Los Angeles – kohde, jonne meidän ei pitänyt mennä

Koreatown, Los Angeles, USA

Olin nuorempana hyvinkin kiinnostunut amerikkalaisesta viihdekulttuurista, mutta sittemmin oikea elämä vei tilaa elokuvien ja sarjojen intohimoiselta seuraamiselta ja kiinnostus Jenkkilää kohtaan hälveni. Parin viime vuoden aikana USA-kuume on alkanut nostaa uudelleen päätään. Viihdekulttuurin sijaan (tai rinnalla?) eeppiset roadtripit, aina hereillä olevat suurkaupungit ja mielettömät luontokohteet ovat alkaneet houkuttaa. Ennen tätä maailmanympärimatkaa en ollut kuitenkaan käynyt Yhdysvalloissa kertaakaan. Hemmo oli käynyt siellä vain lyhyen työmatkan verran. Meidän ei pitänyt mennä Jenkkeihin nytkään. Ajattelimme, että Yhdysvaltoihin pääsee loppujen lopuksi matkustamaan niin helposti, että jätämme sen tällä reissulla väliin. Toisin kävi.

Päädyimme Cookinsaarten Rarotongalle vähän hätäisesti siinä mielessä, että emme olleet ehtineet selvittää Rarotongan lentoja varatessamme matkaamme palmusaarelta eteenpäin. Jatkosuunnitelmia tehdessämme pystyimme vain toteamaan, että lennot Tyynenmeren saarten välillä kaikkine järjestelyineen olivat meille aivan liian kalliita.

Alun perin olimme ajatelleet käydä muutamalla paratiisisaarella ja harkitsimme Rarotongan lisäksi esimerkiksi Fidziä, Samoaa ja Havaijia. Rarotongalta ei kuitenkaan päässyt noihin kohteisiin eikä oikeastaan minnekään muuallekaan suoraan (monet lennot koukkasivat Uuden-Seelannin kautta, mikä tuntui meistä järjettömältä ajan ja polttoaineen tuhlaukselta), tai jos pääsi, lennot olivat lottovoittajabudjetilla matkaavia varten. Lopulta päädyimme halvimpaan välilaskuttomaan vaihtoehtoon pois Rarolta ja lensimme Los Angelesiin.

Palmuja, Los Angeles, Kalifornia, USA

Jo ennen Rarotongalle menoa aloimme innostua tulevasta Los Angeles -visiitistä ennakoitua vahvemmin, ja koska kyse oli Losista, viihdekulttuurilla oli innostumisessa osansa. Rarotongalla emme voineet fiilistellä tulevaa Jenkkiviikkoamme tavalliseen tapaan eli netistä tietoa kahlaten, koska netin käyttäminen Cookinsaarilla on niin tajuttoman kallista. Fiilistelimme kuitenkin uima-altaan reunalla maatessamme Losia puhtaiden mielikuvien sekä niiden tietojen ja ideoiden varassa, joita olimme kaivelleet esiin ennen Rarotongalle menoa. Rarolta lähtiessämme olimme vain tyytyväisiä, että tiedossa ei ollut toista viikkoa mopolla huristelua, auringossa löhöämistä ja nettipimentoa. Meillä oli jo ikävä kaupunkiin ja sivistyksen pariin.

Laskeuduimme LAX:lle hyvin sujuneen yölennon jälkeen ja olimme heti aivan täpinöissämme – jee, olemme Losissa, Amerikassa! Mieleen tulvivat kaikenlaiset elokuvista tutut jutut alkaen ensimmäisestä Die Hard -elokuvasta, jossa John McClane saapuu samaiselle kentälle ja pistää vähän ajan päästä ranttaliksi pilvenpiirtäjässä. (Jos et tiedä, mistä puhun, olet missannut paljon.)

