu lempipuuhiini. 😀 Mutta tosiaan, ei mullakaan ole enää vuosiin kulkenut laukussa mitään ”jos kuitenkin ehkä voisin sattumalta tarvita tätäkin rytkyä” -vaatteita tai muutakaan ”varatavaraa”. Tai onkohan ikinä…
Niskatyyny on mulla sellaista puhallettavaa mallia ja menee tosi pieneen tilaan eikä painakaan juuri mitään. Ihan loistava.
Mä ajattelin tyhjiöpakkauksista etukäteen, että ne hajoaisivat nopeasti, mutta pitkään ne kestivät. Hemmolla pakkaus alkoi loppumatkasta vähän vuotaa, mutta mulla säilyi koko matkan ehjänä. Onhan se vaatteiden survominen niihin aika hassua rullailua, mutta meillä pakkaukset toimivat tosi hyvin ja suojasivat vaatteita kaikenlaisilta tilanteilta. 🙂