Cookinsaaret: ”Island timeen” sopeutumista Tyynenmeren keskellä

Artikkelikuva - Cookinsaaret, maisema

Air New Zealandin lento Cookinsaarten Rarotongalle lähti aikaisin aamulla. Koneessa esitettävä turvavideo alkoi saatteella ”The most epic safety video ever made”, ja Lord of the Rings -teemainen video todella oli kaikkea muuta kuin tavanomainen. Mietimme koneessa kansainvälisen päivämäärärajan ylittäessämme, että onpa kumma, että lentolipuissamme saapumispäiväksi oli merkitty sama päivä kuin lähtöpäiväksi. Väsyneinä emme kuitenkaan jääneet sen tarkemmin vatvomaan asiaa vaan ohitimme sen olankohautuksella.

Cookinsaaret on pieni, 15 saaresta koostuva saariryhmä Polynesiassa, suunnilleen Havaijin ja Uuden-Seelannin puolivälissä. Siis hyvin pitkälti keskellä ei mitään. Saarilla on asukkaita noin 13 000, joista suurin osa asuu pääsaari Rarotongalla.

Uusi-Seelanti hallitsi Cookinsaaria vuoteen 1965 saakka, minkä jälkeen saariryhmästä tuli itsenäinen, mutta se pitää kuitenkin yllä perustuslaillisia yhteyksiä Uuteen-Seelantiin. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että Cookinsaarten hallituksella on täysi valta päättää saariryhmän sisäisistä asioista eikä Uusi-Seelanti säädä saarille lakeja ilman hallituksen hyväksyntää. Uusi-Seelanti huolehtii saariryhmän ulkosuhteista ja puolustuksesta yhteistyössä saariryhmän hallituksen kanssa.

Yhteydet ulottuvat myös kansalaisuuteen. Pääsääntöisesti kaikki ennen vuotta 2006 Cookinsaarilla syntyneet ovat Uuden-Seelannin kansalaisia. Vuoden 2005 jälkeen syntyneet ovat Uuden-Seelannin kansalaisia, mikäli jompikumpi heidän vanhemmistaan on uusiseelantilainen tai asuu siellä pysyvästi.

Kartta Cook Islands png
Karttapohjana on käytetty täältä löytyvää CIA Factbookin karttaa.

Laskeuduimme valtameren keskelle ja perillä Club Raro Resortin respassa työntekijä totesi, että olemme päivän etuajassa! Sitä kuulemma sattuu melko usein. No, ihan kiva tietää, ettemme ole ainoat urpot, joille näin on käynyt. Oli siis jälleen perjantai, jonka olimme jo eläneet kertaalleen Christchurchissa, mutta joka oli Rarotongassa vasta puolillaan. Olimme luottaneet sokeasti lentolipun päivämäärään, jossa siis oli virhe, ja varanneet huoneen lipun päivämäärän perusteella. Hotellissa oli onneksi tilaa vaikka kuinka, koska oli matalan sesongin aika, joten otimme huoneen vielä yhdeksi päiväksi lisää.

Veimme kamat huoneeseemme, joka oli oikein kiva ja sijaitsi uima-altaan reunalla. Alku ei kuitenkaan vaikuttanut sään puolesta lupaavalta, sillä vettä alkoi sataa kaatamalla melkein heti, kun olimme päässeet huoneeseemme. Lähdimme sateesta huolimatta läheiseen pikkukauppaan hakemaan juotavaa ja pientä syötävää hotellille, jossa koomasimme ensimmäisen illan ja kävimme aikaisin nukkumaan.

Huoneemme Club Raro Resortissa, Rarotonga, Cookinsaaret

Aamulla lähdimme kävellen parin kilometrin päähän Cookinsaarten pääkaupunkiin Avaruaan aamiaiselle. Salsa cafésta tuli viikon aikana kantapaikkamme. Vettä satoi edelleen, mutta onneksi meillä ei ollut muuta kuin aikaa, joten notkuimme kahvilassa hyvän tovin ja kiersimme muutamat kylän liikkeet läpi. Kävellessämme sateessa takaisin hotellille päin paikallinen mies ajoi rinnallemme ja kysyi, minne olemme menossa. Saimme häneltä ilmaiseksi kyydin hotellille.

Illalla kävimme pizzalla hotellin ravintolassa (olivat muuten rasvaisimmat pizzat, joita on koskaan tullut syötyä) ja katselimme rannassa merelle. Pilvet näyttivät siltä, että ne saattaisivat olla rakoilemassa. Hotellin netti oli kallis, kuten ovat saaren nettikahvilatkin, joten emme käyneet netissä kertaakaan koko viikon aikana. Sen sijaan telkkaria tuli katsottua koko matkan edestä, etenkin kun emme olleet katsoneet televisiota kuin kerran koko matkalla ennen Rarotongaa. Cookinsaarilla tuli katsottua joka päivä CNN:n uutisia ja useimmiten myös paikalliselta Vaka-kanavalta tullut illan elokuva.

Jenni kadulla, Rarotonga, Cookinsaaret

Kookosjuoma baarissa, Rarotonga, Cookinsaaret

Toisena aamuna aurinko löysi tiensä taivaalle, joten menimme ensin uima-altaalle ja myöhemmin suunnistimme Muri-laguunille, joka on saaren suosituin majoittumis- ja aktiviteettipaikka. Meidän oli tarkoitus mennä sinne bussilla, mutta kerran tunnissa kulkeva linja ehti juuri mennä, joten kävelimme vajaan kahdeksan kilometrin matkan.

Saarella kulkee kaksi bussilinjaa: myötäpäivään ajava clockwise ja vastapäivään ajava anti-clockwise. Helppoa, eikö? Busseilla on pysäkkejäkin, mutta kättä heilauttamalla kyytiin pääsee mistä vain ja vastaavasti kuljettaja tiputtaa matkustajat kyydistä heidän toivomissaan paikoissa. Molemmat bussilinjat ajavat saaren päätietä saaren ympäri. Juuri muita teitä saarella ei olekaan.

Saarelle saapuessamme käytimme bussia hotellille pääsemiseksi, sillä shuttlebussi olisi maksanut 20 taalaa per naama. Rarotonga ei ole todellakaan mikään halpa matkakohde! Saarella on käytössä Uuden-Seelannin dollari ja sen lisäksi omia kolikoita ja yksi seteli.

Palmu, Rarotonga, Cookinsaaret

Muri-laguunista saa etsimällä etsiä syviä kohtia. Yleensä vettä on parhaimmillaan reisiin asti, joten kovin kummoista uintia tai snorklailua siellä ei oikein pääse harrastamaan. Kävimme pulikoimassa vedessä, otimme aurinkoa ja palasimme hotellille kävellen. Ilmeisesti käveleminen ei todellakaan ole saarella tavanomaista, sillä saimme useita kummeksuvia katseita. Yksi ohitsemme pyöräillyt henkilö jopa pysähtyi kysymään, onko kaikki hyvin, koska olemme kävelleet niin pitkän matkan.

Arvelimme, että ei käveleminen koko viikon ajan oikein hyvä idea olisikaan. Saaren kylät ovat levällään eri puolilla, joten joka paikkaan tuntui olevan minimissään muutaman kilometrin matka, mutta yleensä huomattavasti enemmänkin. Niinpä aloimme harkita skootterin vuokraamista.

Hotellille palattuamme tajusimme, että olimme onnistuneet polttamaan itsemme oikein kunnolla rannalla notkuessamme ja hotellille kävellessämme. Monen kuukauden reissaamisen jälkeen luulisi, että jotain olisi opittu, mutta aurinko pääsi silti yllättämään. Illalla parantelimme palanutta nahkaa Mission Impossible -maratonin kolmen ensimmäisen leffan äärellä, mutta ennen neljännen pätkän alkamista puoli kolmelta yöllä oli pakko luovuttaa.

Pysy matkassa mukana ja seuraa blogia Facebookissa ja Instagramissa.


Lue myös:
Snorkausta, mopoilua ja syömistä Rarotongalla
Kokemuksia auton vuokraamisesta Australiassa ja Uudessa-Seelannissa
Uusi-Seelanti: Hanmer Springsin kuumissa lähteissä

7 vastausta artikkeliin “Cookinsaaret: ”Island timeen” sopeutumista Tyynenmeren keskellä”

    1. Ei tuolla Rarolla oikein muuta voi tehdäkään kuin ottaa rennosti. 🙂 Rehellisyyden nimissä ehkä vähän liiankin rento paikka omaan makuuni, siis siinä mielessä, että itselleni alkoi ehkä kuudennen päivän kohdalla tulla vähän sellainen ”tämä on nähty” -fiilis (Rarotonga ei tosiaankaan ole kovin iso saari). Mutta mulla onkin aina ollut vähän vaikeuksia asettua aloilleen ja olla vain. 😀 Hienointa tuolla oli ehkä tietoisuus siitä, että ollaan todella kaukana kaikesta. Ja eipähän kulunut aikaa netissä surffailuun kokonaisen viikon aikana sekuntiakaan, kun nettiä ei raaskinut käyttä! 🙂

  1. Jee! Mä oon odottanut näitä postauksia 🙂 Polkupyörä on hyvä (koska se tie on niin tasainen) ja skootteri mekin vuokrattiin; sillä menee saaren ympäri ihan hetkessä, mutta on se vaan kätevä (ja hauska…)

    1. Heh, kiva kuulla! 🙂

      Polkupyörän vuokraaminen oli yllättävän kallista meidän hotellilla. Päivä olisi maksanut 17 taalaa. Skootterin sai kolmeksi päiväksi 39 taalalla eli päivähinnaksi jäi 13 taalaa. Otettiin mopo. Saaren ympäri ajelemiseen ei tosiaan kauaa mennyt ja mopoilu on kivaa. 🙂 Kivaa oli myös uima-altaalla sitten, kun aurinko paistoi! Ja snorklaamassa…

      Katsoitteko muuten telkkaria Rarolla? Ne paikalliset mainokset olivat todella koomisia!

  2. Ai jaa, no olipa kallista! Meidän resortista sai napata pyörän ihan ilmaiseksi, tosin meni vähän urheiluksi kun ei ollut mitään ihan huippupyöriä, mutta kyllä ne asiansa ajo. Skootterista en muista mitä maksettiin, mutta laskettiin, että ihan kohtuullisesti tuli kutienkin sitä käytettyä, joten ei se hukkaan mennyt sekään.

    Katottiin me vähän telkkaa, meidän mielestä kaikista hillittömin oli se paikallinen uutislähetyksen säätiedotus, joka oli kuvattu about käsivaralla videokameralla niin, että kauheet varjot tuli tyypin taakse ja ääni kaikui studiossa jne jne, tuli vähän semmonen olo, että oisin vaikka itse tehnyt paremmin 😀 Mainokset taisi olla about samaa luokkaa. jotenkin ihan sympaattisen kotikutoista, kaukana hollywoodmeiningistä 😀 😀

    1. Joo, aika hintavia olivat polkupyörät. Mutta ihan kunnollisia vehkeitä ne näyttivät olevan. Skootteri oli mielestäni edullinen ottaen huomioon yleisen hintatason tuolla. Sillä oli kivaa päristellä saaren ympäri.

      Mainokset olivat todella kotikutoisia ja niitä taisi olla se kaikki kolme erilaista. Kaikista sai hyvät naurut. Vaatekaupan mainoksessa tanssahteli joku paikallinen, jota taisi itseäänkin naurattaa koko touhu. Telkussa pyöri myös mainos vapaana olevasta liiketilasta (!) ja kolmas mainos oli jonkun paikallisen Tokmannin erittäin rosoinen tekele. Ajattelimme, että Suomessa on ehkä ollut vastaavia joskus 80-luvulla, jos koskaan. (Aika kultaa muistot…)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *