Junalla ja lautalla Bangkokista Koh Taolle

Halusimme käydä Thaimaassa Siaminlahdella olevilla saarilla, sillä olemme aiemmilla matkoilla olleet aina Andamaanienmeren puolella. Päätimme matkata Bangkokista Koh Taolle junalla ja lautalla. Bangkokin rautatieasema sijaitsee Hua Lamphong -metroasemalla, joten painuimme sinne ostamaan lippuja junaan.

20141108_185948-m

Asemalla selvisi, että saisimme ostettua sieltä suoraan juna + lautta -yhteislipun, ja tartuimme tähän tilaisuuteen. Meidän oli alun perin tarkoitus matkustaa päiväsaikaan menevällä junalla, mutta junia olikin vain yöversioita. Otimme liput puoli kahdeksan aikaan illalla lähtevään junaan, jonka piti aikataulun mukaan olla perillä rannikolla Chumphonissa neljän aikaan aamuyöllä. Juna-aseman lipunmyyjä tosin puhui koko ajan kello viidestä, joten päättelin jo siinä vaiheessa, että ei juna tule olemaan perillä ainakaan neljältä.

Samaan lippuun kuului lauttamatka Chumphonista Koh Taolle, ja tuota venematkaa ei olisi tarvinnut käyttää junalipun kanssa putkeen. Olisimme siis halutessamme voineet jäädä Chumphoniin päiväksi tai pariksi, mutta päätimme jatkaa samoilla lämpimillä suoraan perille Koh Taolle. Otimme sleeper-paikat ilmastoidusta vaunusta, jotta matka ei olisi jo heti kättelyssä tuhoon tuomittu idea.

Lähtöpäivänä istuskelimme Bangkokissa kivassa Tom N Toms -kahvilassa hotellimme lähellä (ketjun kahviloita on Aasiassa paljon) aikaa kuluttamassa. Illalla hilauduimme Skytrainilla ja metrolla juna-asemalle, jossa piti olla puolta tuntia ennen junan lähtöä. Aseman työntekijät pesivät junaa painepesurilla. Nousimme kyytiin, ja junassa näytti todella siistiltä. Tietenkään kyseessä ei ollut mikään japanilainen pendolino, mutta juna oli siivottu viimeisen päälle eikä se ollut mikään 50-lukulainen museoesine, kuten Vietnamissa. Junassa oli vähän vilpoista ilmastoinnin takia, joten vaihdoin pitkät housut jalkaan.

20141108_191057-m

20141108_211414-m

Junassa ei ollut hyttejä, kuten Vietnamissa, vaan sängyt oli nostettu seinille pitkittäin ja alapeti oli penkkeinä. Juna lähti liikkeelle vasta ennen puolta yhdeksää eli melkein tunnin myöhässä. Istuimme alkumatkan penkeillä, kunnes konduktööri tuli virittelemään penkit sängyiksi. Sängyissä oli puhtaat, valkoiset lakanat (aluslakana ja tyynyliina) ja niiden kaverina froteetyyppinen valkoinen peitto, jonka konduktööri otti ulos suoraan pesulapussista. Oltavat olivat siis erittäin siistit! Sänkyjen eteen sai vedettyä verhot.

Minä nousin yläpetille, kuten Vietnamissakin. Taisi olla virhe, sillä en saanut nukuttua koko yönä sekuntiakaan. Flunssa ei auttanut asiaa. Neljän aikaan aamuyöllä aloimme odottaa junan saapumista Chumphoniin, jossa kuitenkin olimme vasta kuuden aikaan aamulla. Kuten olemme oppineet, Kaakkois-Aasiassa ei kannata paljoa aikatauluihin luottaa. Onneksi aikataululla ei ollut meille tällä kertaa mitään väliä.

