Kävimme Itävallassa Zell am Seen seudulla patikoimassa kolme vuorenhuippua ja kaksi järveä sisältävällä panoraamareitillä. Patikointi aloitetaan nousemalla ylös vuorille Westgipfelbahn-gondolihissillä, ja reilun seitsemän kilometrin mittaisen ympyräreitin kiertämisen jälkeen on tarkoitus palata takaisin alas samalla hissillä. Reittiä voi myös soveltaa hieman lyhyemmäksi, jos aika meinaa loppua kesken, kuten meille kävi.
Ajelimme Saalbach-Hinterglemmiin vietettyämme yön upeiden Krimmlin vesiputousten kupeessa. Ajomatkaa sieltä tuli vajaat 80 kilometriä. Saalbachiin ennen yhtätoista aamupäivällä saavuttuamme Westfgipfelbahnin hissiaseman parkkipaikka oli jo todella täysi. Autolle löytyi onneksi tilaa, ja suuntasimme ostamaan hissilippuja.
Vuorille nouseminen kaapelihisseillä on usein aika tyyristä touhua. Westgipfelbahnin hissilippu (menopaluu yhdeltä hengeltä) maksoi 36 euroa (kesäkuu 2025). Seudulla majoittuva voi kuitenkin päästä moniin hisseihin ilmaiseksi, jos majoitukseen sisältyy Joker Card -etukortti. Majoitusta valitessa tämä etu kannattaa ehdottomasti tarkistaa, jos aikoo hyödyntää hissejä tai muita paikallisia liikkumispalveluja, kuten pyöräkuljetusta.
Vastaavia alennus- ja etukortteja on tarjolla monilla muillakin Alppien suosituilla matkailualueilla niin Itävallassa kuin Saksassa ja Sveitsissä. Me emme yöpyneet Saalbach-Hinterglemmin seudulla Joker Cardiin oikeuttavassa majapaikassa vaan omassa autossamme, joten meidän täytyi hankkia hissiliput erikseen.
Panoraamareitti kolmen vuorenhuipun ja kahden järven kautta
Valitsimme juuri tämän panoraamareitin, koska halusimme kokeilla vaihteeksi huipulta toiselle -tyyppistä kävelyreittiä. Valintakriteereihin lukeutuivat myös reitin vaativuustaso, odotettavissa olevat kauniit maisemat ja reitin vaatima aika.
Olimme jatkamassa patikointireitin kävelemisen jälkeen matkaa lähemmäs Itävallan ja Italian välistä rajaa päästäksemme seuraavana päivänä ajoissa liikkeelle Dolomiittien halki kohti Bolzanoa. Vaatimustasoltaan etsimme helppoa tai keskitasoista reittiä, sillä etsimme rentouttavaa kokemusta emmekä tuomiopäivän tunnelmia. Kolmen huipun panoraamareitti vaikutti toiveisiimme nähden hyvältä valinnalta.
Saalbach-Hinterglemmissä noin 20 kilometrin päässä Zell am Seestä sijaitsevan patikointireitin ohjeajaksi on annettu noin kolme tuntia. Patikointireitin kuvauksessa tätä kolmen vuorenhuipun kautta kulkevaa ympyräreittiä kuvataan keskivaikeaksi.
Reitti on 7,3 kilometrin mittainen, ja se kulkee matalimmillaan noin 1750 metrissä ja korkeimmillaan noin 2120 metrissä. Enemmistö reitistä (5,9 kilometriä) on selkeää polkua ja loput (1,4 km) villimpää luontoa. Käytännössä ”villit” osuudet sisältävät esimerkiksi melko jyrkkää kivikkoa, jossa ei ole täysin selkeää etenemisreittiä.
Panoraamareitti osoittautui nimensä mukaiseksi: maisemat ovat kauttaaltaan kauniit. Avarissa maisemissa äkyvyyttä riittää kilometrien päähän, jos vain sää on kaunis. Me saimme nauttia reitillä upeasta auringonpaisteesta.
Avaria maisemia vuorenhuipulta toiselle
Olimme ylhäällä Westgipfelbahnin Bergstationilla noin kello 11.20, mutta meillä tuhrautui heti kättelyssä parikymmentä minuuttia reitin alkupään löytämiseen. Sanotaanko näin, että itävaltalaiset eivät aina loista patikointireittien viittamerkinnöillään – ja tilannetta saattavat myös hämmentää toisten patikoijien täysin väärät, mutta kovalla itseluottamuksella annetut neuvot.
Pienen alkusäätämisen jälkeen oikea polku löytyi ja pääsimme etenemään kohti ensimmäistä huippua, Stemmerkogelia (2123 m). Avarissa maisemissa oli mukava tallustella auringonpaisteesta ja vuorten rauhallisuudesta nauttien. Reitillä oli muitakin ihmisiä kuin me, mutta väki levittäytyi laajalle eikä reitillä näin ollen tarvinnut kärsiä tungoksesta tai kävellä jonossa.
Seuraava huippu oli Saalbachkogel (2092 m). Sielläkin meitä odotti perinteiseen tapaan huippua merkitsevä risti. Reitti oli kuvauksen mukainen eli enimmäkseen selkeää ja helppokulkuista polkua. Etenkin Stemmerkogelin ja Saalbachkogelin välisellä osuudella oli myös vaikeakulkuisempaa, jyrkkää kivikkoa, jota täytyi kulkea sekä ylös- että alaspäin. Vaellussauvat ja tukevat kengät olivat ehdottomasti hyödylliset.
Kaksi huippua kolmesta
Reittikuvauksessa kehotetaan kiinnittämään huomiota kaapelihissien aikatauluihin, sillä tarkoitus on tosiaan reitin lopuksi palata takaisin alas samalla Westgipfelbahnin hissillä, jolla patikointi aloitetaan. Tämä vinkki kannattaakin ottaa tosissaan, jos ei ole valmis kävelemään reitin kiertämisen jälkeen vuorilta alas omin voimin.
Me olimme patikointireissulla kesäkuussa, jolloin viimeinen hissi alas lähti neljän aikaan. Saalbachkogelilta alemmas kohti Hacklbergalmia suunnatessamme alkoi vaikuttaa siltä, että emme todennäköisesti ehtisi iltapäivän viimeiseen hissiin, jos jatkaisimme samaa tahtia reitin viimeiselle huipulle eli läntiselle Schattbergille (2096 m). Loppumatkan paahtaminen verenmaku suussa ei napannut, joten päätimme jättää leikin kesken ja palata hissillä takaisin alas väliasemalta (Westgipfelbahn Mittelstation), jotta ehtisimme vielä varmasti jatkaa matkaa kohti Italian rajaa.
Tällä reitillä tuli jälleen kerran todettua, että patikointireittien ohjenuoriin sekä keston että vaikeustason osalta kannattaa suhtautua terveellä varauksella. Tällä kertaa reitin kuvaus piti vaikeustason osalta mielestäni hyvin paikkansa, mutta ajallisesti neuvoisin kyllä varaamaan varmuuden vuoksi vähän enemmän aikaa kuin kolme tuntia.
Lisäaika on tarpeen erityisesti silloin, jos aikoo nauttia matkan varrella eväitä tai muuten vain pitää lepotaukoja tai käyttää aikaa valokuvaamiseen. Jo pelkkä reitin kävely kolmessa tunnissa voi olla vaikea rasti, mutta tarvittava aika tietenkin riippuu ihan siitä, miten nopeasti kävelee tai juoksee. Me emme pitäneet kovaa tahtia vaan nautiskelimme maisemista kaikessa rauhassa ja napsimme samalla aika paljon kuviakin.
Kolmannen huipun jättäminen väliin ei ollut tällä reitillä kummoinen pettymys. Vuorilla patikointi oli joka tapauksessa hieno kokemus enkä usko, että menetimme lopulta maisemallisesti yhtään mitään – viimeinen huippu kun olisi sijainnut aivan reitin alkupisteen hissiaseman lähettyvillä eli olimme jo käyneet hyvin lähellä sitä. Niinpä olimme aivan tyytyväisiä reittiin myös hieman lyhyempänä versiona käveltynä.
Oletko käynyt patikoimassa huipulta toiselle -tyyppisillä reiteillä?
Kävimme Zell am Seen seudulla osana kuukauden mittaista automatkaa Euroopassa. Löydät koko matkareitin ja lisää kokemuksia matkan varrelta postauksesta Toteutunut automatkan reitti Via Balticaa Eurooppaan.
Lue myös nämä jutut patikoinnista Itävallassa:
- Patikointivinkkejä Itävaltaan: Innersbachklamm ja Seisenbergklamm
- Patikointia Itävallassa: Lammerklammin rotko
- Krimmlin vesiputoukset – märkä, mutta upea kokemus
- Itävalta: patikointia Golling-vesiputouksella
- Patikoiden vuorelta alas Itävallan Söldenissä
- Patikointia Baijerin ja Tirolin rajalla: Leutaschklamm
- Patikointia Itävallan Ehrwaldissa: kaunis Seebensee
- Patikointia Kitzlochklammin kanjonissa Itävallan Alpeilla
Pysy matkassa mukana ja seuraa Unelmatrippiä somessa:
Zell am See on hienoa eutua, sieltä löytyy paljon kauniita maisemia, jollaisia nämäkin ovat. Sääkin näyttää suosineen ja olleen oikein kiva paitsi patikoimiseen niin myös valokuvaamiseen. Varsin usein on tullut patikoitua reittejä, jotka käyvät useilla huipuilla. Ovat usein varsin mukavia!
Näin on. Itävallassa on kyllä lähes kauttaaltaan kaunista! Meillä on patikointimielessä enemmän kokemusta rotkoreiteistä kuin ylhäällä vuoristossa kulkevista reiteistä, vaikka on näitä ylhäälläkin kulkevia jokunen tullut käveltyä ennen tätäkin.