Puerto Viejo de Talamanca toimitti Costa Ricassa ollessamme letkeän Karibianmeren rantakohteen virkaa. Ja ihan hyvin toimittikin! Puerto Viejo oli myös viimeinen kohteemme pienellä Costa Rica -kierroksellamme ennen kuin matkamme jatkui taas muille maille. Kurkataan tässä postauksessa Puerto Viejon meininkiin sekä siihen, miten päädyimme perille.
Tortuguerosta Puerto Viejoon: ensimmäinen etappi venekyydillä Moiniin
Matka Costa Rican Tortuguerosta Puerto Viejo de Talamancaan sisälsi jälleen monia vaiheita, kuten aikaisemmin Tortugueroon matkaaminenkin. Tortuguero on syrjäinen ja upea luontokohde, joka jätti meille lähtemättömän hienoja muistoja.
Tortuguerosta poistuminen veneellä Moiniin oli sekin melkein verrattavissa luontoretkeen turisteille, vaikka kyseessä oli vain kuljetuspalvelu paikasta A paikkaan B. Vene haki meidät suoraan Casa Marbellan laiturilta kymmeneltä aamupäivällä, joten ehdimme syödä rauhassa aamiaista ja kirjautua majatalosta ulos. Haimme Tortugueron kylän satamasta muutaman sadan metrin päästä kyytiin kuusi ihmistä lisää ja lähdimme veneilemään Moinia kohti.
Alkumatkasta veneellä oli hyvä vauhti. Kuljettaja oli varsinainen luontoihminen ja pysähteli useita kertoja näyttämään kyytiläisille jokea reunustavasta metsiköstä bongaamiaan eläimiä. Näimme hänen ansiostaan krokotiileja, kaimaaneja, möly- ja hämähäkkiapinoita ja paljon lintuja. Näiden eläinhetkien vuoksi kyseessä oli kerrassaan ainutlaatuinen siirtymä kylästä toiseen.
Välillä oli niin matalaa, että köröttelimme veneellä minimaalista vauhtia veneen ottaessa kiinni pohjaan. Näimme muutaman kiinni juuttuneen paatin, joiden kuljettajat reteästi hyppäsivät kahlaamaan veteen ja työntelivät veneitään eteenpäin. Joessa, jossa elää runsaasti kaimaaneja ja krokotiileja!
Tortuguerosta Puerto Viejoon: perille bussilla Moinista
Saavuimme Moiniin kahden maissa iltapäivällä. Etukäteen järjestämämme osuus päivän siirtymästä päättyi sinne, ja loppumatka Puerto Viejo de Talamancaan täytyi järjestää lennossa.
Moinin satamassa väistelimme kyytiä tyrkyttäviä taksikuskeja ja pääsimme muutamalla taalalla jonkinlaisen satamamiesten työmatkabussin kyydissä linja-autoasemalle Limónin keskustaan. Päädyimme tähän bussiin, kun Hemmo kävi kysymässä satamassa seisoskelleelta miesjoukolta bussipysäkin sijaintia. Yksi kavereista tuli Hemmon mukana tien varteen ja hetken päästä paikalle kaarsi Yhdysvalloista tutun näköinen koulubussi. Limónissa ehdimme juuri passelisti puoli kolmen linja-autoon kohti Puerto Viejoa.
Linja-automatka Limónista Puerto Viejoon vei tunnin, ja matka oli sekä hikinen että pomppuinen. Ei toivoakaan, että bussissa olisi voinut esimerkiksi räpeltää tietokonetta, kun kaikki aika meni penkistä kiinni pitämiseen.
Rentoutumista Puerto Viejossa
Perillä Puerto Viejossa raahauduimme Monte Sol -hostellille, joka oli kolmas (ja viimeinen) kiva majapaikkamme Costa Ricassa. Ensimmäistä kertaa koko matkan aikana meillä oli sängyn päällä moskiittoverkko, jonka alle kömpiä yöksi hyttysinvaasiota pakoon. Huoneessamme ei ollut ilmastointia, mutta pärjäsimme tuulettimen turvin, vaikka sää olikin Puerto Viejossa erittäin lämmin. Hostellilta oli lyhyt kävelymatka keskustaan, siivous pelasi ja huone oli mukavan kokoinen. Voimme suositella!
Olin jutellut sisäänkirjautumisen yhteydessä respassa espanjaksi, mutta myöhemmin tajusimme, että tuo respan kaveri eli paikan omistaja olikin saksalainen. Saksaa ei harmillisesti tullut hänen kanssaan muutamaa lausetta enempää treenattua, sillä emme ostaneet hostellin kautta lippuja tai muutenkaan tarvinneet vastaanotosta apua. Kaverilta taittui myös englanti, joten yhteisiä kieliä oli peräti kolme. Harvinaista!
Heti Puerto Viejoon saavuttuamme oli selvää, että olimme todellakin saapuneet Karibianmeren rannan lomakohteeseen. Tortugueron kylässä olimme toki myöskin samaisen meren rannalla, mutta Tortuguerossa toiminta keskittyy kansallispuiston ympärille. Puerto Viejo sen sijaan on rehti rantakohde, jossa on Karibianmeren letkeä meininki.
Puerto Viejossa reggae raikuu ja kaduilla näkyy rastapäitä ja matkailijoita, jotka kantavat surffilautoja. Letkeän meiningin lieveilmiönä ovat turisteille huumeita kaupittelevat jampat. Heitä ei onneksi ollut meidän vierailumme aikaan kovin paljoa. Sen verran kuitenkin, että jokunen tyrkytti meillekin tuotteitaan, kun kävelimme illalla kylillä.
Puerto Viejossa nautimme lämpimästä säästä ja herkuttelimme ravintoloissa. Ravintoloita on Puerto Viejossa runsaasti, joten jokaiseen makuun löytyy varmasti jotakin. Me keskityimme enimmäkseen paikallista ruokaa tarjoaviin, edullisiin paikkoihin. Esimerkiksi El Che -nimisessä paikassa kävimme kahdesti. Paikallinen casado-annos oli siellä erittäin täyttävä ja myös herkullinen. Casado on tyypillinen costaricalainen annos, joka koostuu riisistä, pavuista ja lihasta.
Vaikka kävimme El Chessä kahdesti, emme voi kehua paikan palvelua erityisen ystävälliseksi. Tarjoilijoilta ei juuri hymyä saati tervehdyksiä tai muutakaan puhetta herunut. Annokset kuitenkin tulivat pöytään tilausten mukaisesti, mikä oli tietysti tärkeintä. Edullinen ja hyvä aamiainen puolestaan löytyi Soda Caribe -nimisestä paikasta hostellin läheltä.
Viimeisen yön Puerto Viejossa vietimme Kaya’s Place -nimisessä hostellissa. Olimme järjestäneet maahantuloviranomaisia varten poistumisliput maasta ennen Costa Ricaan saapumista, ja noiden lippujen takia olimme joutuneet varaamaan myös viimeisen yön majoituksen etukäteen. Muuten Caribe Shuttlen henkilökunta ei olisi tiennyt, mistä meidät pitää lähtöaamuna noutaa. Niinpä siirryimme viimeiseksi yöksi toiseen majapaikkaan.
Siellä henkilökunta oli oikein ystävällistä, mutta huoneemme oli aika ankea. Siinä esimerkiksi oli ikkunalasien paikalla vain hyttysverkkoa. Se oli tietysti parempi kuin jos verkkoakaan ei olisi ollut, joten eipä siinä mitään. Hostellilla oli hiljaista, joten äänieristyksen puute ei haitannut.
Sen sijaan suihkupää, joka oli kuvottavan ruskean mönjän peitossa, häiritsi suihkua ottaessa jo jonkin verran. Vielä enemmän häiritsi veden kammottava haju ja hostellin pihamaalla leijaillut silkka paskanlöyhkä. Olisi pitänyt arvata, että eihän tästä kombosta hyvää seuraa. Aamuyöllä vointini alkoi olla vähän epämääräinen eikä mennyt kauaa, kun tajusin saaneeni seurakseni jonkinlaisen vatsapöpön. Tietenkin juuri sinä aamuna, kun tiedossa oli monen tunnin matkustaminen Panamaan!
Lue myös:
Pysy matkassa mukana ja seuraa Unelmatrippiä somessa:
Voi vautsi, mitä kuvia jälleen! Jonin 9 v. kanssa katsoimme nuo videot, jänniä elukoita joessa 🙂 Hui! Toivottavasti toivuit vatsapöpöstä nopeasti ja matka Panamaan sujui hyvin. Mukavaa matkan jatkoa 🙂
Kiitos! 🙂 Vähänkö oli outoa katsella noita krokoja veneestä. (Vai olivatkohan kaimaaneja? En muista enkä erota niitä toisistaan.) Aika hurjaa! Jonilla olisi ollut kyllä livenä vielä enemmän ihmeteltävää. 😀
Tauti onneksi oli ja meni, mutta tuli oltua taas aika puolitehoilla joitakin päiviä sen takia. Näitä sattuu, etenkin jos ei ole Mrs tai Mr Teräsvatsa. Hemmollehan ei tullut mitään tällä kertaa… Olen ehkä vähän kade. 😉