Maahantulomuodollisuudet sujuivat hetkessä. Niistä päästyämme kirjauduimme aivan ensimmäiseksi lentokentän ilmaiseen wifiin, ja surffaillessa hurahtikin äkkiä tunti. Haimme turisti-infosta Losin kartan ja kysyin samalla virkailijalta hanaveden juomakelpoisuudesta. Yllättävän pitkä ja monipolvinen vastaus alkoi pitkän hiljaisuuden jälkeen toteamuksella: ”Hyvä kysymys.” Päätimme pitäytyä varmuuden vuoksi pullovedessä. Turisti-infon virkailija oli aasialaistaustainen ja äänsi englantia sen mukaisesti, ja monet lentokentän työntekijöistä keskustelivat keskenään espanjaksi. Hyvin nopeasti tuli selväksi, että Losissa amerikkalainen kulttuurien sulatusuuni on näkyvästi läsnä joka paikassa.

Hollywood Western -metrokyltti, Los Angeles, Kalifornia, USA

Dizzy Gillespien tähti, Los Angeles, Kalifornia, USA

Hyppäsimme rinkkoinemme ilmaiseen G-bussiin, jonka kyydissä huristelimme vihreän metrolinjan asemalle nimeltä Aviation LAX. Sieltä jatkoimme metrolla Crenshawiin. Metromatkaa varten ostimme aseman automaatista TAP-kortit, joihin latasimme kympit matkustusrahaa. Crenshaw’ssa vaihdoimme vielä bussiin kohti pohjoista ja nousimme kyydistä Western Avenuen ja Beverlyn pysäkillä, joka oli ihan lähellä hostelliamme StayON Beverlyä.

Matka kentältä hostellille saattaa näin kirjoitettuna kuulostaa monimutkaiselta, mutta se sujui tosielämässä ihan kätevästi ja näimme samalla kaupungin maisemia. Olimme ainoat valkonaamat bussissa, mutta samalla tavalla olimme ainoat valkonaamat monissa kohteissa myös Aasiassa kierrellessämme, joten siinä ei ollut mitään uutta tai ihmeellistä. Majapaikkaamme saavuttuamme näimme pihalta ensimmäisen vilauksen kaukana siintävästä Hollywood-kyltistä.

StayON Beverly, Koreatown, Los Angeles, Kalifornia, USA

Majoitus Los Angelesin Koreatownissa

Koreatownissa sijaitseva StayON Beverly toimii Omenahotellin tapaan. Rarotongan-viikkomme aikana olin saanut sähköpostiini ovikoodit, joilla pääsimme sisään. Hostellissa ei siis ole vastaanottoa ja ainoa henkilökunta, johon siellä todennäköisesti törmää, koostuu siivoojista.

Hostellin tilat ovat melko varmasti toimineet aiemmin toimistotiloina, mutta ne on muutettu majoituskäyttöön mielestäni onnistuneesti. StayON Beverly on yksi siisteimmistä hostelleista, ellei siistein, jossa olemme tähän mennessä yöpyneet. Se on rauhallinen ja ei-kulahtanut majapaikka hyvien yhteyksien päässä esimerkiksi Paramount Studiosilta, Hollywoodista ja Downtownista.

Yhteisiä kylpyhuoneita on hostellissa kolme, ja ne on laatoitettu beigesävyisillä kivilaatoilla tyylikkäiksi. Saniteettitilat toivat meille mieleen modernin Espanjan. Jokaisessa huoneessa on sängyn lisäksi kirjoituspöytä, kassakaappi, televisio ja jääkaappi. Siivooja toi joka päivä meille pari pulloa vettä, ja saapuessamme tervehdyksenä oli pussi mikropopkornia. Kahvia ja teetä saimme käytävän minikeittiöstä itsepalveluna. Yö hostellissa maksoi 74 taalaa (noin 66 euroa). Kuulostaa ehkä kalliilta, mutta se oli Losin majapaikkojen hintatasoon suhteutettuna ja etenkin hinta-laatusuhteella mitattuna hyvä diili.

Nälkä ajoi meidät saman tien katsastamaan lähitienoiden ravintolatarjontaa. Toisin sanoen ryntäsimme raivonälän saattelemina sisään ensimmäiseen paikkaan, joka vastaan tuli, ja se sattui olemaan kotimaastakin tuttu Subway. Huomasimme, että USA:ssa Subwayssä on huomattavasti paremmat valikoimat kuin Suomen liikkeissä. Tilasimme patongin kylkeen pienet juomat ja saimme ensimmäiset naurut teemalla ”Amerikassa kaikki on suurta”. Pienen juoman tilavuus oli yli puoli litraa!

Samalla reissulla kävimme seikkailemassa Subia vastapäätä sijainneessa HK market LA -nimisessä kaupassa, joka osoittautui aasialaiseksi ruokakaupaksi. Esimerkiksi leipää emme sieltä löytäneet, mutta saimme kuitenkin ostettua hostellille hedelmiä ja juotavaa. Olimme yölennon jäljiltä aika koomassa, joten emme lähteneet hostellille päästyämme kiertelemään sen lähitienoita kauemmas. Hostellilla elpyessämme saimme valmisteltua seuraavien päivien ohjelmaa ja valikoitua kaikista kivoista vaihtoehdoista ne, jotka halusimme tällä ensimmäisellä Losin-vierailullamme kokea. Niistä on luvassa juttua seuraavissa postauksissa!

Pysy matkassa mukana ja seuraa blogia Facebookissa ja Instagramissa.


Lue myös:
Tähtien havinaa Los Angelesissa
Hollywood Hillseillä ja Griffith Parkissa
Elokuvastudioilla: Paramount Pictures ja Warner Brothers

4 vastausta artikkeliin “Los Angeles – kohde, jonne meidän ei pitänyt mennä”

  1. Kommentoin äsken pitkälti, mutta se kommentti vissiin hävisi johonkin… Summa summarum: jenkkikuume täälläkin ja jäämme odottelemaan Losi-postauksia!

    1. No voi harmi! Ei sitä kommenttia ainakaan näy missään, eli bittiavaruus varmaan söi sen. Joka tapauksessa: me saatiin älytön Jenkkikuume aikaiseksi ihan varkain, jännää. 😀 Loppumatkasta ollaan onneksi menossa Nykiin, joten päästään vielä takaisin Jenkkeihin.

  2. Mulla on aina Euroopan ja USAn välillä reissatessa ongelmana muistaa tuo, että kun kysellään juoman suuruutta, niin Euroopassa haluan ison ja USAssa pienen. Ne on kuitenkin saman kokoisia, ja USAssa vielä kaiken lisäksi yleensä on free refills.

    Hanavesi olisi ollut juotavaa. 🙂 Kaikkialla Jenkeissä on, jos on turisti. Asukkaiden joillain alueilla kannattaa suodattaa, koska raskasmetalleja yms saattaa hanavedesä olla liikaa pitkäaikaiseen käyttöön. Tosi moni tämän takia päätyy juomaan pullovettä kotonakin, mikä on musta kauheeta muovin tuhlausta, mutta minkäs teet kun ne pullot maksaa jotain $3 / 24 kpl…

    1. Onneksi ei tullut tilattua sitä isoa juomaa! Järkyttävä ämpäri. 🙂 Ei siinä mitään lisätäyttöjä tarvita. 🙂

      Lentokentän virkailija sanoi, että jos majapaikalla ei ole suodatinta niin ei ehkä kannata juoda ja laverteli pitkät tovit kaikenlaista. Lopulta tosiaan päädyttiin juomaan niitä pullovesiä se, mitä nyt vettä juotiin. Hyvä tietää, että hanavettäkin olisi voinut juoda. Ei tullut googlattua asiaa, koska hostelli toimitti vettä joka päivä, vaikka edelliset pullot olisivat olleet juomatta pöydällä.

      Ja kyllä, onhan se ihan kamalaa muovin tuhlausta, jos muovipullot ovat jokapäiväisessä käytössä. Etenkin, jos pulloja ei kierrätetä. Aika monessa maassa taitaa olla sama tilanne.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.