Kotoisia fiiliksiä Montevideossa

Artikkelikuva - Montevideo, Uruguay

Montevideoon saapuminen Panamasta sujui kuin leikiten, mikä tuntui hieman yllättävältä – oltiinhan Etelä-Amerikassa, ja muutenkin maan vaihtamisessa tuntuu usein olevan enemmän tai vähemmän säätöä omatoimisesti matkaillessa. Vielä yllättävämmältä kuitenkin tuntui Montevideossa vallinnut siisteys, joka tosin täytyy suhteuttaa edellisiin vierailemiimme maihin eli Panamaan ja Costa Ricaan. 

Lensimme Panama Citystä Uruguayn pääkaupunkiin Montevideoon yölennolla. Perillä Montevideossa maahantulomuodollisuudet menivät ennätyksellisen nopeasti. Maastapoistumislippuja ei kyselty, mutta meillä oli ne kyllä valmiiksi hommattuina sen varalta, että viranomaiset niitä tiedustelisivat.

Montevideon lentokenttä näytti uudelta ja siellä oli todella siistiä. Meille tuli mieleen Helsinki-Vantaa, paitsi että Carrasco on matkustajamääriltään paljon pienempi. Meidän piti saada rikottua automaatin sylkäisemä tonnin seteli (1000 Uruguayn pesoa on noin 35,80 euroa) bussimatkaa varten ja kahvihammasta kolotti, joten jäimme kentälle aamukahville. Siellä oli rauhallinen tunnelma ja ilmainen wifi – luksusta.

Kyselimme kentän eteen pysähtyvistä busseista niiden määränpäätä ja hyppäsimme ensimmäiseen bussiin, jonka kuljettaja sanoi menevän Tres Crucesin bussiasemalle. Lentokentän antama ensivaikutelma Uruguaysta siistinä ja modernina maana karisi jo vähän tällä ensimmäisellä bussimatkalla, sillä bussi oli aikamoinen rämä. Tres Crucesilta pääsimme toisella (paremmalla) bussilla perille vanhaankaupunkiin, josta olimme varannet hotellihuoneen. Meillä kävi tuuri, sillä täysin randomilla valitsemamme linja pysähtyi suoraan AK Design Hotelin eteen.

Bussi Montevideossa

Oli aikainen aamu, joten emme saaneet hotellihuonetta heti. Jätimme laukut hotellille ja lähdimme tutustumaan kävellen lähitienooseen. Hotelli oli hyvällä paikalla vanhassakaupungissa aivan kauppahallin ja bussipysäkkien lähellä, ja vieressä oli myös kauppa.

Oli sunnuntai ja kadut olivat lähes täysin tyhjät. Yksi vastaan tullut mies alkoi pajattaa kovasti, että kaikki on suljettu sunnuntaisin ja meidän kannattaisi mennä markkinoille 40 minuutin kävelymatkan päähän. Yölento vaati veronsa, joten odottelimme ennemminkin hotellihuoneen pehmeään sänkyyn pääsyä kuin markkinahumussa seikkailua, joten jätimme väliin. Haimme sen sijaan croissanteja ja juotavaa kaupasta ja tuhosimme niitä samalla kun kävelimme Ciudad Viejan kauniita katuja.

Huoneen saimme puolenpäivän aikaan ja olimme niin rättiväsyneitä valvotun yön jäljiltä, että kaaduimme suihkun kautta suoraan petiin. (Ja pitkästä aikaa se peti sijaitsi aivan ihanassa, skandinaavisia hotellihuoneita muistuttavassa huoneessa. Ah!) Yön yli kestävät siirtymät eivät taida oikein sopia meille, koska lähes poikkeuksetta nukkuminen jää niiden siirtymien aikana kokonaan tai lähes kokonaan väliin. Niin tälläkin kertaa. Kaukana takana ovat ne ajat, kun pystyin nukkumaan missä tahansa kulkuneuvossa noin vain!

Tyhjä katu Montevideon Ciudad Viejassa

Illalla monen tunnin päikkäreiden jälkeen lähdimme etsimään ruokapaikkaa, mutta edelleen oli yhtä hiljaista kuin päivällä. Lopulta menimme aivan hotellin läheltä löytyneeseen parrilla-paikkaan ja tilasimme tarjouskombon, jonka sisällöstä emme olleet ruokalistan perusteella ihan varmoja. Pöytään tuotiin hieman pannukakkua muistuttavaa suolaista ja rasvaista ”leipää” eli fainaa ja mozzarellapizzaa eli muzzaa. Ruoka oli hyvää, mutta niin raskasta, että historiallisesti siitä jäi osa syömättä.

Seuraavana päivänä kävelimme Tres Crucesiin ostoskeskukseen. Matkaa oli reilut neljä kilometriä, joten näimme matkalla hieman kaupunkia, mikä oli tietysti tarkoituskin. Montevideon ilma tuntui pölyiseltä, rakennukset olivat enimmäkseen betoninharmaita ja liikennettä piisasi. Moneen muuhun paikkaan verrattuna kaupungissa oli kuitenkin aika seesteinen tunnelma.

Ihmiset olivat kaivautuneet maanantain kunniaksi koloistaan, eli ihan niin hiljaista ei enää ollut kuin sunnuntaina. Etsiskelin matkalla pikkukaupoista ja perillä Tres Crucesin ostarilla viimeisiään vetelevien rantasandaalieni tilalle uusia, mutta joka paikassa myytiin vain varvassandaaleja, joista en pidä. Sama lopputulos oli Montevideo Shopping -ostarilla, jossa kävimme pyörimässä seuraavana päivänä. Hyvää kahvia sen sijaan löytyi, ja kävimme nautiskelemassa siitä ostarilla jossakin pienessä kahvilassa.

Pikkuliikkeen kyltti kadulla Montevideossa
Rakennuksia Montevideon Ciudad Viejassa
Hedelmämyymälä Montevideossa

Toisena iltana Montevideossa toistimme ensimmäisen illan virheemme eli lähdimme syömään liian myöhään. Mikään paikka vanhassakaupungissa ei tuntunut olevan auki, vaikka oli arkipäivä. Tiedämme nyt, miltä turisteista tuntuu Helsingissä juhannuksena!

Emme halunneet mennä samaan mestaan kuin edellisenä iltana, joten onneksi löysimme toisen auki olevan ravintolan, josta sai muutakin kuin rasvaista pizzaa. Kolmanteen päivään mennessä olimme viisastuneet sen verran, että söimme iltapäivällä kaupungilla niin paljon, että meidän ei tarvinnut enää illalla lähteä etsimään ravintolaa vanhassakaupungissa. Kun asiaa oikein miettii, niin Montevideo taitaa olla melkeinpä ainoa paikka koko tällä maailmanympärimatkallamme, jossa on ollut työn takana löytää edes yksi avoinna oleva ravintola – yleensä kun ravintoloista on ennemminkin ollut runsaudenpulaa.


Lue myös:

Pysy matkassa mukana ja seuraa Unelmatrippiä somessa:

2 vastausta artikkeliin “Kotoisia fiiliksiä Montevideossa”

    1. Kiitos kommentista! Turvallisuus on aika suhteellista, melkein joka paikassa on vaarallisempaa kuin Suomessa. Kun puhutaan Etelä-Amerikasta, niin varmaan molemmat paikat ovat turvallisimmasta päästä maanosassa (ja silti suomalaisittain ainakin jossain määrin vaarallisia). Montevideossa majoituimme vanhaan kaupunginosaan ja siitä varoittelivat muutamat paikalliset, että illalla ei kannattaisi mennä ulos. No, iltaisin oli todella tyhjää kaduilla, että en sitten tiedä, keitä mahdolliset ryöstäjät olisivat siellä voineet väijyä (tyhjät kadut ovat varmasti aika huono bisnes heille). Mutta paikallisten kommenttien valossa en siis suosittelisi liikuskelemaan iltaisin vanhassa kaupungissa, vaikka me niin teimmekin pari kertaa. Emme nähneet tai kohdanneet mitään epäilyttävää tai pelottavaa Montevideossa. Buenos Airesissa näimme kerran toisella puolella katua jonkin sanaharkan ja siinä vilahti puukkokin. Edellämme kulkeneet paikalliset lähtivät juoksemaan pois lähettyviltä, joten koimme parhaaksi toimia samoin. Mitään muuta epäilyttävää tai pelottavaa ei parin viikon aikana sielläkään sattunut. Sanoisin, että terveellä kaupunkilaisjärjellä pärjää pitkälle paikassa kuin paikassa, ja totta kai kannattaa aina olla valppaana esim. taskuvarkaiden varalta ihan joka paikassa maapallolla eikä esim. juoda itseään kovaan humalaan ja tehdä sillä tavoin itsestään helppoa kohdetta rosvoille.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *