Hankimme New Yorkissa kätevät City Passit, koska niiden turvin saimme napsittua monta nähtävyyttä hieman edullisemmin kuin yksittäisiä pääsylippuja hankkien. Olimme New Yorkissa ensimmäistä kertaa, joten tutkittavaa riitti joka lähtöön. City Pass -lippujen turvin suunnistimme myös American Museum of Natural Historyyn.
Aamurutiiniksemme Manhattanilla Royal Park Hotelissa muodostui Hemmon lähistön 7-Elevenistä tai kaupasta noutama aamupala: take away -kahvit ja croissanteja. Tällaisella aamiaisella lähdimme liikkeelle myös sinä päivänä, kun päätimme suunnata luonnontieteelliseen museoon.
Kuten Metropolitan Museum of Artin edessä, myös luonnontieteellisen museon edessä oli rivistö erilaisia ruokakojuja. Yhdessä niistä oli myynnissä suolaisia rinkeleitä eli pretzeleitä – jes, vähän kuin pieni pala Saksaa New Yorkissa! Pitihän minun yksi rinkeli saada (etenkin kun viimeksi museokäynti jäi vähän lyhyeksi kamalan nälän takia ja nytkin aamiainen oli ollut aika säälittävä), mutta täytyy myöntää, että se maistui aika ankealta ilman luontaisesti sen seuraan kuuluvaa vehnäolutta.
City Passin lippuumme kuului museossa yksi planetaarionäytös. Ennen planetaariota ehdimme kiertää North American Mammals -hallin, mutta emme muuta. Jo tuo halli sai kuitenkin entistäkin enemmän aikaan sellaisen fiiliksen, että USA:ssa täytyy ehdottomasti päästä joskus kiertelemään luonnonpuistoihin.
Valitsemamme planetaarioesitys Dark Universe ei ollut niin vaikuttava kuin Los Angelesissa Griffith Observatoryssä katsomamme esitys ja lisäksi keskittymistä häiritsivät meluavat ja kännyköitään räpelöivät koululaiset, joita oli paikalla iso lössi. Onneksi näytös kuului lipun hintaan, koska muuten olisi saattanut hieman harmittaa.
Muuten luonnontieteellisessä museossa käynti oli niin hyvä, että menisimme mielellämme sinne joskus uudelleen. Museo oli kokonaisuudessaan todella mielenkiintoinen ja vitriinit ynnä muut näytteilleasettelut olivat hienosti toteutettuja. Monenlaisten eläinten lisäksi mieleeni jäivät dinosaurusten valtavat luut, sairauksiin keskittyvä Countdown to zero -näyttely ja kädellisiin keskittyvä halli. Kiersimme lähes kaikki nurkat museon neljästä kerroksesta ja lähdimme pois vasta myöhään iltapäivällä.
Klassisessa dinerissa
Siirryttyämme Brooklynistä asustelemaan Manhattanille huomasimme pian, että aivan uuden hotellimme lähistöllä 95th Streetillä sijaitsee Manhattan Diner -niminen ruokapaikka. Ihastuimme kyseiseen ravintolaan sen verran kovasti, että kävimme siellä useaan otteeseen viikon aikana. Sinne suuntasimme myös museokäynnin jälkeen.
Mitään kovin ihmeellistä tuossa ruokapaikassa ei sinänsä ole – se on vain meidän makuumme juuri sopivan simppeli ja rento paikka, jossa on hyvän kokoiset annokset kohtuulliseen hintaan ja ystävällinen palvelu. Ja tietysti looseja, kuten dinereiden sisustukseen yleensä taitaa kuulua.
Museopäivänä tilaamani salaatti oli niin iso, että en jaksanut syödä sitä kokonaan, joten ei ollut toivoakaan saada ahdettua kitusiin vielä suunnitelmissa ollutta jälkkäriä eli pirtelöä. Hemmo jaksoi vielä puolikkaan kanan jälkeen tempaista sellaisenkin. Pirtelön hinta oli vielä kovempi kuin Pulp Fictionin legendaarisessa kohtauksessa – 5,5 taalaa – joten onneksi se oli hyvää. Toisella käynnillä totesimme myös dinerin juustokakun olevan herkkua. Kakkupala oli aivan jäätävän kokoinen tiiliskivi.
Syönnin jälkeen kävimme hotellilla tutkailemassa nopeasti City Passiin kuuluvaa risteilyä ja lähdimme sitten Amsterdam Avenuelle pesulaan hoitelemaan koneellisen pyykkiä puhtaaksi. Pienoinen pudotus luonnontieteellisen museon universumia käsittelevästä planetaarionäytöksestä arkisten asioiden pariin, mutta tällaisella pitkällä reissulla arkiset jutut ovat koko ajan läsnä aivan eri tavalla kuin normaalilla (lyhyellä) lomamatkalla.
Onko joku muu käynyt American Museum of Natural Historyssä? Oliko mieleen?
Lue myös:
- New York: High Line ja kauppahalleja
- Ellis Island – uppoudu Yhdysvaltojen siirtolaishistoriaan
- Vappuaatto New Yorkissa
- Löytöjä ja puistohengailua New Yorkissa
Pysy matkassa mukana ja seuraa Unelmatrippiä somessa:
Palautti mieleen oman reissun toukokuussa. Muutamia tunteja tuli vietettyä kyseisessä mielenkiintoisessa museossa. Meidät sinne alun alkaen houkutti leffa Nightmare in Museum. Viikonloppuna museoon oli aikamoiset jonot ja siirsimme käyntimme viikolle. Viikonloppuna oli myös hassua, että metrot eivät pysähtyneet lähiasemalla, viikolla kylläkin.
En tiennytkään tuota metroasiaa! Me emme onneksi joutuneet jonottamaan tuonne yhtään, vaikka oli siellä aika paljon väkeä. Mekin olimme tuolla juurikin toukokuussa – nythän olemme olleet Suomessa jo kohta kaksi kuukautta. Aika rientää ja blogi laahaa jäljessä, mutta minkäs teet. 🙂