Irlannin suosituin turistirysä Guinness Storehouse oli aivan ensimmäisiä ohjelmanumeroita, joita olimme kaverini kanssa järkänneet Dublinin-viikonloppuamme varten. Kumpikaan meistä ei ole kummoinen Guinness-fani, joten joku voisi ihmetellä (ihan aiheesta), miksi tuohon black stuffin kotimuseoon piti silti työntyä. No tietysti siksi, että olimme Irlannissa – pitäähän siellä Guinnessia testata! Juuri tämän pätevämpiä perusteluja meillä ei vierailulle ollut, mutta näin jälkikäteen voin sanoa, että kannatti käydä.
Ensinnäkin Guinness Storehouse antaa hyvän silmäyksen siihen, miten hyvin irlantilaiset ovat tuotteistaneet tuon kuuluisan oluensa. Oikeastaan samaa voi sanoa koko maan tuotteistamisesta, mutta tämä selvisi myöhemmin Dublinin lukemattomia Irlanti-matkamuistokauppoja ihmetellessä.
Odotin Guinness Storehouselta jotain pienimuotoisempaa, mutta heti sisääntuloaulassa otettiin tietämättömältä turrelta luulot pois. Aulassa oli vastassa jättimäinen, mitä erikoisimpia ja samalla mielestäni turistikamaksi yllättävän laadukkaita Guinness-matkamuistoja pursuava kauppa. Tuli välittömästi mieleen USA, siis se, miten taidokkaasti USA:ssa on järkätty monet turistihommat.
Toiseksi se tärkein: Guinness Storehousen museo antaa todella kattavan kuvan Guinnessin historiasta ja valmistuksesta. Heti aulassa mieleeni hiipi ajatus, että museo taitaa olla melko iso, ja se todella on valtavan kokoinen.
Esillä on ohranjyvistä, humalasta ja vedestä alkaen kaikkea oluen valmistuksessa tarvittavaa, ja lisäksi esitellään historiaa ja muun muassa markkinointipuolta. Unelmatrippiä Facebookissa seuraavat ehkä huomasivatkin museosta postaamani videopätkän, jossa kala polkee polkupyörällä – kaikkea ne Guinnessin markkinointia hoitavat ihmiset keksivät.
Museolipun hintaan kuuluu tuopillinen Guinnessia kierroksen loppupuolella, mutta olutta pääsee maistamaan jo aiemmin kierroksella, sillä kakkoskerroksessa on myös pieni maisteluosuus. Hintaan sisältyvän tuopillisen saa nauttia neloskerroksen Guinness Academyssa, jossa voi harjoitella oikeaoppista oluen laskemista. Toinen vaihtoehto oluen nauttimiselle on seiskakerroksen Gravity Bar, jossa tuopit kaataa baarimikko ja josta on hienot näkymät Dublinin ylle.
Kaiken kaikkiaan kierros Guinness Storehousessa on mielestäni kokonaisvaltainen kokemus. Hauska sellainen, vaikka ei niin Guinnessin mausta välittäisikään. Voisin jopa mennä museoon uudelleen, sillä se on niin valtavan kokoinen, että keskittyminen voi helposti jossain kohti herpaantua ja jotain osia jäädä vähän puolivillaiselle tarkastelulle.
Oletko käynyt Guinness Storehousessa tai muissa olutmuseoissa?
Lisätietoa vierailemisesta löydät Guinness Storehousen verkkosivuilta.
Lue myös muut matkaan liittyvät jutut:
- Fiiliksiä Dublinista
- Old Jameson Distillery: kierros viskitehtaassa
- Trinity College Library, yksi maailman kauneimmista kirjastoista
Pysy matkassa mukana ja seuraa Unelmatrippiä somessa: