Viime syksynä tekemämme Karibian-risteilyn neljäs pysähdyspaikka oli Castriesin kaupunki Saint Lucian saarivaltiossa. Vulkaanisen Saint Lucian matkailuvaltteja ovat vuoristot, hienot rannat, koralliriutat sekä eksoottinen luonto. Saarella on vuorten lisäksi sademetsää, ja luonnossa voi bongailla esimerkiksi papukaijoja ja kolibreja. Ympäröivissä vesissä puolestaan uiskentelee esimerkiksi rauskuja, delfiinejä ja kilpikonnia. Teimme saarella katamaraaniretken kuuluisille Piton-vuorille ja kävimme tutustumassa Castriesin keskustaan.
Rantauduimme laivasta tavalliseen tapaan lähes heti sen tultua satamaan kahdeksan maissa aamulla. Olimme varanneet veneretken Piton-vuorille edellisenä päivänä laivayhtiön kautta. Laiturille retken kokoontumispaikalle kasaantui todella paljon porukkaa. Kävi mielessä, että ilmeisesti suunnilleen kaikki muut risteilymatkustajat joko kävivät joka päivä laivayhtiön retkillä tai eivät poistuneet laivasta ollenkaan – niin vähän olimme aiempina päivinä nähneet muita risteilyturisteja omin päin satamakaupungeissa kierrellessämme.
Nyt ryysistä sen sijaan piisasi emmekä olleet ainoat, jotka miettivät, miten me kaikki laiturilla tungeksivat edes mahtuisimme yhden katamaraanin kyytiin. Odottelimme helteisessä säässä puolisen tuntia ylimääräistä ennen kuin lopulta pääsimme nousemaan katamaraaniin. Se osoittautui onneksi varsin tilavaksi ja henkilökunta hauskaksi, joten varsinainen retki lähti käyntiin mukavissa merkeissä.
Ajelimme Saint Lucian saaren länsirannikkoa myöten ensin Marigot Baylle. Se on tunnettu resorteistaan ja ainakin mereltä käsin tarkasteltuna viehättävästä ulkonäöstään: valkoista hiekkaa, huojuvia palmupuita ja muutamia värikkäitä puurakennuksia. Kävimme kuitenkin poukamassa vain lyhyesti kääntymässä, joten emme ehtineet tutustua Marigot Bayhin sen tarkemmin.
Sammuneita tulivuoria ja uskomattoman kirkasta vettä
Veneily jatkui Piton-vuorten edustalle mehua ja colaa laivan kannella siemaillen ja maisemia katsellen. Katamaraanin kyydissä oli mukava tuulenvire, joten päivä ei tuntunut ollenkaan niin kuumalta kuin aiemmat päivät. Yritin turhaan bongata horisontissa delfiinejä tai jotain muita pinnalle nousevia meren asukkeja, mutta luontokappaleet pysyivät piilossa. Maisemat olivat toki kivat myös sellaisenaan.
Saaren lounaisosassa sijaitsevat teräväkärkiset Pitonit koostuvat kahdesta vuoresta, jotka ovat nimeltään Gros Piton (korkeus noin 800 metriä) ja Petit Piton (korkeus noin 740 metriä). Molemmat ovat sammuneita tulivuoria. Vuorten huipuille on mahdollista nousta kävellen, mutta meillä ei tällä kertaa ollut sellaisia aikeita. Ihailimme vehreän kasvillisuuden peitossa olevia vuoria vain veneestä käsin.
Tulivuorten edustalla pyörimisen jälkeen jatkoimme rauhalliseen poukamaan, missä katamaraanimme ankkuroitui noin 40 minuutiksi ja pääsimme uimaan. Rauhaa tosin rikkoi hieman se, että katamaraanin pysähdyttyä sen ympäröi välittömästi ryhmä kajakkeja. Melovat myyjät alkoivat kaupata ahkerasti simpukankuoria ja muita matkamuistoja.
Shoppailun sijaan laskeuduimme lillumaan lämpimään veteen, joka oli todella kirkasta. Snorklausvermeistä olisi ollut iloa, mutta sellaisia meillä ei ollut. Kaloja olisi tosin voinut bongata pinnaltakin, koska näkyvyys oli erinomainen. Valitettavasti onnistuimme kuitenkin veneretkellämme välttämään kaikkien eksoottisten ja myös vähemmän eksoottisten kalojen ja muiden eläinten näkemisen. Karibianmeren aalloissa lekottelu oli joka tapauksessa mahtavaa.
Uinnin jälkeen laivalla tarjottiin kirsikanmakuista hedelmämehua rommilla terästettynä. Juoma oli melko petollista, sillä kahden pikkumukillisen jälkeen alkoi tuntua siltä kuin olisi tullut nautittua vähän enemmänkin vettä väkevämpää. Ilmankos juoman tarjoilu aloitettiin vasta uintihetken jälkeen eikä ennen sitä.
Nopea kierros Castriesissa, Saint Lucian pääkaupungissa
Katamaraanimme saapui takaisin Castriesin satamaan iltapäivällä yhden maissa. Koska risteilylaivamme lähtöön oli vielä aikaa, otimme taksin keskustaan tutustuaksemme hieman Castriesin kaupunkiin. Matkan olisi helposti kävellytkin molempiin suuntiin, mutta tulipahan testattua paikallista taksia.
Castriesin keskustan yleisilme oli niin rakennusten kuin liikenteen osalta siistimpi kuin aiemmilla saaripysähdyksillä (Puerto Ricoa lukuun ottamatta). Katujen tallaamisen lisäksi kävimme kiertelemässä suuren markkinarakennuksen tiloissa, missä ympärilleen sai katsella hämmentävän rauhassa – kukaan ei tyrkyttänyt mitään. Castriesissa sattuu sijaitsemaan Karibian suurin kirkko, joten kävimme vilkaisemassa myös sen sisälle ennen kuin kävelimme takaisin satamaan ja palasimme laivaan.
Vaikka eläinten bongailu jäi Saint Lucian veneretkellä kokematta, katamaraanikyyti Pitoneille oli todella mukavaa ajanvietettä. Saimme nauttia kauniista päivästä katamaraanin kannella ja kirkkaassa vedessä uiden. Myös Castriesissa kiertely oli mukavaa sen jälkeen, kun olimme aiemmista päivistä poiketen tehneet välillä muutakin kuin talsineet kaupunkien katuja. Retkelle lähtö siis kannatti, vaikka sen hinta tuntuikin aika suolaiselta (noin 89 euroa per henki).
***
Olimme Karibian-risteilyllä osana itse järjestämäämme reissua, johon kuului viikon mittainen risteily ja lisäksi mennen tullen kaksi yötä New Yorkissa ja Puerto Ricossa. Risteilyn teimme Celebrity-varustamon Millennium-laivalla. Risteilyreitti oli kokonaisuudessaan seuraava:
Lähtö: San Juan (Puerto Rico, USA)
Päivä 1: Charlotte Amalie, St. Thomas (Yhdysvaltain Neitsytsaaret, USA)
Päivä 2: Basseterre (Saint Kitts ja Nevis)
Päivä 3: St. John’s (Antigua ja Barbuda)
Päivä 4: Castries (Saint Lucia)
Päivä 5: Bridgetown (Barbados)
Päivä 6: Merellä
Paluu: San Juan (Puerto Rico, USA)
Voit lukea risteilykokemuksesta tarkemmin postauksesta Ensimmäistä kertaa Karibian-risteilyllä: millaista oli?
Lue myös nämä samaan matkaan liittyvät jutut:
- One World Trade Center – mitkä näköalat!
- Ellis Island – uppoudu Yhdysvaltojen siirtolaishistoriaan
- 9/11-muistomerkkejä New Yorkissa ja New Jerseyssä
Pysy matkassa mukana ja seuraa Unelmatrippiä somessa:
Oliko tuo retken hinta muuten linjassa muissa paikoissa tarjolla olleiden retkien kanssa eli ovatko ne yleensä tuollaista vaajaata satasta per henkilö? Tekevät äkkiä varsin merkittävän osan koko risteilyn hinnasta, jos useille osallistuu. Hienon näköiset kyllä nuo Pitonit, ja oikeastaan muutenkin varsin mukavan näköistä aluetta.
Retkien hinnoissa oli aika paljon vaihtelua, mutta kyllä tuo vajaa satanen oli halvimmasta päästä. Lähes kaikki olisi maksanut yli satasen. Noista retkistä saa tosiaan aikamoiset kustannukset aikaan, jos käy sellaisella lähes joka satamassa. Me emme käyneet. Syy oli sekä kalliissa hinnassa että ihan siinä, että ryhmäretket ovat aika rasittavia, kun on tottunut omatoimimatkailuun eikä ”hanhenmarssiin” isossa porukassa.
Osassa pysähdyspaikoista on muuten myös tehty ei-suotavaksi hankkia retkiä muuta kautta kuin laivayhtiöstä. Mainitsinkin tästä Saint Kitts ja Nevisiä koskevassa postauksessa. Siellä sijaitsevan ”turistirautatien” sivuilla käsketään ostamaan retket suoraan laivayhtiöstä, jos saapuu kohteeseen risteilyaluksen kyydillä, eikä sivuilla kerrota julkisesti mitään hintoja yksittäisiä matkaajia ajatellen. Mutta ei mikään tietysti estäisi tuollaisessa tapauksessa tekeytymästä omatoimimatkailijaksi ja laittamaan kyseiseen firmaan tiedustelua hinnoista, jos ne kiinnostaisivat. Pientä vaivannäköä se toki vaatisi. Mutta: Karibian saarilla ei pääsääntöisesti muutenkaan ole erityisen edullista, joten en ole ollenkaan varma, että valmiit retket olisivat omatoimisestikaan järkättyinä mitenkään superhalpoja.
Laivayhtiön retkissä on toki se hyvä puoli, että niiden osalta yleensä taataan matkaajien ehtivän takaisin laivaan, vaikka jotain odottamatonta sattuisi. Laivayhtiö siis ottaa vastuun siitä, että heidän retkilleen osallistuvat palautetaan laivaan ajoissa, oli mikä oli. Mutta en nyt ihan tiedä, miten suuri riski omatoimisellakaan retkellä olisi muka juuttua jonnekin niin pahasti, että ei ehtisi palata laivaan ainakaan tällä reitillä, jolla me olimme. Saaret olivat niin pieniä, ja omatoimiseen matkailuun tottuneena sitä kyllä osaa katsoa kelloa itsekin. 🙂
St. Lucia on noista Karibian saarista sellainen, mihin haluaisin kyllä joskus käydä tutustumassa. Olis kiva kiivetä noille vuorille, joten varmaan joutuis muutaman päivän viettämään saarella. Todennäköisemmin se tulee kuitenkin nähtyä risteilyn aikana, sillä sellainenkin on bucket listillä jossain hamassa tulevaisuudessa.
Maisemat ylhäältä olisivat luultavasti tosi hienot! Moni matkustaa Saint Lucian saarelle nimenomaan risteilijän kyydissä, mutta siellä varmasti viihtyisi helposti pidempäänkin.