Laosin pääkaupunki Vientiane on eurooppalaisesta näkökulmasta aika helposti lähestyttävä: jalkakäytäviä löytyy mukavasti, kaupunkikuva on melko siisti ja asukkaita on maltillisesti, vain noin 800 000. Pilvenpiirtäjiä Vientianessa ei ole, mutta muutamia suomalaisittain korkeita taloja löytyy. Sekalaista rakennuskantaa täplittävät siellä täällä olevat temppelit, jotka tuovat kaupunkikuvaan koristeellisuutta, värikkyyttä ja perinteitä.
Punalippuja Vientianen kaduilla
Vientiane oli ensimmäinen kosketuksemme Laosiin osana omatoimista kiertomatkaamme maan sisällä. Kentältä kaupunkiin taksin kyydissä ajellessa ihmettelemme joka tolpassa ja talon seinustalla liehuvia sirppi ja vasara -lippuja. Laos on kommunistinen maa, mutta harvoin mitään aatetta sentään ihan näin innokkaasti julistetaan. Pian tajuamme, että lippuja on poikkeuksellisen paljon sen vuoksi, että vierailumme aikaan (joulukuu 2025) maassa vietetään kommunistivallan 50-vuotisjuhlia.
Laosin historia on vaiherikas. Ennen kommunistien valtaannousua vuonna 1975 Laos oli parikymmentä vuotta perustuslaillinen monarkia ja sitä ennen Ranskan hallinnassa. Laos liitettiin osaksi Ranskan Indokiinaa 1800-luvun lopussa. Laos julistautui itsenäiseksi heti toisen maailmansodan jälkeen, mutta ranskalaiset joukot palasivat ja pitivät Laosia vielä kymmenisen vuotta otteessaan. Vuonna 1954 Laos saavutti täyden itsenäisyyden perustuslaillisena monarkiana.
Ranskalaisvaikutteita ja laosilaista ruokaa Vientianen ravintoloissa
Huomaamme nopeasti, että ranskalaiset vaikutteet näkyvät Vientianessa (ja muuallakin Laosissa) esimerkiksi ravintolatarjonnassa. Globaalisti ruokakulttuuria köyhdyttävien pitsa- ja hampurilaispaikkojen lisäksi Vientianessa on myös ranskalaisen keittiön antimia ja muita perieurooppalaisia ruokia tarjoilevia paikkoja. Kaupungista löytyy myös jokunen viiniravintola- ja myymälä, mikä on Aasiassa noin keskimäärin melko harvinaista.
Meitä kiinnostaa ennen kaikkea maistella laosilaisia ruokia, joten ensi töiksemme suuntaamme keskustassa laosilaista ruokaa tarjoilevaan Samyek Pakpasack -ravintolaan. Se on siinä määrin paikallinen kokemus, että tarjoilija ei ymmärrä meitä, kun yritämme tilata englanniksi ruuan lisukkeeksi riisiä ja ranskalaisia. Ruokalistan kuvia näyttämällä tilaaminen kuitenkin onnistuu sujuvasti.
Lisukeriisi ja -ranskalaiset päätyvät tilaukseemme ikään kuin pakon edessä, sillä tarvitsemme jotain lieventämään tilaamamme laosilaisen lihasalaatin, laabin, uskomatonta tulisuutta. Chilin polte on meille molemmille mieleen ja syömme tulisia ruokia usein, joten annos on meistä herkullinen. Samalla se on niin polttava, ettemme kumpikaan muista syöneemme aikoihin mitään niin tulista.
Parin päivän päästä maistelemme laabin toisenlaista versiota suositussa Khop Chai Deu -ravintolassa. Olemme huomanneet ravintolan olevan aina iltaisin aivan täynnä ja tunnelmallinen. Lounasaikaan sinne mahtuu sulavammin, ja löydämme terassin laidalta mukavan varjoisan pöydän. Toinen laab-annoksemme osoittautuu lähes yhtä tuliseksi kuin ensimmäinen.
Trendikkäitä kahviloita ja pienpanimo-oluita Vientianessa
Vientianessa ja muuallakin Laosissa eurooppalaista tuntua tuovat myös kahvilat. Niitä on runsaasti, ja niiden tarjonta on samanlaista kuin missä tahansa muualla suurkaupungeissa: matchalattea, croissanteja, kakkusiivuja ja monenlaisia kahveja. Piipahdamme Vientianessa ollessamme parissakin eri kahvilassa latteilla jäähdyttelemässä ja surffailemassa netissä. Joka paikassa on tyrkyllä ilmainen wifi, joka toimii hyvin.
Juomapuolella matkailijoiden keskuudessa suosittu paikka auringonlaskun drinkeille on Tipsy Elephant -baari. Me suuntaamme sinne toisena iltanamme Vientianessa. Hotellirakennuksen katolla sijaitseva baari on kaikin puolin länsimainen eikä sellaisena tarjoa mitään yllätyksiä. Kattoterasseilla on aina mukava istua lämpimässä illassa, joten nautimme Beerlao-oluistamme auringonlaskua katsellen. Katolta näkee hyvin läheiselle Mekongille, joka virtaa hiljaa. Joen toisella rannalla siintää Thaimaa.
Piipahdamme Vientianessa ollessamme myös Corebeer-käsityöläisolutravintolassa. Kaupungilla kävely on Vientianessa enimmäkseen mukavaa, sillä jalkakäytäviä löytyy harvinaisen hyvin. Niinpä päätämme matkata iltahämärässä panimolle kävellen.
Alkumatkasta näemme puistossa paikallisia jumppaamassa – pimeän laskeuduttua ilma on viilentynyt sen verran, että ulkona kuntoilu on miellyttävää. Kolmen kilometrin kävelymatkalla on paikoin pölyistä ja jalkakäytäväkin välillä kateissa, mutta pääsemme ongelmitta perille.
Panimo on valitettavan hiljainen: meidän lisäksemme siellä on vain kaksi muuta asiakasta. Sulkemisen merkkejä ei kuitenkaan ole ilmassa, joten tilaamme pienet maistelusetit oluita ja niiden kylkeen pientä naposteltavaa. Pikkuannokset ovat herkullisia ja oluetkin ovat mukiinmeneviä. Kannatti käydä!
Vientianen nähtävyyksiä
Kävellen ympäriinsä haahuilun lisäksi katsastamme Vientianessa pari ”pakollista” nähtävyyttä, joita ei tosin kaupungissa ole kovin montaa. Yksi merkittävistä nähtävyyksistä on Pha That Luangin kullanhohtoinen stupa ja sitä ympäröivät temppelit. Sinne on hotelliltamme noin viisi kilometriä. Taitamme menomatkan taksilla, mutta takaisinpäin päätämme jälleen kävellä.
Temppelialue on tunnettu erityisesti usean metrin mittaisesta kullanvärisestä buddhapatsaasta, joka pötköttää pihalla. Sen edustalla on pieni puistoalue, jossa istuskelemme varjosta nauttien. Pha That Luangin temppelialueelta ei puutu kullan kimallusta ja koristeluja, joten saamme tapettua mukavasti aikaa niitä ihmetellessä.
Muita tunnettuja temppeleitä Vientianessa ovat muun muassa Wat Sisaket ja Wat Si Muang Temple, jotka sijaitsevat keskustassa.
Pakollisten nähtävyyksien pytinkiosastoa Vientianessa edustaa myös Patuxai-monumentti, joka tunnetaan liikanimellä Vientianen ”Riemukaari”. Koristeellinen monumentti todella muistuttaa jonkin verran Pariisin Arc de Triomphea. Turistejakin sen ympärillä pyörii suunnilleen yhtä paljon – meidän vierailumme aikaan paikalla on monta bussilastillista väkeä.
Patuxai valmistui vuonna 1968. Se on sotamuistomerkki, joka pystytettiin Ranskasta itsenäistymisen kunniaksi. Monumenttia pääsee ihailemaan myös sisäpuolelta ja siellä voi käydä katselemassa ympäröiviä maisemia näköalatasanteelta.
Vientianen nähtävyyksiin lukeutuvat myös keskustassa joen rannassa aina iltaisin pidettävät markkinat, joilla on myynnissä vaatteita ja kaikenlaista tavaraa sekä ruokaa. Markkinoiden läpi on miellyttävää kävellä, sillä kukaan ei tyrkytä tuotteitaan. Katsella saa kaikessa rauhassa.
Markkinoiden lähellä on myös iltaisin mukava kävellä joen rantaa pitkin ja katsella rivissä olevien ulkoilmaravintoloiden meininkiä ja tarjontaa. Illalla valaistus on tunnelmallinen.
***
Vientiane ei ehkä loista upeilla nähtävyyksillä, mutta kaupunki oli ihan hyvä paikka aloittaa tutustuminen Laosiin. Kolme yötä riitti mielestäni antamaan jonkinlaisen käsityksen kaupungista. Samalla siellä pyöriminen auttoi pääsemään jo vähän jyvälle siitä, millainen maa Laos on matkailijalle käytännön asioissa, kuten ravintolatarjonnassa ja kanssakäymisessä paikallisten kanssa. Ehdimme myös tottua paksun setelitukon kanniskeluun. Yksi euro vastasi vierailumme aikaan noin 25000 kipiä, joten seteleitä todella riitti.
Onko Laos sinulle tuttu maa?
Olimme Vientianessa kolme yötä osana omatoimista Laos-kiertomatkaamme.
Lue myös:
- Minibussilla Laosissa: ei koskaan enää!
- Myanmar: suurkaupunki Yangon
- Baganin lumoavat temppelit Myanmarissa
Pysy matkassa mukana ja seuraa Unelmatrippiä somessa:
Laos on kiinnostanut matkakohteena itseäni pitkään. Ja kiinnostavimmat kohteet olen laittanut sieltä muistiin, Viantiane on yksi niistä. Mutta enpä muuten tiennyt, että Laosissa on kommunistihallinto.
Klassiset käyntikohteet ovat Vientianen lisäksi Luang Prabang ja Vang Vieng, ja moni tekee kierroksen näissä kaikissa kolmessa, kuten mekin teimme. Minusta Vientianesta aloittaminen oli hyvä ratkaisu: kohteet paranivat loppua kohti. Vientiane oli kyllä sekin ihan viihtyisä, mutta nähtävyydet siellä eivät ole niin runsaita, joten se oli hyvä paikka aloittaa Laos-kierros suht rauhallisesti. Ympäriinsä kuljeskelu ilman kummempaa suorittamista oli oikein mukavaa.