Laiskanlinnassa makoilua – kokemuksia bussimatkustamisesta Malesiassa ja Singaporessa

Melaka, katunäkymä

Taannoisella Singaporen ja Malesian omatoimisella kiertomatkallamme liikuimme Hemmon kanssa kaupungista toiseen bussilla. Huristelimme linja-auton kyydissä ensin Singaporesta Malesiaan Malakan kaupunkiin ja Malesiassa välit Malakka – Kuala Lumpur ja Kuala LumpurGeorge Town (Penang). Päätin kirjoittaa Singaporen ja Malesian rajan ylittämisestä bussilla ja Malesiassa bussilla matkustamisesta, jos siitä vaikka olisi apua jollekin toiselle reissaajalle. En nimittäin itse löytänyt etukäteen kovin paljoa tuoreita ja yksityiskohtaisesti kerrottuja kokemuksia aiheesta. Siispä: miten homma järjestyi, mitä se maksoi, millaista matkanteko oli ja tekisinkö saman uudelleen?

Heti ensin pitää todeta tämä: jos ajattelet, että reittimatkustaminen bussilla on Singaporessa ja/tai Malesiassa ankeaa, ahdasta ja kyyti epävakaista, olet aika pahasti hakoteillä. Googlailimme bussien tasoa etukäteen ja tämän selvitystyön pohjalta osasimme odottaa suhteellisen hyvätasoisia autoja. Palvelusta sen sijaan liikkui kaikenlaisia kauhutarinoita, mutta nekin osoittautuivat meidän reissumme valossa liioitelluiksi. Pieniä kommervenkkejä tuli kuitenkin vastaan.

Tarvitseeko liput hankkia etukäteen ja mikä on hintataso?

Meillä oli jo hotellivaraukset tehtyinä, joten emme halunneet ottaa riskiä siitä, että emme mahtuisi bussiin sinä päivänä, kun meidän oli määrä ylittää raja Singaporesta Malesiaan. Niinpä ostimme netistä busonlineticket.com-sivustolta etukäteen liput välille Singapore – Malakka. Pääteasema oli Malacca Bandar Hill.

Bussin lähtöpaikalla Singaporessa totesimme, että kyytiin olisi helposti päässyt myös ilman etukäteen hankittuja pilettejä, mutta ei niistä toki mitään haittaakaan ollut. Autoja kuitenkin lähti niin tiheästi, että ei olisi ollut välttämätöntä hommata lippuja valmiiksi. Moni näkyi asemalla ostavan liput vasta paikan päällä. Seuraavien etappian kanssa mekin toimimme niin.

20180225-Unelmatrippi-Bussi-Malesia-Singapore-100156

Bussiliput ensimmäiselle etapille maksoivat kahdelta hengeltä 29 euroa (14,50 euroa per naama). Tämä oli ylivoimaisesti kallein bussipätkä tällä reissulla: Singaporen hintataso Malesiaan verrattuna näkyi hinnassa selvästi. Malesian sisällä liput olivat huomattavasti edullisempia: väli Malakka – Kuala Lumpur maksoi kahdelta hengeltä 5,60 euroa (2,80 euroa per naama) ja väli Kuala Lumpur – George Town (Butterworth-satama mantereella) kahdelta hengeltä 16,20 euroa (8,10 euroa per naama). Jälkimmäiseen tarvitsimme lopulliseen määränpäähämme päästäksemme vielä lauttaliput Butterworthistä Penangin saarelle George Towniin. Ne maksoivat kahdelta hengeltä 50 senttiä (0,25 euroa per naama).

Singaporesta bussilla rajan yli Malesiaan Malakaan

Emme etukäteen olleet ihan varmoja bussimatkustamisen sujuvuudesta Singaporen ja Malesian rajan yli. Vaihtoehtona olisi ollut myös junan ja bussin yhdistelmällä kikkailu, mutta se vaikutti liian monimutkaiselta ja aikaa vievältä suoraan bussiyhteyteen verrattuna. Päädyimme siis linjuriin, mikä oli myös jälkikäteen ajatellen hyvä ratkaisu, sillä matka taittui aika sujuvasti.

Singaporesta Malesiaan operoivia bussifirmoja on useita (esim. KKKL, 707, StarMart, Luxury Coach). Vaihtoehtoja voi selailla esimerkiksi mainitulla busonlineticket.com-saitilla. Löysimme netistä enemmän tai vähemmän valitusta ja kitinää kaikista yhtiöistä, joten valitsimme ensimmäisen etapin yhtiöksi Starmart Express -nimisen firman sillä perusteella, että yhtiön bussien lähtöpaikka oli julkisia kulkupelejä käyttäen helposti saavutettavissa Chinatownin-hotelliltamme. Meille oli tärkeää, että rinkkoja ei tarvitsisi raahata pitkiä matkoja aamuvarhaisella bussille mennessä.

Bussin lähtöpaikka Singaporessa oli Golden Mile Tower -niminen talo (6001 Beach Road) lähellä Nicoll Highwayn metroasemaa. Kyseessä on ankea rakennus, jossa ei todellakaan ole mitään hienoa ja modernia bussiterminaalia. Vessat sieltä kuitenkin löytyvät ja niitä kannattaa myös ennen lähtöä käyttää. Kokemus on vuosien varrella opettanut bussimatkustamisen ikävimpien puolten olevan, että koskaan ei voi tietää seuraavasta pysähdyksestä ja bussin vessa (jos sellainen löytyy) voi olla lievästi ilmaistuna luotaantyöntävä. Yhdessäkään tällä reissulla käyttämässämme linja-autossa ei ollut wc:tä.

20180225-Unelmatrippi-Bussi-Malesia-Singapore-110519
Sisustustyylistä voi olla montaa mieltä, mutta mukavuuteen se ei suoraan vaikuta.

20180225-Unelmatrippi-Bussi-Malesia-Singapore-120533

StarMartin bussi oli hyväkuntoinen ja erittäin tilava: penkkejä oli vierekkäin vain kolme ja ne sai halutessaan käännettyä lähes kokonaan makuuasentoon. Lentokoneista poiketen penkin kaataneen takana mahtui istumaan suht normaalisti. Penkki oli melkoinen laiskanlinna ja aika vierähti siinä mukavasti. Kyydissä oli yhteensä ehkä kahdeksan matkustajaa, joten tungostakaan ei ollut.

Bussi lähti ajallaan ja aloimme taittaa matkaa kohti Malakaa, joka sijaitsee noin 250 kilometrin päässä Singaporesta. Emme tosin ajaneet ensin kuin läheiselle parkkipaikalle, jossa meidät siirrettiin hämärän peittoon jääneestä syystä toiseen aivan samanlaiseen bussiin. Vaihtoon kulunut aika mukaan lukien matka Singaporen ja Malesian väliselle rajalle kesti noin 40 minuuttia. Ikkunoiden takana vilistivät Singaporen asuin- ja teollisuusalueet, joita jatkui rajalle asti.

Rajamuodollisuudet olivat sinänsä kivuttomat, mutta jonossa vierähti 45 minuuttia, vaikka mitään valtaisaa ruuhkaa ei ollut. Rinkat jätettiin Singaporen päässä bussiin eli jonotimme vain passien ja käsimatkatavaroiden kanssa. Virkailijoista selvittyämme nousimme takaisin bussiin ja ajoimme pari minuuttia noustaksemme jälleen kyydistä Malesian rajamuodollisuuksia varten. Siellä rinkat piti ottaa pois autosta ja ne läpivalaistiin. Passintarkastuksen yhteydessä otettiin sormenjäljet. Malesian muodollisuuksissa meni kuitenkin vähemmän aikaa ja olimme jo noin 20 minuutin jälkeen jälleen liikkeellä. Rajalla oli mahdollisuus käydä pikaisesti vessassa.

Rajan ylittämisessä meni muodollisuuksiin siis yhteensä noin tunti. Olimme lukeneet muutamia kokemuksia siitä, että bussi olisi karauttanut matkaan ilman kaikkia matkustajia, koska matkustajat olivat juuttuneet rajalla jonoon. Meillä ei tällaisia ongelmia ollut ja kuljettaja tarkisti kaikkien matkustajien olevan kyydissä ennen matkan jatkamista.

20180225-Unelmatrippi-Bussi-Malesia-Singapore-113303

Malesian puolella maisema muuttui hetki hetkeltä maalaisemmaksi, kun Singaporen tornitalot jäivät taakse. Palmut reunustivat tienvartta ja me nuokuimme mukavissa penkeissä. Bussi piti vessatauon parin tunnin ajon jälkeen, ja olimme perillä Melaka Sentralilla, kun matkaa oli taitettu vajaat viisi tuntia. Meillä oli kuitenkin liput Bandar Hillin pysäkille, joten jouduimme odottelemaan Sentralilla hetken bussin vaihtoa. Tämä osuus oli Singapore – Malakka -etapilla kaikkein sekavin. Emme etukäteen tienneet, että meidän pitää vaihtaa bussia Sentralilla eikä kuljettajakaan siitä tiedottanut. Luultavasti tämä heikohko asioista viestiminen on yksi syy siihen, että bussiyhtiöiden arvostelut netissä eivät ole kovin mairittelevia. Muulta osin me olimme kuitenkin tyytyväisiä, ja tämä viimeinenkin osuus matkasta järjestyi kyllä, mutta vaati meiltä hieman omatoimista selvittelyä.

Kyselimme Sentralilla bussimme perään yhdeltä henkilökuntaan kuuluneelta. Hän alkoi heti selvittää asiaa ja hoitikin sen maaliin. Meille jäi silti vähän sellainen fiilis, että henkilökunta toivoi kaikkien matkustajien vain luovuttavan ja ottavan taksin lopulliseen määränpäähänsä Malakassa. Vartin odotuksen jälkeen asemalle kaarsi bussi, jolla me ja kanssamme odotellut kiinalaisnainen pääsimme Bandar Hillin pysäkille. Sieltä kävelimme Malakan vanhaankaupunkiin. Tämän osuuden olisi saanut jälkikäteen ajatellen hoidettua paljon kätevimmin ottamalla Grabin (Kaakkois-Aasiassa mobiilisovelluksella toimiva taksipalvelu), mutta kun kerran olimme ostaneet liput Bandar Hillille, halusimme sinne asti myös päästä.

Yhteensä koko matkaan Singaporesta Bandar Hillin pysäkille Malakassa kesti 5,5 tuntia. Koska lähdimme matkaan aamulla, meille jäi vielä hyvin aikaa tutkia Malakaa saman päivän aikana. Päivämatkalle Malakaan en Singaporesta tällaisella setillä lähtisi, koska en haluaisi yhden päivän aikana istua yhteensä noin 11 tuntia bussissa ja siihen päälle vielä kierrellä Malakassa. Kaupunki on kuitenkin sen verran hieno, että se ansaitsee rauhallisemman tahdin. Me viivyimme kaksi yötä.

Kolari matkalla Malakasta Kuala Lumpuriin

Seuraavalle etapille emme edellisen kokemuksen pohjalta ostaneet lippuja etukäteen vaan luotimme siihen, että mahtuisimme johonkin useista Kuala Lumpuriin menevistä busseista. Tulomatkasta viisastuneina karautimme Grabin kyydillä vanhastakaupungista Melaka Sentralille. Olimme myös lukeneet, että paikallisbussilla matkustaminen Malakan vanhastakaupungista bussiasemalle kestää yksisuuntaisen katusysteemin takia huomattavasti kauemmin kuin toiseen suuntaan (toiseen noin vartin, toiseen noin tunnin!). Grab-kyyti maksoi 7 ringgitiä eli noin 1,50 euroa, joten tämä ratkaisu ei varsinaisesti vienyt meitä konkurssiin. Grab oli loistovalinta: auto oli siisti, kuljettaja mukava ja asiallinen, ja pääsimme ilman mitään odotusaikaa paikasta A paikkaan B.

Melaka Sentralilla ostimme liput KKKL-firman bussiin Kuala Lumpurin TBS-asemalle (Terminal Bersepadu Selatan). Lähtö oli aika lentävä, sillä ostimme liput vain 10 minuuttia ennen bussin lähtöä ja tietenkin myös tällä asemalla oli viisasta käydä vielä vessassakin ennen lähtöä. Sekin ehdittiin hoitaa ja bussi lähti matkaan ajallaan. Bussissa oli samanlaiset leveät penkit kuin edellisessä StarMartin bussissa ja se oli ihan siisti ulkoasultaan, mutta hiukan nuhjuisemmassa kunnossa kuin StarMartin bussi. Miinusta annan siitä, että bussissa haisi melko vahvasti rööki. Vakavampi ongelma oli, että tässä bussissa ei ollut turvavöitä. Ennakkokäsityksistämme poiketen liikenne Malesiassa oli kuitenkin varsin järjestäytynyttä, joten bussin penkeillä ei tarvinnut istua kauhusta kankeana.

Matka meni jälleen mukavasti leveillä penkeillä löhöten, kunnes hieman ennen Kuala Lumpuria ajoimme kolarin. Joku täräytti henkilöautolla bussimme takakulmaan. Bussi vaappui hetken aikaa melko voimakkaasti ja ehdin jo luulla, että se kaatuu – ja meillä ei tosiaan ollut turvavöitä! Nopeasti oli kuitenkin selvää, että meillä ei ollut suurempaa vaaraa. Kuljettaja sai auton pysäytettyä turvallisesti tien laitaan eikä kellekään bussimatkustajalle käynyt rysäyksessä mitään. Eteemme ja taaksemme pysähtyi heti saman firman busseja. Alle viidessä minuutissa meidät oli paimennettu siirtymään takimmaiseen niistä ja matka jatkui. Bussia vaihtaessamme näimme kauempana rusinaksi lyttäytyneen henkilöauton tien laidassa ja maassa makasi kuollut sivettikissa (tai sivettikissaksi sen ainakin nimesimme). Ehkä henkilöauton kuljettaja yritti väistää sitä ja ajautui sen vuoksi bussimme kylkeen, tiedä häntä. Bussimme kuljettaja jäi selvittelemään kolaria paikan päälle.

20180225-Unelmatrippi-Bussi-Malesia-Singapore-114704

Tahattoman, kolarista aiheutuneen pysähdyksen lisäksi matkalla ei tehty yhtään stoppia. Matka oli kuitenkin kestettävissä ilman taukoja: olimme perillä Kuala Lumpurissa TBS-asemalla taitettuamme matkaa noin 2 tuntia 20 minuuttia. Sieltä jatkoimme vielä hotellille Bukit Bintangille paikallisjunalla.

20180225-Unelmatrippi-Bussi-Malesia-Singapore-122729

Matkan rähjäisin kyyti Kuala Lumpurista Penangille ja sekavaa säätöä lautalle pääsyssä

Kuala Lumpurista kohti Penangin saarta päästäksemme sukkuloimme ensin TBS-asemalle Kuala Lumpurissa. Siellä oli jälleen varaa valita bussien suhteen, mutta otimme vain liput ensimmäiseen aikataulullisesti meille sopivaan bussiin. Se oli pykälän verran rähjäisempi kuin aiemmat kaksi bussia. On tullut nähtyä silti paljon, paljon pahempaakin, joten ei pieni epäsiisteys juuri haitannut. Matkasimme jälleen saman KKKL-yhtiön bussilla, jonka kyydissä taitoimme myös edellisen pätkän Malesian sisällä. Myöskään tässä hieman eri mallisessa korkeassa bussissa ei ollut turvavöitä, joten siitä lisää miinusta.

Ostimme asemalta matkalle pientä evästä, koska George Towniin Penangin saarelle on Kuala Lumpurista matkaa noin 360 kilometriä. Bussimme pääteasema oli Butterworthin satama mantereella, joten viimeinen pätkä tästä etapista oli taitettava lautan kyydissä jalkamatkustajina.

Bussi pysähtyi tauolle vasta yli kolmen tunnin ajon jälkeen. Vaikutti siltä, että paikallisetkin matkustajat olivat siinä vaiheessa jo ihan kupla otsassa. Huoltoasema oli onneksi suurille ihmismassoille suunniteltu, joten siellä ei tarvinnut jonottaa saniteettitiloihin. Kielitaidoton kuljettaja ei sanonut mitään pysähdyksen kestosta, joten palasimme vessassa käytyämme nopeasti autoon kykkimään. Auto seisoi parkissa ovet auki eikä kuskia näkynyt missään. Kamoja ei siis todellakaan kannata tällaisilla reissuilla jättää autoon omalle paikalle. Me emme tietenkään edes sellaista harkinneet – kamat kulkevat aina mukana. Rinkat kyllä olivat bussin matkatavarasäilössä tämän ajan. Oletan, että se sentään oli lukittu, mutta mitään varmuutta tästä ei tietysti ole.

Bussista poistuminen Butterworthissä tuli vähän puskista: muut matkustajat alkoivat sykiä ulos, vaikka mielestämme emme olleet vielä ihan siellä, missä piti. Kysyimme kuljettajalta, mutta hän ei puhunut englantia sanaakaan, joten vastaus jäi hämäräksi. Hän kuitenkin osoitteli lauttaterminaalin olevan suoraan edessä, joten kokosimme tavaramme ja lähdimme ihmettelemään maisemia. Kävi ilmi, että jostain syystä bussi oli tiputtanut meidät matkustajat ulos hieman ennen varsinaista Butterworthin asemaa, mutta kuitenkin olimme jo niin lähellä sitä, että se ei haitannut. Kävelimme asemalle ja jatkoimme sieltä matkaa satamaan ilmaisella ferry shuttlella.

Lauttaterminaalissa menimme lippuluukulle emmekä ehtineet sanoa yhtään mitään, kun hinta oli jo tiskissä. Mietimme, että todennäköisesti lautta oli menossa Georgetowniin, jonne halusimme, joten maksoimme liput ja siirryimme odottelemaan lähtökarsinaan. Aikataulusta ei ollut tietoakaan, koska valotaulusta ei ottanut selvää. Pian lautan sisäänpääsyportit kuitenkin aukaistiin ja astelimme pienen autolautan kyytiin. Jalkamatkustajille oli paikkoja keskellä ja autoille oli paikkoja molemmissa reunoissa. Aurinko alkoi juuri laskea, kun etenimme kohti Penangin saarta. Merituuli heilutteli hiuksia kosteassa kuumuudessa, ja bussimatkan jäljiltä hieman ryytynyt fiilis vaihtui iloiseksi. Lauttamatka kesti noin vartin. Yhteensä matkassa Kuala Lumpurista George Towniin kesti lauttamatka mukaan lukien noin kuusi tuntia.

20180225-Unelmatrippi-Bussi-Malesia-Singapore-173026

20180225-Unelmatrippi-Bussi-Malesia-Singapore-174000

Tekisinkö saman uudelleen?

Bussimatkojen järjestäminen lennossa onnistui helposti, sillä busseja kulkee usein ja vaihtoehtoja on paljon. Pienestä säädöstä huolimatta asiat sujuivat ihan mukavasti. Bussien tasossa jäätiin voiton puolelle: vaikka seuraava bussi olikin aina hieman huonompi kuin edellinen, kaikki olivat kuitenkin ihan toimivia vehkeitä ja penkit erittäin hyvää tasoa. Tilaa oli! Kaikilla kuljettajilla oli rauhallinen ajotyyli, ja bussit lähtivät aina liikkeelle melko tarkalleen aikataulussa. Jos jotain muuttaisin, niin turvavöiden puutteen vuoksi en ehkä valitsisi enää KKKL-yhtiön bussia, vaikka muuten olimme yhtiöön melko tyytyväisiä. Muuten voisin kyllä tehdä vastaavan reissun uudelleen.

Millaisia kokemuksia sinulla on reittimatkustamisesta bussilla eri maissa?

Pysy matkassa mukana ja seuraa blogia Facebookissa ja Instagramissa.


Lue myös:
Singaporen ja Malesian omatoiminen kiertomatka – näin sen teimme ja tämän se maksoi
Bussissa Costa Ricassa ja Panamassa

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

4 vastausta artikkeliin “Laiskanlinnassa makoilua – kokemuksia bussimatkustamisesta Malesiassa ja Singaporessa”

  1. Olen matkustanut Singapore-Kuala Lumpur-Singapore välin myös bussilla, joka oli todella luksusta. taisi olla joku Luxury Coach linja. Penkit olivat sellaiset isot nahkaiset nojatuolit, joissa riitti säätöjä ja hierontaa sekä oma viihdejärjestelmä. Bussissa taisi olla vain 16 paikkaa. Hintaan sisältyi lounas (bussissa) sekä kahvia/teetä/vettä tarpeen mukaan – ja bussiemäntä piti huolen matkustajista. Hinta oli 30 euroa/henkilö/suunta. Rajanylitykset menivät suhteellisen nopeasti – ainostaan paluussa takaisin meni Singaporen rajalla tuhottomasti aikaa, mutta onneksi bussi odotti kaikkia. Singaporen ja Kuala Lumpurin bussiasemat (?) olivat aika oudot, ja lippuun sisältynyt “lounge” aika onneton.

    1. Kiva kuulla kokemuksia muistakin firmoista! Varmaan oli juuri tuo Luxury Coach. Mekin harkitsimme sitä, mutta ajateltiin, että ehkä se ei niin paljoa kuitenkaan eroa noista muista. Mutta onhan tuossa siis eroa! Ei sillä, nämä “perusversiot” olivat myös varsin hyvää tasoa, ei valittamista.

  2. Olipa kiva lukea tästä kokemuksesta! Itse juuri suunnittelen reissua Malesiaan ja olen pohtinut, että millä liikkuisin välietapit. Bussi on nyt varmasti yksi vaihtoehto.

    1. Ihanaa reissua! Malesia on kyllä monin tavoin hyvä matkakohde! Bussilla liikkuminen sujui mukavasti ja todella edullisesti, joten mielestäni se on hyvä vaihtoehto. Toki, jos tarkoitus olisi esim. matkustaa vaikka Singaporesta suoraan Penangin saarelle ilman välistoppeja, niin lento olisi nopeampi. Mutta tällaiset muutaman sadan kilsan matkat on kätevä ja suht nopeakin taittaa bussilla, eikä mene aikaa kentällä jonotteluun.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.