20141109_045845-m

Perillä juna-asemalla meitä odotti linja-auto, jolla matkustimme satamaan. Satamassa Lomprayah-katamaraanin check in -jonossa odotellessamme satoi vettä niin paljon, että vastaavaa emme olleet aiemmin kokeneet. Koko satama-alue lainehti. Olimme katselleet jo muutaman päivän hieman huolissamme Thaimaan meteorologisen laitoksen sivustolta sääennusteita. Kyseistä sivustoa kannattaa seurata, jos matkustaa Thaimaassa, sillä siellä julkaistaan ajankohtaiset viranomaisten sää- ja maanjäristysvaroitukset. Sivustolla oli tuuli- ja aaltovaroituksia Siaminlahden vesiliikenteelle, sillä alueella oli myrsky. Pelkäsimme, että katamaraani ei pääse lähtemään ollenkaan, mutta kyllä vain ihmiset laukkuineen lastattiin kyytiin ja kapteeni pisti kaasun pohjaan.

Osa porukasta oli ensin hyvin innoissaan huvipuistomeiningistä, sillä laiva keinui ja ryskyi aaltoja vasten oikein huolella. Huvipuistotunnelma vaihtui kuitenkin hyvin pian haudanvakavaksi. Vartti satamasta irtautumisen jälkeen reilusti yli puolet kyytiläisistä oksensi naama harmaana ja huonovointisten määrä vain kasvoi matkan edetessä. Teräsvatsa-Hemmo sen kuin porskutti melkeinpä ainoana jokseenkin hyvinvoivana matkustajana miehistön lisäksi. Minullakaan ei ollut mitään hätää, sillä olin onneksi varautunut tilanteeseen ottamalla matkapahoinvointilääkkeen. Ilman sitä pilleriä olisin takuulla liittynyt laatoittajien joukkoon jo lähtösatamassa, niin pahasti keikutti. Matkasta selvittiin kuin selvittiinkin hengissä ja saavuimme pikkuruiselle Koh Taolle. Saari tunnetaan erityisesti sukeltajien ja reppureissaajien lomakohteena, ja meitä odotti siellä oma bungalow.

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

4 vastausta artikkeliin “Junalla ja lautalla Bangkokista Koh Taolle”

  1. Kerran jos toisenkin on ollut hurjaa kyytiä matkalla Taolle tai pois sieltä. 😀 Taitaa olla enemmänkin sääntö kuin poikkeus nuo kovat aallot ja keinuvat katamaraanit.. Onneksi en yleensä kärsi sen pahemmin matkapahoinvoinnista.

    Tuo juna on kyllä ehdottomasti omasta mielestäni mukavin tapa matkustaa Thaimaassa. Yöjunat on siistejä ja ihanaa kun saa oikein lakanat ja tyynynkin! Ei siellä nyt ehkä niin hyvin nuku, kuin normaalisti hostellin sängyssä, mutta ainakin pääsee kunnolla makuulle. Ilmastoiduissa vaunuissa tosin pääsee kylmä yllättämään aika nopeasti – kerran matkustettiin sellaisessa, jatkossa päädyttiin vaunuihin joissa on tuuletin. Jostain syystä tuolla Kaakkois-Aasiassa se ilmastoitu tarkoittaa sitä, että pitää vetää toppatakki päälle..

    Tao on niin ihana paikka. Kaipaan kovasti takaisin! Muutama vuosi sitten vietettiin pari kuukautta siellä putkeen.

    1. Kaikenlaisissa aalloissa on mekin oltu, mutta tuo oli pahin kaikista. Matka kun vielä kesti aika pitkään.

      Siellä junassa oli tosiaan oikein hyvät puitteet nukkumiseen, vaikka tällä kertaa mulla jäikin se yö nukkumatta. Kylmäkään ei ollut, päinvastoin ehkä vähän kuuma siellä verhon takana. Paljon mieluummin Thaimaassa tosiaan junalla matkustaa kuin vaikka bussilla (sekin kyllä menettelee).

      Mahtoi olla mukavaa olla pari kuukautta Taolla!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *