Limasta Machu Picchun juurelle

Perurail

Lensimme Perun pääkaupunkiin Limaan Buenos Airesista. Olimme perillä myöhään illalla ja meitä odotti lentokentällä Friends Hostelin kanssa sopimamme lentokenttäkyyti. Kaahaavan taksinkuljettaja Erneston taksi ei tainnut olla mikään virallinen taksi, mutta perille se vei. Hostellin omistaja Mary vaikutti aivan ihanalta ihmiseltä ja olimme heti tyytyväisiä, että olimme sattuneet valitsemaan juuri tämän hostellin. Huoneessamme ei ollut ilmastointia, mutta ei ollut kovin kuuma, joten se ei haitannut. Emme saaneet huoneen ikkunaa ensimmäisenä yönä kunnolla kiinni, joten kaivoin korvatulpat käyttöön, jotta ulkoa tulevat äänet eivät häiritsisi unta.

Meillä oli vain yksi päivä aikaa Limassa ennen reissua Machu Picchuun. Sakkailimme Liman kummallisella bussisysteemillä Jockey Plazan moderniin ja jättimäiseen ostoskeskukseen, jossa kävimme muun muassa Hard Rock Cafessa. Limassa on vain muutama ”oikea” bussilinja, joiden bussit on numeroitu ja jotka kulkevat määrättyä reittiä ja pysähtyvät määrätyillä paikoilla. Muuten kyydit hoituvat pikkubusseilla (colectivo), joita pyörittävät monet eri firmat.

Bussissa matkalla Cuscosta Ollantaytamboon
Tässä ollaan pikkubussissa matkalla Cuscosta Ollantaytamboon.

Bussisysteemi on Perussa suomalaiseen meininkiin, tai oikeastaan mihin tahansa länsimaisen maan meininkiin, tottuneelle aika erikoinen. Pikkubussipysäkin tunnistaa tien varressa seisoskelevista bussin odottajista – kylttejä ei ole. Kyytiin hypätessä kannattaa olla itse kartalla siitä, minkä isojen teiden risteystä lähelle olisi tarkoitus päästä ja varmistaa tuo risteys bussin sisäänheittäjältä. Hän roikkuu bussin ovensuussa ja huutelee äänekkäästi bussin määränpäitä kadun varrella seisoskeleville potentiaalisille asiakkaille. Kyytiin ja kyydistä pois pitää hypätä vikkelästi, sillä kuljettaja ei turhia odottele – muuten häneltä voivat mennä seuraavan pysäkin asiakkaat sivu suun kilpailevan firman auton ehtiessä aiemmin paikalle.

Cuscon kautta Aguas Calientesiin

Toinen yö Limassa meni aivan plörinäksi, sillä muu hostellin väki vietti jokseenkin äänekkäästi iltaa ikkunamme alapuolella. Bileiden loputtua emme saaneet edelleenkään unta, koska huoneessamme oli jostain syystä todella kuuma. Kun naapurihuoneen asukkaat saapuivat baarista hostellille pitämään mekkalaa, luovuimme nukkumisyrityksistä ja suuntasimme suihkun kautta lentokentälle. Edessä oli kuudelta aamulla lähtevä lento Cuscoon ja matka sieltä eteenpäin Machu Picchun kupeeseen Aguas Calientesin kylään.

Ollantaytambon juna-asemalla matkalla Aguas Calientesiin eli Machu Picchun kylään.
Tässä ollaan Ollantaytambon juna-asemalla matkalla Aguas Calientesiin eli Machu Picchun alapuolella sijaitsevaan kylään.

Lento lähti melkein tunnin myöhässä, mutta onneksi olimme jättäneet aikatauluumme pelivaraa, joten myöhästyminen ei haitannut. Lentokentällä ostimme turistitoimistosta taksi ja pikkubussi -yhteislipun Ollantaytamboon parin tunnin matkan päähän Cuscosta. Korkeuden takia olimme hengästyneitä ja päässä huippasi, ja olemattomien yöunien takia tietenkin väsytti. Ollantaytambossa kävimme huokailemassa oloamme kahvilassa ja syömässä ravintolassa ennen kuin junamme lähti puoli neljän aikaan.

Olimme ostaneet menomatkalle liput Perurailin Vistadome-junaan, eli junavaihtoehdoista laadultaan keskimmäiseen (noin 56 euroa / naama). Lipun hintaan kuului pientä purtavaa junassa. Tarjoiluna oli korvapuustintapainen kierukka, toinen juustoversio sekä juomaa. Otimme Inca Kolaa, joka on ehkä vähän banaanilimsan makuista, mutta jollain kierolla tavalla hyvää.

20150405_152304-m

Maisemat matkalla Ollantaytambosta Aguas Calientesiin ovat hienot. Junaraiteet seuraavat vuolaana virtaavaa jokea, joka toi meille mieleen Uudessa-Seelannissa näkemämme harmaat jäätikköjoet (joskaan ihan niin harmaata ei vesi Perussa ollut kuin esimerkiksi Foxin jäätikön tuntumassa). Vuoret ovat matkalla vihreitä, vaikka reitti kulkee kilometrien korkeudessa, mitä ihmettelimme. Vehreys johtuu päiväntasaajan läheisyydestä. Perurailin junassa soi paikallinen, perinteinen intiaanimusiikki, joka vie mukavasti tunnelmaan. Fiilistelimme musiikin tahdissa tulevaa Machu Picchuun pääsemistämme.

20150406_071156-m

20150406_154750-m

Olimme perillä Aguas Calientesissa viiden aikaan iltapäivällä. Kävelimme basaarialueen läpi Intillaqta-hostellille jalkapallokentän viereen. Selvisi, että hostelli oli remontissa ja huoneemme olisikin toisessa Intillaqtassa. Mietimme jo, että minkähän huijauksen kohteeksi olemme nyt joutuneet, mutta olemassa oli tosiaan toinen Intillaqta-niminen paikka muutaman talon päässä. Siellä huonekalut olivat siistit ja uudet, kylpyhuone uusi ja moderni. Talon rakentaminen oli kuitenkin vielä kesken: kolmannessa kerroksessa, jossa huoneemme oli, oli vielä näkyvillä vasta pystytettyä punatiilistä talon seinää. Ja vaikka talo oli vasta rakennettu, se oli aivan homeessa. Huoneemme kulmassa oli jäätävän kokoinen homeirvistys katossa ja seinässä. Kylppärin katossa oli myös hometta. Näitä irvistäviä yksityiskohtia lukuun ottamatta huone oli hyvä. Suihku oli kerrankin kunnollinen (kunnolliset suihkut ovat olleet tällä matkalla äärimmäisen harvassa) ja lämmintä vettä tuli.

Iltaa kohti alkoi olla todella viileää ja kaikkialla kylässä leijaileva kosteus ei ainakaan auttanut asiaa. Huoneeseen saapuessamme mietimme, että on hostellilta pientä liioittelua laittaa sänkyyn kaksi vilttiä JA paksu päiväpeitto, mutta ymmärsimme pian, että ne tulisivat varmasti tarpeeseen.

Valvotun yön jäljiltä hyydyimme nukkumaan aikaisin alkuillasta. Seuraavana aamuna oli jälleen tiedossa aikainen nousu, sillä olimme lähdössä kapuamaan Machu Picchu Montañalle.


Lue myös:
Vuoristotauti ja Macchu Picchuun matkustaminen
Pyramidin päällä Limassa

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

6 vastausta artikkeliin “Limasta Machu Picchun juurelle”

    1. Kiitos. 🙂 Homeisuus ei onneksi haitannut muuten, mutta olihan se irvistys katossa ja seinässä aikamoinen näky ja aika ällö sellainen. Muuten se oli hyvinhoidettu paikka! Matkalla ja perillä oli jotenkin ihan omanlaisensa tunnelma, ihan mahtavaa. Peru jäi kyllä lähtemättömästi mieleen myönteisessä mielessä.

    1. Kiitos! En usko, että tulette katumaan, jos käytte Machu Picchussa. On sen verran upea paikka. 🙂 Mutta joka paikkaan ei tietysti joka reissulla ehdi tai jaksa lähteä. Mekin arvottiin tuonne menemistä jonkin verran, mutta näin jälkikäteen en voisi olla tyytyväisempi, että tuli käytyä. Se oli ihan ykkösjuttuja koko reissulla.

      Ja joo, niinhän se home tuntuu olevan! Tuolla oli tähän asti suurimmat homevauriot, mitä on tullut vastaan missään. Vaikka tosiaan muuten olikin hyvä majapaikka.

    1. Kiitos kommentista! Ei siinä sinällään mitään, mutta pitää vain tajuta, että mitään aikatauluja ei ole. Ja pitää itse ottaa etukäteen selvää, mikä risteys tai maamerkki olisi lähellä omaa määränpäätä ja varmistaa reitti rahastajalta tai kuljettajalta. Olen törmännyt vähän vastaaviin systeemeihin muissakin maissa. Aika epäjärjestelmälliseltähän tuo touhu suomalaisen näkökulmasta tuntuu, mutta toimii ne hommat niinkin. 🙂 Halpaa noilla pikkubusseilla matkustaminen tosiaan on, kuten tuossa omassa postauksessasi kirjoititkin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.