Lököilyä Hoi Anissa

Artikkelikuva - Hoi Anin katunäkymää

Vietnamin Hoi Anissa aamut alkoivat kukonlauluun heräämisellä. Hotellin aamiaisella sai valita haluamansa aamupalan muutamasta eri vaihtoehdosta. Päädyimme melkein joka kerta samaan hyväksi havaittuun munakkaaseen. Vanhassakaupungissa oli nättiä, mutta etenkin iltaisin siellä liikkuminen oli tuskaista myyjien jatkuvan huutelun vuoksi. ”You buy, sir! T-shirt, sir! Madam, you buy something!” 

Ravintoloissa istuskelu oli mukavampaa kuin kaduilla käveleminen, mutta osa myyjistä tuli sumeilematta myös ravintoloihin tyrkyttämään myyntiartikkeleitaan kesken aterioinnin. Ymmärtäähän sen, että myyntimiehen ja -naisen täytyy saada rahaa. Liiallinen tuputtaminen alkaa silti jossain vaiheessa ärsyttää. Räätäliliikkeiden mekot ja puvut näyttivät upeilta, mutta valitettavasti rinkoissamme ei ole juhlapukujen mentäviä aukkoja, joten upeudet jäivät tilaamatta. Ehkä jonain päivänä.

Liikkuva katukeittiö Hoi Anin kaduilla

Hoi Anissa olisi voinut käydä jokiristeilyllä

Paikalliset ravintolat olivat edullisia ja ruuat pääosin oikein hyviä. Maistelimme esimerkiksi vietnamilaista pannukakkua (riisipannukakku, johon oli leivottu katkarapuja ja kanaa), Vietnamissa suosittuja täytettyjä patonkeja ja pho-keittoa. Paikallinen fresh beer oli naurettavan edullista, yleensä noin 3000–5000 dongia eli parikymmentä senttiä lasilta, joten sitä tuli ruokajuomana maisteltua lasi jos toinenkin. Nautimme myös vietnamilaisesta kahvista, vaikka se olikin makeaa. Ravintoloissa oli usein kielitaitoista henkilökuntaa ja listat olivat saatavilla englanniksi.

Elintarvikekaupoissa huomasimme heti hintapyynnöistä pelin hengen ja tingimme oluen ja muiden juomien hintoja alaspäin. Turisteja oli koko kylä täynnä, vaikka vielä oli matalan sesongin aika. Hoi Aniin tehdään pakettimatkoja Suomestakin.

Paikallinen mummo ja hieno heijastus lammikossa

Ensimmäisinä päivinä suunnitelmamme uima-altaalla löhöämisestä näyttivät menevän mönkään ja ehdimme jo melkein huolestua. Heti kun pääsimme saapumispäivänämme altaalle, alkoi ripotella vettä. Pieni sadekuuro muuttui nopeasti mielettömäksi kaatosateeksi, jolloin näimme parhaaksi nousta altaasta ja vetäytyä takaisin ilmastoidun hotellihuoneemme suojaan surffaamaan netissä. Välillä istuskelimme hotellin respassa läppärin kanssa hoitamassa asioita ja pitämässä sadetta, joka jatkui enemmän tai vähemmän yhtäjaksoisena pitkälle seuraavaan päivään.

Hemmo pyöräilemässä Hoi Anissa

Kun enimmät sateet väistyivät, tilalle tuli entistäkin paahtavampi ja kostea kuumuus. Se laittoi hien virtaamaan, vaikka olisimme vain istuneet paikoillamme. Mutta emmehän me istuneet, vaan lainasimme hotellilta polkupyörät ja lähdimme ajelemaan noin viiden kilometrin päähän rannalle. Biitsiä katselimme lopulta vain tieltä, sillä aallot olivat massiiviset.

Pyöräretki oli sikäli rento, että hotellin kämäisillä munamankeleilla ei kovin kummoista vauhtia voinut ajella. Sitkuttelimme matkan rentoon hipsterityyliin puolelta toiselle keinuen ja maisemia ihastellen. Kuumuus oli läkähdyttävä, joten pysähdyimme matkalla pari kertaa viilentäville juomille. Pääsimme uima-altaallekin. Lämpötila oli tuolloin 30 astetta, sääsovelluksen mukaan ”tuntuu kuin 37 astetta”. Jep, niin tuntui. Uima-allas viilensi mukavasti.

Hoi An oli virkistävä lepohetki hektisen Hanoin jälkeen. En ehkä silti lähtisi Hoi Aniin kahden viikon lomalle, mutta neljän yön mittainen vierailu oli meistä ihan passeli.

Pysy matkassa mukana ja seuraa blogia Facebookissa ja Instagramissa.


Lue myös:
Vietnamilaisessa yöjunassa
Hanoista Hoi Aniin
Risteily Halonginlahdella

2 vastausta artikkeliin “Lököilyä Hoi Anissa”

  1. Mielenkiintoista! Me myös katselimme matkoja samalle suunnalle, mutta päädyimme tällä kertaa Thaimaahan.
    Mikä on teidän mielikuvanne vietnamilaisista? Olen kuullut niin risteäviä kommentteja siellä matkustaneilta.. tiedän toki, että riippuu sekä matkustajasta että hänen tielleen osuvista paikallisista, millaisen mielikuvan kukin saa, mutta mikä on teidän näkemyksenne paikallisista ja heidän suhtautumisestaan turisteihin? Jos esimerkiksi vertaa juuri tuohon thaimaahan, niin harvoinpa olen kuullu kenenkään haukkuvan thaimaalaisia ilkeiksi tai epäystävällisiksi… 🙂

    1. Mitähän tähän sanoisi. Meille oltiin ystävällisiä joka paikassa, mutta toisaalta meitä siitä huolimatta (tai sen avustuksella?) vedätettiin muutamaan otteeseen aika reippaasti. Pakko siis todeta, että ei jäänyt mielikuvaa kovin rehellisestä maasta, vaikka tokikaan kaikki eivät yrittäneet huijata. Varuillaan opimme olemaan. Mieluummin palaisimme Kambodzaan (postauksia tuloillaan!) kuin Vietnamiin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *