Australia: Hunter Valleyn viinitiloilla

Artikkelikuva- Hunter Valleyn maisemia, Australia

Päivä valkeni pilvisenä ja viileänä viiniköynnösten ja kumpuilevien laidunmaiden Hunter Valleyssä, Australiassa. Päivän ohjelmassa oli käynti viidellä eri viinitilalla viinejä maistelemassa, juusto- ja suklaamaistiaisissa piipahtaminen ja vodkatislaamon antimiin tutustuminen niin ikään maistiaisten kautta. Setti oli meidän mielestämme kattava etenkin hintaansa nähden (55 AUD eli noin 39 euroa), kun kuljetuksetkin sisältyivät hintaan. 

Peltomaisema Hunter Valleyssä Australiassa

Tämä oli meidän ensimmäinen viininmaistelukierroksemme koskaan. Pahimmissa odotuksissa oli ryhmä pikkurilli pystyssä nuilottavia snobeja, jotka analysoisivat jokaista tilkkaa pitkään ja hartaasti eriskummallisten sanankäänteiden kautta. ”Hmm, persevä, ehkä hieman ihrainen.” Lopuksi jokainen viinitilkka toki syljettäisiin tarkasti kuppiin, sillä eihän viiniä nyt juoda pidä… Ajattelimme, että kokemushan sekin olisi, jos päätyisimme snobijoukon jatkeeksi.

Ennen viinibussimme kaartamista leirintäalueen pihaan oli kuitenkin selvinnyt jo sen verran, että seuranamme olisi ainakin yksi vähemmän korkealentoiselta vaikuttava tyyppi. Leirintäalueeltamme oli nimittäin lähdössä kanssamme samalle viinikierrokselle tanskalainen Kenneth, jonka kanssa ehdimme ennen lähtöä vaihtaa muutaman sanan.

Bussiin noustuamme ensivaikutelma porukasta ja kuljettajastamme Johnista oli onneksi hyvin maanläheinen. Kennethin ja meidän lisäksemme matkassa oli kaksi sydneyläistä pariskuntaa ja yksi saksalainen pari pienen lapsensa kanssa. Ensivaikutelma ei pettänyt: kierros osoittautui hyvin rennoksi, makunystyröitä avaavaksi ja todella hauskaksi ajanvietteeksi. Muuttolintu-blogin Annan ja ehkä muutaman muunkin iloksi voin myös kertoa, että tällä kierroksella sylkykuppi ei liiemmin täyttynyt. Selvyyden vuoksi (hah) lisättäköön, että jengi ei silti ollut kierroksella päissään. Kovin paljoahan viiniä ei maistellessa tule juotua, kun kutakin laatua kaadetaan lasiin vain minimaalinen siivu.

Peltomaisema Hunter Valleyssä, Australiassa

Matkalla ensimmäiselle viinitilalle sattui pieni onnettomuus ja töytäisimme autolla kengurua. Suorasta osumasta huolimatta kumpikaan meistä ei bongannut tätä(kään) elävää kengurua. Tähän mennessä minä olin nähnyt Australiassa vain yhden kengurun pellon laidalla, Hemmo ei vielä yhtäkään. Kuolleita ei tässä yhteydessä lasketa. Töytäisemämme yksilö ei onneksi kuollut, vaan loikki kanssamatkustajien kertoman mukaan takaisin pusikkoon pienen osuman jälkeen. Toivottavasti ei käynyt pahemmin.

Calais'n viinitilalla Hunter Valleyssä Australiassa

Audrey Wilkinsonin viinitilalla Hunter Valleyssä Australiassa

Kevin Sobelsin viinitilalla Hunter Valleyssä Australiassa

Vierailemamme viinitilat olivat Calais, Kevin Sobels Wines, Drayton’s Family Wines, Audrey Wilkinson ja Tempus Two. Ostimme kierrokselta viinipullon peräti neljältä tilalta. Halusimme tukea tiloja suoraan ja ostopäätöksen tekeminen oli harvinaisen helppoa, olimmehan juuri maistaneet kyseisiä viinejä ja todenneet ne hyviksi. Sen enempää maistamiimme viineihin menemättä olimme lopulta yhtä mieltä siitä, että pidimme eniten Tempus Twon viineistä. Sympaattisuuspisteet (eikä viineissäkään mitään vikaa ollut!) menevät tiukassa kisassa Calais’n tilalle. Maistattajana ollut nainen hoiti hommansa miellyttävän tuttavalliseen, jutustelevaan tyyliin ja kertoili tarinoita viinien takaa. Näin tekivät muutkin, mutta Calais’n tilalta jäi mukavin fiilis.

Käväisimme kolmannen viinitilan yhteydessä lounaalla ja viimeisen viinitilan jälkeen maistelemassa juustoja viereisessä juustomyymälässä. Sen jälkeen kaarsimme suklaamyymälään, jossa saimme pienet maistiaiset myynnissä olevista makeista herkuista. Pääpaino kierroksella oli viinien maistelussa ja nämä juusto- ja suklaajutut olivat enemmänkin pikainen, kiva lisä päivään.

Lopuksi kurvasimme Hunter Distilleryn karun peltirakennuksen pihaan ja kävimme maistelemassa tislaamon liköörejä ja vodkia. Chilivodkassa oli ytyä ja inkiväärilikööri jäi mieleen yllättävän hyvänmakuisena. Kierros päättyi puoli viiden aikaan, eli saimme alle neljälläkymmenellä eurolla kuuden ja puolen tunnin päiväohjelman kuljetuksineen. Lounas ei sisältynyt hintaan.

Lampaita pellolla Hunter Valleyssä Australiassa

Illemmalla kävimme Kennethin kanssa syömässä ja oluilla läheisessä panimoravintola Potters Breweryssä. Siellä meitä nauratti terassilla ollut lasten leikkipaikka, tai oikeastaan lukittava leikkihäkki, jonne oluella istuvat vanhemmat saattoivat sijoittaa jälkikasvunsa puuhastelemaan omiaan. (Tässäkin kohtaa täytyy varmaan korostaa erikseen, että panimoravintolassa ei ollut mikään örvellysmeininki ja lapset heitteillä. Silloin leikkipaikka terassilla ei olisi enää niin naurattanut.)

Auringonlaskun jälkeen ilma viilentyi reippaasti ja terassilla alkoi olla kylmä istuskella. Leiripaikalle palattuamme vedimme lisää vaatetta päälle ja nautimme vielä oluet tähtitaivaan alla ennen yöpuulle vetäytymistä. Päivä oli todella onnistunut. Viinikierros oli antoisa, meillä oli siellä hauskaa, ja varmasti opimmekin jotakin. Lisäksi saimme vielä mukavaa seuraa Kennethistä kierroksen jälkeen loppuillan ajaksi. Viinejä maistelemaan täytyy ehdottomasti lähteä toistekin!

Pysy matkassa mukana ja seuraa blogia Facebookissa ja Instagramissa.


Lue myös:
Viininmaistelukierros Montenegrossa
Autolla Australiassa: kaatosateita, grillausta ja pusikoiden kyttäämistä
Noosan kansallispuistossa

2 vastausta artikkeliin “Australia: Hunter Valleyn viinitiloilla”

  1. ”Hmm, persevä, ehkä hieman ihrainen.” Auuts, kyllä repesin! Jenni, sun tekstiä on ihana lukea. Ja upeita kuvia saatte aikaiseksi. Nauttikaa, matkanne on jo puolivälissä. Terveisiä räntäsateisesta Helsingistä!

    – Tiina V.

    1. Kiitos, Tiina! 😀 Olemme nyt jo tosiasiassa Uudessa-Seelannissa ja kyllä, valitettavasti matka on tosiaan ehtinyt jo puoliväliin. Hui! Täältä maapallon toiselta puolelta on löytynyt heti aivan uskomattomia maisemia, vaikka toki niitä on ollut muuallakin. Räntää ei ole ikävä. 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.