Matkantekoa kohti Tortugueron kansallispuistoa

Sateinen aamu Costa Ricassa

Jatkoimme Costa Rica -kierrostamme Monteverdestä Arenal-tulivuoren juurelle sateisissa merkeissä. Matkan ensimmäinen osuus taitettiin pakettiautolla ja juuri kun kuvittelimme, ettei tie voisi huonommaksi muuttua, se muuttui vieläkin reikäisemmäksi ja mutaisemmaksi. Matka eteni hitaasti, mutta perille päästiin tien kunnosta, sankasta sumusta ja sateesta huolimatta.

Pakettiauto vaihtui noin kolmen tunnin ajon jälkeen veneeseen, jolla tykiteltiin Arenal-järveä pitkin noin tunti. Lopuksi vaihdettiin jälleen kulkupeli autoon viimeistä puolen tunnin etappia varten. Perillä La Fortunan kylässä emme jaksaneet lähteä retkille vaan käytimme aikamme siellä ihan vain oleiluun, matkajärjestelyjen tekemiseen ja tietokoneen teknisten ongelmien kanssa taistelemiseen.

Pikkuautoilla matkustaminen on yleistä Costa Ricassa
Henkilöautoilla ja pikkubusseilla liikkuminen on yleinen matkustusmuoto Costa Ricassa. Tässä meidän ja muiden matkalaisten kulkuneuvoja pysähdyspaikalla.

Sateista matkalla Santa Elenasta Arenaliin, Costa Rica

Sateista matkalla Santa Elenasta Arenaliin, Costa Rica

Sateista matkalla Santa Elenasta Arenaliin, Costa Rica

Kahden yön jälkeen jatkoimme matkaa Tortugueron kansallispuistossa sijaitsevaan Tortugueron kylään. Odottelimme aamuvarhaisella kyytiä hotellin edessä ja juttelimme ranskalaisen matkailijan kanssa, jonka kyyti oli jo puolitoista tuntia myöhässä. Meillä alkoi hiipiä epäilys jos toinenkin mieleen siinä vaiheessa, kun omakin kyytimme oli parikymmentä minuuttia luvatusta myöhässä. Oma kyytimme onneksi saapui melkein heti sen jälkeen, kun olin pyytänyt vastaanoton miestä soittamaan kuljetusfirmaan.

Jätimme ranskalaisen turistin selvittelemään ikävää tilannettaan ja nousimme pakettiauton kyytiin. Matka Tortugueroon taittui mukavia jutustellen espanjalaisen, mutta nykyisin Bostonissa asuvan pariskunnan kanssa. Tie oli paremmassa kunnossa kuin edellisellä etapilla Monteverdestä Arenaliin. Matkan hintaan kuului lounas, jonka nautimme yhden maissa iltapäivällä La Pavonassa samalla kun odottelimme veneen lähtöä Tortugueroon.

Arenalin kylässä Costa Ricassa
Arenalin kylänraitti oli hiljainen.

Mutaisia koiria matkalla Arenalista Tortugueroon
Kohtasimme mutaisia koiria pysähdyspaikalla matkalla Arenalista Tortugueroon.

Matka kapean veneen kyydissä viidakon keskellä virtaavaa jokea pitkin oli elämys itsessään. Heti alkumatkasta veneen oikealla puolella oli krokotiili, jonka allekirjoittanut tietenkin onnistui missaamaan. Samoin onnistuin olemaan huomaamatta puussa roikkunutta hämähäkkiapinaa. Hemmo luonnollisesti näki molemmat elukat.

Vene hajosi matkalla ja sen korjaamiseen kului kuljettajalta kymmenisen minuuttia. Meitä nauratti, sillä tämä ei ollut ensimmäinen (eikä varmaan viimeinenkään) kerta, kun vene hajoaa meidän matkoillamme. Onneksi kyseessä oli moottorivika eikä esimerkiksi reikä veneen pohjassa, sillä krokotiileja ja kaimaaneja kuhisevalla joella olisi ollut aika huolestuttavaa olla uppoavan veneen kyydissä.

Veneessä matkalla Arenalista Tortugueroon
Näissä maisemissa odottelimme, että vene saataisiin taas pelikuntoon.

Saavuimme Tortugueron kylään kolmen jälkeen iltapäivällä seitsemän tunnin matkustamisen jälkeen. Satamasta oli vain muutaman sadan metrin matka Casa Marbellaan, josta olimme varanneet majoituksen. Casa Marbella löytyi sattumalta verkossa seikkaillessamme. Sinne pystyy tekemään varauksen vain olemalla yhteydessä suoraan majataloon. Paikka on suosittu, eikä meillekään löytynyt sellaista huonetta, jota alun perin pyysimme. Saimme kuitenkin paremman huoneen samaan hintaan kuin mitä alun perin pyytämämme perushuone olisi kustantanut, kun varasimme samalla myös majatalon järjestämän veneretken Tortugueron kansallispuistoon. Järjestely sopi meille enemmän kuin hyvin, sillä olisimme joka tapauksessa varanneet retken, ja nyt meidän ei tarvinnut järjestää asiaa erikseen.

Casa Marbella, Tortuguero, Costa Rica
Ilta laskeutui kauniisti Casa Marbellan laiturilla Costa Ricassa.

Casa Marbellaan päästyämme vastaanoton työntekijä kertoi heti seuraavan päivän retken aikataulun: lähtö olisi kello 5.45 aamulla. Tiedossa oli taas aikainen nousu. Huoneemme oli tilava kulmahuone joelle päin. Varusteluun kuului kolme sänkyä, oma kylppäri (luonnollisesti itsarisuihkulla varustettuna) ja tuuletin. Ilmastointia ei ollut, ja se tuntui aluksi vähän vikatikiltä, sillä oli todella kuuma. Sää kuitenkin viileni iltaisin sen verran, että saimme nukuttua. Casa Marbellassa aamiainen kuului huonehintaan, henkilökunta oli kielitaitoista ja kaikkialla oli siistiä. Majatalo oli Costa Ricassa käyttämistämme majoituksista parhaasta päästä – niitähän oli kolme hyvää ja kolme huonoa.

Auringonlasku, Casa Marbella, Tortuguero, Costa Rica

Tortuguero sijaitsee kapealla kaistaleella meren ja joen välissä. Kävimmekin heti katsomassa Karibianmerta, jonne oli joen varressa sijaitsevalta majataloltamme matkaa ehkä 50 metriä. Rantahiekka oli mustaa. Aallot olivat korkeat ja merivesi oli rannassa aivan sotkeutunutta. Hostellilla olikin varoitus, ettei meri sovellu aallokon takia uimiseen oikeastaan koskaan. Joen varteen rakennettu Tortugueron kylä on niin pieni, että sen kävelee päästä päähän hetkessä. Kävimme katselemassa kylän tarjontaa, piipahdimme matkamuistomyymälässä ja haimme kaupasta evästä hostellille. Ilta oli siinä vaiheessa jo hämärtynyt ja hyttyset olivat heränneet koloistaan. Listimme niitä huoneessa hyvän tovin ennen kuin olimme kohtalaisen varmoja, että emme tulisi yön aikana syödyiksi.

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *