Invercargill on Uuden-Seelannin eteläisin kaupunki ja siellä on noin 52 000 asukasta. Ajelimme sinne Southern Scenic Roudia idän suunnasta. Invercargillistä lähtiessämme käväisimme vielä etelämpänä näkymistään tunnetussa Bluffin niemenkärjessä. Näkymät eivät kuitenkaan valitettavasti olleet parhaat mahdolliset pilvisen sään ja sumun takia. Katselimme sen vuoksi maisemia vain parkkipaikalta emmekä lähteneet kävelemään näköalapaikalle. Matkamme jatkui Invercargillistä kohti Te Anauta.
Invercargillissä kävimme aamulla ennen Bluffin niemenkärkeen lähtöä ostoksilla retkikaupassa, sillä Kambodzasta hankitut laatuhousuni tulivat tiensä päähän yllättävän äkkiä, eikä niissä edes Uuden-Seelannin säissä tarjennut. Ei sillä, että yöpuvunhousujen näköisiä susirumia lökäreitä nyt muutenkaan kehtaisi länsimaassa jalassaan pitääkään. Edes minä.
Bluffin niemenkärkeen poikettuamme palasimme takaisin Invercargilliin ja jatkoimme Southern Scenic Routea eteenpäin. Sumu ja pilvet hälvenivät matkalla, mutta lämpötila pysyi melkein Te Anauhun asti viileänä ja tuuli kovana.
Poikkesimme matkalla Rivertonin jälkeen Cosy Nookilla, joka on kivikkoinen poukama, jossa on muutama mökki ja kalastusvene. Tuuli oli aivan järjetön. Olimme erittäin tyytyväisiä, ettei meillä ollut Uudessa-Seelannissa high-top-mallista pakettiautoa, kuten Australiassa. Henkilöauto ei vispannut tuulessa lähellekään niin pahasti kuin korkea paku.
Leirielämää Te Anaussa Uuden-Seelannin Eteläsaarella
Muutaman muun maisemapysähdyksen jälkeen saavuimme Te Anauhun ja majoituimme kahdeksi yöksi Te Anau Kiwi Holiday Park & Motelsiin, joka sijaitsi aivan keskustassa. Ostimme pizzanhimoon siedettäviltä näyttäneet pakastelätyt, jotka maistuivat todellisuudessa ihan hirveiltä.
Illalla jouduimme menemään auton luota lämmittelemään yhteistiloihin, koska ulkona ei kyennyt mitenkään istuskelemaan, vaikka päällä oli kaikki mahdolliset vaatteet. Olimme selvästi hairahtuneet aivan liian kauaksi shortsivyöhykkeeltä!
Seuraavana aamupäivänä käytimme hyvän tovin laitteidemme latailuun yhteisissä tiloissa. Henkilöautolla matkustamisessa on yksi iso miinus: kännykkää, läppäriä ja muuta elektroniikkaa voi ladata vain auton ollessa käynnissä. Matkailuauton saa kytkettyä leirintäalueella sähköverkkoon ja latailu ei ole ongelma, mutta henkilöauton kanssa saa vähän väliä olla etsimässä jostakin pistoketta, jossa saisi ladattua edes hetken aikaa virtaa laitteisiin.
Elektroniikkaa ei myöskään oikein uskalla jättää valvomatta leirintäalueiden yhteistiloihin, jottei joku pitkäkyntinen mulkero pölli niitä, joten laitteiden vieressä kykkiminen tulee äkkiä tutuksi.
Ulkoilua ja matkasuunnitelmia Te Anaussa
Päivällä oli lämmin ja kävimme pampparoimassa Te Anaun keskustassa ja rannassa. Te Anau -järven vesi oli sen lämpöistä, että vain lapset tarkenivat siinä uida. Järvi on Uuden-Seelannin toiseksi suurin.
Te Anaun keskusta on äkkiä kierretty, sillä kaupungissa asuu pysyvästi vain noin 2000 asukasta. Silti sympaattisesta kylästä löytyy ihan kivasti kaikkea, mitä turisti-ihminen voi tarvita, kuten kunnollinen ruokakauppa, vaatekauppoja ja ravintoloita.
Te Anaussa varauduimme poikkeuksellisesti seuraavaan etappiin niin hyvin, että varasimme majoituksen etukäteen. Kyseessä oli ensimmäinen kerta ikinä, kun olemme varanneet leirintäaluemajoituksen valmiiksi! Teimme tämän vain siksi, että Milford Sound, jonne olimme suunnistamassa seuraavana päivänä, on todella suosittu turistikohde. Halusimme varmistaa yöpaikkamme tuossa vuorten välissä nököttävässä pikkukylässä, jotta meidän ei tarvitsisi pahimmassa tapauksessa ajella saman päivän aikana takaisin Te Anauhun.
Ostimme myös liput Milford Soundin risteilylle, jotta varmasti pääsisimme haluamaamme paattiin. Näiden varausten lisäksi suuntasimme katsetta myös vähän pidemmälle tulevaisuuteen ja hahmottelimme matkareittiämme Cookinsaarilta eteenpäin. Tässä vaiheessa olimme jo varanneet lennot Cookinsaarilta Los Angelesiin, koska se oli ainoa järkevä lentoyhteys pois saarilta. Los Angelesista eteenpäin meillä sen sijaan ei ollut vielä suunnitelmaa, mutta nopeasti sekin alkoi hahmottua.
Reitti Invercargillistä Te Anauhun
Ajoimme vuokra-autolla Uuden-Seelannin Eteläsaaren ympäri. Tämän postauksen kohteet ja reitti näkyvät alla olevalla kartalla.
Lue myös:
- Eläinhetkien etsinnässä Southern Scenic Routella
- Silmäkarkkia matkalla Tekaposta Dunediniin
- Tähtien alla Tekapo-järvellä
Pysy matkassa mukana ja seuraa Unelmatrippiä somessa:
Kävittekö maailman eteläisimmässä Mäkkärissä Invercargillissa? 😀 olen ollut töissä maailman pohjoisimmassa sillon kun se oli vielä Rovaniemellä ja tuolla olis pakko käydä ihan sen takia. Muuten teiän reissu näyttää ihan superhyvältä ja reittisuunnitelmat mielenkiintoisilta. On tuo niin hassua miten tuuli voi heilutella autoa sillä tavalla. Islannissa meinasi bussi lennähtää vuorenrinteeltä tuosta noin vaan kun puhurit vähän koetteli..
Ei muuten käyty! Jos oltaisiin tajuttu, että siellä on sellainen, niin luultavasti oltaisiin vastattu purilaisen kutsuun. Tämä knoppitieto oli nimittäin mennyt täysin ohi meiltä molemmilta, vaikka se varmasti jossakin esitteessä lukikin. 😀 Aika hauskaa, että olet ollut töissä maailman pohjoisimmassa Mäkkärissä!
Kiva, että reissu näyttää hyvältä, sillä sitä se on todella ollutkin meille!
Korkeat autot ottavat tuulta tosi ikävästi. Onhan Suomessakin jokunen bussi kaatunut tuulen takia. Jos ostaisin joskus matkailuauton, en ostaisi ainakaan sellaista Toyota Hiacesta väkerrettyä lasikuitukattoista tekelettä, joka meillä oli Ausseissa vuokralla. Meteli ja tutina auton sisällä oli älytön, jos tuuli vähänkin enemmän.
Mä pärjäilin ilman autoa päivisin (Iirolla auto ja Iiro töissä…), kun en liikkunut oikeastaan yhtään minnekään Venice Beachilta (siitä juttua täällä, oli siisti: http://globecalledhome.fi/2014/11/rantaloma-los-angelesissa/ ). Kyllähän siellä busseja noin niinkuin teoriassa on, ja metrokin, mutta metroverkko on harva ja bussit hitaita. Kesti varmaan yli tunnin päästä Venice Beachilta LACMAan…
Jos taidemuseot kiinnostaa, niin mä voin lämpimästi suositella LACMAa. Kävin siellä itse ohjatulla kiertokävelyllä. Jos taas ei, niin Griffith Observatory auringon laskettua on todella siisti. 🙂
En ole käynyt tuolla päin NHL-pelissä, mutta muualla kyllä, ja on se aika kokemus! Liput vaan saattaa olla aika kalliita. Stubhubissa on hyvä valikoima ihmisten toisilleen myymiä lippuja.
Niin ja jotta en vallan unohtaisi: hienoja kuvia taas kerran!
Kiitos vinkeistä, linkistä ja kuvakehuista! 🙂
Taidemuseot kiinnostavat kyllä, vaikka tällä reissulla olemmekin aika hyvin onnistuneet niitä välttelemään. Katsotaan, ehditäänkö Losissa taiteenkin pariin! Griffith Observatorya on muutama muukin kehunut, ja se kuulostaa kyllä meille sopivalta paikalta – listalle siis.
Ja voi ei tuota autoasiaa. Olemme vähän miettineet, että ottaisimme auton vain yhdeksi päiväksi ja loput liikkumiset hoitaisimme julkisilla. Mutta valitettavasti vaikuttaa reittioppaankin tarkastelun perusteella tosiaan siltä, että aikaa tulee kulumaan, jos julkisilla haluaa matkustaa. Ja taas toisaalta… Losissa on kaiketi aika massiiviset ruuhkat. Meneehän sitä aikaa niissäkin. Hankalaa!
Mä suosittelen ehdottomasti ottamaan Losiin auton. Ei kannata kikkailla julkisten kanssa, ellei liiku pelkästään Hollywoodista Downtowniin tai päinvastoin. Ottakaa suoraan kentältä ja palauttakaa samaan paikkaan niin tulee halvemmaksi. Lisäkuljettajat Kaliforniassa aina ilmaisia. Losissa kannattaa ajaa kaupungin sisällä päivisin vain 10-16 välillä, sit taas 20 jälkeen kun työmatkalaiset on poissa kuvioista. Ja välttäkää aina isoja moottoriteitä. Pienempiä pitkiä teitä pitkin pääsee paljon nopeanmmin perille… GPS auttaa, mutta kannattaa säätää välttämään moottoriteitä.
Käymisen arvoisia paikkoja
– Downtown, Union Station, Olvera St., Walt Disney Concert Hall, Grand Central Market ja Bradbury Building…
– Koreatownin etniset ravintolat – ihania!
– Santa Monica & Venice – vuokratkaa pyörät ja kruisailkaa! ihana myös auringonlaskun aikaan…
– Zuma Beach Malibussa
– Griffith Observatory auringonlaskun aikaan. upea. menkää ajoissa, niin että saatte parkkipaikan! sieltä kannattaa myös haikata ylös Griffith Parkin kukkuloille, josta upeat näkymät yli kaupungin, vuorten molemmin puolin.
Ihanaa reissua! 🙂
Kiitos! Ihana tämä reissu onkin! 🙂
Pitänee harkita tuota autoa vielä uudemman kerran…
Kiva lista käymisen arvoisista paikoista ja rakennuksista! Menee tutkintaan. 🙂 Meillä on kaksi majapaikkaa, joista toinen on Venice Beachilla. Sieltä pääsee ymmärtääkseni näppärästi käymään Santa Monicaan juurikin pyörällä. Tai kai sieltä voi kävelläkin, mutta joku muukin sanoi, että pyörä on parempi. Ilmeisesti tulee muuten aika paljon tallattavaa. Koreatown kuulostaa houkuttelevalta ja voi hyvinkin olla, että seikkaillaan siellä ruuan perässä! 🙂
Heips, olettekohan te jo LA:ssa? Myöhästynköhän vinkkieni suhteen pahastikin, mutta mullakin on blogissa paljon vinkkejä LA:hin. Tässä kootusti yksi postaus, jossa listasin mun lempparit LA:sta: http://siveltimella.blogspot.com/2014/12/los-angelesin-parhaat-ig-travel-thursday.html
ja kaikki muut postaukset löytyvät tagin "Los Angeles" takaa täältä: http://siveltimella.blogspot.com/search/label/Los%20Angeles.
Ps. meillä jatkuu pien matka Uuteen Seelantiin ja vähän alkoi jänskättää seudun viileys. Mitenhän me pärjätään siellä, kun ollaan lämmitelty luitamme niin kauan täällä lämpimässä Aasiassa.
Ihanaa reissun jatkoa! 🙂
Kiitos linkistä – hyviä vinkkejä ja ihania kuvia! Alkoi jo vähän harmittaa, että olemme täällä vain viikon :), mutta jääpähän seuraaviksikin kerroiksi tekemistä! Tulimme Losiin eilen ja saimme heti kokea yhden niistä mainitsemistasi upeista auringonlaskuista.
Toivottavasti teillä käy hyvä tuuri säiden suhteen Uudessa-Seelannissa. Kannattaa ehkä varautua siihen, että Aasian jälkeen voipi olla ainakin ajoittain vähän viileät oltavat. 🙂 Öisin ainakin lämpötila laskee monesti todella paljon ja tuuli voi olla aikamoinen. Mutta ne maisemat, ah!