Saavuimme Vietnamin Ho Chi Minh Cityyn eli Saigoniin myöhään iltapäivällä junalla Hoi Anista. Vettä satoi kaatamalla, joten odottelimme juna-asemalla hetken aikaa ennen kuin lähdimme etsimään kyytiä hotellille. Olimme tutkineet etukäteen netistä, että Mai Linh -yhtiön taksit olisivat luotettavia, joten nappasimme sellaisen ja huristelimme hotellille. Taksi maksoi sen verran kuin sen etukäteen selvittämämme tiedon perusteella pitikin kustantaa, eli ainakaan tällä kertaa meitä ei vedätetty. Olimme lukeneet paljon juttuja huijaavista taksikuskeista, joten olimme varpaillamme.
Reppumatkailijoiden suosimalla alueella on paljon ravintoloita
Majapaikkanamme Ho Chi Minh Cityssä toimi Que Huong -hotelli, jossa huone maksoi 11 euroa yöltä. Hotelli sijaitsi reppumatkailijoita kuhisevalla alueella Pham Ngu Lao -kadun tuntumassa, ja näimmekin Ho Chi Minhissä varmaankin tähän saakka eniten länkkärituristeja tällä matkallamme. Pidimme kuitenkin Ho Chi Minh Citystä heti enemmän kuin Hanoista. Kaupungit ovat kovin erilaisia, tosin tämä mielikuva voi johtua siitäkin, että ainoa vertailukohtamme Hanoista löytyy vanhasta korttelista, jossa vietimme eniten aikaamme.
Ho Chi Minhissä tuntui joka tapauksessa olevan enemmän kivoja ravintoloita ja kauppoja löytyi helposti. Hanoissa emme saaneet edes vettä ostettua ensimmäisenä iltana, kun harvat löytämämme jonkinlaiset kaupat olivat kiinni. Ho Chi Minh vaikutti siis modernimmalta kuin Hanoi, ja ehkä tässä yhteydessä myönteisessä mielessä. Ho Chi Minhissä on noin 6,4 miljoonaa asukasta, Hanoissa hieman alle kolme miljoonaa.
Liikenne oli kuitenkin molemmissa kaupungeissa aivan yhtä kaoottista. Mopot esimerkiksi siirtyivät Ho Chi Minhissä punaisten valojen palaessa ajamaan jalkakäytäville, koska eivät viitsineet odottaa valoissa. Mietimme, että Vietnamin suuret kaupungit eivät todellakaan ole mitään lapsiperheiden matkakohteita, sillä meitä ainakin pelottaisi kahta kauheammin kulkea sellaisessa sekasorrossa sinne tänne sykivän jälkikasvun kanssa.
Sadekausi oli Vietnamissa lopuillaan, mutta kuten saimme jo Hoi Anissa huomata, vettä tuli melkein päivittäin jossain vaiheessa. Ho Chi Minhissä eräs aikeemme lähteä liikenteeseen lähimarketin kautta tyssäsi lyhyeen, kun sää muuttui hetkessä. Vesipulloa ostaessamme alkoi tulla vettä kaatamalla, joten jouduimme palaamaan hotellille odottamaan vedenpaisumuksen päättymistä. Alla videota tilanteesta, joskin videolla sade näyttää paljon rauhallisemmalta kuin mitä se todellisuudessa oli.
War Remnants Museum ei sovi herkille
Hotellimme sijaitsi kävelymatkan päässä War Remnants Museumista, jossa kävimme yhtenä iltapäivänä. Museon ulkonäyttelyssä oli esillä esimerkiksi tankkeja. Sisätiloista museo oli aivan karmaiseva paikka. Erityisesti Agent Orangesta kertovat osiot olivat suorastaan kuvottavia. Yhdysvallat kylvi Vietnamin sodan aikana tätä kasvimyrkkyä Vietnamiin tonneittain. Myrkylle altistuminen voi aiheuttaa useita sairauksia ja sen vaikutukset periytyvät lapsille aiheuttaen esimerkiksi epämuodostumia.
Museon sisätilat koostuivat enimmäkseen valokuvista, joista Agent Orangen vaikutuksia kuvaavat otokset jäivät kyllä mieleen ja varmasti pysyvät siellä pitkään. En missään nimessä suosittele museota herkille ihmisille.
Museossa oli esillä kuuluisien sotavalokuvaajien, kuten Nick Utin (tunnetun Napalm girl -valokuvan ottaja) ja Larry Burrowsin, ottamia kuvia. Nämä näyttelyn osiot olivat todella vaikuttavia ja mielenkiintoisia. Kuvat toivat mieleen monet Vietnamin sodasta tehdyt elokuvat.
Halpaa olutta reppumatkailijoiden alueella
Vietnamissa on halpaa syödä ja juoda ulkona, joten mekin innostuimme Ho Chi Minh Cityssä jopa vähän viihteelle reppumatkailijoiden baarialueella Pham Ngu Laon -kadun tuntumassa. Valitsimme baarit mitenkäs muuten kuin oluen hinnan perusteella.
Saigon green -olut maksoi joissain ihan kunnollisissa paikoissa 10 000 dongia, mikä oli tarjonnassa edullisimmasta päästä. Halvin hinta, jonka näimme, oli 9000 dongia. Kymppitonni on 37 senttiä, eli olut oli aivan käsittämättömän halpaa. Etenkin, kun ottaa huomioon, että kaupassa näimme saman Saigon-oluen maksavan 12 000 dongia.
Kolme yötä Ho Chi Minh Cityssä menivät ilman sen kummempaa nähtävyyksien suorittamista. War Remnants Museumin lisäksi emme kierrelleet muita tunnettuja nähtävyyksiä vaan nautimme kaupungista muuten vain sekä pitelimme välillä sadetta hotellilla. Emme tehneet retkeä Cu Chi -tunneleille, sillä meistä kumpikaan ei olisi halunnut yrittää mahtua ahtaisiin tunneleihin. Sotahommat riittivät muutenkin museokäynnin jälkeen, kun niitä oli kuitenkin tiedossa seuraavassa matkakohteessamme Phnom Penhissä.
Lue myös:
Pysy matkassa mukana ja seuraa Unelmatrippiä somessa:
Oih ihana Saigon! Olen ollut siella töissa muutamassa patkassa ja tykkasin kovasti, Hanoissakin on tullut vierailtua, tosiaan poikkeavat toisistaan tosi paljon mutta molemmat mielenkiintoisia paikkoja, kiva juttu ja jaan seuraamaan blogianne!
Kiva saada uusia lukijoita! Meille tämä oli ensimmäinen kerta Vietnamissa. Oli mukava käydä muutamassa eri paikassa. Sillä tavalla saa laajemman kuvan, vaikka parin viikon vierailu on tietty aina vain parin viikon vierailu – ei siinä mahdottomia ehdi. Vietnamissa työskentely on varmasti ollut kokemus!
Kiva kuulla, että tykkäsitte sentään Saigonista! Minäkään en aio sinne tunneleille, en kuitenkaan mahtuisi ja ahtaan paikan kammo iskisi! Muut nähtävyydet aion kyllä koluta.
Sotarikosmuseo on vaikuttava ja cu chin tunnelitkin siina mielessa, etta siella se Vietkongin toiminta tuli jotenkin todellisemmaksi, siella muuten selviaa ilman tunneleissa ryömimattakin 🙂 En tykannyt Vietnamista alussa ollenkaan, kaikki oli erilaista verrattuna muihin K-Aasian maihin ja työn tekeminen tosi hankalaa ennenkuin touhuun tottui, sen jalkeen voin kylla sanoa etta Vietnam on K-Aasian helmi, Saigonissa on mieletön kuhina ja uusia ravintoloita ja jazzbaareja nousi koko ajan pystyyn jokunen vuosi sitten, kolkan todellinen Pariisi! Tykkasin ja samoin myös vietnamilaiset ihmiset olivat ihania
Oli Hanoikin ihan OK ja kiva että tuli käytyä siellä, mutta ei sinne ikävä jäänyt. Aika hektinen paikka, jossa oma tunnelmansa. Ostoksia siellä olisi varmaan voinut tehdä paljonkin, mutta tällä matkalla shoppailut ovat vähissä, kun ei tavaraa voi oikein raahata mukanaan määräänsä enempää. 🙂 Saigonissa on kanssa vilkasta ja me ainakin löydettiin mukavia ruokapaikkoja, joista katsella vilinää. Cu Chi -tunneleista yksi brittipariskunta sanoi, että ei niissä lopulta paljoa näkemistä ollut. Mene ja tiedä, mutta meitä se ahtautuminen ei kiinnostanut. Tuo War Remnants Museum oli meistä ehdottomasti näkemisen ja kokemisen arvoinen, mutta ei tosiaan voi suositella herkille.
Tuo Vietnam ei tunnu jättävän ketään kylmäksi, joko siitä tykätään tai inhotaan. Toisin kuin esin. Japani ja Singapore, joista useimmat tykkäävät. Odotan siin innolla Saigonin matkaani! Sotamuseossa aion kyllä käydä, vaikka hirvittää jo etukäteen.
Sotamuseossa kannattaa käydä!