Yritämme tavallisesti automatkoilla pitää päivämatkat 200–300 kilometrissä, jolloin matkalla ehtii kiireettä pysähdellä syömään ja kiertelemään reitin varrella olevia kyliä ja nähtävyyksiä, mutta saapuu silti perille yöpymispaikkaan ihmisten aikaan. Joskus on kuitenkin ajanpuutteen vuoksi hurautettava vähän pidempi pätkä kerralla. Näin oli kesän automatkalla, kun meidän oli päästävä Baskimaan San Sebastiánista illaksi Andorraan. Tämä reitti osoittautui upeaksi, joten olisimme mieluusti viipyilleet siellä pidempäänkin, mutta tällä kertaa ajorupeama hurautettiin yhden päivän aikana.
Matkaa ei ollut sinänsä mitenkään mahdottomasti, vain noin 500 kilometriä. Navigaattorin ennustama ajoaika oli 7–8 tuntia, mutta todellisuudessa meillä meni pysähtelyineen matkaan melkein 11 tuntia. Voisi kuvitella, että siinä ehtisi tylsistyä moneen kertaan, mutta mitä vielä! Pamplonan ja pikkukylien kautta ajamamme reitti oli maisemiltaan niin upea ja vaihteleva, että takalistokaan ei puutunut, vaikka emme ihan joka mutkassa pysähtyneetkään. Näet ajamamme reitin kartasta, joka on alempana tässä postauksessa.
Minulta kysytään aika usein automatkailuun liittyen, että miten jaksamme istua autossa niin paljon tekemättä mitään. Juttuhan kuitenkin on niin, että kun reitti on maisemallisesti tai muuten kiinnostava, sen seuraaminen ei tunnu siltä, että emme tekisi mitään.
Mehän pysähtelemme jaloittelemaan upeissa tienvarsimaisemissa ja keittämään kahvia tai tuunaamaan välipalaa levikkeillä. Nautimme paikasta toiseen etenemisen tunteesta ja ohi vilahtelevista maisemista, kylteistä ja rakennuksista. Tavaamme tienvarsiviittoja ja mietimme, mitä niissä sanotaan. Bongaamme linnoja. Poikkeamme tekemään pieniä kävelykierroksia reitin varrella vastaan tuleviin pikkukyliin tai isompiin kaupunkeihin. Käymme tilaisuuden tullen kaupassa täydentämässä ruoka- ja juomavarastoja. Linnoja lukuun ottamatta kaikkea tätä tehtiin myös ajopätkällä San Sebastiánista Andorraan.
Istun sata kertaa mieluummin 12 tuntia autossa kuin lentokoneessa, missä pää meinaa levitä tylsyydestä ja perse puutuu penkkiin. Emme välttämättä ehdi ajoreitin varrella tutustua mihinkään paikkaan syvällisesti, mutta entä sitten? Pintaraapaisussa ei ole mitään vikaa, sillä lyhyelläkin oleskelulla saa yleensä jonkinlaisen käsityksen paikasta. Vaikka viettäisin kokonaisen viikon jokaisessa vastaan tulevassa kylässä, en silti voisi väittää tuntevani ne kuin omat taskuni. Enhän tunne Helsingistäkään lähimainkaan jokaista sopukkaa, vaikka olen asunut kaupungissa lähes puoli elämääni.
Kun pysähdymme jonnekin, huomaan usein miettiväni, haluaisinko joskus palata sinne uudelleen. San Sebastiánista Andorraa kohti ajaessamme ensimmäinen pysähdyksemme oli San Fermín -festarin yhteydessä järjestettävästä härkäjuoksusta tunnetussa Pamplonassa. Siellä mietin torin laidalla kahvilla ja tostadalla istuessamme ja pienillä kujilla kävellessämme, että kaupunki vaikuttaa tapaspaikkojensa ja vanhan keskustansa ansiosta houkuttelevalta.
En haluaisi todistaa härkäjuoksua, mutta muuten tutustuisin Pamplonaan mielelläni tarkemmin paremmalla ajalla. Muutenkin Pohjois-Espanja kiinnostaisi, sillä siellä ei ole tullut vielä pyörittyä.
Koska pohjoinen Espanja on meille uutta aluetta, olimme ensin miettineet myös Zaragozan ottamista mukaan matkaohjelmaan. Silloin olisimme ajaneet Pamplonasta sinne yöksi ja jatkaneet vasta sitten kohti Andorraa. Ajanpuutteen vuoksi jätimme Zaragozan kuitenkin pois ja päätimme ajaa Andorraan suorempaa reittiä. Yöksi oli ehdittävä Andorraan.
Ennen Pamplonaa maisemat AP15-moottoritien varrella olivat olleet tosi hienot: tie mutkitteli mäkisessä ja vihreässä maisemassa välillä korkealla ja välillä alempana, ja ajoimme usean tunnelin lävitse. Parempaa oli kuitenkin vielä edessä. Olin etukäteen ihan kujalla siitä, miten komeaa tuo seutu on.
Huomasimme tällä koko päivän ajomatkalla, että Pohjois-Espanjassa on varsin hiljaista. Olimme päivän aikana monin paikoin ainoat näköpiirissä olevat liikkujat. Jatkoimme Pamplonasta kohti Jacaa. Oikealle puolelle jäi käsittämättömän turkoosi Aragón-järvi, jonka rantatörmälle pysähdyimme ottamaan kuvia. Pysähdyspaikalla karavaanarit paistattelivat päivää retkituoleissaan ja kalat uiskentelivat kirkkaassa rantavedessä. Tien vieressä kulki Pyhän Jaakobin pyhiinvaellusreitti Camino de Santiago. Vaeltajia näkyi yllättävän paljon – tai ehkä vain kiinnitimme heihin huomiota sen takia, että muuten oli niin hiljaista.
Olisimme tietysti voineet tsekata etukäteen tarkemmin, onko reitin varrella jotain erityistä ”oikeaa” nähtävää, mutta tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun lähdimme niin sanotusti soitellen sotaan. Teimme lopullisen päätöksen ajaa tämä reitti vain pari päivää aiemmin Baskimaassa.
Kokemus on toisaalta osoittanut, että automatkalla tulee joka tapauksessa vastaan kaikenlaista kiehtovaa, vaikka mitään ei olisikaan selvittänyt etukäteen, ja usein pelkät maisematkin riittävät varsin hyvin tekemään matkasta kiinnostavan. Toki kokemus on osoittanut myös sen, että etukäteen selvittämättömät nähtävyydet jäävät hieman herkemmin tsekkaamatta matkalla, vaikka niiden kylttejä huomaisikin. Tällainen tapaus sattui tällä ajomatkalla Jacasta Campoon. Näimme kyltin Aínsa-nimisen kylän vanhasta keskustasta, mutta emme tajunneet poiketa sinne, koska se tuli vastaan niin yllättäen. Jäi arvoitukseksi, olisiko se ollut hienokin paikka.
Maisemat olivat joka tapauksessa hienot koko reitillä San Sebastiánista Andorraan. Tien vieressä kohosi osittain vihreän kasvillisuuden peitossa olevia ja osin kivisiä vuoria. Ennen Campoa kauempana näkyi lumihuippuja useaan otteeseen. Tie kulki pystysuorien kiviseinämien välissä ja mutkitteli. Pienet kapeat pikkutunnelit seurasivat toisiaan. Jos meillä olisi ollut aikaa, olisin mieluusti jäänyt yöksi esimerkiksi Bonansan tietämille, missä näimme viihtyisältä vaikuttavan leirintäalueen. Toisaalta koko pätkä oli hienoa ajaa kerralla, sillä harvoin näkee niin komeita ja niin vaihtelevia maisemia yhden ainoan päivän aikana.
Kiviseinämistä päästyämme visuaalisena viihdykkeenä toimi tien viereen ilmestynyt kirkasvetinen vuoristojoki. Pian sen jälkeen Xerallon tuntumassa kurvailimme alaspäin serpentiinitietä ihastellen samalla kauas aukeavaa maisemaa, jota koristi ruskeasävyinen pikkukylä. Andorra la Vellaan saavuimme illan hämärtyessä.
Tämä reitti San Sebastiánista Andorraan on suositeltava, kun haluat ihailla vaihtelevia maisemia rauhallisella reitillä ilman ruuhkia. Ajoimme reitin ennen kesäkuun puoliväliä kuukauden automatkamme yhteydessä ja toki on mahdollista, että johonkin aikaan vuodesta pätkällä on paljonkin väkeä. Pamplonan lisäksi reitin varrella ei kuitenkaan ole suuria kaupunkeja, mikä epäilemättä karsii liikennettä. Matkalla on mahdollista yöpyä kylissä tai viehättävissä maisemissa leirintäalueilla esimerkiksi Bonansan, Xerallon tai Baron kohdilla.
Maisemareitti San Sebastiánista Andorraan kartalla
Onko sinulla kokemusta autoilusta pohjoisessa Espanjassa?
Lue myös:
- Häikäisevä Verdonin rotko autoilijan silmin
- Telttailu leirintäalueella Euroopassa: käytännön vinkit aloittelijalle
- Automatkailu Euroopassa: 10 vinkkiä
Pysy matkassa mukana ja seuraa Unelmatrippiä somessa:
Mä oon hitusen alkanut jo pohtia ensi kevään roadtripin reittiä, ja tämä suunta on aika korkealla sillä listalla. Joten jos ei jo ensi vuonna, niin taatusti jossakin vaiheessa.
Ei huono idea laisinkaan! Me on palloteltu kesäksi Portoa ja Douron jokilaaksoa, mutta Suomesta saakka ei kyllä mitenkään järkevästi ehditä ajaa sinne saakka normiloman puitteissa. :/ Eli jos lähdetään, niin se olisi sitten varmaankin lento- ja junamatka. Mutta tämä idea ehtii meidän tapauksessa mennä vielä monta kertaa uusiksi. 😀