Meinasin läkähtyä jo lentokentällä bussia odotellessa, ja itse bussissakin oli lämmin. Lentomatka oli ollut lyhyt, vain kaksi tuntia, mutta nälkä vaivasi jo. Kolmen vartin matkustamisen jälkeen olimme perillä Krakovan keskustan asemalla ja menimme heti aamiaissämpylöille ja vichyille. Sämpylöiden sisällä oli jotain kermaviilin tapaista. Herkullista, ja hyvä alku reissulle uudessa kaupungissa!
Helsingin päässä olimme hurauttaneet aamulla lentokentälle ensimmäistä kertaa vasta hetken aikaa käytössä olleella kehäradan junalla. Miten helppoa! Satumme asumaan kehäradan varrella, joten meille tuo junayhteys tuli kuin tilauksesta. Oli ihanaa päästä taas reissuun. Olimme olleet kotona Suomessa reilut kaksi kuukautta maailmanympärimatkalta paluun jälkeen, ja reissujalkaa vipatti jo kovasti.
Minulle matka Krakovaan oli ensimmäinen, eikä Hemmollakaan ollut juuri muistikuvia vuosien takaiselta pikaiselta visiitiltään kaupunkiin. Niinpä kaupunki oli tavallaan myös Hemmolle uusi tuttavuus.
Aamiaissämpylöiden tuhoamisen jälkeen ostin matkamuistomyymälästä jääkaappimagneetin (totta kai!), ja kävelimme huoneistohotellille vanhankaupungin läpi.
Krakova näytti heti ensi silmäyksellä eläväiseltä ja kauniilta. Se näytti myös siistimmältä ja vähän modernimmalta kuin olin etukäteen ajatellut. Matkalaukku liukui sulavasti perässä tasaisella kivetyksellä. Hiki valui, joten tuntui kivalta, ettei tarvinnut tällä kertaa kantaa rinkkaa.
Huoneistohotellimme Apartamenty Pod Wawelemin sijainti oli loistava: se oli aivan Wawelin linnan kulmalla vanhaakaupunkia ympäröivän puiston laidalla, sivussa keskusta-aukion ja vilkkaimpien turistikatujen hälinästä. Minikeittiö, jääkaappi ja tietysti ilmastointi lupailivat meille mukavia oltavia Krakovassa. Dumppasimme laukun huoneeseen ja lähdimme tutkimaan kaupunkia.
Kaupungin kaduilla pystyi erottamaan puheensorinasta monia eri kieliä: turisteja oli joka paikasta. Äänimaisemaa koristivat myös hevosten kavioiden kolina. Missään en ole nähnyt niin monia upeita hevoskärryjä kuin Krakovassa. Kyytiin emme menneet, sillä hei, jotain rajaa romantiikalle. Epäilin myös sitä, miten hyvin hevosten kaviot kestävät kovalla alustalla köpöttelyä päivät läpeensä. Joka tapauksessa kärryt olivat kuin sadusta.
Kiertelimme kauniiden rakennusten reunustamia katuja, joilla ei turistien runsaasta määrästä huolimatta ollut lainkaan tungosta. Nälkähän siinä kierrellessä tietysti tuli, joten paukkasimme kevyelle lounaalle Miód Malina -nimiseen ravintolaan, joka tietenkin valittiin täysin sattumanvaraisesti. Nautimme lounaan sisäpihan terassilla. Otin mozzarella-kesäkurpitsasalaatin ja lasillisen valkkaria sekä vichyä, Hemmo tilasi kanan rintafileetä kuivatuilla tomaateilla ja perunoita sekä oluen.
Annokset oli aseteltu supernätisti esille, palvelu oli kohteliasta, tarjoilijan englanti oli loistavalla tasolla ja ruoka oli herkullista eikä maksanutkaan paljoa. Ei huono aloitus! Pääsimme välittömästi ihanaan lomafiilikseen.
Jatkoimme kaupungilla kävelyä ja viivähdimme muun muassa istuskelemassa hetken vanhaakaupunkia reunustavassa puistossa. Täytimme Mila-kaupan antimilla jääkaapin aamiaistarvikkeilla ja hankimme myös pähkinöitä ynnä muuta hätävarasapuskaa suunnitelmissa ollutta Auschwitz-vierailua varten.
Illalla ennen sänkyyn kaatumista havahduimme turismin realiteetteihin ja aloimme arpoa, että onnistuukohan Auschwitz-keikka sittenkään omatoimisesti ja ilman etukäteisvarausta, kun verkkosivujen mukaan liput oli myyty loppuun. Palaan aiheeseen myöhemmässä postauksessa.
Lue myös:
Pysy matkassa mukana ja seuraa Unelmatrippiä somessa: